Uusi miessukupolvi

jaksa. Ammut henkilön mielipiteen heti alas. Alatyylisellä viestillä, mutta onhan siellä pointti.

Oma tapaukseni oli semmoinen että mun tyttöystävä oli erittäin mustasukkainen ja väkivaltainen. Tuttujeni mielesti tyttö kärsii skitsofreniasta ja olen samaa mieltä. Erosimme erään hurjan riidan päätteeksi kun hän löi mua kasvoihin kannoin hänet makuuhuoneeseen ja menin takas tiskaamaan ja taas kävi mun kimppuun. Yritti lyödä ja potkia munille. Sitten kun se ei onnistunut pakkas mun laukun ja toi sen mulle ja sano et painu helvettiin. Niin tein menin keskellä yötä porukoilleni ja pian alkoi haukkumiset, uhkailut ja anteeksi pyyntelyt. No en taipunut nyt hän on vienyt n.2000€ edestä omaisuutta minulta ja haukkuu mua kaikille läheisilleen, mutta hänen äitinsä soitti ja pyyteli anteeksi ja toivoi hyvää minulle. Sitten entiseni meni lekuriin ihmettelemään mikä hänellä on ja tämän NAIS lääkärin sanoi hänelle että on minulla joku toinen nainen??? Antoi hänelle masennuslääkkeitä ja pian koko tämän entisen parisuhteen ongelmat olikin pelkästään minun syytäni ja hoplaa... Kyl kyl Mutta mä maksan mielelläni 2000€ ettei tarvitse nähdä sitä ämmää.

Tarinan opetus oli? Noh feministi sanoo tietysti et olin sika kun jätin... plaah

Yleistät provosoivaan muotoon kirjoitettua aloitusviestiä hitusen jo suojelunomaisesti, osuiko sittenkin jollain -ehkä puolitiedostomattomallakin- tasolla kritiikki kohdalleen? Onko naisen 'pimeä puoli' ääneensanomattoman hyväksynnän tabun turvaama?

Olen näet joiltain osin samaa mieltä aloittaneen kanssa ongelmasta, jota hän osoittaa. Perhe-orientoineisuuden takominen tyttölasten päähän päiväkodista lähtien tuskin tuottaa avarakatseisesti ja tutkivasti sekä toisia kunnioittavasti huomioivia yksilöitä, kun panoksena on oma Perhe. Se Juttu, joka Pitää hankkia. Mies välineistetään tietyllä tasolla - kun tietyt ominaisuudet täyttyy, kohde on sopiva ja prosessi siirtykööt seuraavalle tasolle.

Lasten pukkaaminen ei ole itsessään mitenkään "yhteiskunnan kehittämistä" eikä positiiviseksi koettavaa "ylläpitämistä".


Kyseenalaistan myös väittämäsi, etteikö naisilla olisi mitään sitä vastaan, että päiväkodeissa sattuisi jonain päivänä olemaan puolet ohjaajista miehiä. Muutama miesyksilö per kompleksi kyllä tervetoivotetaan hymyissäsuin, mutta luuletko ettei syntyisi hanakkaa vastustusta kasvattaja-statuksen joutuessa vaaraan? Syntyisikö kenties massiivinen mediamittelö sen väittämän ylle, että miehet eivät ole sopivia toimimaan tuossa ympäristössä? Tietysti totaalisen riippumatta siitä, että vastikään on miesten isyyslomat saaneet yhteiskunnallista hyväksyntää ja toivottavuutta osakseen molemmista 'leireistä'.


Jos päiväkodeissa on yksi miespuolinen työntekijä (/harjoittelija) kahtakymmentä-viittäkymmentä naistyöntekijää(/harjoittelijaa) kohden, kuka käytännössä kasvattaa sukupolven toisensa jälkeen? Jos isät pääsevät töistä viideltä, ja lapset menevät nukkumaan viimeistään yhdeksän kieppeillä, jää potentiaalista vuorovaikutusaikaa neljä tuntia. Käytännössä tämä yhdessä vietetty ajanmäärä sitten on mitä on..

Mikähän mahtaa olla 'ensimmäinen' sukupolvi, joka käytännössä kasvatettiin päiväkodeissa? Minkä ikäisiä he nyt ovat? Ja missä elämäntilanteessa nämä, etenkin miespuoliset yksilöt, mahtavat olla? Onko tästä vielä kahtakymmentä vuotta, jotta näkisimme, onko naispuoleisista tullut jo äitejä? Tuskin, mutta odotetaanpa viisi vuotta, ja katsotaan onko vauvabuumi kasvanut eksponentiaalisesti.