Keskustelunne kulku todistaa erään asian:

http://www.james.pp.fi/hellarit_2.html

Lähimmäinen. kirjoitti:

http://www.james.pp.fi/hellarit_2.html

Miten liittyy tähän keskusteluun? Taas joku epätoivoinen puheenvaihdonyritys.

Lähimmäinen. kirjoitti:

http://www.james.pp.fi/hellarit_2.html

On minun hyvä tuttuni ja kyllä silti arvostaa monia helluntaiseurakunnan opetuksia (jotka ovat yleiskristillisiä)...Kaikkea sinä yritätkin käyttää..Pahasti metsään meni siis taas!

linkkisi mies.. kirjoitti:

On minun hyvä tuttuni ja kyllä silti arvostaa monia helluntaiseurakunnan opetuksia (jotka ovat yleiskristillisiä)...Kaikkea sinä yritätkin käyttää..Pahasti metsään meni siis taas!

Lue lisää

Siis kirjoitus on 100% myönteinen helluntailaisuutta kohtaan?

Lähimmäinen. kirjoitti:

http://www.james.pp.fi/hellarit_2.html

>>On päivänselvää, että kaikki uskonyhteisöt, joita johtavat asianmukaista koulutusta vailla olevat ihmiset, syyllistyvät väistämättömästi vakavaan puoskarointiin ihmisten käsittelemisessä. Rumasti sanottuna maallikoiden polla ei kestä valtaa, eikä kolportöörien yläpää alennu sydämen tasolle.

Otepää kirjoitti:

>>On päivänselvää, että kaikki uskonyhteisöt, joita johtavat asianmukaista koulutusta vailla olevat ihmiset, syyllistyvät väistämättömästi vakavaan puoskarointiin ihmisten käsittelemisessä. Rumasti sanottuna maallikoiden polla ei kestä valtaa, eikä kolportöörien yläpää alennu sydämen tasolle.

Lue lisää

Ok otetaanpa muitakin otteita!


Voidaan kuitenkin sanoa, että Suomen helluntailaisuus on melko kirjavaa. Itsenäiset seurakunnat eivät ole vastuussa muille opillisista korostuksistaan. Ja erilaisia painotuksia todellakin löytyy, karkeasti jakaen sekä lakihenkistä että hurmahenkistä ääripäätä, ja pahimmillaan näiden yhdistelmiä. Tässä suhteessa on tosin suuria maantieteellisiä eroja: etelässä on syntisen hieman helpompi hengittää. Koska seurakunnat ovat itsenäisiä, oppi riippuu täysin saarnaajan omista näkemyksistä.


Silmiinpistävää on tilaisuuksien tasottomuus ja suunnittelemattomuus. Spontaanisuus, joka mielletään Jumalan välittömässä johdatuksessa olemiseksi, saa usein aikaan epäjärjestystä ja noloja tilanteita. Kaikelle toiminnalle onkin leimallista hyvistä tavoista piittaamaton "hälläväliä"-asenne. Suuremmissa seurakunnissa nämä seikat ovat tosin hieman paremmalla mallilla.

Kokouksessa saatetaan kohdella seurakuntalaisia niin kuin pieniä lapsia. Helppoheikkimäisyys voi ilmetä esimerkiksi niin, että juontaja kehottaa toistamaan perässään lauseita tai tervehtimään vieressä istuvia (ikään kuin ihmiset olisivat nautoja) tai jopa halaamaan heitä, nostelemaan käsiä yms typerää. Ihmisiä ohjataan edestä käyttäytymään ohjelmoidusti, mutta jostakin käsittämättömästä syystä nuo helppoheikit ja pellehermannit saavat yleensä suuren yleisön suosion.

Usein käy niin, että tilaisuuteen tulijan halua omaan rauhaan ei kunnioiteta, vaan kaikkia kehotetaan siirtymään etupenkkiin ja lähelle puhujaa ja muita ihmisiä. Ne, jotka eivät siirry paikaltaan, julistetaan niskoittelijoiksi tai pässeiksi lampaiden joukossa. Ihmiset pyritään aivopesemään klooneiksi lukemattomilla tavoilla. Ihmiset voidaan jaotella "tuottajiin ja kuluttajiin", "ylistäjiin ja kuolleisiin", "hyödyllisiin ja seurakunnan taakkana oleviin", "miinuksiin ja plussiin" yms. Ihmisistä pyritään siis tekemään ulkoapäin ohjautuvia, vaikka aito hengellinen kasvu edellyttäisi ilman muuta ohjautumista ihmisen sisältä käsin. Esimerkiksi "ylistämisen" suhteen sanotaan ihmisille, kuinka ja milloin pitää nostaa käsiä, tanssia tai hyppiä jne. Voimakas ja karismaattinen kansannaurattaja ja -kiihottaja saa ihmiset tekemään aivan käsittämättömiä asioita. Opissa ei välttämättä ole aina moitittavaa, mutta yhteisissä kokoontumisissa tapahtuva manipulaatio on helluntailaisuudelle erittäin ominaista. Terveimmillään julistustyö on kuitenkin hoitavaa armon julistusta, jossa ei mainitunlaisia lieveilmiöitä ilmene. Joukossa on näet eräitä armoitettuja ja oikeamielisiä saarnamiehiä, joilla on Jumalalta saatu kyky ravita seurakuntaa Sanalla. Esimerkkinä suuresti kunnioittamani edesmennyt Mauri Vikstén.

On hyvä muistaa, että helluntailaisille Jumala on tärkeämpi kuin sinä. Mielihyvin saat palvella heidän kanssaan Jumalaa, laulaa reippaita lauluja ja tehdä evankelioimistyötä, mutta jos et mukaudu normistoon, välittäminen loppuu siihen. Kärjistetysti voidaan sanoa, että helluntailaiset eivät rakasta ihmistä vaan omaa helluntailaisuuttaan. Etsitään Jumalaa niin kiihkeästi, että lähimmäinen unohtuu, vaikka Jumala löytyisi juuri tuosta lähimmästä ihmisestä...

Jos päätätkin erota seurakunnasta, se ei kaikissa seurakunnissa noin vain onnistukaan. Sinut erotetaan, mikä julkisesti myös kuulutetaan. Sinua pidetään luopiona. Seurakunnan julkista profiilia varjellaan yli kaiken. Seurakunta on pyhien yhteys, sen ulkopuolella ei ole pelastusta. Tämän asian suhteen on toki poikkeuksiakin.

Helluntaiseurakunta on valitettavasti lähinnä "vahvojen" yksilöiden yhteisö, mutta parhaimmillaan se antaa hyvät mahdollisuudet toimia esimerkiksi aggressiivisessa evankelioinnissa vaikkapa yhteiskunnasta syrjäytyneiden parissa. Helluntailaisuutta voidaankin sanoa sissijoukoiksi Jumalan armeijassa. Heikot eivät kestä vauhtia, mutta vahvat ja päämäärätietoiset ihmiset saavat varmasti "vastinetta rahoilleen" voidessaan toteuttaa itseään jatkuvasti liikkeellä olevassa samanmielisten seurassa. Juopot ja huorat ja rikolliset ovat niin kovissa kahleissa, että ehkäpä tämänkaltaista herätysliikettä tarvitaan heidän vapauttamisekseen pimeyden vallasta.

Lähimmäinen. kirjoitti:

Ok otetaanpa muitakin otteita!


Voidaan kuitenkin sanoa, että Suomen helluntailaisuus on melko kirjavaa. Itsenäiset seurakunnat eivät ole vastuussa muille opillisista korostuksistaan. Ja erilaisia painotuksia todellakin löytyy, karkeasti jakaen sekä lakihenkistä että hurmahenkistä ääripäätä, ja pahimmillaan näiden yhdistelmiä. Tässä suhteessa on tosin suuria maantieteellisiä eroja: etelässä on syntisen hieman helpompi hengittää. Koska seurakunnat ovat itsenäisiä, oppi riippuu täysin saarnaajan omista näkemyksistä.


Silmiinpistävää on tilaisuuksien tasottomuus ja suunnittelemattomuus. Spontaanisuus, joka mielletään Jumalan välittömässä johdatuksessa olemiseksi, saa usein aikaan epäjärjestystä ja noloja tilanteita. Kaikelle toiminnalle onkin leimallista hyvistä tavoista piittaamaton "hälläväliä"-asenne. Suuremmissa seurakunnissa nämä seikat ovat tosin hieman paremmalla mallilla.

Kokouksessa saatetaan kohdella seurakuntalaisia niin kuin pieniä lapsia. Helppoheikkimäisyys voi ilmetä esimerkiksi niin, että juontaja kehottaa toistamaan perässään lauseita tai tervehtimään vieressä istuvia (ikään kuin ihmiset olisivat nautoja) tai jopa halaamaan heitä, nostelemaan käsiä yms typerää. Ihmisiä ohjataan edestä käyttäytymään ohjelmoidusti, mutta jostakin käsittämättömästä syystä nuo helppoheikit ja pellehermannit saavat yleensä suuren yleisön suosion.

Usein käy niin, että tilaisuuteen tulijan halua omaan rauhaan ei kunnioiteta, vaan kaikkia kehotetaan siirtymään etupenkkiin ja lähelle puhujaa ja muita ihmisiä. Ne, jotka eivät siirry paikaltaan, julistetaan niskoittelijoiksi tai pässeiksi lampaiden joukossa. Ihmiset pyritään aivopesemään klooneiksi lukemattomilla tavoilla. Ihmiset voidaan jaotella "tuottajiin ja kuluttajiin", "ylistäjiin ja kuolleisiin", "hyödyllisiin ja seurakunnan taakkana oleviin", "miinuksiin ja plussiin" yms. Ihmisistä pyritään siis tekemään ulkoapäin ohjautuvia, vaikka aito hengellinen kasvu edellyttäisi ilman muuta ohjautumista ihmisen sisältä käsin. Esimerkiksi "ylistämisen" suhteen sanotaan ihmisille, kuinka ja milloin pitää nostaa käsiä, tanssia tai hyppiä jne. Voimakas ja karismaattinen kansannaurattaja ja -kiihottaja saa ihmiset tekemään aivan käsittämättömiä asioita. Opissa ei välttämättä ole aina moitittavaa, mutta yhteisissä kokoontumisissa tapahtuva manipulaatio on helluntailaisuudelle erittäin ominaista. Terveimmillään julistustyö on kuitenkin hoitavaa armon julistusta, jossa ei mainitunlaisia lieveilmiöitä ilmene. Joukossa on näet eräitä armoitettuja ja oikeamielisiä saarnamiehiä, joilla on Jumalalta saatu kyky ravita seurakuntaa Sanalla. Esimerkkinä suuresti kunnioittamani edesmennyt Mauri Vikstén.

On hyvä muistaa, että helluntailaisille Jumala on tärkeämpi kuin sinä. Mielihyvin saat palvella heidän kanssaan Jumalaa, laulaa reippaita lauluja ja tehdä evankelioimistyötä, mutta jos et mukaudu normistoon, välittäminen loppuu siihen. Kärjistetysti voidaan sanoa, että helluntailaiset eivät rakasta ihmistä vaan omaa helluntailaisuuttaan. Etsitään Jumalaa niin kiihkeästi, että lähimmäinen unohtuu, vaikka Jumala löytyisi juuri tuosta lähimmästä ihmisestä...

Jos päätätkin erota seurakunnasta, se ei kaikissa seurakunnissa noin vain onnistukaan. Sinut erotetaan, mikä julkisesti myös kuulutetaan. Sinua pidetään luopiona. Seurakunnan julkista profiilia varjellaan yli kaiken. Seurakunta on pyhien yhteys, sen ulkopuolella ei ole pelastusta. Tämän asian suhteen on toki poikkeuksiakin.

Helluntaiseurakunta on valitettavasti lähinnä "vahvojen" yksilöiden yhteisö, mutta parhaimmillaan se antaa hyvät mahdollisuudet toimia esimerkiksi aggressiivisessa evankelioinnissa vaikkapa yhteiskunnasta syrjäytyneiden parissa. Helluntailaisuutta voidaankin sanoa sissijoukoiksi Jumalan armeijassa. Heikot eivät kestä vauhtia, mutta vahvat ja päämäärätietoiset ihmiset saavat varmasti "vastinetta rahoilleen" voidessaan toteuttaa itseään jatkuvasti liikkeellä olevassa samanmielisten seurassa. Juopot ja huorat ja rikolliset ovat niin kovissa kahleissa, että ehkäpä tämänkaltaista herätysliikettä tarvitaan heidän vapauttamisekseen pimeyden vallasta.

Lue lisää

Mitä sinä kuvittelet voittavasi väistelemällä kysymyksiä ja siirtämällä keskustelua jatkuvasti toisaalle - yleensä helluntailaisiin?

Toivottavasti ymmärrät edes sen, että tuollainen toiminta osoittaa uskontosi olevan niin heikoilla jäillä, että et edes kykene puhumaan siitä.

>>>Raha kyllä kelpas lähtiessä (en antanu)>tuli mummon ystäviltä ruksi ovenpieleen

Lähimmäinen. kirjoitti:

Siis kirjoitus on 100% myönteinen helluntailaisuutta kohtaan?

Voi sinua. Et näytä oppivan yhtään mitään. Luuletko tosiaan, että vartiotornioppi tulee todistettua "totuudeksi" etsimällä vikoja toisista! Mikähän kohta tuossa helluntailaisuuden kritiikissä puhui oppienne puolesta? Mitenkäs se nyt oikein menikään, se Jeesuksen huomio fariseuksesta? Voisit vaikka lukaista.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Luuk. 18:9-14&mod1=FinPR&ctx=0