selkäpelko

Toistuvasti putkahtaa keskuteluissa esiin pelko selkähaaverista kyykkäyksen yhteydessä.

Hamassa muinaisuudessa treenasimme vuosia olympianostoja enkä kertaakaan nähnyt tai edes kuullut kenenkään vahingoittaneen selkäänsä.

Parhaimmillaan porukassa oli Suomen parhaimmistoa sekä nuorten kansainvälinen huippu.
Pojissa pohjoismaiden mestari ja miehissäkin Euroopan mitalisti.
Useampi Suomen mestaruus kotilavaotteluissa.
( Haluan vain osoittaa että rautaakin on liikuteltu )!

Myöhemmin vedin nuorille yleisurheilijoille talviset punttitreenit.
Ei selkähaavereita. Kaverit vetivät kuitenkin ponnistuskulmilta 3 - 4 x oma paino.

Varsinaisessa painonnostossahan raudat tarttee tuoda kyykystä ylös työnnössä etukautta ja tempauksessakin useimmilla kääntämättä liikaa lavoille.
En ymmärrä miten etukyykyssä voisikaan vahingoittaa selkäänsä.
Jos etukyykky kulkee kunnolla ei takakyykyssäkään tarvitse turhaan tarjota selkäänsä eteen alle.

Elikkä jos jaloissa on riittävästi paukkuja kulkee takakyykkykin kunnolla selkä riittävän pystyssä.
Me pidimme rajana sitä että jos varmistamatta joutuu tiukoille niin tangon pystyy kippaamaan takakautta alas.

Nyt jalkarampana myöhäisheränneenä salikävijänä olen havainnut melkeinpä vain muuta kilpaurheilua harrastavien kyykkäävän kunnolla.
Putkijähyäjät ottavat vapaalla tangolla aika vähän mitään. Etukyykkyä ei lainkaan.

Alusta alkaen kannattaisi mielestäni huolehtia liikkuvuuden säilyttämisestä riittävän monipuolisen treenivalikoiman ylläpitämiseksi.
Lihasmassa ei aseta sille esteitä.
Hieman enemmän vain vaivannäköä.