Mistä apua ?

Lopun alkua

Terve !
Olen kirjoittanut tänne joskus aikaisemmin.. oliskos vuosi sitten ja sain tosi monta vastausta , jossa lähes kaikki kehoitti eromaan...
..No ...mut en eronut en... ja se on kaduttanut useasti... =(
Olisi tosiaan pitänyt...

Vaimon kanssa ollut muutaman vuoden riitoja , joiden syy on mun idioottimainen käytös ja muutkin tekoseni....
Milloin istun väärässä penkissä , (en hänen vieressä) , olen kaupassa "outo" , en pussaa ku hän tiuskii tai vaan ärsytän... viimeksi ärsytin olemalla hiljaa , ja kuitenkin loppujenlopuksi käski olla hiljaaa ku kukaan jaksa kuunnella....
Huoh..
Olen väärässä paikassa väärään aikaan , ja äänessä ku pitäisi olla hiljaa...
Teen aina kaiken väärin , tai väärään aikaan...
Aina sanomisia , ja jos hiemankin jotain sanonm vastaan , tulee riitaa...
Paljon oikeasti pitää antaa periksi ?
Vaimo on narsistinen... niin mä olen siis mies... ainakin pitäisi olla vaikka kaikeksi muuksi haukutaankin...
Vaimo määrää asiat... siis ruuat , siivoomiset , kaupat , nurmikon ajot ja muut puuhat , koska tehdään ja miten... ja järjestää mulle puuhaa jotten vaan ehdi käymään missään...
Rakkaat harrastukset on jääneet... ja ystävät.. paitsi ne , jotka on vaimon kautta.... ku muut on idiootteja...
Joudun selittämään kaikki menoni...
Kaikki.. työtkin , ja en edes matkustele...
Riitoja on todella ollut ja ne ei tunnu loppuvan... päinvastoin....
Tänään oli taas.... =(
Lapsemme pääsi ripille... tänään...
Juhlia järjestettiin kauan... ja kaikki siivoamisesta tarjoiluihin ampui pahasti yli....
... Minuahan ei kuunneltu ku ärsytän vaan...
no... istuin väärässä kohtaa kirkossa... olin tyhmä vieraille... ostin lahjan pojalle.. se oli paha moka..ruusunkin , ku halusin itse antaa ja vaimo halusi antaa itse kaikki 3 jotka ostettiin.. siis kaikki meni pieleen , vaikka minusta kaikki meni hyvin....
vieraat lähti ja alkoi luvun laksu mulle.. =(
Miten tyhmä oon , ja en HÄNEN sukua huomioinut...
Ja HÄN sai kaiken hoitaa...Ja Hän kaikki osaa ja on viksu.. ja vikaa mussa riitti...
Sit alettiin laskea mitä oon juhlista velkaa kun HÄN maksoi kakut... ja viime vuoonnakin maksoi jonkin mun 50 euron jutun...
Olen vaan velkaa velkaa velkaa...
Vaimo ei koskaan ole ollut kokoaikatöissä suhteemme aikana (18v).. mä olen painanut ylitöitä ja ollut ilman lomaa , et ollaan pärjätty... maksanut aina lainat ja laskut... tietty ku hän ole tienanutkaan =) loogista...
Mut ku pitäis maksaa ihan kaikki... nytkin vaikka hän töissä , ja silti hänellä olisi rahaa vaikka maksaa kaikki lainatkin kerralla pois...suku hieman antoi ku niin kiva tyttö... mut ei niillä laskuja makseta...
Sit haukuttiin mun suksu ku ne tulee vaan syömään...
No sisko ja äiti ja isä ei paljoa syö... hänen puolelta olikin sit ihan kaikki....
Ja kaikkine lapsineen... ja hänen tuttuja mut ei yhtään mun... ku niitä kukaan kestä..
No.. riideltiin ja koitin , niinkuin aina puhua , puhua , puhua....
Mut ei ei... sit ku nuorion lapsi alkoi jo itkee ku riidellään , koitin saada hänent pihalle puhumaan ja tupakalle... mut HÄN ei mee mihinkään.. HÄN on kodissaan...HÄN on tehnyt tän kodin... HÄN heittää mut pihalle... (olen remontoinut koko talon 180 neliöö kellarista ullakolle... vaimo toki auttoi imuroinnissa) muyt HÄN HÄN HÄN.... no sit sanoin et nyt mennään tai hermostun... no koskaan en hermostu , koska en voi kun ne lapset on.. mut kuitenkin työnsin häntä selästä ovelle päin , alkoi huuto et APUA APUA ISKÄ HAKKAA JA LYÖ AUTTAKAA LAPSET!!!!!!
JA TODELLA EN KOSKAAN OLE HÄNTÄ LYÖNYT , ENKÄ PRKL LYÖ !
Ja eiku lattialle huutaa...
Sanoin et koita ollla aikuinen ja nyt ylös , mut ai...
Sanoin sit et kannan vaikka sut pihalle ja sit alkoi räkiminen naamaani.... vitun huuto... lapsille et isi lyö... , löi mua rautaisella naulakolla ja nyrkillä naamaan.... jollain terävällä veti käteen... oikein kunon haavoja... sit kannoin hänet pihalle sen 3 metriä...
Sanoin et sisälle ei tulla jos noin käyttäydytään... hän heitti kenkätelineen seinään ja löi nyrkillä ulko oven lasin rikki...
ja huutaa lapsille....
Suljin oven ja menin lasten luo.. kerroin et isi ei lyö... eikä ole lyönyt... enkä olekkaan ! äitillä vaan huono olla.. mujt äitillä ei hätää... ja nyt tupakalla pihalla.. kohta rauhoittuu niikuin aina näinä vuosina on tehnyt...
Ja vaimo istuu hiljaa kuistilla... polttaa...
huoh
Saan lapset nukkuu ja kerrottua mitä kävi....
kaikki melkein ok taas...
Sit vaimo tulee sisään...
Käy vessas , menee lastenhuoneeseen ja näyttää haavoja mitkä tuli kun eikkoi ikkunan , et isä teki... isä lyö... me jätetään isä..... isä on hullu... isä on outo....
Pelkkää paskaa puhuu....
Ja tää on toistunut jo tosi usein....
Kertokaa mitä teen...
En ole lyönyt, en raivonnut...
Kun erotaan.. äitiä kuullaan.. lapset ei tie mitä uskoo.... lapset jää tuolle... mä en voi eroa ,kun en uskalla jättää lapsia tuolle.... en voi... ja jos otan ne ja vaan meen . äitiä kuullaan....
ja lapset ei tosiaan tie mikä on totta...

Minne voin ottaa yhteyttä ?
Mä haluan hoitaa nuo lapset ... pystyn siihen ja tulemme loistavasti toimeen...
Vaimoon en taas luota...
Se on itse ottanut 2 kertaa lääkkeitä... väkisin olen ne oksennuttanut siltä pois... mut milläs todistat..
jos soittaa poliisit hän osaa todella kaiken kääntää et mun vika ja aloitin kun olin niin "juntti"....
Hän todella osaa "näytellä" ja kääntää asiat..
ja lapset voi sanoa mitä vaan , kun tuo aina niiden luo menee selittää...
hän on rikkonut ikkunoita , monta pölynimuria.. bilispöydän... peilejä , sohvapöydän , tuoleja , lukemattomia astioita.. jääkaapin.. ja aina mä haen uusia tilallle et kaikki on kunnossa...
Niin kävin tupakalla ja tuota ulko ovea on hakattu jollain ja kauheat kolot ja lasi ja ristikko rikki... et aamulla sit uus ovi.... =(
Huoh...
Kertokaan mitä teen etta saan asiani hoidettua ja itselleni ja lapsille riidattoman turvatun elämän ?
paukut on ihan loppu ja kyyneleetkin alkaa ehtymään =(

Mihin ottaisin yhteyttä ?

Kiitos etukäteen kaikille jotka luitte ja soitte vaikkakin vain yhden ajatuksen asialle...

Kiitos =)

24

2684

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yksin-kaksin.

      tompps.

      • eronnut nainen

        Kuulepas mies, nyt lopeta tuo valitus ja TEE asialle jotain! Et kuulosta siltä että olisit ollenkaan tyytyväinen parisuhteeseenne/perhe-elämään. Kuulostaa siltä että avioliittonne on loppuun eletty! Lapsista/omaisuudesta jne jne huolimatta teidän pitäisi mielestäni erota! Ei ole muuta ratkaisua tai joku ihme pitäisi tapahtua että elämä teillä muutoin rauhottuisi. Tiedän mistä puhun, olin itse aivan samanlaisessa tilanteessa vielä 3 vuotta sitten! Kärvistelin ja olin huonossa liitossa miettien vuodesta toiseen eroa, lasten vuoksi itsekin sinnittelin. Kun vihdoin ja viimein uskalsin tehdä ratkaisun, aviossa 20 v. ja hain eroa, olin tosi helpottunut. Eron jälkeen olen paljon miettinyt asioita ja sitä että MYÖS lasten takia olisi pitänyt erota ajat sitten! Ei ole lasten etu missään nimessä olla riitaisessa perheessä, nyt meillä on tosi rauhallista ja lapsetkin,murkkuja jo, tasapainoisia kun elämä on rauhoittunut. Sanomani sulle alkuper.kirjoittaja on siis että mieti vakavasti mitä elämältä haluat, onko se tuota kärvistelyä ja kireää ilmapiiriä jatkossakin vai jotain ihan muuta! Rohkeutta sulle ja hyvää,parempaa jatkoa!


    • kaskas 56

      Apu lähtee sinusta itsestäsi. Niin se vain on.
      Olet saanut muijaksesi käärmettäkin kieromman olion. Lähde siitä asiasta, että kivuttomasti et luikerosta eroon pääse. Tulet pistetyksi monta kertaa, ennen kuin olet saanut myrkkymestarin karistetuksi ympäriltäsi.

      Kettu puree käpälänsä poikki, että pääsisi vapauteen.
      JOS vapaus ja ihmismäinen elämä on sinulle kallis, on sinun tehtävä samoin.
      Ovatko lapset käpäläsi? Ilmeisesti ovat.

      Tilanne tulee menemään näin, kun lähdet eroamaan: sinut mustamaalataan, vaimo saa lapset, koti menee, talo menee.

      Tulet saamaan tapaamisoikeudet lapsiin. Tapaamisten järjestelyssä on hankaluuksia. Vaimosi järjestää erilaisia näytöksiä sen tiimoilla.
      Silti tulet saamaan loppupelissä rauhoitetut suhteet lapsiisi ilman vaimon täysiaikaista kyttäämistä.

      Paras palkinto sinulle erossa olisi se:
      että vaimosi ei pääsisi niin helpolla kuin on tähän asti päässyt.
      Hän joutuisi menemään töihin.
      Hän joutuisi elättämään itsensä.
      Hän ei voisi pomottaa sinua.
      Hän ei voisi alistaa sinua.
      Hän joutuisi vastuuseen tekemisistään.
      Hän joutuisi yksin hoitamaan huushollinsa. Hänellä olisi vähemmän haukuttavaa, koska et olisi paikalla.
      Hän ei voisi siirtää kaikesta syitä sinun niskoillesil

      Et saa lapsillesi riidatonta elämää. Turha toive! Voit saada silti VÄHEMMÄN riidattoman elämän eroamalla.

      Vaimosi on ihminen, joka ELÄÄ riidoista.
      Hän on lastesi äiti: utopiaa toivoa, että voisit riitojen suhteen siinä mielessä tehdä mitään. Äitiyttä et voi purkaa.
      Ainoa mitä voit tehdä on poistaa itsesi riita-listalta.

      Täten lapsesi voisivat sinun luonasi ollessaan kokea riidattoman hetken.
      He voivat nähdä sinut omien ystäviesi parissa ja harrastamassa jotain. He voivat ottaa esimerkkiä sinusta. Nyt he eivät voi pitää sinua esimerkkinään. Kuka voisi samaistua alistuvaan isään, joka nielee päivästä toiseen moskaa.

      Sinulla on YKSI elämä. Ei ole samantekevää hukkaatko sen tämän käärmeen alistamana, vaan otatko elämäsi haltuusi.

      Vaimosi tietää käärmeen lailla, kuinka yksikin pisto (=väkivaltainen kohtaus, henkinen alistaminen) lamaannuttaa.
      Olet ollut tähän asti lamaantunut pelastamaan itsesi avioliittosi surkeaakin surkeammasta suosta.

      Nyt on ratkaisun päivä, tänään ja tästä eteenpäin. Lähde hoitamaan asiasi pieni pala kerrallaan.
      Kokoa niistä sievoinen kakku, joka on yhtä kuin SINUN arvokas elämäsi.

      Vaimosi on pala kerrallaan syönyt elämäsi, nyt ota se samalla lailla takaisin.

      Ala suunnitella, kypsyttele eroasiaa.
      Tee suunnitelmat paperille.
      Listaa askel askeleelta mitä on tehtävä.
      Tee toimintastrategia valmiiksi ennen kuin alat konkreettisesti tehdä mitään.
      Kun huolellisesti tehty toimintasuunnitelma on valmis (tee myös varasuunnitelmia) ryhdy puuhaan.
      Ja huomaa! Tässä vaiheessa sinun on oltava nopea, koska käärmeesi (vastustajasi) on taitava manipuloija ja häirikkö. Sinun on oltava häntä nopeampi, tarkempi, ennakoivampi.
      Unohda tunteet siinä vaiheessa, pelaa vain järjellä!

      Tämä on apu sinulle.

    • Eron tuskassa

      Nyt otat vastuun omasta elämästäsi ja ole mies!Tuo teidän liittonne ei takuula tule ainakaan paranemaan,päinvastoin.Kuolet henkisesti pikkuhiljaa ja teidän lapsetkin alkavat oireilla,jos eivät jo oireile,kun seuraavat teidän henkistä ja näköjään fyysistäkin kamppailua.Haluatko todellakin elää tuollaisessa hirvittävän kuuloisessa suhteessa?
      Itse lähdin liitosta henkisen väkivallan vuoksi,mutta ei meillä onneksi noin kamalia riitoja ollut.Mutta alistamista ja syyllistämistä miehen taholta siitäkin edestä.Sellainen vie itsetunnon ja elämänhalun.
      Varaudu siihen,että ero tulee olemaan henkisesti todella rankkaa.Joudut taistelemaan tapaamisoikeutesi vuoksi,mutta se on hinta vapaudestasi.Oletko valmis siihen?Tsemmppiä;)Joku pelotteli,että menetät taöoudellisesti kaiken.Et menetä,puolet ja puolethan se menee.Ja sama kai se rahalle,jos henkisesti helpottaa.Minäkin annoin ex:lle isomman osuuden,ettei tarvitse kuulla loppuelämänsä katkeraa kitinää siitä,kuinka eukko vei kaiken.Nyt olen löytämässä henkisen tasapainon.Kun vielä löytyisi sellainen rauhallinen ja minua arvostava mies....

      • täällä monta

        ...jotka on tai on ollu samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Tosin oma tilanteeni ei ollut noin kaamea kuin ap.llä. Olipahan vain neljänkympin kriisiä elävä mies joka alisti mua ja osoitti kaikin keinoin että olen jotakin inhottavaa ja vastenmielistä. Ja minä alistuin, peräydyin ettei tarvitsisi riidellä. Koko 17v avioliiton aikana en korottanut hänelle ääntäni kuin kaksi kertaa. annoin kaikessa periksi. Lopulta hän halusi eron, hänellä oli omaisuutta, minulla vain puolet talosta. En alkanut vaatimaan "minulle kuuluvaa" osaa hänen rahoistaan tai osakkeistaan samasta syystä kuin edellinen: ettei kukaan pääse sanomaan että akka vei rahat... Että kiltti tyttö loppuun asti... Mutta molemmat lapset ovat minulla, yhteishuoltajuudessa ja luulen että hekin voivat paremmin kun näkevät että äiti ei enää itke joka päivä. Ero on aina rankka ratkaisu enkä ehkä olisi itse sitä halunnut vaikka miehellä olikin jo toinen nainen. Kuitenkin nyt sen kokeneena uakoisin että ap.llä ei ole enää muuta mahdollisuutta. Voimia sinulle ja kaikille muille jotka olette samaa kokeneet.


    • persoonallisuus häiriöstä

      Vahva veikkaukseni on, että vaimollasi on persoonallisuushäiriö (tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus); googleta `epävakaa tunne-elämä`, `epävakaa persoonallisuus` tai `borderline` ja tsekkaa tunnistatko vaimoasi sieltä. Apua on sitten haettava vaimolle, mielenterveyspalvelujen taholta (dialektinen terapia)... mutta hoito on kovin pitkäaikaista ja haastavaa, tuloksista ei takuuta.

    • kriisistä selviämässä

      Kirjoituksesi huutaa heikkouttasi ja alakynnessä oloasi. Vaikutat liian kiltiltä, nöyrältä ja avuttomalta ihmiseltä jyrän alla, joka dominoi elämääsi täysin ja se kuulotsaa niiin pahalta, että tekisi mieleni tulla ja viedä sinut pois. Mutta, olen itse 11v suhteessa elänyt, kaksi vuotta on mennyt erittäin huonosti. Me lähdimme kuitenkin yhdessä perheneuvolaan, käytiin vuosi, ja siellä katsottiin, että meidän suhteessa näkyy jo tulevaisuus. Kävin itse myös Mielenterveystoimistolla yksilöterapiassa, pari yksityistä käyntiä myös muilla tahoilla. Niistä on ollut apua, meilläkin yhdessä päätettiin pysyä lasten vuoksi tiedostaen, et ei kahdestaan selvitä. Mut HUOM halu jatkaa oli yhteinen.

      Vaimosi vaikuttaa sinuun totaalisesti kyllästyneeltä. Olet liian kiltti, mikä (naisena uskallan sanoa) alkaa miehessä ärsyttämään, liiallinen avuttomuus tai jokin piirre, että naisena tässä olen vahvempi kuin mies tms. en osaa nyt selkeästi kirjoittaa. Sano sinä pikaisesti vaimollesi, että sinä jätät hänet, nouse asian yläpuolelle ja anna vaimon jäädä rypemään. Älä päästä niin pitkälle, että sinut jätetään. Siitä mielihyvästä vaimo nautiskelee vielä haudassakin. Mutta se tuska minkä jätät eroamalla ITSE, on toista luokkaa. Ja tällaista nautintoa on pakko joskus tarjota toiselle.

      Nouse siis pystyyn, välit lapsiisi kuulostaa upeilta. Ne varmasti ovat terapian tarpeessa, soita perheneuvolaan ja varaa heille sinne aika. Vaimoasi et siihen tarvitse, jos siis hän ei suostu siihen, mene yksin lastesi kanssa. Jokaiselle jää syvät arvet perheessänne, kukaan ei selviä täysjärkisinä ilman terapiaa. Jos sinä tajuat olla viisas, tajuat tarttua tähän oljenkorteen ja hakea apua ammattilaisilta. Ero on mielestäni viimeinen vaihtoehto (vaikka mielelläni kehottaisin sinua heittämään tuollainen eukko niskaperse -otteella tunkiolle.) Viestisi kellonaikakin on hälyttävä, olet todella pulassa. Jaksa! Selvitä! Mene! Jätä?! Tee itsestäsi hyvinvoiva.

    • perhehelvetistä

      Laita erohakemus vireille, varaa aika perheasian sovitteluun, pyydä avioerohakemuksessa päätöstä lasten huoltajuudesta. Yhteishuoltajuuteen kannattaa pyrkiä kaikesta riitelystä huolimatta ja säilyttää maltti tilanteessa kuin tilanteessa.

      Naapurit on varmaan tajunneet millainen vaimosi on? Siis jos sosiaalivirasto haluaa jotakuta kuulla, mieti jo valmiiksi kuka tietää, miten asiat on.

      Älä odota enää toista vuotta. lapset kärsii riitelemisestä.

    • eronnut

      Muista, että sinulla on vain yksi elämä. Välttelemällä vaikeita ja kipeitä päätöksiä jatkat ja siirrät elämäntilanteiden muutoksiin liittyvää tuskaa. Pidä huoli itsestäsi. Rakasta itseäsi. Muista, että olet arvokas.

      Hanki apua. Puhu ja keskustele. Älä peittele tai häpeä.

      Itse kävin eroterapia ryhmässä ja sain sieltä paljon apua omaan traumaattiseen erooni. Apua sain myös kunnan mielenterveysviranomaisilta. Pahimman kriisin aikana lohdutti jo tieto siitä, että kaapissa oli unilääkkeitä ja rauhottavia varalla, joihin pystyi turvautumaan, jos olo meni todella huonoksi tai ei saanut nukuttua.

      Muista syödä ja liikkua. Ja nukkua tarpeeksi.
      Rakasta itseäsi, sinulla on vielä paljon hienoa elämää jäljellä, jos suot itsellesi mahdollisuuden siihen tekemällä ratkaisuja.

    • laiteta

      Jo vain.. sä teit vuosi sitten ratkaisusi jatkaa ja katsoa miten käy. Nyt sä olet sen viisaampi, eli niinkuin kirjoituksestasi käy esiin,mitään myönteistä ei ole ilmennyt.
      Nyt jos sä rohkenisit alkaa puuhaamaan eroa, sä varmaankin tietäisit, että kaikkesi olet yrittänyt, etkä lähtenyt hetkeäkään liian aikaisin. Sä voisit varmana seisoa päätöksesi takana, jossittelut ja mutkut ja sitkut on jo pelattu pois.

      Kysyit mihin seuraavaksi. Nykypäivänä sossu on ihan kohtuullinen paikka, ja siellä saat asiaasi eteenpäin. Sä voit kertoa rehellisesti miten teillä on vuodet kuluneet, jopa miestä kuunnellaan siellä. Sä voit lopettaa sen hajotetun paikkaamisen ja silottelun, sä voit alkaa rankentaa uutta, itsellesi ja lapsillesi; vaikka helppoa se ei tule olemaan. Mutta ei tuokaan, maanpäällinen helvetti.

    • Mistä apua?

      Niin...
      ..kiitos hyvistä neuvoista...
      Nyt osaa asiaa ajatella monella eri tavalla...

      Kerron nyt kuitenkin hieman lisää...

      Olen koittanut silloin noin vuosi sitten avioliittoneuvojaa....
      Soitin ja kerroin tilanteen , ja kertoivat että on hyvin täyttä , mut puhelimessa koittavat ensin... kerroin että olisi mielestäni hyvä päästä saman pöydän ääreen , mut kun on täyttä , niin on täyttä..
      Soitin muutaman kerran , ja he halusivat kuulla vaimon version... kerroin vaimolle ja pyysin soittamaan....
      Siitä tapeltiin yksi ilta ja yö , kun olen muille mennyt kertomaan perheen asioita.. taas soitin ja kerroin et hän ei missään nimessä tahdo puhua muille , ja pyysin heitä ottamaan yhteytä.. sieltä nainen sitten soittikin vaimolle , ja jopa vartin sai puhuttua , jonka jälkeen neuvoja soitti minulle ja kertoi ettei voi auttaa...oli vaimo kysellyt et kukas huo..ra siellä on ku mun miehen kanssa soittelee....ja käskenyt lopettaa vehtaamisen =)
      Kuitenkin oli syyksi sanonut ongelmiin mun pettämisen...
      Ja minä kun en koskaan ole pettänyt , en millään tavalla , vaikka rajan vetäisi kuinka alas tahansa !!!
      Toki hän vakaasti sitä mieltä, että mulla ollut monia naisia...
      Älkää kysykö mistä johtuu , en tiedä.. ainoa mikä on , niin olen aika sosiaalinen ja juttelen paljon , mutta jos jonkun kanssa kaupassa hiivaleivästä puhuu , niin se ei käsittääkseni ole pettämistä...
      Mut lopuksi apua ei avioliittoneuvojalta kuitenkaan tullut...

      Kävin työpaikkalääkärissä...hän sanoi : älä sure , anna hevosen surra , kun sillä on niin paljon isompi pää...
      Kiitin ja kumarsin...
      No menin psykiatrille... kerroin asiat ja sain masennuslääkettä kipuun.... no niitä syömällä ehkä jaksaa , mutta eikö ennemmin ongelmat pitäisi korjata , kun lisätä lääkkeellä kestämistä ?
      Enivei ,
      Hän käski kovasti miettiä eroa....
      Mut... kiirettä sielläkin tuntuu olevan..
      Soitin miesten kriisikeskukseen.. kerroin 3 tunnin tarinan... itkin.... hyvin ystävällinen mies sanoi... lähde....juokse kovaa , kun vielä on jalat..
      MUTTA KUN SE ON NIIN VAIKEAA !!!!!
      Ja miten uskaltaisin nuo lapset tuolle jättää...
      Jos jotain käy...
      Miten sen sitten kestän...

      Olen tänään puhunut erosta , ja että haluaisin niin.. syy riidat ja ahdistus.... ja turhauttavat yritykset....ja pelko olla kotona ja tulla kotiin , koska aina pitää varoa mitä sanoo , ja katsoa millä päällä tuo on , et edes jonkinlainen sopu säilyisi...
      Ja että en aina jaksaisi tehdä kaikkea mitä hän käskee.. puuhien lista on loputon...
      Hänellä oli vastaus... älä riitele... tee jotain järkevää. äläkä valita...
      Ja mä en kuulemma yritä... HÄN yrittää , mut mä en sitä vaan huomaa ja tajua..
      Eikä meillä ole muuta ongelmaa kuin mä..... mä vaan vingun...
      Hänessä ei ole mitään vikaa...
      Kuitenkin sanoin et tahdon eron....
      Mut ihan kuin hän ei edes kuulisi...
      Vastaa siihen et miten töis meni...
      Ja miehet ei osaa keskustella..... =(
      Jotenkin niin turhauttavaa....
      Sanoin kuitenkin että pidä mielessäsi että näin ajattelin asiat hoitaa..
      ..Ja hän tokaisee että pitää tilata kakku pojan synttäreille..( joihin nyt on 6 vko viel...)
      Huoh =(
      Meillä näitä episodeja on riittänyt , kuten aikaisemmin jo kerroin , 18 tuotantokausi menossa , ja todellakin se eroaminen tuntuu hyvin hyvin vaikealle.. miten ihmeessä joku saa aikaiseksi niin ison asian ?
      Tuntuu kuin tää olisi jo normaalia että pitää kuunnella haukkuja ja mennä toisen mielivallan tahtiin..
      Tiedän et se ei ole , mutta on jotenkin niin syyllinen olo kun hoetaan vaan että aina minussa vika...
      Kun riita alkaa vaikka siitä että keitän kahvia , riita johtuu minusta kun aloin keittämään kahvia... kun kukaan ei pyytänyt eikä käskenyt keittämän....
      Mun syy silloin... eikö ?

      Meillä on aika paljon jaettavaa...
      On iso talo . vene =) ,se on mun harrastus , tuo inhoaa olla merellä...ainoa asia mistä olen saanut pidettyä kiinni , tosin tänä kesänä ei saanut olla kuin 2 yötä , kun hänelle ei sopinut ja yksin EI saa mennä.. siitä veneestä on vähintään kerran kuussa riita kun hänen mielestä se pitäisi myydä kun ainoastaan mä tykkään siitä..... toki lapset tykkää myös , ja pyytääkin et mennään , mut ei vaimolle sovi , eikä halua , eikä se ole järkevää hänen mielestä , ja en jaksa siitä sitten aina riidellä..... on pari autoakin.. mun pitäisi myydä kun lian hieno ja kallis ja mä en tarvi kun lyhyt työmatka.. toki hän sit vaihtaisi uuteen kun kilsa enemmin töihin...
      ...niin ja on meillä mökkikin , mut mulla ei ole siihen osaa eikä arpaa kun hän sen perinyt metsineen ja lampineen itselleen kuulemma.... mut veneestä pitää eroon päästä..ja autosta...
      Vuosi sitten kun sitä eroa ekan kerran puuhasin , niin hän teki nämä asiat hyvin selväksi...
      ...toki minusta vapaus tuntuu arvokkaammalle kuin riita mökistä...
      Sama koskee tavaroita jotka hän on saanut.... ne on hänen ...muut jaetaan...
      äh.. mitä mä noista hölisen...
      Asiaan...
      Pakko naputella nämäkin kirjoitukset salaa , koska asiasta tulisi muuten kauhea riita....
      Asioista ei saisi kelleen puhua , ja minusta taas se helpottaisi kun saa jutella....tai kirjoittaa...
      Niin ne riidat...
      Tiedän että moni miettii miksi en lyö nyrkkiä pöytään , ja näytä mitä tahdon ja pidä siitä kiinni...
      Kun riita tulee , vaimolta menee jotenkin kontrolli..
      Hän EI anna periksi .
      EI millään keinolla....
      Tappelee loppuun asti , pitää kiinni mitä sanoo , ja käyttää kaikki keinot siihen..
      Ihan kaikki keinot..
      Rikkoo vaikka rakkaimman tavaransa kunhan saa pidettyä päänsä..
      mutta periksi ei anna... ei
      johonkin se raja on vedettävä ja mun annettava periksi , muuten ollaan alibin kannessa...
      Hän sanoo ihan mitä tahansa , miten pahasti vain , ja ihan kelle vain , mutta yhtään ei anna periksi!
      En oikeasti uskalla millään kokeilla mihin kaikkeen hän olisi valmis...
      Vuosi sitten hän lukitsi itsensä vessaan muutaman kerran ja huusi lapsille että tappaa itsensä pillereillä isän takia kun lyön ja olen niin pas..ka
      Tää yö ei riitä ajaksi kertomaan mitä kaikkia keinoja hän on käyttänyt...
      Hän käyttäytyy muita kuin omia ystäviään kohtaan hyvin ilkeästi... jos tulee ulkomaalainen kaupassa , hän sanoo äänekkäästi että: tuokin pakolainen on tullut tänne meidän elätettäväksi , niin että takuulla kohde sen kuulee...tai jotain vastaavaa...
      Jos joku on hänen mielestään ruma , hän sanoo sen...
      parkkipirkolle sanoo et menee muualle ettii kunnon töitä..
      kaupassa lihatiskillä voi sanoa jauhelihaa ihan pas..kaksi...
      vanhempainillassa sanoi et ompas tyhmä opettaja..
      lista olisi loputon...
      Kaikki on hänen mielestään per...s..aukisia.. ja jos jollain on hieno auto hän takuulla kommentoi sitä jotenkin velalla tai osamaksulla...
      toki hänellä on itsellään rahaa paljon johtuen suvussa tapahtuneista menehtymisistä ja muista avuista , mutta ne on hänen ja hänen tilillään.. mie maksan lainat sun muut...
      mutta hän on todella ilkeä , ja ei edes sitä itse huomaa.... ja tuntuu ettei edes välitä , ja jos siitä sanoo , niin hän tulisesti raivostuu kun arvostellaan...
      Toki jotain hyvääkin pitää sanoa... mun ei tarvitse pyykkeihin koskea , ja lapset pysyy ruuassa.... toki useimmiten käy niin , jos en oo töistä tullut kun on perheessä syöty , niin ei enää syödä , kun ruoka aika meni jo... ja usein ruoka jo laitettu pois.... roskiin...
      Tai sitten kaapissa ,mut ei voi ottaa kun siinä vaaan sen verran et riittää lapsille huomiseksi..
      ...
      äh.. meni taas valitukseksi...
      *pyyhkii kyyneleitä*
      =(
      Mutta... miten siis ihmeessä pääsisin tästä kaikesta eroon...
      On vaikea kuvitella jaksavani enää yhtään...
      Mitä tapahtuu jos vaan meen..
      Jaksanko... ?

      Olo on oikeasti aika avuton , ja voimat ihan loppu =(

      Naapurit kyllä tietää miten asia on , ja mun vanhemmat , mutta sitten on hänen iso suku , jonka mielestä vaimo on mulle taivaanlahja... ihana nainen joka huolehtii perheestä ja on niiiiiiiiin ahkera että!
      Jos teen jotain... vaikka maalaan talon.. niin se on vaan maalattu... jos hän kutoo kivan kimonon , sitä juostaan kaikille näyttämässä ja sitä sitten kilvan ylistetään kun on kaiken perheen hoitamisen keskellä jaksanut ja tehnyt...
      ...
      Siinähän sitä sit taas olis...

      Jahas..
      Nyt alkoi se taas alkoi..
      Hän heräsi ja raivoaminen alkoi...
      =(
      Ja ääntä riitäää...

      Koska kyyneleet loppuu =( ?

      • -t'ptp-

        Ensinnäkin, haluan heti tarttua vaimosi reaktioon kun puhuit hälle erosta. Hän osaa pelata, on oppinut varmaankin käyttäytymään tietyllä tavalla havaitessaan, että sinun mittasi on tulossa täyteen. Toiseksi vaimosi käyttäytyy erittäin väkivaltaisesti.

        Henkisen väkivallan merkit:

        # Henkinen väkivalta

        * Vähättely (ulkonäön, ymmärryksen tai muun ominaisuuden pilkkaaminen)
        * Uhkaileminen (esimerkiksi väkivallalla, selkäsaunalla, hylkäämisellä tai itsemurhalla)
        * Uhkaileminen katkaista toisen vanhemman yhteys yhteisiin lapsiin (esim. aiheettomilla pahoinpitely- tai insestisyytöksillä)
        * Nöyryyttäminen (kuten nimittely, alistaminen, järjestelmällinen loukkaaminen)
        * Mitätöinti (kuten nimittely, julkinen halventaminen, haukkuminen, kiusaaminen)
        * Eristäminen (esimerkiksi sukulaisista, ystävistä tai työssäkäynnin estäminen)
        * Uskonnollinen fanatismi (kuten ehdottomat uskonnolliset toimintavaatimukset)
        * Kontrollointi (kuten liikkumisen valvonta, oman rahankäytön estäminen, uskonnollinen fanatismi)
        * Mustasukkaisuus (esimerkiksi aiheeton ja korostunut epäluulo puolisoa kohtaan)

        Sen verran uskallan veikata, että sinä iloitset erosta ajan päästä, et heti, ensimmäiset kuukaudet on tuskaisia. Ahdistut lastesi vuoksi useita kertoja: miksi pitikään oman itsekkyyden nimissä aiheuttaa heille turvattoman ja sekavan lapsuuden, sehän on perusta kaikelle mitä tulevaan liittyy, lapsuus siis. Ja nämä raukat eläneet hullun äidin vallan alla, katsoneet sekoilua ja pelänneet kuolemaa...Mutta sinä voit pelastaa vielä tilanteita, turvata heille vakaampaa suhdetta ELÄMÄLLÄ YKSIN. Ymmärsin, että lapsesi ovat jo sen verran vanhoja, että puhetta ymmärtävät. He tietävät miten tilanteet menevät, ehkä paremmin kuin pitäisikään. Ja se on ainoa lohtu tässä, että sinä voit kertoa heille, että jos he äidilleen joutuvat jäämään, sinä heitä eniten rakastat, et voi tilanteelle mitään jos oikeus päättää niin. On vain alistuttava ja odotettava aina aikaa, jolloin saat heidät siihen viereen. Ja miten ikinä vaimosi myrkyttää sinut lapsillesi, he joskus tietävät ja ymmärtävät totuuden ja silloin PAHA SAA PALKKANSA. Usko tähän. Hyvä voittaa aina pahan, AINA.

        Mutta miten sinä jaksat nyt? Niin, että alat puhua lapsillesi erosta, oikeilla termeillä. Lähde heidän kanssa puistoon, puhu siellä, taikka Mäccäriin, jossa pöydän äären on helppo hiljentyä. Kerro kuinka olet vaimoasi rakastanut että lapsia yhteisiä halusit, ja te olettee nyt siinä ja kuinka kiitollinen sinä heidän elämästään olet. Älä jauha vaimostasi, mustamaalaa sitä, kuittaa vaikka, että te tiedätte varmaan, millaista äidin kanssa on ollut ja millainen hän on. Esitä heille kysymyksiä, millaisena he näkevät sinut, millainen äiti on, onko molempien seurassa turvallista yms. Ja mainitse jo nyt, että ero voi erottaa teidät mitä sinä et toivo jne. Ole avoin mutta kaukaa viisas. Älä kysy mitä he haluaisivat, koska he eivät osaa välttämättä nähdä asioiden perspektiiviä ja vaikean valinnan edessä he menevät ihan sekaisin. Sano taas vaimollesi, et Kiitti riitti, et meneehän se jakeluun hällä. Puuhastele arvioija taloasi katsomaan, paljosta sinä joudut luopumaan. Pikkuhiljaa ala etsimään uutta itsellesi ja lapsillesi. Katso tulevaisuuteen, älä enää odota ja seiso paikallasi. Nyt on aika toimia, jos et saa itseäsi liikkeelle, varaa aika työterveyslääkärille. Toden näköisesti liikut ovat raskaita, mutta siinikkyys palkitaan. Ja googleta masennuksesta, jos löydät piirteitä (mikä on aika toden näköistä), ota lekurilta nappia, että jaksat hetken.

        Älä riitauta asioita, pelkää mieluummin pahinta (lue: taiwanilaisäidin kolmois-surma). Korostan vielä, että hyvä voittaa pahan: Pahan voittaminen hyvällä on hyvä, pahan vastustaminen pahalla on paha. Lisäksi yhtä viisauttaa kehottaisin ajattelemaan;

        *Paeta pahaa ei ole samaa kuin voittaa se.*

        Tässäpä sinulle osa minua. Toivon voimia, viisautta ja harkintaa, mutta selkeitä liikkuja.


    • Kohtalotoveri

      Tarinasi on kuin minun elämästäni! Aivan kylmät väreet meni selkäpiissä.
      Pastaan tähän jutun, joka luullkseni sopii vaimoosi:
      Narsistinen persoonallisuushäiriö "pähkinänkuoressa"

      "Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
      piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
      Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.

      Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä.
      Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon.

      Yleensä he tulevat hoitoon aivan jonkun muun syyn johdosta. He yleensä ennemmin tai myöhemmin ajautuvat konfliktiin ihmisten kanssa, koska he loukkaavat muita, eivät osaa lukea tunteita tai tunnelmia oikein eivätkä kykene empaattiseen myötäelämiseen. Heille tulee helposti vihamiehiä. Siitä heille tulee pettymyksiä, mikä aiheuttaa masennusta. He saattavat tulla hoitoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja sanovat terapeutille, että muut ihmiset ovat niin pahoja ja vainoavat heitä, mutta taustalta paljastuukin, että he ovat se ongelma eivätkä muut.

      Suurin osa heistä on vapaalla jalalla: he eivät ole rikollisia, vaan voivat olla hyvännäköisiä, sosiaaliset säännöt tuntevia, älykkäitä, hurmaavia ja hyviä puhumaan. He eivät tee laittomuuksia, mutta heidän ympärillään kärsitään. He manipuloivat, toimivat häikäilemättömästi, syyllistävät muita ja usein liike-elämässä persoonallisuushäiriöisistä piirteistä on vielä hyötyä. Heitä löytyy joka ammattikunnasta, ja erityisesti heitä houkuttaa vallankäyttö. Usein karismaattiset uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat persoonallisuushäiriöisiä.

      Narsistisen persoonallisuushäiriön on tutkimusten mukaan todettu olevan enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo vauvana. Tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kasvuperheestä on puuttunut muun muassa positiivinen malli ihmissuhteille, kyky suojella lasta, kyvyttömyys antaa lapselle rajoja, kyky tarjota myönteistä huomioon ottamisen mallia lapselle, kyky antaa lapselle positiivisia ongelmanratkaisukeinoja ja positiivista asennetta ongelmiin hyväksymällä ne väistämättömäksi ja hyväksyttäväksi osaksi elämää sekä kyky tarjota järjestäytynyttä vakaata turvallista ilmapiiriä kodissa. Kodin normiksi on muodostunut kaaos ja konflikti. Näissä perheissä vallitsee korkea ennalta arvaamattomuuden ilmapiiri.

      Tilastollisesti naisia on tämän ilmiön piirissä vähemmän eli miespuolisia psykopaatteja on enemmän, mutta ei se ole mikään harvinaisuus naistenkaan kohdalla. Persoonallisuushäiriöisen henkilön tavoitteena on saada rahaa, arvostusta, valtaa tai vapauksia. Rakkauden nimissä he hakevat toisista ihmisistä lämpöä, seksuaalista tyydytystä, turvaa, ruokaa ja rahaa. Heidän tehtäväänsä helpottaa se, että niin moni uskoo järkkymättä ihmisen hyvyyteen".
      Tuntuiko tutulta?
      Minä tajusin liian myöhään, että oma "hitlerini" on sairas.
      Näitä pikkuhitlereitä taitaa olla pilvin pimein, joten on korkea aika nostaa kissa pöydälle.
      Hae välittömästi apua vaikka seurakunnan parisuhdeneuvojalta tai ihan mistä löydätkin jonkun joka osaa suostutella vaimosi lähtemään parisuhdeleirille.
      Hänet pitäisi saada hyväksymään sairautensa.
      Se on varmasti erittäin vaikeaa, sillä vaimosi mielestä hänessä ei ole pienintäkään vikaa, eikä hän siksi tarvitse (=halua) muiden apua.
      Yksin et taatusti tule selviämään.
      Etsi apua heti, jo tänään. Puhelin käteen niin pian kuin voit.

    • kuka lie

      Kirjoituksesi on saanut selvästi monet miettimään retkaisuja asiaasi.. En edes jaksanut lukea kaikkea joten nöyrin anteeksipyynto jos tässä tekstituotoksessani toistan jo muiden antamia hyviä neuvoja :)

      Tilanteesi on vaikea, mutta siitä voi selvitä.
      Olen vähän huolissani sinun henkisestä jaksamisestasi. Onko sinulla ketään kenelle puhua? Kuinka yleensä suhtautuisit jos ehdottaisin että keskustelisit tilanteestasi asiantuntijalle??
      En halua tyrkyttää, mutta käyhän sivulla www.miessakit.fi.. Uskoisin että löydät sieltä jonkinlaista tukea tilanteeseesi.. Sivun yläreunassa olevasta valikosta napauta Erosta elossa painiketta. Sivustolla on myös keskustelu foorumi, josta voit löytää samassa tilanteessa olevien tai samankaltaisen tilanteen jo läpikäyneiden kokemuksia ja neuvoja..

      Myös lapsesi eittämättä kärsii tilanteesta, onko heillä joku johon tukeutua?? Kehota heitä rohkeasti puhumaan tuntemuksistaan. Jos ei sinulle niin mummolle/papalle (?), kouluterveydenhoitajalle, nuorisopsykiatrille...

      Parasta kai olisi jos pystyisitte vaimosi kanssa kenties kolmannen osapuolen läsnäollessa keskustelemaan kuinka ero käytännössä järjestyisi molempia osapuolia tyydyttävästi. Onko täysin mahdotonta järjestää?

      • Lopun alkua

        Kiitos..
        Aina tuntuu paremmalta kun huomaa ettei ole yksin..
        Ja eipä mulla oikein ole ketään jolle asioista puhua=(
        Ja kyllä olen valmis kaikkeen... tuskinpa mikään asioita enää pahentaa , tosin vaimo EI lähde minnekkään , ja hän ei hyväksy , että minä puhun =(
        Olen koittanut tuota kolmatta osapuolta samaan pöytään , mut hankalalta se tuntuu , kun eihän tässä ole muuta vikaa kuin mä!
        Kun mä olisin fiksumpi niin ei olisi ongelmiaa ollenkaan...
        Se taas tarkoittaa että teen miten hän sanoo...
        Kestän kaiken ja olen hiljaa...
        Ja hän saa käyttäytyä miten tahtoo..
        Toki tuntuu et silloinkin on kyllä sanomista =)
        Kun luin narsismista , niin huomasin ne piirteet häneen kyllä hyvin sopivan..
        Itseasiassa pelottavankin hyvin =(
        Mutta hänessä ei ole vikaa..
        ..vaan minussa..
        Niin juu se kolmas..
        Jos sellaisen saisi , niin joku hänen ystävistään... ja ei hänelläkään oikein sellaisia ole ,joille voisi..
        ...sellaisia jotka myös minua kuuntelisi..
        et joku vieras sit olis paras , ja vieraalle tuo ei takuulla puhu..

        KOitan nyt ottaa asiaa esille hänen kanssaan , mut hankalaa hankalalta tuntuu...
        On yleensä vaikeaa saada itselle aikaa , että pääsis koneelle , kun on vielä tehtävä se niin ettei hän huomaa =(

        Nyt oli vielä läppäri pudonnut vahingossa lattialle =(

        Mutta yritetään =)

        Kiitos


      • kaskas täti 56
        Lopun alkua kirjoitti:

        Kiitos..
        Aina tuntuu paremmalta kun huomaa ettei ole yksin..
        Ja eipä mulla oikein ole ketään jolle asioista puhua=(
        Ja kyllä olen valmis kaikkeen... tuskinpa mikään asioita enää pahentaa , tosin vaimo EI lähde minnekkään , ja hän ei hyväksy , että minä puhun =(
        Olen koittanut tuota kolmatta osapuolta samaan pöytään , mut hankalalta se tuntuu , kun eihän tässä ole muuta vikaa kuin mä!
        Kun mä olisin fiksumpi niin ei olisi ongelmiaa ollenkaan...
        Se taas tarkoittaa että teen miten hän sanoo...
        Kestän kaiken ja olen hiljaa...
        Ja hän saa käyttäytyä miten tahtoo..
        Toki tuntuu et silloinkin on kyllä sanomista =)
        Kun luin narsismista , niin huomasin ne piirteet häneen kyllä hyvin sopivan..
        Itseasiassa pelottavankin hyvin =(
        Mutta hänessä ei ole vikaa..
        ..vaan minussa..
        Niin juu se kolmas..
        Jos sellaisen saisi , niin joku hänen ystävistään... ja ei hänelläkään oikein sellaisia ole ,joille voisi..
        ...sellaisia jotka myös minua kuuntelisi..
        et joku vieras sit olis paras , ja vieraalle tuo ei takuulla puhu..

        KOitan nyt ottaa asiaa esille hänen kanssaan , mut hankalaa hankalalta tuntuu...
        On yleensä vaikeaa saada itselle aikaa , että pääsis koneelle , kun on vielä tehtävä se niin ettei hän huomaa =(

        Nyt oli vielä läppäri pudonnut vahingossa lattialle =(

        Mutta yritetään =)

        Kiitos

        Jotenkin uumoilen, että oikeasti jätit asian tähän.

        Sanot:
        "Koitan nyt ottaa asian esille...hankalalta se tuntuu."
        Pitäisi sanoa:
        Otan asian esille. Piste.

        Jaakailet ja jahkailet ja pähkäilet. Ei siinä mitään. Jos tykkää.

        Sano kymmenen kertaa päivässä peilin edessä itsellesi:
        Otan asian esille. Vaimoni on kuunneltava kolmatta, neutraalia osapuolta. Minä en kestä enempää avioliittoni ongelmia, enkä suostu olemaan hiljaa. Olen fiksu ja teen myös omia ratkaisuja. Vaimoni ei saa enää käyttäytyä miten tahtoo. Hänen on myönnettävä myös omat vikansa. Jos vaimoni ei suostu keskustelemaan, en jatka enää avioliittohelvettiä.


      • -t'ptp-
        Lopun alkua kirjoitti:

        Kiitos..
        Aina tuntuu paremmalta kun huomaa ettei ole yksin..
        Ja eipä mulla oikein ole ketään jolle asioista puhua=(
        Ja kyllä olen valmis kaikkeen... tuskinpa mikään asioita enää pahentaa , tosin vaimo EI lähde minnekkään , ja hän ei hyväksy , että minä puhun =(
        Olen koittanut tuota kolmatta osapuolta samaan pöytään , mut hankalalta se tuntuu , kun eihän tässä ole muuta vikaa kuin mä!
        Kun mä olisin fiksumpi niin ei olisi ongelmiaa ollenkaan...
        Se taas tarkoittaa että teen miten hän sanoo...
        Kestän kaiken ja olen hiljaa...
        Ja hän saa käyttäytyä miten tahtoo..
        Toki tuntuu et silloinkin on kyllä sanomista =)
        Kun luin narsismista , niin huomasin ne piirteet häneen kyllä hyvin sopivan..
        Itseasiassa pelottavankin hyvin =(
        Mutta hänessä ei ole vikaa..
        ..vaan minussa..
        Niin juu se kolmas..
        Jos sellaisen saisi , niin joku hänen ystävistään... ja ei hänelläkään oikein sellaisia ole ,joille voisi..
        ...sellaisia jotka myös minua kuuntelisi..
        et joku vieras sit olis paras , ja vieraalle tuo ei takuulla puhu..

        KOitan nyt ottaa asiaa esille hänen kanssaan , mut hankalaa hankalalta tuntuu...
        On yleensä vaikeaa saada itselle aikaa , että pääsis koneelle , kun on vielä tehtävä se niin ettei hän huomaa =(

        Nyt oli vielä läppäri pudonnut vahingossa lattialle =(

        Mutta yritetään =)

        Kiitos

        Minäkin haistan tässä nyt lievää luovuttamisen meininkiä, tai ainakin, että "olen nyt saanut purkaa ajatuksiani ja tämä riittää nyt kiitos vain teille kun jaksoitte lukea ja minä poistun nyt tuonne takavasempaan että kiitos ja hei"... Ei se, ettäkö pitäisi meille tilittää liikkujasi, mutta itse pelkään pahoin, että onko sinussa todellakin sellainen lievä "luuserin" maku, että asiat vain tuuppaavat olemaan ja sinä valitat....En halua kääntää tätä nyt sinua vastaan, mutta kaipaisi nyt että psyykkaisit itsesi vahvaksi, jos sitä piirrettä ei sinussa ole. Ero ei ole helppo, mutta jotain sinun pitää tehdä. Taistele niin kuin miesten pitää!!!


    • lapsiisi

      http://www.narsistienuhrientuki.info/

      Luota myös lapsiisi. Kyllä noiden on pakko nähdä, missä mennään. Ihan oikeasti.

      Kerroit, että lapsesi pääsi ripille. Tottahan tuon ikäinen kaiken jo ymmärtää.

      Anna myös lapsillesi anteeksi, hekin todennäköisesti pelkäävät äitiään.

      Eron tapahduttua pidä huoli, että pidät yhteydet lapsiisi. Se on sinun tehtäväsi, sillä lapset todennäköisesti pelkäävät äitiään niin paljon, että eivät sitä uskalla tehdä.

      • Lopun alkua

        Niin..
        Kiitos..
        hmm.. luuseri...
        Voi olla... onkin.. juuri nyt...
        ...ja aina koko elämäni olen ollut tosi vahva....
        Totta on että voimat on ihan loppu.. Kun jostain saisi edes hieman puhtia , siksi on helpomman oloista antaa periksi =(
        Ja kun riidoista kärsii myös ne lapset!!!!
        Myös siksi annan helpommin periksi =(
        Huono esikuva kyllä olen... sen myönnän (=
        Mutta vaikka taistelun häviäisi , ei sotaa ole menetetty..
        =)
        Nostin kissan pöydälle....
        Ja sain sanottua mitä tunnen , ja ajattelen...
        Sain hullun maineen =(
        Mutta selkeästi herätin jotain , jonka kuulija luuli varmaksi ja vakaaksi =)
        Sain vastauksen..
        Hän ei muutu , kun hänessä ei ole vikaa...
        Mun pitää muuttua , ja hyväksyä tilanne että hän on sellainen kuin on... hänellä on vaan vahvempi luonne kuulemma..
        Koitin selittää että ei sellaista ihmistä kohtaan , ketä rakasataa , käyttäydytä noin , niin hän vastas et ei myöskään rakasta jätetä !
        Miksi mä käyttäydyn niin että uhkailen erolla ?
        MUTTA KUN MUN ON NIIN PAHA OLLA!
        Varmistin hullun maineen...
        Sit sain haaukut jonka jälkeen hän ei kuuntele edes kunnolla.. serranos (vaimikäseoli) saa enemmän huomiota kun mä... mutta sanottu on , ja askel menty eteenpäin....

        Illalla todennäköisesti riidellään , mut jos se olisi sit se vika riita....

        Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta... hän tulee ja halaa...antaa pusun , menee tupakalle ja käskee keittää kahvia...
        Sanon et mä tuun kans ja keitän sit..
        No , hän huutaa vanhimmalle lapselle et keitä äitille kahvia.. vastaus kuuluu et kohtaaaa..
        Sit hän puree hampaita yhteen , sihisee et ei tartte kenenkään keittää , paiskaa oven LUJAA kiinni mennessään tupakalle....
        Huoh =(

        On oikeasti niin vaikeaa , kun haluaisin hoitaa ne lapset..Haluan elää niiden kanssa muutenkin kuin viikonloppuisin...ja en ole ollenkaan varma että äiti jaksaa heitä.. ja mä pystyn heidät hoitamaan !
        Jos olisin varma että heillä olisi äidin kanssa hyvä olla , niin olisin jo lähtenyt kauan aikaa sitten!

        Ja mitä käy jos lähden ?
        Silloin pelastan itseni ja jätän lapset orjatöihin helvettiin...

        Vaikeaa...
        Tulee olo että olen liian itsekäs =(
        Mutta kai ihmisen pitää joskus olla..

        Elämä on todella lyhyt..
        Ja mulla ei ole itselläni oloa , että kuuluisin tänne kun vaimo on vierellä =(

        Lasten kanssa osaan olla iloinen =)
        Ja he ovat iloisia..

        Ja olo tuntuu hyvältä kun on hetki jolloin olen yksin..

        *jää hetkeksi katsomaan ikkunasta pihalle pikkulintuja jotka syö lintulaudalla ja itkee*

        Mä haluan eron.

        Ja prkl mähän jaksan , olen varma että tämä
        on oikein.
        Mun elämälläni on oikeasti tarkoitus!!!!

        Vaimolle

        Kiitos maailman ihanimmista lapsista ,
        Kiitos hetkistä jolloin naurettiin..

        Heissä on paljon sinua ,
        Huomaan sen kun katson heitä silmiin..

        Anna anteeksi tuskaisista vuosista ,
        Anteeksi hetkistä jolloin itkettiin..

        Syytän paljon niistä sinua ,
        mutta niihin tarvittiin myös minua...

        kaikkesi yrittänyt miehesi =(


      • mima
        Lopun alkua kirjoitti:

        Niin..
        Kiitos..
        hmm.. luuseri...
        Voi olla... onkin.. juuri nyt...
        ...ja aina koko elämäni olen ollut tosi vahva....
        Totta on että voimat on ihan loppu.. Kun jostain saisi edes hieman puhtia , siksi on helpomman oloista antaa periksi =(
        Ja kun riidoista kärsii myös ne lapset!!!!
        Myös siksi annan helpommin periksi =(
        Huono esikuva kyllä olen... sen myönnän (=
        Mutta vaikka taistelun häviäisi , ei sotaa ole menetetty..
        =)
        Nostin kissan pöydälle....
        Ja sain sanottua mitä tunnen , ja ajattelen...
        Sain hullun maineen =(
        Mutta selkeästi herätin jotain , jonka kuulija luuli varmaksi ja vakaaksi =)
        Sain vastauksen..
        Hän ei muutu , kun hänessä ei ole vikaa...
        Mun pitää muuttua , ja hyväksyä tilanne että hän on sellainen kuin on... hänellä on vaan vahvempi luonne kuulemma..
        Koitin selittää että ei sellaista ihmistä kohtaan , ketä rakasataa , käyttäydytä noin , niin hän vastas et ei myöskään rakasta jätetä !
        Miksi mä käyttäydyn niin että uhkailen erolla ?
        MUTTA KUN MUN ON NIIN PAHA OLLA!
        Varmistin hullun maineen...
        Sit sain haaukut jonka jälkeen hän ei kuuntele edes kunnolla.. serranos (vaimikäseoli) saa enemmän huomiota kun mä... mutta sanottu on , ja askel menty eteenpäin....

        Illalla todennäköisesti riidellään , mut jos se olisi sit se vika riita....

        Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta... hän tulee ja halaa...antaa pusun , menee tupakalle ja käskee keittää kahvia...
        Sanon et mä tuun kans ja keitän sit..
        No , hän huutaa vanhimmalle lapselle et keitä äitille kahvia.. vastaus kuuluu et kohtaaaa..
        Sit hän puree hampaita yhteen , sihisee et ei tartte kenenkään keittää , paiskaa oven LUJAA kiinni mennessään tupakalle....
        Huoh =(

        On oikeasti niin vaikeaa , kun haluaisin hoitaa ne lapset..Haluan elää niiden kanssa muutenkin kuin viikonloppuisin...ja en ole ollenkaan varma että äiti jaksaa heitä.. ja mä pystyn heidät hoitamaan !
        Jos olisin varma että heillä olisi äidin kanssa hyvä olla , niin olisin jo lähtenyt kauan aikaa sitten!

        Ja mitä käy jos lähden ?
        Silloin pelastan itseni ja jätän lapset orjatöihin helvettiin...

        Vaikeaa...
        Tulee olo että olen liian itsekäs =(
        Mutta kai ihmisen pitää joskus olla..

        Elämä on todella lyhyt..
        Ja mulla ei ole itselläni oloa , että kuuluisin tänne kun vaimo on vierellä =(

        Lasten kanssa osaan olla iloinen =)
        Ja he ovat iloisia..

        Ja olo tuntuu hyvältä kun on hetki jolloin olen yksin..

        *jää hetkeksi katsomaan ikkunasta pihalle pikkulintuja jotka syö lintulaudalla ja itkee*

        Mä haluan eron.

        Ja prkl mähän jaksan , olen varma että tämä
        on oikein.
        Mun elämälläni on oikeasti tarkoitus!!!!

        Vaimolle

        Kiitos maailman ihanimmista lapsista ,
        Kiitos hetkistä jolloin naurettiin..

        Heissä on paljon sinua ,
        Huomaan sen kun katson heitä silmiin..

        Anna anteeksi tuskaisista vuosista ,
        Anteeksi hetkistä jolloin itkettiin..

        Syytän paljon niistä sinua ,
        mutta niihin tarvittiin myös minua...

        kaikkesi yrittänyt miehesi =(

        Moi, Mun veljeni on ollut samassa tilanteessa kuin sina. Sita kesti yli 20v ja se kehkeytyi pikkuhiljaa. Ovat nyt eronneet. Veljeni uskalsi lopultakin lahtea vaikka mietti muutaman vuoden aivan samoja kuin sina;
        miten voi jattaa lapset, mita jos se olenkin mina joka on syypaa kaikkeen... valilla oli hyvia hetkia jne. Nyt erosta on 2 vuotta ja han on vihdoinkin onnellinen. Lasten tilanne on ok vaikka aiti yha kertoo uskomattomia tarinoita siita kuinka isa on paha. Mutta uskon etta kun lapsille tulee ikaa lisaa he tajuavat missa mennaan etta aidin jutut ei taidakaan ihan pitaa paikkansa. Lapsilla on hyvin laheiset valit veljeni kanssa.
        Tuntuu etta olet hyvin yksin ja tiedan etta se tilanne ei ole helppo. Olet vasynyt etka jaksaisi tehda mitaan asian eteen. En nae mitaan muuta ratkaisua kuin ero. Etsi itsellesi asunto, lahelta nykyista niin etta lasten on helppo tulla luoksesi. Muuta, laita avioero vireille vaikka puolisosi ei haluaisikaan. Ota yhteytta ystaviisi, veneile, nauti omasta ajasta. Mikaan ei tule olemaan helppoa alkuun ja vaimosi tulee tekemaan siita hyvin vaikean mutta sinun on ajateltava itseasi ja lapsianne.
        Tiedan etta kun vaan uskallat tehdat ratkaisun kaikki kaantyy parhain pain.


      • Lopun alkua
        mima kirjoitti:

        Moi, Mun veljeni on ollut samassa tilanteessa kuin sina. Sita kesti yli 20v ja se kehkeytyi pikkuhiljaa. Ovat nyt eronneet. Veljeni uskalsi lopultakin lahtea vaikka mietti muutaman vuoden aivan samoja kuin sina;
        miten voi jattaa lapset, mita jos se olenkin mina joka on syypaa kaikkeen... valilla oli hyvia hetkia jne. Nyt erosta on 2 vuotta ja han on vihdoinkin onnellinen. Lasten tilanne on ok vaikka aiti yha kertoo uskomattomia tarinoita siita kuinka isa on paha. Mutta uskon etta kun lapsille tulee ikaa lisaa he tajuavat missa mennaan etta aidin jutut ei taidakaan ihan pitaa paikkansa. Lapsilla on hyvin laheiset valit veljeni kanssa.
        Tuntuu etta olet hyvin yksin ja tiedan etta se tilanne ei ole helppo. Olet vasynyt etka jaksaisi tehda mitaan asian eteen. En nae mitaan muuta ratkaisua kuin ero. Etsi itsellesi asunto, lahelta nykyista niin etta lasten on helppo tulla luoksesi. Muuta, laita avioero vireille vaikka puolisosi ei haluaisikaan. Ota yhteytta ystaviisi, veneile, nauti omasta ajasta. Mikaan ei tule olemaan helppoa alkuun ja vaimosi tulee tekemaan siita hyvin vaikean mutta sinun on ajateltava itseasi ja lapsianne.
        Tiedan etta kun vaan uskallat tehdat ratkaisun kaikki kaantyy parhain pain.

        Kitos.. Helpottaa kun kuulee että joku on selvinyt samanlaisesta tilanteesta kunnialla...

        Tuntuu ettei vaimo päästä millään irti =(
        Puhuu kauniita ja kaikki muuttuu vielä....
        En kyllä usko.. miksi nyt muuttuisi jos ei ole jo muuttunut..
        Hän ei selkeästi uskonut , että musta on tähän..
        Rankkaa on , mutta kovasti pusken eteenpäi...

        =)


      • Kuulostat
        Lopun alkua kirjoitti:

        Kitos.. Helpottaa kun kuulee että joku on selvinyt samanlaisesta tilanteesta kunnialla...

        Tuntuu ettei vaimo päästä millään irti =(
        Puhuu kauniita ja kaikki muuttuu vielä....
        En kyllä usko.. miksi nyt muuttuisi jos ei ole jo muuttunut..
        Hän ei selkeästi uskonut , että musta on tähän..
        Rankkaa on , mutta kovasti pusken eteenpäi...

        =)

        siltä, että olet juuri nyt vähän sekaisin ja törmäilet seiniin.

        Mun mielestä voisit mennä ihan yksin melkein minkä tahansa "parisuhde-neuvojan" luokse puhumaan. Paras kai olisi kunnan sosiaalitoimen edustaja, koska hänellä on sitten hyvät yhteydet muihinkin sosiaalipuolen ihmisiin.?

        Selität tilanteen. Parisuhdeihminen ehdottaa yhteistapaamista. Vaimosi ei tule paikalle, sinä taas tulet. Toteatte yhdessä parisuhdeihmisen kanssa, että näin on. Yrität saada vaimosi vaikka puhelimessa kontaktiin tämän ihmisen kanssa.

        Miksi ehdotan tällaista? No siksi, että sitten jos / kun se ero tulee, niin sulla on jonkun ulkopuolisen henkilön lausunto ja näkemys tilanteesta. Esim. jos lasten huoltajuudesta, tapaamisista tai mistä hyvänsä tulee kiistaa.

        En oikein saanut selvää, että suunnitteletko lasten jättämistä vaimolle vai sitä että erossa ottaisit lapset itsellesi? Ei se ole itsestään selvää, että ne jää vaimolle. Mutta jos siitä tulee kiista, on hyvä, jos sulla on ulkopuolinen tuki, johon voit vedota.

        Joo. Tähän on vaikea ottaa selvää kantaa tai antaa "hyviä neuvoja", mutta mun mielestä se hyvä askel on ottaa joku ulkopuolinen mukaan tilanteeseen riippumatta siitä mikä se tilanne on ja mihin se kehittyy.


      • itselleni
        Kuulostat kirjoitti:

        siltä, että olet juuri nyt vähän sekaisin ja törmäilet seiniin.

        Mun mielestä voisit mennä ihan yksin melkein minkä tahansa "parisuhde-neuvojan" luokse puhumaan. Paras kai olisi kunnan sosiaalitoimen edustaja, koska hänellä on sitten hyvät yhteydet muihinkin sosiaalipuolen ihmisiin.?

        Selität tilanteen. Parisuhdeihminen ehdottaa yhteistapaamista. Vaimosi ei tule paikalle, sinä taas tulet. Toteatte yhdessä parisuhdeihmisen kanssa, että näin on. Yrität saada vaimosi vaikka puhelimessa kontaktiin tämän ihmisen kanssa.

        Miksi ehdotan tällaista? No siksi, että sitten jos / kun se ero tulee, niin sulla on jonkun ulkopuolisen henkilön lausunto ja näkemys tilanteesta. Esim. jos lasten huoltajuudesta, tapaamisista tai mistä hyvänsä tulee kiistaa.

        En oikein saanut selvää, että suunnitteletko lasten jättämistä vaimolle vai sitä että erossa ottaisit lapset itsellesi? Ei se ole itsestään selvää, että ne jää vaimolle. Mutta jos siitä tulee kiista, on hyvä, jos sulla on ulkopuolinen tuki, johon voit vedota.

        Joo. Tähän on vaikea ottaa selvää kantaa tai antaa "hyviä neuvoja", mutta mun mielestä se hyvä askel on ottaa joku ulkopuolinen mukaan tilanteeseen riippumatta siitä mikä se tilanne on ja mihin se kehittyy.

        kun huomasin vasta nyt tuon viestin, missä kerroit tehneesi juuri ehdottamiani asioita. Hmm. Ei musta tainnut olla sulle apua...


      • Lopun alkua
        itselleni kirjoitti:

        kun huomasin vasta nyt tuon viestin, missä kerroit tehneesi juuri ehdottamiani asioita. Hmm. Ei musta tainnut olla sulle apua...

        Kiitos yrityksestä kuitenkin =)
        ..
        Joo yriteetty mielestäni jo kaikkea on...
        Ja juuri lapsista tässä on kyse.. en USKALLA jättää heitä vaimolle.. mikään ei viittaa siihen , että heillä olisi hyvä olla hänen kanssaan..

        Olen soittanut ja käynyt nyt todella monessa paikassa.. ja oikeasti apu on ollut aika heikkoa..

        Ehkäpä täältä sitä tukea/apua on tullut eniten..

        Mutta kokoajan eteenpäin..

        On kyllä elämäni rankinta aikaa.. vaimo teki erittäin selväksi , etää häntähän EI jätetä !
        Jos joku jätää , niin hän , eikä kukan muu , ja asiat tehdään niin kuin hän sanoo.

        Harhainen on hänen maailmansa..

        Tästä ei pääse kuin ylös...


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4192
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3423
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1785
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1640
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1417
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      923
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      855
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      822
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      785
    Aihe