Aurinkoista maanantaita sinulle. Kuinka sinä voit?Huomenna alkaa lasten koulu ja minulla töihin meno ensi viikolla.Olen töissä jos jaksan mutta luulen että työ voi tehdä hyvääkin.Saa väkisin ajatuksia muuhunkin kuin kesän tuomiin murheisiin.Olen nukkunut huonosti,ajatukset ovat olleet taas sekaisin.
Miten sinun äitisi jaksaa?
Voimia ja siunausta teille.
Miten sinun äitisi jaksaa?
Voimia ja siunausta teille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos kysymästä. Välillä huonosti ja välillä paremmin. Tuli vielä lisäsuru, kun kihlaus purkautui. Toisaalta, mies, joka ei ymmärrä, mitä on saattohoito ja isän kuolema, ei ole empatiasta kuullutkaan. Kun vain saisi itsensä kasaan.
Isän haudalla käyn lähes päivittäin, mutten vieläkäään tajua kaiken lopullisuutta. Ehkä parempi niin...
Rukouksin kanssasi
Onnekseni huomaan että ajatuksesi ex-kihlattuusi ovat suunnaltaan oikeaan päin.Todellakin saattohoito-aika on elämässä sellaista aikaa ettei siihen juuri muuta "elämää" voi liitää.Nimenomaan se vaatii läheisiltä ja ystäviltä empatiaa erittäin paljon kuten tiedämme molemmat.
Käy haudalla vaikka kaksi kertaa päivässä jos se yhtään helpottaa mutta koita muistaa ettei isäsi ole lopullisesti poissa.Hän on aina luonasi sydämmessäsi ja mielessä eikä koskaan unohdu.Ei saakaan.Se on sitä rakkautta.
Voimia ja Siunausta
Olen vähän kuin sumussa. Olen mielettömän loukaantunut siitä, millä tavalla minut jätettiin ja miksi. Ihminen ei kestä, että huomio suuntautuu muualle. Rakkaus loppuu siihen paikkaan. Ehkäpä hän vielä löytää kaiken edestään. Kunhan omien vanhempien kuolema koittaa.
Onko sinulla tunnetta "Ei, ei tämä voi olla totta. Ei hän ole kuollut". Kun sitten havahtuu, että kaikki on todellista totta, tulee se mieletön tuska ja kaipaus...
Illat ovat minulle pahimpia.
Voimia ja enkeleitä vierellesi. Mennään päivä kerrallaan.
Äidin kuolemasta tuli eilen tasan kaksi kuukautta.Vasta. Tuntuu kun hän olisi ollut jo ikuisuuden jossain.Oloni on välillä tosi epätodellinen.Mietin vaan että hän on jollain matkalla ja kohta taas kotona mutta ei, talo on tyhjä.....silloin iskee ikävä ja karu todellisuus....se onkin totta.
Mutta ainut on aika joka auttaa.Ja puhuminen jollekin auttaa minua ainankin.
Yritetään jaksaa ja vielä on paljon hetkiä jotka murtaa sisimmän tulossa.Joulu on seuraava.
Kanssasi myötäeläen.
Lieneekö normaalia, mutta minä en pysty käymään äidin luona. Äiti asuu edelleen siinä samassa paikassa, missä he isän kanssa asuivat liki 50 vuotta. Ihailen, miten äiti pystyy olemaan kaikkien muistojen keskellä murtumatta.
Toisaalta hänellä oli aikaa tottua isän poissaoloon. 4 ennen kuolemaa. Kun käyn äidin luona, odotan koko ajan, että isä tulee jostakin esille ja kaikki on kuin ennen. Järki sanoo, ettei tule. Silloin tuntuu, että hajoan.
Äiti ei halua muuttaa minnekään. Hänellä ei ole ajokorttia ja hän asuu syrjässä. Lähin naapuri on 300 m:n päässä, mutta suoraa näköyhteyttä ei ole. Äidillä on kyllä koira ja se on kaikki kaikessa.
Olen sanonut äidille, että muuta pois. Tule tänne, missä on ihmisiä. Ehkä aika ei ole kypsä. Luulisi vain, että suru helpottaisi, kun ympyrät vaihtuisivat.
Jaksamista ja voimia. Kuljetaan yhdessä surun läpi.