On paljon ihmisiä, joille uskonto ja jumala ovat täysin yhdentekeviä asioita. Heitä ei kiinnosta eivätkä he ajattele koko asiaa. Suomessa suuri osa heistä kuuluu kirkkoon, vaikka eivät käy siellä kuin tietyissä tilaisuuksissa. Nuoret ja nuoret aikuiset kuuluvat tyylillisesti tähän luokkaan.
Heitä ei kuitenkaan voi sanoa ateisteiksi, koska he eivät varsinaisesti kiellä jumalien olemassaoloa. Ateistin on oltava jossain määrin aktiivinen jumalavastaisuudessaan. Hän lukee alan kirjallisuutta, ehkä seuraa alan lehtiä.
Ääriuskovat ovat ajattelussaan mustavalkoisia. He jakavat kristinuskoiset kahtia: ns. uudestisyntyneisiin ja muihin, jotka ovat edellisten mielestä pohjasakkaa. Muut kuin uskovat ovat kaikki ateisteja (ja juoppoja, avionrikkojia, rikollisia, homoja yms.).
Olivatkohan jesuiitat, jotka lanseerasivat ajatuksen: jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan?
Heitä ei kuitenkaan voi sanoa ateisteiksi, koska he eivät varsinaisesti kiellä jumalien olemassaoloa. Ateistin on oltava jossain määrin aktiivinen jumalavastaisuudessaan. Hän lukee alan kirjallisuutta, ehkä seuraa alan lehtiä.
Ääriuskovat ovat ajattelussaan mustavalkoisia. He jakavat kristinuskoiset kahtia: ns. uudestisyntyneisiin ja muihin, jotka ovat edellisten mielestä pohjasakkaa. Muut kuin uskovat ovat kaikki ateisteja (ja juoppoja, avionrikkojia, rikollisia, homoja yms.).
Olivatkohan jesuiitat, jotka lanseerasivat ajatuksen: jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ateistin tarvitse toimia aktiivisesti ateismin levittämiseksi. Ateistin määritelmän täyttää, kun ei usko jumalien olemassaoloon. Ateismi ei millään muotoa edellytä ateismista 'saarnaamista' tai jumala-kielteisyyden korostamista millään tavoin. Ateismi onkin luonteeltaan melko yksityistä, sitä ei aatteena juuri ollenkaan pyritä levittämään: käännytys aspekti puuttuu lähes tyystin. Ateistiset liikkeetkin pyrkivät lähinnä vetoamaan juuri näihin passiivisiin ateisteihin eivät käännyttämään ketään. Ja heihinkin heikolla menestyksellä.
"On paljon ihmisiä, joille uskonto ja jumala ovat täysin yhdentekeviä asioita."
Juuri tähän joukkoon ilmeisesti kuuluu valtaosa ateisteista. Eivät he ehkä edes tiedosta olevansa ajattelutavaltaan ateistisia juuri mainitsemastasi syystä: uskontoja ja jumalia ei edes ajatella, koska ne eivät kiinnosta eikä niille ei ole tilausta. Henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi saavutetaan omia voimavaroja hyödyntäen sekä toki lähipiiristä: perheestä, sukulaisista, ystävistä jne.
Se mistä joitakin uskovia (ja uskonnollisia liikkeitä) voisi hiukan 'ojentaa' on ainakin yleiseltä tuntuva käsitys ei-uskovien synnissä rypemisestä, holtittomasta elämästä, moraalin ja etiikan syvästä rappiosta jne. Itse olin hyvin hämmästynyt, kun erinäisten sattumusten vuoksi päädyin poikkeamaan lestadiolaisten suviseuroihin ja satuin kuulemaan erään 'tuomiolauselman' jossa me ei-uskovat ja meidän 'maailmamme' lytättiin aika perusteellisesti. Ymmärrän toki, että kyseessä on osittain pelottelu sillä mitä seuraa jos hylkää lestadiolais-uskonsa mutta todellisuuden kanssa tuollaisella ei juurikaan ole tekemistä.