Lipponen on huono häviäjä. Jälleen hän on palannut omalle astialleen, puolustelemaan sitä rahatalouden keinottelijoita suojelevaa ja tuloeroja kasvattavaa talouspolitiikkaa, jota runnoi kahdeksan vuotta. Jo aikaisemminkin hän on sanoutunut irti omasta poliittisesta menneisyydestään ja on antanut ymmärtää että hän kannattaa rahaa eikä aatteita. Nyt hän on puhunut Ylioppilaslehden 90-vuotisjuhlissa.
"Vaikka Suomen keskusteluilmapiiri on vilkastumassa, vaivaa sitä yhä edelleen oikeaoppisuuden tarve... Suomen asemaa katsellaan vielä ikään kuin olisimme vielä järjestämässä Etykiä. Aatteellisessa keskustelussa pyöritetään "uusliberalismin" mantraa, ikään kuin hyvinvointivaltion ongelmista sillä tavoin saataisiin mitään keskustelua aikaan", Lipponen moitti.
"Niinpä Raimo Sailas, maaseudun lahjakkuusreservistä noussut virkamiesintellektuelli, joutuu näyttämään muille esimerkkiä", Lipponen kehaisi valtiosihteeri Sailasta.
Voi hyvät hyssykät. Ainoa joka on totaalisesti pudonnut kelkasta on Lipponen. Hänen sopiikin etsiä vertauskohteita Etykin ajoilta, sillä sinne hän on itse jämähtänyt. Uusliberalismi ei ole mikään mantra, eikä globaali rahatalous mikään oppi. Ne ovat tämän päivän realismia - ja tuhoisaa sellaista. Dollari-invaasioita on tehty niin Europpaan (Saksan markka oli yksi maailman neljästä vahvasta valuutasta, ja Lipposen hallituskauden aikana tapahtui sekin, että amerikkalaiset globaalipankkiirit ronkkivat Saksan markkaa siinä määrin, että euro-yhteisvaluutta runnattiin kasaan väkisin - Lipponen tietää tämän varsin hyvin) kuin kaikkialle muuallekin (esim. Irak-hyökkäyksen yksi todellinen syy oli se että Saddam sitoi öljyn hinnan euroon, mikä olisi heikentänyt dollarin asemaa). Poliitikot ovat näiden uusliberalististen globaalitalouden operaatioiden edessä täsmälleen voimattomia, toimettomia ja tehottomia - eikä niihin tietenkään riitä lääkkeeksi se että Lipposen tavoin nuoleskellaan pankkiireja ja levitetään kädet: tässä on Suomi-neidon povi, ottakaa. Yksinkertaisesti: se mitä Lipponen harrasti oli väärää ja vähämieleistä politiikkaa, eikä hän näköjään pysty vieläkään ottamaan lusikkaa kauniiseen käteensä ja myöntämään sitä.
Mutta maininta Sailaksesta, jolta Lipponen tilasi hallitusneuvotteluja varten omaa poliittista valtapeliään palvelemaan tarkoitetun uhkapaperin, on herkullinen. Nautittavan naurettava määritelmä: "virkamiesintellektuelli"! Aivan loistavaa!!
"Maaseudun lahjakkuusreservistä noussut virkamiesintellektuelli." -- Siis tämä sama uusliberalistista oikeaoppisuutta tunnustava palikka, joka taannoin Lipposen ensimmäisen hallituksen leikkauslistojen aikaan halusi kansalaisten miettivän syvällisesti kysymystä "kuuluuko sosiaalinen tasaus ollenkaan valtion tehtäviin"?
"Vaikka Suomen keskusteluilmapiiri on vilkastumassa, vaivaa sitä yhä edelleen oikeaoppisuuden tarve... Suomen asemaa katsellaan vielä ikään kuin olisimme vielä järjestämässä Etykiä. Aatteellisessa keskustelussa pyöritetään "uusliberalismin" mantraa, ikään kuin hyvinvointivaltion ongelmista sillä tavoin saataisiin mitään keskustelua aikaan", Lipponen moitti.
"Niinpä Raimo Sailas, maaseudun lahjakkuusreservistä noussut virkamiesintellektuelli, joutuu näyttämään muille esimerkkiä", Lipponen kehaisi valtiosihteeri Sailasta.
Voi hyvät hyssykät. Ainoa joka on totaalisesti pudonnut kelkasta on Lipponen. Hänen sopiikin etsiä vertauskohteita Etykin ajoilta, sillä sinne hän on itse jämähtänyt. Uusliberalismi ei ole mikään mantra, eikä globaali rahatalous mikään oppi. Ne ovat tämän päivän realismia - ja tuhoisaa sellaista. Dollari-invaasioita on tehty niin Europpaan (Saksan markka oli yksi maailman neljästä vahvasta valuutasta, ja Lipposen hallituskauden aikana tapahtui sekin, että amerikkalaiset globaalipankkiirit ronkkivat Saksan markkaa siinä määrin, että euro-yhteisvaluutta runnattiin kasaan väkisin - Lipponen tietää tämän varsin hyvin) kuin kaikkialle muuallekin (esim. Irak-hyökkäyksen yksi todellinen syy oli se että Saddam sitoi öljyn hinnan euroon, mikä olisi heikentänyt dollarin asemaa). Poliitikot ovat näiden uusliberalististen globaalitalouden operaatioiden edessä täsmälleen voimattomia, toimettomia ja tehottomia - eikä niihin tietenkään riitä lääkkeeksi se että Lipposen tavoin nuoleskellaan pankkiireja ja levitetään kädet: tässä on Suomi-neidon povi, ottakaa. Yksinkertaisesti: se mitä Lipponen harrasti oli väärää ja vähämieleistä politiikkaa, eikä hän näköjään pysty vieläkään ottamaan lusikkaa kauniiseen käteensä ja myöntämään sitä.
Mutta maininta Sailaksesta, jolta Lipponen tilasi hallitusneuvotteluja varten omaa poliittista valtapeliään palvelemaan tarkoitetun uhkapaperin, on herkullinen. Nautittavan naurettava määritelmä: "virkamiesintellektuelli"! Aivan loistavaa!!
"Maaseudun lahjakkuusreservistä noussut virkamiesintellektuelli." -- Siis tämä sama uusliberalistista oikeaoppisuutta tunnustava palikka, joka taannoin Lipposen ensimmäisen hallituksen leikkauslistojen aikaan halusi kansalaisten miettivän syvällisesti kysymystä "kuuluuko sosiaalinen tasaus ollenkaan valtion tehtäviin"?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Poliitkolle jääräpäisyys on hyve. Jo 70-luvulla televisiotoimittajat opettivat puoluepampuille miten pitää olla vakuuttava: katsot suoraan kameraan ja sanot kaiken aivan epäröimättä. Jos jäät valheesta kiinni, kiellä kaikki, lujasti ja ehdottomasti. Kun toistat ja toistat valhetta ja jaksat olla vakuuttava, valhe vakiintuu, ja totuuden perään ei kohta kukaan kysele.
Näinhän kaikki poliitikot osaavat tehdä. Lipposella on vielä luontaista jääräpäisyyttä. Iso mies mutta pähkinänkokoiset aivot, joihin ei mahdu kuin yksi totuus. Raha on valtaa, kling kling.
Eduskunnassa näytellään taas naurettavaa näytelmää, moralisoidaan suureen ääneen hallitusneuvotteluissa käytetystä paperista. Niin kuin joku joskus olisi jonkun paperin tarpeessa. Siellä istuvat penkissä vierekkäin Zyskowiczit ja Sasit, toinen hymyilevä Apolla jolla on omat sotkunsa takanaan, toinen kalasilmäinen kylmäkalle jolla on sijoituksia maailman asebisneksessä - ja huutavat hallitukselta paperia! Sitä tekopyhyyden määrää!
Minäpä kerron: hallitukset toimivat niillä ehdoilla jotka globaalikeinottelijat niille antavat. Hallitukset eivät saa nähtäväkseen niiden papereita jotka yli 90%:sti päättävät maailman rahoista. Jos joku uskaltaa vihjatakin jotain kansainvälisen keinottelun kuriinsaattamisesta, vastaus on tyly: tarpeen vaatiessa me (globaalit toimijat) ostamme laivaston ja hallitsemme tätä maailmaa vaikka valtameren keskeltä.
Suurin osa näistä rahantekijöistä ja -pesijöistä on amerikkalaisia. Heidän määräyksestään Bush käy sotiaan. Vihollisena, kohteena, on viimekädessä vain se totuus, jonka niin Bush kuin kaikki kotimaiset kokoomuspoliitikkomme hyvin tietävät - että vain ja yksinomaan raha (=dollari) saa hallita maailmaa. Siksi Bush ei pommita maailman veroparatiiseja maan tasalle - noita saarekkeita joilta käsin pimeä raha operoi - vaan pommittaa Afganistania ja Irakia.
Mutta se ei tule johtamaan dollarin voittoon. Se tulee vain eskaloimaan sotaa. Terrorismi kasvaa niin kauan kuin sitä vastaan hyökätään valheellisin perustein. Sitä saa mitä tilaa.
ajatus, että Bush pommittaisi veroparatiisit maan tasalle!
Nehän ne itse asiassa on maailman mahtavimmat roistovaltiot!
ajatus, että Bush pommittaisi veroparatiisit maan tasalle!
Nehän ne itse asiassa on maailman mahtavimmat roistovaltiot!