Olen varmaankin seonnut lähiomaiseni kuoltua.Olen alkanut nähdä aina ajoittain utuisia valkeita hahmoja, joita en kuitenkaan ehdi koskaan oikeastaan nähdä, sillä ne katoavat heti kun käännyn.Luulin pitkään, että sen aikaansaa auringonvalo, valon ja varjojen vaihtelut mutta kun tätä vain jatkui ja jatkui pimeälläkin, niin tajusin ettei asia ole niin.Sitten ajattelin saaneeni jonkin silmäsairauden ja menin silmälääkäriin mutta eipä vain ole.Ainoa vaihtoehto on siis, että olen seonnut, sillä tänään tajusin, että ne ovat enkeleitä.Ainoan vaihtoehdon lisäksi toinen vaihtoehto on, että todella melkein näen ne ja niitä on siinä tapauksessa yhden suojelusenkelin sijasta useita ihmisen ympäristössä.Aina melkein tavoitan ne katseella mutta en ihan, näen vain ne valkeat häivähdykset.
Olen varmaan
seonnut
61123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisin onnellinen jos näkisin niitä.
Ihanaa että sinua suojellaan, tuskin olet sekoomassa.
Yhden kerran kun ajoin itse autoa hanttarin puolella näin valoja. Hyvin värikkä'itä ja salmiakin kuvioiset ne oli. Oli tavallaan kaari. Pääni yläpuolella oli sinistä valoa.
Kun en kääntänyt päätä valot näkyi hyvin selvästi.Mutta heti kun käännyin valot katosi. sanoin vaan että olet mitä olet, niin minä en pelkää ja tervetuloa kyytiin. 7km ajelin valojen kera ja lopulta keskityin enemmän valoihin kun itse ajamiseen.
Luulin että tämäkö on sitten migreenin alku ja odotin päänsärkyä. Mutta kun tulin kotiin ja nousin autosta valot jäi autoon , eikä minulle tullut päänsärkyä.
Outo kokemus ja mietin itsekkin olenko sekoomassa.
Oli mitä oli, en edelleenkään ymmärrä mitkä ne valot oli. En käytä lääkkeitä enkä alkohoolia, ihan vaan tiedoski. Mitään sen ihmeempää ei sitten tapahtunut , ei edes jälkeenpäin . Onphan sekin nyt koettu.
Olisin niin onnellinen jos kesäkuussa kuollut rakas mummoni tulisi minua moikkaamaan..
Valvoin yöllä sairaalassa lähiomaiseni vierellä, kun edesmennyt mummoni näyttäytyi.
olen aina ollut hysteerinen kuoleman kanssa, mutta tuolla hetkellä en pelännyt, olin aivan rauhallinen.
Olisi todellakin ihana juttu tavata mummo vielä kerran vaikka hän onkin yksi "enkeleistä" nyt..
Epäilin itsekin näitä pitkään kunnes se sattuikin omalle kohdalle.
En näe häivähdyksiä, enkä valoja - vaan ystäväni ihan täsissä ruumiin voimissa ja kokonaisena. Ihan vaan pieniä häivähdyksiä ja silmän räpähtäessa hän on taas poissa.
Tuntuu kuitenkin ihanalta ettei hän ole kokonaan poissa, edes fyysisesti. Nyt vaan pelottaa kun en ole nähnyt häntä kuukauteen, josko hän olisi siirtynyt eteenpäin?
Niina, toivottavasti taas tapaamme.
5 vuotta sitten anoppini mies kuoli yllättäen ja nyt 5 vuoden jälkeen sain kuulla toissapäivänä anopiltani, että hänen miehensä oli ilmestynyt hänelle ja sanoi hänen olevan ihan saman näköinen kuin eläissään.. Hänellä oli ollut kuulemma tumma puku yllään.. Tämä tapahtuma oli käynyt vielä kaksikin kertaa, mutta hän katosi hetkessä.. Aivan uskomatonta.. Mutta uskon kyllä ihan vakaasti, että kuolleet läheisemme pitävät meistä huolta niin kauan kun elämme täällä..