Sterilisaation Sivuvaikutukset?

Aika olennaista on, oletko nainen vai mies :)

Itse olen nainen 30 v, sterilisaatio tehtiin puolisen vuotta sitten. Erittäin nopea toimenpide, aamulla kahdeksan aikaan menin sairaalaan, puoli yhdeksän nukutettiin ja puoli kymmenen heräilin jo. Maha oli todella kipeä leikkauspäivänä mutta seuraavana päivänä jo parempi. Leikkaushaava navassa (1,5 cm) oli kipeä ja arka pitkään muttei suuremmin rajoittanut elämää. Sairaslomaa sain kolme päivää.

Mitään sivuvaikutuksia ei tullut, päinvastoin, pääsin kaikista entisistä hormonien aiheuttamista vaivoista eroon! Kyllä kannatti!

Mulle laitettiin munajohtimiin implantit kohdun tähystyksessä naistentautien poliklinikalla, toimenpide kesti vajaat puoli tuntia akikkine valmisteluineen. Otin aamulla pari kipulääkenappia, sen kummempaa ei tarvittu, olin hereillä koko ajan ja sain kolme kertaa suoneen kipulääkettä toimenpiteen aikana. Tunti sen jälkeen seurattiin ja kävelin sitten omin jaloin ulos sairaalasta. Yhden päivän poissaolo töistä, toimenpidepäivänä supisteli jonkun verran (hellitti Buranalla), mutta sen jälkeen ei mitään tuntemuksia. Kaikenkaikkiaan yllätyin miten helposti koko homma kävi!!!

Jälkitarkastus oli 3 kk toimenpiteestä, sen aikaa käytin vielä entisiä pillereitä. Nyt ei mitään muuta tarvita, olo on täysin normaali (mitä nyt menkat ilman pillereitä ovat vähän aiempaa runsaammat ja kivuliaammat, eivätkä ihan yhtä säännölliset, ihan kuten ennen pillereitäkin). Eipähän kuitenkaan tarvitse enää muistaa päivittäistä nappia, olin siitä aiemmin niin skitso...

Minulle tehtiin sterilisaatio 5 kk sitten.
Toimenpide päiväkirurgisena toimenpiteenä nukutuksessa; aamulla sisään ja pääsin jo puolenpäivän jälkeen pois.

Vain operaatiopäivänä oli vatsa turvonnut ja kipeä, navasta haava parani todella nopeasti eikä ollut kivulias. Minulle laitettiin ne nipistimet munanjohtimiin, ei siis implantteja munatorviin kuten tuossa eräällä. Minulta kysyttiin kummalla lailla oma toiveeni olisi operaatio tehdä, mutta itse halusin tämän nukutuksessa tehtävän toimenpiteen. (Itse operaatio ei siis sattunut lainkaan.)
Olin hoitovapaalla kotona, joten en tarvinnut mitään sairaslomaa. Jälkikipuja ei mielestäni ollut enkä särkylääkettä ottanut kuin korkeintaan operaatiopäivänä ja sitä seuraavana.

Vuoto on melko lailla samanlaista kuin pillereiden aikana (ehkä vähän reilumpaa) ja menkat on tulleet ihan säännöllisesti kierron ollessa 25-26 päivää.
Ainut haittapuoli on ovulaation aikana esiintyvä kovahko kipu ja turvotuksen tunne munanjohtimen ja munasarjan kohdilla, johon olen joutunut ottamaan ihan särkylääkettä. Saas nähdä häviääkö tämä aikanaan vai jäikö riesaksi siihen asti kun yleensä munasoluja irtoaa. Myös toisinaan saattaa kuukautiskierron eri vaiheessa (nytkin kuukautisten loputtua) esiintyä pientä kivun tuntemusta juuri munanjohtimen kohdilla, tuntuu pienenä nipsaisuna tai vihlaisuna.

Minulle laitettiin toukokuussa Essure-implantit munanjohtimiin. Ensi viikolla menen vielä tarkastettavaksi, että ne ovat pysyneet paikoillaan. Toimitus oli helppo. Kotona piti ottaa Buranaa ja Panadolia ohjeen mukaan. Toimitus kesti runsaat puoli tuntia eikä tuntunut juuri miltään. Piti vain olla rentona ja osasin olla, koska olin sen taidon etukäteen opetellut. Aivan lopussa tuli jokin vagushermojuttu, alkoi heikottaa ja piti nostaa jalat ylöspäin. Vähän ajan kuluttua se meni ohitse itsestään. Olin hereillä koko ajan. Sairaalassa en saanut mitään lääkettä. Viime kuussa tunsin niissä paikoissa vähän nipistelyä. Ajattelin, että se on varmaan munajohtimet tukkivan sidekudoksen kasvusta johtuvaa.

Seksielämämme ei ole juuri minkäänlaista, mutta vika on minussa. Se on aina ollut vaikeaa vanhoista haavoista johtuen. Nyt minua vaivaa masennus ja se on vienyt kaikki haluni mennessään. Ehkä vielä parannun tästä, toivon niin mieheni ja suuren perheemme vuoksi.