miten on?

Siis, mitä varten pappi oli mukana silloin, kun veitte vainajan ruumishuoneelle ?
Yleensä mukana on vain omaiset ja hautaustoimiston edustaja.

Arkun avaaminen on tapauskohtaista. joissain tapauksissa vainaja voi olla niin pahan näköinen, että katsotaan parhaaaksi ettei arkkua avata. Tässä tapauksessa on kysymys omaisen "edusta".

Vainaja on mahdollista nähdä arkkuunlaittohetkessä tai lähiomaiset voivat katsoa vainajaa viimeistään n.puolituntia ennen siunaustilaisuutta. Katsomisesta päättävät omaiset itse. Yleensä ei vainajaa näytetä kuin läheisille.

Jos vainaja on kovin pahan näköinen siitä kerrotaan omaisille jo sairaalassa, mutta jos haluaa siitä huolimatta nähdä on se näytettävä.

Vainajan näkemisellä on omaisille suuri merkitys jo surutyönkin takia.

Jos vainaja on esittänyt toiveen ettei häntä näytettäisi edes omaisille siinä tapauksessa sitä ei näytetä.

Vainajan näkemisessä ei ole mitään mitä ei voisi nähdä, myös lapset voivat katsoa kuollutta.

Heille sillä on suuri merkitys, kun vielä selitetään mikä on kuollut (ei puhuta nukkumisesta) se selventää lapsen käsitystä miksi kuollut kätketään maahan. Sinne ei laiteta sitä minkä he ovat tuntenut elävänä, vaan se on hengittämätön vainaja.

ettei akkua avattu omaisen pyynnöstä eikä asiaa perusteltu.
Me olemme aina avanneet arkun siunaustilaisuudessa sairaalan kappelissa ennen siirtämistä hautausmaan ruumishuoneelle. Itseasiassa olemme itse pesseet, pukeneet ja asetelleet arkkuun rakkaamme.

Kuten joku jo aiemmin ketjussa totesi, kuolleen hyvästeleminen kasvotusten on iso apu surutyössä - myös ja etenkin lapsille.

Meillä meni 1½ viikkoa ennen, kuin sain hakea rakkaani sairaalasta, kun jouduttiin kuoleman äkillisyyden takia tekemään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Silti kuollut näytettiin, jopa kaksi kertaa. Ensin sairaalan ruumishuoneella, ja sitten kirkon siunauskappelissa. Ihmettelen teidän saamaanne kohtelua. Itse pidin hyvänä, kun sain nähdä mieheni. Poikani sanoi, ettei hänen tullut siellä edes paha mieli,kun ei ruumis hänen mielestään näyttänyt isältä, vaan vahanukelta. Mikä toisaalta pitikin paikkansa.
Kuitenkin ruumiin näkeminen on mielestäni hyvä asia, vaikkakin raskasta.

Tää pappi askarruttaa, olisiko ollut niin että pyysitte näyttöä kirkossa/siunauskappelissa sisällä alttarilla, se on kiellettyä luterilaisessa kirkossa. Kappelin kylmiössä (säilytystilassa) vainajaa saa näyttää. Pappi kun ei yleensä ole mukana säilytystiloissa...

Meilläpäin jotkut seurakunnan henkilökunnasta tosin eivät halua jostain syystä avata omaisille arkkua, mutta mikään ei estä tekemästä sitä itse, tai pyytää hautaustoimistoa näyttämään.

Jos vainajan kunto, ei näyttöä sallisi, se kerrottaisiin omaisille suoraan...