Jo on aikoihin eletty :(
Ei meinaa kela hyväksyä päivärahakelpoiseksi sairaslomaksi psykiatrin kirjoittamaa toipumislomaa työuupumukseen. Hakeuduin vastaanotolle, koska työpaikan vittumainen ilmapiiri alkoi käydä sietämättömäksi psyykkiseksi rasitteeksi ja jatkuva ylitöiden tekeminen aiheutti rasitusvammoja ja kipuja.
Diagnoosina masennus. Burn-out kun ei ole direktiivisesti hyväksyttävä vaihtoehto...
Edes tällä alalla... ;p
Päivärahani uhkaa tyssätä siihen, että en suostu käyttämään aivokemiaa manipuloivaa lääkitystä. Palkkatyöni sekä harrastus/toinen elinkeinoni ovat niin terävää toimintaa vaativaa ja riskialtista jo muutenkin, että siihen ei mielestäni siedä pillerihumalaa riskiä lisäämään. Kyse on muidenkin kuin omasta terveydestäni ja elossapysymisestä.
Näinkö se tämä yhteiskunta kiittää, että hyväntekijä ei saa pitää edes muutaman kuukauden breikkiä omia akkuja ladatakseen? Nappia naamaan, majakat vilkkumaan ja takaisin baanalle... EI JUMALAUTA !!!
Aikasta sairaan tuntuinen asetelma minun mielestäni. Sitä jää näin yöseen hiljaisina tunteina miettimään ja kirjoittelemaan.
Kuka on kipeä ja kuka terve? Onko tervettä kaivata rauhallista omaa aikaa katastrofien ja kaaoksen keskelle? Vaadinko liikaa, jos vaadin elämääni muutakin kuin kiirettä, kireää ilmapiiriä ja nopeaa toimintaa?
Enkö olekaan terve, kun haluan istahtaa rantasaunani laiturille tuntikausiksi onkimaan ja kuuntelemaan lokkien kirkuja?
Ei meinaa kela hyväksyä päivärahakelpoiseksi sairaslomaksi psykiatrin kirjoittamaa toipumislomaa työuupumukseen. Hakeuduin vastaanotolle, koska työpaikan vittumainen ilmapiiri alkoi käydä sietämättömäksi psyykkiseksi rasitteeksi ja jatkuva ylitöiden tekeminen aiheutti rasitusvammoja ja kipuja.
Diagnoosina masennus. Burn-out kun ei ole direktiivisesti hyväksyttävä vaihtoehto...
Edes tällä alalla... ;p
Päivärahani uhkaa tyssätä siihen, että en suostu käyttämään aivokemiaa manipuloivaa lääkitystä. Palkkatyöni sekä harrastus/toinen elinkeinoni ovat niin terävää toimintaa vaativaa ja riskialtista jo muutenkin, että siihen ei mielestäni siedä pillerihumalaa riskiä lisäämään. Kyse on muidenkin kuin omasta terveydestäni ja elossapysymisestä.
Näinkö se tämä yhteiskunta kiittää, että hyväntekijä ei saa pitää edes muutaman kuukauden breikkiä omia akkuja ladatakseen? Nappia naamaan, majakat vilkkumaan ja takaisin baanalle... EI JUMALAUTA !!!
Aikasta sairaan tuntuinen asetelma minun mielestäni. Sitä jää näin yöseen hiljaisina tunteina miettimään ja kirjoittelemaan.
Kuka on kipeä ja kuka terve? Onko tervettä kaivata rauhallista omaa aikaa katastrofien ja kaaoksen keskelle? Vaadinko liikaa, jos vaadin elämääni muutakin kuin kiirettä, kireää ilmapiiriä ja nopeaa toimintaa?
Enkö olekaan terve, kun haluan istahtaa rantasaunani laiturille tuntikausiksi onkimaan ja kuuntelemaan lokkien kirkuja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
pitäiskö toisten uupuneiden työssäkäyvien sitten kustantaa sun sairaspäivärahat. Minäkin haluaisin pitää vähän breikkiä ja päästä tuntikausiksi laiturille onkimaan.
"Enkö olekaan terve, kun haluan istahtaa rantasaunani laiturille tuntikausiksi onkimaan ja kuuntelemaan lokkien kirkuja?"