Ensi- ja turvakotien liiton kokemuksen mukaan kuka tahansa perheessä voi olla väkivaltainen. Ajatus naisesta puolisonsa tai omien lapsiensa pahoinpitelijänä on vastoin käsitystä lempeästä ja hoivaavasta äidistä. Tutkimukset ja tilastot kertovat kuitenkin muuta: poliisin tietoon tulleista lähisuhteissa tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä vajaa puolet on naisten tekemiä.
Ensi- ja turvakodeissa ja avopalveluissa on äitejä, jotka ovat lapsilleen eri tavoin väkivaltaisia. Lapsen raju retuuttaminen, paiskominen, nimittely, kaltoin kohtelu ja kohtuuton tai mielivaltainen kuri on tosiasia. Tiedämme, että äidit voivat myös suoranaisesti pahoinpidellä lapsiaan.
- Naisten tekemä väkivalta jää kuitenkin helposti perheen salaisuudeksi, sillä mies häpeää uhrina olemista ja lapsi ei halua puhu äitiään vastaan. Miehet eivät tee rikosilmoitusta naisten tekemästä väkivallasta. He eivät myös halua kertoa asiasta sosiaalityöntekijöiden tapaamisissa, koska pelkäävät sen vaikeuttavan huoltajuuteen liittyviä järjestelyjä. Miehet avaavat suunsa vasta sitten, kun huoli lasten selviytymisestä käy ylivoimiseksi, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Ritva Karinsalo.
Miesten keskukseen yhteyttä ottaneista miehistä 236 eli noin 10 prosenttia on joutunut oman puolison pahoinpitelemäksi.
- Osa miehistä kestää naisen väkivaltaa loputtomiin. Toisaalta tilanne voi kehittyä parisuhdekysymykseksi, jossa kumpikin osapuoli käyttää väkivaltaa. Tällöin pelkona on, että naisen väkivaltaisuus jää loppujen lopuksi huomaamatta, sanoo miestyön kehittämispäällikkö Jussi Pulli Ensi- ja turvakotien liitosta.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/tiedotteet/naisten_vakivaltaisuuteen_on_vai/
Ensi- ja turvakodeissa ja avopalveluissa on äitejä, jotka ovat lapsilleen eri tavoin väkivaltaisia. Lapsen raju retuuttaminen, paiskominen, nimittely, kaltoin kohtelu ja kohtuuton tai mielivaltainen kuri on tosiasia. Tiedämme, että äidit voivat myös suoranaisesti pahoinpidellä lapsiaan.
- Naisten tekemä väkivalta jää kuitenkin helposti perheen salaisuudeksi, sillä mies häpeää uhrina olemista ja lapsi ei halua puhu äitiään vastaan. Miehet eivät tee rikosilmoitusta naisten tekemästä väkivallasta. He eivät myös halua kertoa asiasta sosiaalityöntekijöiden tapaamisissa, koska pelkäävät sen vaikeuttavan huoltajuuteen liittyviä järjestelyjä. Miehet avaavat suunsa vasta sitten, kun huoli lasten selviytymisestä käy ylivoimiseksi, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Ritva Karinsalo.
Miesten keskukseen yhteyttä ottaneista miehistä 236 eli noin 10 prosenttia on joutunut oman puolison pahoinpitelemäksi.
- Osa miehistä kestää naisen väkivaltaa loputtomiin. Toisaalta tilanne voi kehittyä parisuhdekysymykseksi, jossa kumpikin osapuoli käyttää väkivaltaa. Tällöin pelkona on, että naisen väkivaltaisuus jää loppujen lopuksi huomaamatta, sanoo miestyön kehittämispäällikkö Jussi Pulli Ensi- ja turvakotien liitosta.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/tiedotteet/naisten_vakivaltaisuuteen_on_vai/
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olette tätä kerjänneet, jo vuosituhansia...
Nyt sitten itkevät nuo alistajat ja saastat. Huvittavaa!
ole elänyt vuosituhansia, eli en ole voinut kerjätä sitä?
Minkä me sille voidaan että miehet oli sillon joskus ei-niin-mukavia tyyppejä?
esiin, että kurittomat akat saadaan järjestykseen. Nyrkin ja hellan väliin tuollaiset nartut.
ole vielä onnistunut saamaan ketään hakattavaa. Hyvä näin.
myötätuntoni ei ole todellakaan vakivaltaisten narttujen puolella. Hakkaa sinä vain niitä kakaroitasi ja toivottavasti ne sosiaalitantat tunnistavat oikean syyllisen.
Väkivalta perheessa, syyllistyipä siihen mies tai nainen, on vaikea asia. Sitä salaillaan ja onhan ihmisiä, jotka pitävät sitä oikeutettunakin. Vaikka tietävät, että se ei ole laissakaan sallittua.
Kun omat lapset olivat pieniä, kiinnitin enemmän huomiota joidenkin vanhempien, äitien tai isien tapoihin tukistella, läpsiä, haukkua, mollata lastaan ja kai myös toisiaankin. Jotkut näistäkin naisista tuomitsevat eritoten naisiin kohdistunutta väkivaltaa, puhuvat niistä. Se on tietenkin ihan oikein, toista ei saa kohdella väkivalloin. Mutta omituiseksi sen asian tekee se, että he kuitenkin pitävät lapsen ruumiillista kurittamista hyväksyttävänä, jopa suotavana. Suotavana juuri siksi, että itse ovat harjoittaneet sitä. En ymmärrä sellaista kaksinaismoralismia. Asia on vielä vaikea siksi, että kohteena on itseä fyysisesti ja psyykkisesti heikompi lapsi, joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Ymmärrän, että se on sukupolvia jatkunut tapa, mutta se olisi osattava katkaista. Omalle agressiivisuudelle pitäisi löytää muut purkautumiskeinot.
Hyvä, että näistä puhutaan, hyvä, että naisten harjoittamasta väkivallasta puhutaan. Silloin ehkä sen harjoittajakin uskaltaa mennä hakemaan apua. Sillä sitä hän tarvitsee. Silti ei pidä unohtaa, että usein ne pahimmat tilanteet kotona ovat niitä, kun fyysisesti voimakkaampi osapuoli rupeaa käyttämään väkivaltaa. Ne seuraukset ovat pahempia. Mutta tosiaan eivät ole naiset pulmusia.
näin rauhanuskonnon nimissä
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200708156465617_uu.shtml