Entäpä jos multiversumiteoriat (http://en.wikipedia.org/wiki/Multiverse tarjoaa hyvän lähtökohdan ja linkkejä) olisivatkin avain tähän kuolemanjälkeiseen elämään ja vielä sellainen joka ei sisällä mitään mystiikkaa.
Eli universumeita olisi ääretön määrä "pinossa" (eivät varmaan pinossa, mutta helpottaa käsittämään). Joissakin niissä minä en ole vielä syntynytkään, joissakin elän parhaillaan mutta hiukan erilaisissa olosuhteissa, joissakin olen jo kuollut.
Olisi sellaisia universumeita, joissa esim. 65 miljoonaa vuotta sitten ei iskenytkään asteroidi maahan ja älylliset olennot olisivatkin esim. liskojen jälkeläisiä. Joissain universumeissa emme olisi edes hiilipohjaisia ja ilmaa hengittäviä olentoja, vaan vaikka piipohjaisia ja metaania hengittäviä.
Mutta kaikissa niissä olisi kuitenkin "minä". Minä joka tunnen olevani "minä".
Minun elämäni tässä hetkessä olisikin jokin "ylemmän minän" instanssi tässä maailmankaikkeudessa. "Minun" instanssejani olisi lukematon määrä eri universumeissa. Sen sijaan kun tämä instanssi kuolee, ei minulla ole koskaan enää paluuta tähän universumiin, koska tämä universumi jatkaa omaa elämäänsä. Sen sijaan muut "minän" instanssit jatkavat elämäänsä omissa universumeissaan edes tajuamatta että olen kadonnut tästä universumista. Ehkä "minä" kuolen joka hetki jossakin universumissa, ehkä synnyn joka hetki.
Jokaisessa universumissa olen tehnyt eri valinnat. Esim. se että asun Espoossa ja olen opiskellut Oulussa sopii ainoastaan tähän universumiin. Jossakin toisessa tein valinnan olla muuttamatta Espooseen. Täällä olen naimisissa, jossakin muussa olen myös, mutta eri naisen kanssa, tai sitten olen poikamies. Kumminkin olen aina "minä", ts. tunnen olevani minä.
Tämä teoria voisi selittää esim. kummittelun. Jospa onkin paikkoja jotka sattuvat olemaan paikassa jossa on sama talo hyvin monessa universumissa. Jos jostakin syystä universumiin tulee "häiriö" tuossa paikassa, eli avautuu tavallaan jokin ohimenevä portti kahden tai useamman universumin välille. Näemme toisemme tuosta repeämästä ja molemmissa paikoissa ajatellaan että siellähän kummittelee.
Jokaisessa universumissa on siis oma historiansa ja meillä joko on tai ei ole osaa sen historiassa. Lukemattomissa paikoissa esim. muslimit eivät pysähtyneetkään Espanjan porteille, natsit eivät hävinneetkään, maailmansotia ei käytykään tai maapallo on jo tuhottu ties kuinka monennessa sodassa.
Eli universumeita olisi ääretön määrä "pinossa" (eivät varmaan pinossa, mutta helpottaa käsittämään). Joissakin niissä minä en ole vielä syntynytkään, joissakin elän parhaillaan mutta hiukan erilaisissa olosuhteissa, joissakin olen jo kuollut.
Olisi sellaisia universumeita, joissa esim. 65 miljoonaa vuotta sitten ei iskenytkään asteroidi maahan ja älylliset olennot olisivatkin esim. liskojen jälkeläisiä. Joissain universumeissa emme olisi edes hiilipohjaisia ja ilmaa hengittäviä olentoja, vaan vaikka piipohjaisia ja metaania hengittäviä.
Mutta kaikissa niissä olisi kuitenkin "minä". Minä joka tunnen olevani "minä".
Minun elämäni tässä hetkessä olisikin jokin "ylemmän minän" instanssi tässä maailmankaikkeudessa. "Minun" instanssejani olisi lukematon määrä eri universumeissa. Sen sijaan kun tämä instanssi kuolee, ei minulla ole koskaan enää paluuta tähän universumiin, koska tämä universumi jatkaa omaa elämäänsä. Sen sijaan muut "minän" instanssit jatkavat elämäänsä omissa universumeissaan edes tajuamatta että olen kadonnut tästä universumista. Ehkä "minä" kuolen joka hetki jossakin universumissa, ehkä synnyn joka hetki.
Jokaisessa universumissa olen tehnyt eri valinnat. Esim. se että asun Espoossa ja olen opiskellut Oulussa sopii ainoastaan tähän universumiin. Jossakin toisessa tein valinnan olla muuttamatta Espooseen. Täällä olen naimisissa, jossakin muussa olen myös, mutta eri naisen kanssa, tai sitten olen poikamies. Kumminkin olen aina "minä", ts. tunnen olevani minä.
Tämä teoria voisi selittää esim. kummittelun. Jospa onkin paikkoja jotka sattuvat olemaan paikassa jossa on sama talo hyvin monessa universumissa. Jos jostakin syystä universumiin tulee "häiriö" tuossa paikassa, eli avautuu tavallaan jokin ohimenevä portti kahden tai useamman universumin välille. Näemme toisemme tuosta repeämästä ja molemmissa paikoissa ajatellaan että siellähän kummittelee.
Jokaisessa universumissa on siis oma historiansa ja meillä joko on tai ei ole osaa sen historiassa. Lukemattomissa paikoissa esim. muslimit eivät pysähtyneetkään Espanjan porteille, natsit eivät hävinneetkään, maailmansotia ei käytykään tai maapallo on jo tuhottu ties kuinka monennessa sodassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo käsitys luultavasti tulevaisuudessa ottaa ainakin jossain määrin tuulta ja alkaa kehittymään uskonnoksi, niitähän onkin maailmassa aivan liian niukasti.
Monien universumien kuvittelemiseen ei paljoa vaadita, mutta sen vaikutusten pohtimiseen kyllä. Äärellinen määrä, ja kuinka monta, vai ääretön, jonka seurauksia porukka ei oikein tunnu käsittävän.
Mielestäni uusien maailmankaikkeuksin kuvitteleminen kuolemanpelon voittamiseksi ja kummitusten 'selittämiseksi' menee vähän överiksi. ;)
Hiukkasfysiikka, multiversumiteoriat, n-ulotteiset avaruudet jne. tulevat vielä tulevaisuudessa muokkaamaan ihmiskuntaa enemmän kuin mikään muu tähän saakka. Olemme vasta niin alussa - ja ehkä koskaan emme tule täysin ymmärtämään näitä asioita.
Esim. kummittelua pidetään henkimaailman asioina, mutta niin pidettiin aikoinaan monia muitakin luonnollisia asioita, kuten maanjäristyksiä, ukonilmoja, jne. Ei niitäkään ole käsitetty kuin vasta äskettäin.