Evankeliumi on ilosanoma, Kol. 1:24-29

EVANKELIUMI ON ILOSANOMA
Kol. 1:24-29
--
1:24 Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta,
1:25 jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan,
1:26 sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä,
1:27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
1:28 Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
1:29 Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.
--
Paavali puhuu nyt omasta palvelustehtävästään pakanoitten parissa (27).
Hän joutuu kärsimään ja kokemaan paljon ahdistusta suorittaessaan tätä tehtävää (24). Kuitenkin hän iloitsee kaikesta onhan hän Jumalan evankeliumin asialla.
Hän saa julistaa Jumalan sanaa (25), ”sitä salaisuutta, joka on ollut kätkettynä” (26), mutta nyt tämä koko maailmaa koskeva salaisuus on saatettu päivänvaloon.
Paavali näkee vaivaa ja taistelee tämän asian puolesta.

Kaiken perustana on evankeliumin suuri salaisuus; että Kristus voi elää MEISSÄ (27). Tämä takaa meille osallisuuden myös Hänen kirkkaudestaan ja Hänen voimastaan (29).
Kärsiessään vaivaa Paavali ymmärtää, että kaikki tapahtuu myös Kolossan kristittyjen hyväksi.

Kuinka suuri ilon aihe meilläkin on siitä, kun jo vuosisatoja maassamme on julistettu evankeliumia, ”Jumalan salaisuutta” (2:2) kaikelle kansalle.
Raamattupiiriläisemme ilahtuivat kovin virrestä 178. Sen sanoma liittyy hyvin aiheeseemme:
1) Myös isämme uskoivat ennen ja kylvivät leikkasivat. Me saarnaamme aikojen mennen
kuin isämme saarnasivat:
”On täyttynyt aika, sen soi Jumala, on lähellä Kristuksen valtakunta. Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen ja suostukaa armahdukseen.”
2) Kun Herramme tietänsä kulki, niin tultansa tartutti hän. Hän tuo vielä toivonsa julki:
”Sen tahtoisin taas syttyvän”.
Hän Henkensä meillekkin lahjoittaen myös tehtävän antoi niin vastuullisen:
”Nyt menkää ja kaikille julistakaa jo sanaani pelastavaa”.

Kärsitkö sinä vaivaa evankeliumin työssä? Odotatko sinä, että Jumala voisi sinuakin käyttää?
Silloin sinun on ensin suostuttava hänen armahdettavakseen.
Jeesus kehoittaa meitä tänäänkin: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon ( Matt. 11:28 ).

Efesolaiskirjeessä Paavali puhuu uskovan varustuksista. Yhtenä näistä hän mainitsee alttiuden KENGÄT (Ef.6:15) .
Paavalilla on tässä mielessään Jesajan sana (Jes. 52:7): ”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta...!"
Alttius viedä evankeliumia eteenpäin syntyy siitä, että on ensin itse saanut vastaanottaa evankeliumin syntien anteeksiantamuksesta ja saanut näin rauhan Jumalan kanssa.