Haluaisin uteliaisuuttani kysellä jumalaan (tai Jumalaan) uskovilta, millaiseen jumalaan uskot (kristinuskon Jumalaan, Allahiin, Jehovaan, etc) ja miksi uskot juuri näin. Kyselen, kun en suoraan sanottuna voi tajuta miten joku voi uskoa jumalaan (pienellä kun kyse ei ole kristinuskon Jumalasta).
Gallup (J)jumalasta
Protun käynyt vapaa-ajattelija
10747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämänhetkinen käsitykseni Jumalasta lyhyesti:
Alkuun sanoisin, että uskon, että meillä ihmisillä on melko rajoittunut sanasto käytettävissämme Jumalan kuvaamiseksi tai esittämiseksi sanallisessa muodossa. Mutta yritän.
Kaikki mitä näemme, koemme, tunnemme, ajattelemme, oivallamme tai aistimme ympäristöstämme tai sisältämme on kaikki Jumalan kokemista joka hetki.
Ja siinä samalla ihminen kehittyy kokoajan enemmän kokemaan Jumalan läsnäoloa ja myötävaikutusta.
Sanani ovat rajalliset, mutta yritin kuitenkin.
jumalia ei itse itse asiassa nykyisyydeltään monia edes ole, ihmiset käsittävät ne vain eri tavalla. Esim periaatteessa juutalaiset ja kristityt( Jehovan todistajat) palvovat samaa Jumalaa,mutta eri tavalla. Juutalaisten Jumala on Jahve/Jehova (riippuen ääntämistavasta),samoin JT:llä. kristityt eivät lausu Jumalan nimeä,Jeesus taas on heille korvaava nimi.Poikkeuksena kristityillä on myös kolminaisuus .
Kiitos tarkennuksesta, muotoilin tosiaan tuon alkuperäisen viestin hieman huonosti. Mototeistiset uskonnothan(krit. usko, islam, juut, JT, jne) tosiaan uskovat periaatteessa samaan jumalaan kun asiaa ajattelee asiaa uskovaisten kannalta.
Urantia -kirjan mukaan Jumala on universaalinen henki / henkiolento.
Lähde:
http://urantiabook.org/audio/uversa_press_dvd/p001_03.m3u
Tarkennetaan vähän. Jos et usko kirjaimellisesti jonkin tietyn uskonnon näkemykseen jumalasta, niin onko jumala kaikkivoipa? Kaikkitietävä? Hyvän suopa? Täydellinen? Tietoinen? Luonut maailman? Ohjaa kaikkea? Elämää kuoleman jälkeen? Synti? Onko profeettoja? Ja ennen kaikkea, millä perusteella uskot jumalan olevan olemassa, ja miksi se on juuri tuollainen, vai uskotko vain sokeasti, ilman mitään järkevää syytä?
Ja vielä kiitos kaikille vastanneille.
Ok, uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan (= Jeesukseen) ja Pyhään Henkeen.
Lapsena olin lapsenuskossa, sitten joskus 13-vuotiaana mietin, että jos venäläiset tulisivat, vähän siinä suomalalisilla sanomista olisi. Hiljalleen lapsen usko hiipui. Tuli politiikka, vasemmistolaisuus, jossakin vaiheessa
Lontoossa idän uskonnot, sen jälkeen järkeisvaihe.
Joskus kolmikymppisenä olin siinä tilanteessa, että avioliittoni oli hajoamassa, omat voimat eivät enää riittäneet. Silloin nöyrryin sen verran, että pyysin Jumalalta apua. Lapsuudessani olin kyllä nähnyt Jumalan auttavan
ihmisiä ihan konkreettisesti, tieto siitä minulla siis oli.
Tulin uskoon, täytyin Pyhällä Hengellä, sain profetian lahjan eli puhevälit Jumalan kanssa.
Nykyiselläni olen ehkä lähinnä mystikko,
viihdyn Jumalan läsnäolossa monta keraa paremmin kuin ihmisten läsnäolossa. Jumala keroo hyvin paljon asioita, jotka liittyvät ihan jokapäiväiseen elämiseen tai vaikkapa maailmanpolitiikkaan. Hän näyttää, mitä tulee tapahtumaan ja selittää, mikä ihmisten systeemissä
mättää, että näin tapahtuu. Samalla tavalla Hän
kehottaa monesti rukoilemaan, jotta uhkaava vaaratilanne vältetään. Kysymys kun ei yleensä ole siitä, etteikö Jumala rakastaisi ja välittäisi, vaan siitä, että hän kysyy meiltä ihmisiltä, välitämmekö me. Hän on antanut meille ihmisille vapaan tahdon ja näyttää siltä, että meillä ihmisillä on vaikeuksia sen oikeassa
käyttämisessä.
Uskon Jumalaan oikeastaan monellakin tasolla.
Ensiksi käsitys Jumalasta luomakunnasta erillisenä oliona on ihan tiedollisesti perusteltavissa oleva asia. Se itsessään ei kerro paljon Jumalan luonteesta, vaikka jotain siitäkin voidaan johtaa. Tarkoitan esimerkiksi ihan kausaliteetista johdettua perustelua:
Kaikella millä on alku, on alkusyy; Maailmankaikkeudella on alku; joten maailmankaikkeudella on alkusyy.
Tuota alkusyytä nimitetään Jumalaksi ja siitä puhutaan esimerkiksi Henkenä, koska se ei ole materiasta, ajasta tai paikasta riippuvainen. Tällä tavalla Jumalasta on ihan oikeutettua puhua myös Luojana, koska aika, avaruus ja aine on Jumalan vaikutuksesta syntynyt. Siten on myös luomakunnasta johdettavissa joitain käsityksiä Jumalan luonteesta.
***
Toiseksi uskon Jumalan ilmaisseen itseään ihmisille. Tätä asiaa en näe voivani perustella millään muulla kuin Raamatun esittämillä väitteillä, joista löytyy myös mahdollisuus niiden vahvistamiseen yleisten havaintojen perusteella. Tällöin kytketään yhteen Raamatun ilmoitus, historiasta tunnettu tieto ja havainnot luonnossa. Siten voidaan saada myös ykköskohtaa enemmän tietoa Jumalan luonteesta.
***
Kolmanneksi uskon Jumalaan ihan uskonnollisella tasolla. Silloin on kysymys suorasta henkilökohtaisesta kokemuksesta, jonka myös liitän Raamattuun ja tässä uskonnollisen uskon tapauksessa sen hengelliseen ilmoitukseen. Nämä lähteet kertovat jo paljonkin Jumalan luonteesta ja tahdosta.
***
Yhteenvetona mieleeni tulee näin nopeasti nuo kolme eri tasoa käsittää jotain Jumalasta. Ensiksi tiedollisesti oikeutettu käsitys olemassa olevasta Jumalasta. Toiseksi havaintoihin perustuva käsitys Jumalasta maailman historiassa. Kolmanneksi kokemuksellinen tieto, joka yhdessä ilmoituksen kanssa on varsinaisesti vasta uskonnollista uskoa, noiden aikaisempien ollessa selvästi tietopainotteisempia. Itse pidän näitä kaikkia oikein hyvin perusteltuina, vaikka niiden perusteet ovatkin hyvin erilaisia. Pitäisi ehkä joskus kirjoitella koostetta muutamista merkittävimmistä perusteluista aiheen ympärillä, noista kaikkein haastavinta olisi onnistua esittämään hengellisen tason usko ymmärrettävästi myös niille, joilta omakohtaiset kokemukset hengellisyydestä, sen todellisuudesta, puuttuvat.
Uskon persoonalliseen Jumalaan. Pääasiassa ajattelen olevani kristitty, mutta en näe syytä miksi sama Jumala ei olisi kyseessä muissa uskonnoissa. Mielestäni Jumalaan on jokaisella henkilökohtainen suhde riippumatta uskonnosta johon "kuuluu". Onhan jokainen ihminen yksilö joka elää omaa elämäänsä ja kokee omia ainutlaatuisia kokemuksia.
Ihminen ei voi ymmärtää Jumalaa. Kuinka voisi? Jumala on ihmisen luonut ja kaiken muunkin. Kaikki tässä kaikkeudessa on niin tarkkaan mietittyä, että minusta on uskomatonta olla uskomatta Jumalaan. Avaruudessa kiertelee miljoonan tonnin rautakappaleita, jotka osaltaan vaikuttavat kokonaisuuteen.
Tieteen mukaan energia ei häviä koskaan. Se vain muuntautuu. Ruumiitamme pitää koossa energia. Mihin tuo energia menee ruumiistamme kuoltuamme, se selviää sitten.
Ihminen ei voi havaita kaikkea mitä tämä maailma pitää sisällään. Ei edes koneiden avulla. Emme kuule, emmekä näe kaikkea. Aistimme ovat rajatut, tahtomme vapaat. En usko että olemme nämä ruumiit. Ruumis on vain hengen väliaikainen asuinsija. Ruumis muuttuu maan tomuksi ja henki menee sinne mistä tulikin. Ruumis ja henki ovat erilliset. Ne ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa, mutta ne eivät ole yksi ja sama. On ruumiin tarpeet ja hengen tarpeet. Kumpainenkaan ei saa ottaa toista ylivaltaansa. Siitä ei seuraa hyvää. Lisäksi on iätön ajaton sielu. Joka on siellä jossain, ajattomuudessa. Syvin olemuksemme.
Olen joskus kuullut sanottavan, että usko on jonkinlaista mielenheikkoutta, että uskova tarvitsisi jonkinlaisen pelastuksen tiedon mieleensä, jottei häntä pelottaisi. Sitä se ei ole. Ateismista voisi sanoa aivan hyvin samankaltaisia väitteitä, että se on aidan matalin kohta, jossa ei tarvitse ottaa vastuuta teoistaan tai jotakin muuta sellaista. Mutta onhan useimmilla ateisteillakin moraali.
Jotkut pitävät uskovia pääasiassa jotenkin hurahtaneina hihhuleina, jotka ovat absolutisteja yms. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Luulen että suuri osa uskovista juo kaljaa ja muuta sellaista. Kyse on ennakkoluuloista. Samoin toisinpäin: usein on niin että jos tällainen mormaali kaljaa kiskova uskova menee uskonnolliseen tapahtumaan hän kohtaa epäluuloja ja ennakkoasenteita.
Jotkut pitävät kaikkia uskovaisia jotenkin uskoansa tuputtavina jääräpäinä. Kyllähän asioista voi keskustella, mutta kyllä kaikilla on ihan sama tahdon vapaus. Henkilökohtaisesti minä itse olen kohdannut usein ateisteja, jotka suhtautuvat ateismiinsa fundamentalistisella kiihkolla. He vähättelevät ja naureskelevat uskolleni. Yrittävät perustella miksi olen heikko ja typerä. Usein he perustelevat ateismiaan tieteellisyydellä.
Moni uskoo alkuräjähdysteoriaan. Huom. teoriaan. Että tyhjyydessä(?) räjähti jotain tai että kaikki oli aluksi yhdessä pienen pienessä pisteessä, josta se alkoi laajeta. Mielestäni usko tällaiseen vaatii muutakin kuin logiikkaa.
Moni vetoaa evoluutioteoriaan. Miksi? Eihän se sulje Jumalaa pois mitenkään. Raamatussa kyllä sanotaan että Jumala loi maailman ja ihmisen 7:ssä päivässä, mutta siellä sanotaan myös että Jumalalle yksi päivä voi tarkoittaa tuhatta vuotta, eli siis Jumalalla ei ole aikaa kuten ihmisellä. Hän on iätön. Miksi Jumala ei olisi keksinyt evoluutiota? Sehän toimii oikein hyvin.
Ihminen ihmettelee Jumalan aikaansaannoksia kaikkialla. Omat ruumiimme, sielumme, kaikki mitä näemme. Ei ihmisen kuulukaan ymmärtää Jumalaa täysin. Kuinka voisimme pienillä mitättömillä aivoillamme?
Uskon että myös ne jotka asuvat metsässä, eivätkä ole koskaan kuulleetkaan näistä valtavirtauskonnoista, voivat nähdä saman Jumaluuden maailmassa kuin me täällä "sivistyneessä" maailmassa.
Raamattu on sitä paitsi kirja johon kuuluu monia kertomuksia. Samoin on Kalevala. Sitä voi lukea jo pelkästään sen tarjoaman runollisuuden ja ihmisviisauden vuoksi. Samoin voi Kalevalaa.
En nyt keksi enkä jaksa kirjoittaa enempää. Mutta tässä nyt oli joitakin ajatuksiani, mitä tuli mieleen kysymyksestäsi. Olisi mukava kuulla mitä sinä ajattelet ja mihin uskot...
Itse en oikeastaan usko jumaluuksiin, ainakaan jumala-määritelmän mukaan. Tiede ei selitä kaikkea, ehkä se jonain päivänä selittää, mutta ei vielä. Kristinusko on mielestäni oikeastaan kansantarusto, joka jotenkin käsittämättömästi elää edelleen.
Ajasta uskon:
Koska ainut asia mikä ei ala eikä pääty on rengas, uskon että aika on rengas. Jos aika alkaisi, sillä täytyisi olla aloittaja, ja mistä se olisi tullut? Joten en usko että aika on alkanut, vaan että se olisi tavallaan eräänlainen kehä, joka kiertää.
Jumalasta:
En usko tietoiseen Jumalaan, joka on mielestäni ainut asia mitä sanalla jumala voidaan tarkoittaa, joten en usko jumalaan. Maailmankaikkeudella näyttää kuitenkin olevan yhtenevä suunta: kohti monimutkaisempaa. Joten ehkä on olemassa jotain suurempaa, josta tämä suunta johtuisi, mutta loppujen lopuksi kysymys on epäoleellinen.
Ajatus kuolemanjälkeisestä ja tietoisesta elämästä on naurettava. Tai ainakaan sen puolesta ei puhu mikään.
Pidän itseäni ehkäpä agnostisena ateistina, sillä mielestäni on mahdollista, että on olemassa jotain suurempaa, muttei Jumalaa, eikä toisaalta suuremman voiman olemassa ololla ole väliä, sillä se ei vaikuta elämääni.
Kahdesta syystä: koska kaikella olevalla pitää olla alku/luoja. En näe mitään syytä eettiseen toimintaan jos "hyvästä" elämästä ei olisi taivas paikkaa tarjolla.
Tällaiseen:Jumala on kaiken luoja(hyvän sekä pahan) ja on kaiken ylä puolella. Jumala ei itse ohjaa mitään koska hän ei ole hyvä eikä paha. Kuoleman jälkeinen elämä on jokaiselle ansionsa mukaan.