"Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois.
Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet
luoksenne ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on
synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä etteivät ihmiset usko minuun."
Kun Pyhä Henki on ahtaassa portissa valituilleen jo kirkastanut Kristuksen:
"Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa hän saa minulta."
Niin tämän Puolustajan ainoa tehtävä on paljastaa synti, ja ennen kaikkea synnin isä,
Saatana, ja kaikki sen hirmuteot, joita se Jumalan ja Jeesuksen nimessä on
paratiisin ensimmäisestä herätyskokouksesta lähtien maailmassa tehnyt.
Joten älköön yksikään palstalainen, jolla vielä on sydämessä vaikka sinapinsiemenen
verran rakkautta totuuteen, enää ihmetelkö, miksi nämä Saatanan syntiin turruttamat,
myöhempienaikojenkorinttilaisetpyhät, täällä aamusta iltaan raivoavat, kun
heidän jumalansa hirmutekoja paljastetaan, ja kun joku uskaltaa kirjoittaa tämän
pimeyden ruhtinaan ja hänen poikansa nimet, niin kuin ne pitää kirjoittaa:
Saatana ja hänen poikansa Antikristus ja heidän valheen henkensä.
Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet
luoksenne ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on
synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä etteivät ihmiset usko minuun."
Kun Pyhä Henki on ahtaassa portissa valituilleen jo kirkastanut Kristuksen:
"Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa hän saa minulta."
Niin tämän Puolustajan ainoa tehtävä on paljastaa synti, ja ennen kaikkea synnin isä,
Saatana, ja kaikki sen hirmuteot, joita se Jumalan ja Jeesuksen nimessä on
paratiisin ensimmäisestä herätyskokouksesta lähtien maailmassa tehnyt.
Joten älköön yksikään palstalainen, jolla vielä on sydämessä vaikka sinapinsiemenen
verran rakkautta totuuteen, enää ihmetelkö, miksi nämä Saatanan syntiin turruttamat,
myöhempienaikojenkorinttilaisetpyhät, täällä aamusta iltaan raivoavat, kun
heidän jumalansa hirmutekoja paljastetaan, ja kun joku uskaltaa kirjoittaa tämän
pimeyden ruhtinaan ja hänen poikansa nimet, niin kuin ne pitää kirjoittaa:
Saatana ja hänen poikansa Antikristus ja heidän valheen henkensä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vihollisen eli Saatanan ja antikristuksen toiminnan tunteminen on todellista Pyhän Hengen antamaa viisautta.
Paavali tunsi hyvin Saatanan juonet ja toimintavavat.
Koska Saatana on erisnimi, niin siksi on oikein kirjoittaa tuo nimi isolla alkukirjaimella. Saatana on persoonallinen olento. Entinen taivaan ylienkeli.
Ison alkukirjaimen käyttä Saatanan nimessä ei tietenkään tarkoita, että siten kirjoittava jotenkin sillä haluaisi tunnustaa alamaisuuttaan tuolle nimelle, ei tietenkään.
"ettei Saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat."
Jeesus sanoo: "Pyhä Henki on Minut kirkastava"
Teuvo Suni sanoo: "Pyhä Henki on Saatanan kirkastava"
mitä tästä olisi ajateltava?
Kun Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen, se tarkoittaa, että Henki korottaa Jeesuksen.
Kun Pyhä Henki kirkastaa Saatanan, se tarkoittaa, että Henki paljastaa Saatanan.
Puolustaja paljastaa Saatanan teot, ja tekee sen niin selvästi,
että ne pitäisi kirkastua eli tulla selväksi joka ainoalle,
mutta ei enää paadutetuille, kuten sinullekin.
Kun Pyhä Henki paljasi sinulle Saatanan teot, niin miksi et käynyt taisteluasi
hänen edessä lopuun saakka vaan kiirehdit Niilo Yli-Vainion syliin.
Vertaa minun kokemustani ahtaaseen porttiin joutumisesta,
ja sinun omaa kokemustasi. Miksi et päässyt siitä sisälle?
Ei ainoastaan paljastaa synti, vaikka kyllä sitäkin.
Raamattu opettaa Pyhän Hengen ohjaavan kaikkeen totuuteen ja opettavan totuudesta sekä opettaa meidät tuntemaan Jumalan ja Hänen Sanansa. Pyhä Henki vaikuttaa myös sen, että kantaisimme paljon Hengen hedelmää. Pyhän Hengen kautta uskovan sydämiin on myös vuodatettu rakkaus, ei viha ja kiivaus.
Suni sanoi:"Niin tämän Puolustajan ainoa tehtävä on paljastaa synti, ja ennen kaikkea synnin isä,"
On sinulla synkkä ja väärä kuva Pyhän Hengen tehtävästä ja toiminnasta. Et sinä varmasti kuitenkaan kykene vastaanottamaan sellaista mikä paljastaa sinulle väärät käsityksesi, sanotaan se sitten rakkaudessa tai jossakin muussa tilassa.
Tutki kuitenkin itseäsi, äläkä vahdi niin paljon muita, sillä Pyhän Hengen tehtävä on muuttaa se ihminen, jossa Pyhä Henki asuu.
Kaikella rakkaudella sinulle Suni
"Kaikella rakkaudella."
Tutki vaikka kaikki rekisteröintini jälkeen kirjoittamani kirjoitukset,
tai lue kirjani, tai vaikka gallerisivulleni linkittämät
kymmenen kirjoitusta, niin niistä uskoisin sinulle selviävän,
mitä kaikkea Pyhä Henki on siitä lähtien minulle puhunut ja
mitä kaikkea on paljastanut, kun hän ensimmäisen kerran elämääni ilmestyi.
Mitä minun itseni tutkimiseen tulee, niin sydämessäni asuva
Kristuksen Henki tutkii minua tälläkin hetkellä, että kirjoitanko
sinulle totuutta vai alanko sinua miellyttää, kuten sinä minua:
"Kaikella rakkaudella sinulle Suni."
Tässä yksi kirjoitus:
KIRKOLLISKOKOUKSELLE
Kirjoittanut: Teuvo Suni 20.11.2005 klo 17.17
Mediat ovat tiedottaneet ongelmistanne. Ihmisiä lähtee kirkostanne niin kuin rottia hukkuvasta laivasta, kun aistivat edessä olevan onnettomuuden. Eikä tässä kyllin. Esivalta, tuo tähän asti uskollinen ja turvallinen kumppani, sääti parisuhdelain. Siunata vai eikä siunata, kas siinä pulma?
Entisenä, petetyksi tulleena ja eronneena seurakuntalaisena, tahdon antaa teille muutaman neuvon. En vihamielisenä vaan rakkaudesta totuuteen, koska itsekin lopulta sain kohdata Kristuksen totuudessa, kun luovuin teidän valheen armostanne.
Lakatkaa jo vihdoinkin palvelemasta kahta herraa: Lutheria ja Jumalaa. Miten te voisitte palvella ja kunnioittaa Jumalaa, joka asuu taivaassa, kun ette ole pystyneet kunnioittamaan kirkkonne isääkään, joka oli täällä maan päällä, ja jonka nimessä uskoanne markkinoitte.
Kun minä seurakunnassa ollessani sain Jumalan armosta kaipauksen totuuteen. Etsin sitä Lutherin kirjoista. Vain kaksi totuutta sieltä löysin:
- paavi on antikristus
- teologiset tiedekunnat ovat Saatanan pääsynagogia
Miksi ette ole edes näitä uskoneet ja noudattaneet? Lipevillä puheillanne olette saaneet esivallankin eksytykseenne mukaan, perustamaan teillekin teologiset tiedekunnat, koska paavillakin sellaiset on, ja kouluttamaan teille niissä ilmaiseksi pappeja, jotka Jumala jo Golgatalla hylkäsi, kun Jeesus heistä sanoi:
"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät."
Ja tiesihän Jeesus sen, miten Jumala jokaisen lähettämänsä profeetan kautta oli kansaansa varoittanut kelvottomiksi osoittautuneista papeista, jo ensimmäisestä papista lähtien:
"Aaron sanoi: "Ottakaa kultakorut, joita vaimonne, poikanne ja tyttärenne pitävät korvissaan, ja tuokaa ne minulle."
Kaikki riisuivat kultakorut korvistaan ja toivat ne Aaronille. Aaron otti korut vastaan, valmisti muotin ja valoi kullasta sonnin.
Kansa sanoi: "Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!"
"Kun Eeli oli jo hyvin vanha, hänen korviinsa kantautui, mitä hänen poikansa tekivät kaikille israelilaisille. Hän kuuli myös, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkköteltan ovella."
"Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli'!"
"Papit tekivät yhä enemmän syntiä minua vastaan, sitä mukaa kun heidän joukkonsa kasvoi. Mutta minä muutan heidän kunniansa häpeäksi.
He ovat saaneet elantonsa kansani syntiuhreista (nykyisin kirkollisveroista). Siksi sen pahat teot ovat heille mieleen.
Mutta lopulta kansan käy niin kuin papinkin. Minä rankaisen kansaa sen pahoista teoista, käännän sen teot sitä itseään vastaan."
Tällaisia pappeja on noista Saatanan pääsynagogista tähänkin maahan saatu, joten ei ole ihme, että olette solmineet parisuhteen useammankin porttoseurakunnan kanssa. Kaiken huippuna suhteenne Rooman antikristukseen, jonka luona piispat säännöllisesti käyvät vetämässä parisuhdemessun teidän yhteisen (teko) pyhimuksenne, Henrikin muistoksi ja suhteenne vahvistamiseksi.
Unohtakaa siis vihdoinkin se, että teidän valheen armo-opillanne kannattajanne taivaaseen johdattaisitte, sillä onhan eräs piispannekin sanonut: "Se, kuka pelastuu, on liian vaikea ihmisten ratkaistavaksi."
Näinkö epämääräisen pelastusopin Totuuden Herra, Jeesus Kristus, mielestänne perinnöksi maan päälle jätti?
Alkakaa jo vihdoinkin noudattaa esivallan tahtoa, kun se kerran teille ilmaiseksi papit kouluttaa ja elatusmaksun, yhteisöveron tuotot, teille antaa. Pankaa heti käytäntöön parisuhdelaki kaikissa seurakunnissanne. Siunatkaa lesbot ja heidän keinohedelmöidyt isättömät lapsensa. Siunatkaa homot ja heidän äidittömät lapsensa, jos he jotenkin niitä itselleen saavat. Siunatkaa ja rakastakaa, älkää kirotko.
Eläväthän piispanne ja pappinnekin parisuhdelain hengessä muiden porttoseurakuntien kanssa, joten on oikeudenmukaista antaa myös seurakuntalaisten nauttia niistä parisuhteista, joista he nautintoja saavat.
Älkää siitä säikähtäkö, jos tämän seurauksena vielä muutama tiukkapipoinen tekopyhä pappi ja seurakuntalainen kirkkonne jättävät, ja siirtyvät Luther-säätiöön, katolilaisuuteen tai ortodokseihin. Älkää olko heille kateellisia, eivät he iankaikkisuuden tietä tule niistäkään löytämään.
Hyväksykää joukkoonne myös ne veljet, jotka naispappeja kammoksuvat. Olettehan hyväksyneet veljeksenne myös paavin, jolla ei ole iloa omistaa edes yhtä naispappia. Ja ovathan nämä omat miespappinne saman hengen kouluttamia ja siunaamia kuin naispappinnekin.
Se nyt vaan on niin, että tämän hengen toimintaan on kautta aikojen kuulunut se, että se on aina saanut omansa riitelemään milloin mistäkin, ettei vain kenellekään jäisi aikaa kaivata elämäänsä totuutta, koska tuota sanaa ei tämän hengen kaavakirjoissa yksinkertaisesti ole.
Siksi kirkkonne jaloissa pyörii jos jonkinlaista eripuraista lahkolasta. Ettekä edes sellaista ole sieltä pystyneet ulos ajamaan, joka kaikki muut tuomitsee helvettiin. Minäkin sain aikoinaan heidän johtavalta paimenelta peräti kolme kertaa matkalipun tuohon tuliseen paikkaan, ja siksi aikoinaan kirkkonne jätinkin.
Kaunistelkaa kirkkojanne, sillä moni niistä on vielä liian kolkko paikka, jotta ihmiset niissä viihtyisivät, ja uudistakaa edelleen jumalanpalveluksianne, sillä ettehän ole tähänkään päivään mennessä uskoneet, mitä kirjoitettu on:
"Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on maan ja taivaan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä.
Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.
Unohtakaa saarnanne, ja antakaa ihmisille sitä, mikä on heille mieleen. Onhan meillä monta ihanaa vuodenaikaa, joten onnelliseksi joukkonne teette, kun kauneimpien joululaulujen lisäksi annatte heille: kauneimpia talvilauluja, - kevätlauluja, -kesälauluja, - syyslauluja, - rakkauslauluja, - erolauluja, -armolauluja ja ennen kaikkea lisää tunnetta nostattavia messuja, ettei vain kukaan saisi pistoa sydämeensä.
Kaunistelkaa hautausmaitanne, sillä niistä te tulette jatkossakin kauneimmat kiitokset kansalta saamaan. Olettehan itsekin jo monta kertaa tutkineen, ja aina saman vastauksen saaneet: "Hautaan siunaaminen on kirkon tärkein tehtävä." Sulkekaa jo lopullisesti silmänne ja korvanne näiltäkin Jeesuksen sanoilta:
"Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa sinä minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni."
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa."
Siunatkaa kauppakeskuksia ja tehdaslaitoksia, sillä nehän teille suurimmat yhteisöverot antavat. Siunatkaa ja pirskotelkaa tekopyhää vettänne muidenkin eläinten kuin vain koirien päälle, jolloin saisimme syödä siunattua sikaa, juoda siunattua maitoa ja syödä siunattuja munia, ennen kuin lintuinfluenssa kaikki kanat tappaa.
Unohtakaa lopullisesti köyhät ja kodittomat, kun ette heiltä edes kirkollisveroja saa. Hylkäsihän Martti-isännekin köyhät talonpojat, jotka ihmisarvoista elämää vaatiessaan olivat hänen mielestä harhaoppisia, jotka voitiin ilman armoa ja oikeutta tappaa, ja niin jäi vuonna 1525 Saksassa taistelutantereelle yli 100 000 köyhää talonpoikaa. Ja onhan teillä siinä tukena Jeesuksenkin sanat: "Köyhät teillä on aina keskellänne."
Miksi siis edelleen yrittää markkinoida sellaista sanomaa, johon teillä ei ole tekijänoikeuksia eikä saarnalupakirjaa, kun ette edes tiedä, missä se kapea tie ja ahdas portti on, jonka takana Kristus on Totuuden Henkensä kanssa omiaan odottamassa.
Unohtakaa lopullisesti lähetyskäsky, koska ette ole sitä koko historianne aikana kertaakaan pystyneet noudattamaan. Kastaa te kyllä osaatte, mutta miksi olette siihenkin tuoneet oman valheenne: "Kun pappi tekee ristinmerkin lapsen yllä, niin silloin häneen laskeutuu Pyhä Henki taivaasta."
Siihen ovatkin sitten teidän taitonne loppuneet, kun ette ole osanneet opettaa, mitä kaikkea Jeesus käski pitää, kun olette työhönne lähteneet vastoin Jeesuksen kieltoa: "Älkää lähtekö, ennen kuin te saatte sydämeenne Totuuden Hengen."
Siksi teidän on ollut mahdotonta opettaa näinkin yksinkertaista Raamatun totuutta:
"Me olemme kaiken tämän todistajat, samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."
Mitä mahtaisittekaan vastata Jeesukselle, jos hän tänä päivänä keskellenne tulisi ja sanoisi teille samat sanat kuin omalle kansalleen, jolle isiltä perityt uskot ja uskomiset olivat rakkaampia kuin Jeesuksen tuoma totuus:
"Jatkakaa toki isienne tapaan, kunnes mitta on täysi! Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt! Miten te voisitte välttää kadotustuomion?"
Rakkaudesta totuuteen - Teuvo Suni
Kun Pyhä Henki käskee nuhtelemaan syntiä tekeviä kaikkien kuullen,
jotta muutkin pelkäisivät, niin miksi tätä ei sinun henkesi
mukaan saakaan tehdä?
Jos sydämessäsi on Saatanan henki, sinä et voi ketään nuhdella
synnistä, koska itsekin elät siinä, sillä ei sokea voi sokeaa opastaa.
ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
Todellisen Jumalan, joka rakastaa vain
totuutta, vai tämän maailman jumalan, Saatanan,
joka rakastaa valhetta, jota porttoseurakuntiensa
kautta kaikille maksua vastaan jakaa?
sunilla tuossa tilassa ollenkaan toivoa:
Jeesus vastasi: "Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä."
sain lupauksen iankaikkisesta elämästä, ja sen sinetiksi sydämeeni Pyhän eli Totuuden Hengen,
joten mitäpä minä enää osaisin itselleni muuta toivoa:
Ahtaan portin tuska.
Kirjoittanut: Teuvo Suni 9.12.2005 klo 00.13
Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:
"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."
"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.
Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."
Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:
Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.
Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.
Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.
Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."
Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."
Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:
"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."
Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:
"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.
Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten nolin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihna tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."