Henkilökohtaisesti vierastan tiettyjen uskojen tarjoamaa "pelastusta" hakijalleen itselleen. Kyllähän ihminen itse tietää millainen on - jos ei hyvältä tunnu, tulisi asian eteen tehdä jotain. Ihan itse.
En ymmärrä logiikkaa, jossa "huono" ihminen saa "pelastuksen", jonka ansiosta hän voi tuomita "hyviä" ihmisiä.
Kuuluuko uskoontuloprosessiin vaihe, jossa ihminen kokee itsensä jossain määrin "huonoksi" ihmiseksi?
En ymmärrä logiikkaa, jossa "huono" ihminen saa "pelastuksen", jonka ansiosta hän voi tuomita "hyviä" ihmisiä.
Kuuluuko uskoontuloprosessiin vaihe, jossa ihminen kokee itsensä jossain määrin "huonoksi" ihmiseksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
saattavat altistaa ihmisiä joille muutoin on pienemmällä kauhalla annettu, korostamaan tarvettaan sosiaaliseen hyväksyntään ja statukseen ympäröivässä yhteiskunnassa.
Kun reaalimaailmassa homma menee kaikilla mittapuilla reisilleen, niin tehdään oma yhteisö, mittapuu ja status. Yhteisö muodostaa uskiksen harhaisesta minästä ja hänen luomasta mielikuvituskaverista, jumalasta. Näin uskis voi vilpittömästi todeta: minun isäni on vahvempi kuin sinun....
>>itsetunnon häiriöt
Nas.se 16.8.2007 klo 23.36
saattavat altistaa ihmisiä joille muutoin on pienemmällä kauhalla annettu, korostamaan tarvettaan sosiaaliseen hyväksyntään ja statukseen ympäröivässä yhteiskunnassa.
Kun reaalimaailmassa homma menee kaikilla mittapuilla reisilleen, niin tehdään oma yhteisö, mittapuu ja status. Yhteisö muodostaa uskiksen harhaisesta minästä ja hänen luomasta mielikuvituskaverista, jumalasta. Näin uskis voi vilpittömästi todeta: minun isäni on vahvempi kuin sinun....
oletko nassen kanssa hyväkin ystävä.
Tuo *ite oot* heitto olikin erinomainen esimerkki uskovien hiekkalaatikko tason keskustelutaidoista :)
Ensin pitää saada uhri uskomaan olevansa syntinen ja huono ihminen, jonka jälkeen on helppo myydä olemattomiin synteihin olematon pelastus.
Minun mielestänikin tavallinen ihminen kyllä tietää tekevänsä vääriä asioita ja ymmärtää tutkistella toimiaan ihan luonnostaan. Toki taustalla on kotikasvatus ja elämänkokemuksen tuoma ymmärryskin. Mielestäni kristityt tekevät siitä tajuttoman suuren numeron. Heidän kommenttiensa mukaan, virheitä tekevä ihminen on luonnostaan paha ja kykenemätön itsenäisesti korjaamaan edesottamuksiaan.
Niin minä olen ymmärtänyt. Ihminen, jolla on syystä tai toisesta huono käsitys itsestään on varmaan herkkä tulemaan uskoon, koska hän on jo valmiiksi uskoontuloprosessin ensimmäisessä vaiheessa.
Olen usein nähnyt tällä palstalla, kuinka käännyttäjä sanoo, että sinä et myönnä olevasi syntinen ja sinä et halua saada anteeksi pahoja tekojasi. Kuullostaa aika dramaattiselta. Eräskin saarnaaja puhui jostain todella vakavista pahoista teoista, joista ei selviä ilman jumalan anteeksiantoa. Minulle tuli fiilis, että olin eksynyt johonkin alamaailman porukoihinhin, missä minut myös nähdään sen alakulttuurin mukaisesti.
Samoja juttuja olen itsekin miettinyt monesti. Jumalan suosikin roolissa on lupa tuomita, herjata ja syytellä ihmisiä, joita ennen on ihaillut tai vaikkapa kadehtinut. Se on melkoinen sosiaalinen arvonnousu itsensä muita huonommaksi tunteville. Ilmeisesti ne pahimmat syyttelijät ja herjaajat ovat niitä eniten päähänpotkittuja ja uskoontulon jälkeen meininki on hurjaa.
Tuntuu varmasti hienolta, kun yhtäkkiä pystyy tuosta vain kumoamaan jonkun Darwinin elämäntyön.
Ilman uskoon tuloa Darwinin yläpuolelle kohoaminen vaatisi valtavasti työtä.
Protestanttilahkoissa uskoon tulo tuntuu kaksin verroin hienolta, kun voi asettua itsensä paavin yläpuolelle. Voi säälien katsella paavia ja todeta, että tuo ukko on täysin pihalla kaikesta.
Ilman uskoon tuloa pitäisi opiskella vuosikymmeniä filosofiaa ja teologiaa, jotta pystyisi kohoamaan tiedoiltaan paavin yläpuolelle.
Scientific Americanissa oli lyhyt juttu siitä, että ei ole olemassa "hyviä" ja "huonoja" ihmisiä. Jos niin olisi niin ratkaisu maailman ongelmiin olisi helppo. Hyvien vaan pitäisi tappaa ne pahat ja maailmasta tulisi hyvä.
Minäkin ajattelen, ettei ole pahoja ja hyviä ihmisiä, vaan hyvin monenlaisia ja moniulotteisia yksilöitä, joilla on kyky hyvään ja pahaan ja etenkin kyky omaksua uusia käyttäytymismalleja.
Tuossa viime talvena Tv:n jossain tiedeohjelmassa tutkijat selittivät, että todennäköisyys rikoksen tekemiseen voidaan päätellä ihmisestä jo lapsena. Muistaakseni siinä puhuttiin aivojen rakenteesta, siis pienistä poikkeavuuksista/vaurioista tai häiriöistä. Siinä myös sanottiin, että nämä henkilöt voitaisiin seuloa porukasta jo lapsena, ja ohimennen mainittiin rikosten ennaltaehkäiseminen ja myös jonkinlainen yhteiskunnasta eristäminenkin.
Vähän hirvitti ajatella, että joitan lapsia alettaisiin pitää tilastollisen ennusteen pohjalta potentiaalisina rikollisina. Siinä he sitten kasvaisivat leimattuina tarkkailun alla, jopa laitoksessa.
En seurannut ohjelmaa kovin tarkasti, koska puuhasin muuta. Asiaa selittävä tutkija puhui muistaakseni saksaa ja pätkä taisi olla osa aivoja käsittelevää ohjelmasarjaa.