10 v. ikäero?

No minusta tuo ikäero on ihan asennekysymys, itellä ei noin paljoa ole kehenkään eroa ollut, mutta lähes poikkeuksetta jostain syystä kaikki poikaystävät on olleet 1-3 vuotta nuorempia. Itseäni kyllä luullaan ikäistä nuoremmaksi..Ja mulla siis ikää 26, mutta olen aika pienikokoinen ja jotenkin varmaan naamasta teinin näköinen :) Jos se teistä tuntuu yrittämisen arvoiselta, niin antaa mennä.

Toisaalta, sinä jo tuossa iässä tiedät mitä elämältä haluat, jätkän mieli voi muuttua.Kokemusta on, että vaikka 23 vuotias vaikuttaisi kypsältä, loppujen lopuksi kaverit ja rellestäminen menee parisuhteen edelle.

Niin... pitäisi ehkä kanssa miettiä miten biologiset kellonne menevät yksiin?

Olet siinä iässä että lapsen hankinta saattaa muutaman vuoden sisällä tuntua sinusta ajankohtaiselta, entäpä poikakaveristasi? Jos hän on siihen valmis vasta esim. 10 vuoden kuluttua, olet itse jo 40v ja raskausmahdollisuudet alkavat olla huonot.

Entä kun tulet vaihdevuosiin, ja hän on 40v. Jaksaako hän ymmärtää muuttuvaa kroppaasi, hormonejasi, mieltäsi? Entä sinä, miten suhtaudut jos itse vanhenetkin siinä vaiheessa eri tahtia kuin hän?

Mitäs sitä etukäteen murehtimaan onnistuuko vai ei. Eipä nuo parisuhteet tunnu muutenkaan kestävän nykyään vaikka puolisot olisivat samanikäisiä. Elämä on lyhyt ja siitä pitää nauttia ja pelata niillä korteilla jotka annetaan. Ikävä sitä on sitten vanhana katua ja miettiä että entäpä jos se olisikin onnistunut...

Minulla ja miehelläni on 9 vuotta ikäeroa. Olin 22-vuotias tavatessani hänet, hän oli 30. Edelleen olemme yhdessä 20:n vuoden jälkeenkin. Eroavaisuudet, jotka meillä ovat eivät johdu mielestäni ikäerostamme vaan luonteistamme. Hän on aina ollut tasainen ja rauhallinen, minä puolestani temperamentikas ja impulsiivinen.

Nuorempana seurustelin 2 vuotta itseäni 15v vanhemman miehen kanssa. Se kaatui sitten siihen kun ajatukset ja se missä vaiheessa elämää oltiin oli niin erilaiset. Minä olin 17v ja mies 32v.. Kaverit ja baarit alkoi kovasti kiehtomaan eikä minulla ollut vielä oikein taitoja olla kunnollinen kodinhengetär, aikuinen kumppani jollaista tuollainen minua vanhempi mies jo tarvitsi.

Toinen kokemus on kun minä olin 31v ja mies 24v. Siinä taas minä sitten huomaisn että nuorelle miehelle oli kaverit ja menemiset ihan erilailla tärkeitä kun minulle. Jotenkin tuntui miehen meno "teinimeiningiltä" omissa ajatuksissa kun minä jo kaipasin elämääni sellaista aikuista arkista parisuhdetta, lapsiakin ja toinen tahtoi baareihin ja oli nuorten kavereiden kanssa pippaloita koko ajan eikä päivääkään pärjänny ilman parhaan kaverin kanssa soittelua ja kahvilla abc:llä istumista.

Ainahan kuitenkin kaikki riippuu tyypistä, ja kypsyydestä ja tietty siitäkin mitä SINÄ elämääsi kaipaat, mutta joku heitti kyllä totta olevia ajatuksia että mitä vanhempana kun sinä 45 ja mies 35.. tai ajatukset lapsen teosta..

Isä oli 15 vuotta äitiä vanhempi, heillä meni hyvin heidän elämänsä loppuun asti.
myöhemmin kadut jos et kokeile...

Minä olin yhdessä yli 10v nuoremman kanssa naimisissakin ja minulle ainakaan on turha enää tulla väittämän et ikäerolla ei ole vaikutusta. Ei sillä alkuun ollutkaan suhde toimi ihan vallan mainiosti mutta sitten alkoi arkielämässä näkymään toisen osapuolen kokemattomuus arkisiin asioihin ja ihan suoraan arkielämään. Mutta tietty se riippuu ihmisestä mutta välillä oli tunne että kasvatti lasta eri asioissa ja meillä oli juuri tuo minä olin 30v ja nainen 20v kun yhteen mentiin. 20v vielä koko elämä edessä ja ei välttämättä tajua vielä todellisesta elämästä ja miten pitää talous ,koti, lapset ym ym hoitaa tietysti tässäkin poikkeuksia mutta nythän kysyttii muiden kokemuksia minulla vaan tuollainen kokemus asiasta.On tietysti ollut liitossa kaikkea hyvääkin mutta on raskasta opettaa samalla vaimoaan että kun meillekkin tuli kax lasta siinä liitossa niin ei aina energia riitä yksinkertaisten asioiden opettamiseen jotka ovat samanikäisen ihmisen kanssa jo itsestäänselvyyksiä.
Nykyisin elämänkumppani on 2 vuotta nuorempi ja loistavasti menee kun hänellä samanikäisen ajatusmaailma että elämänkokemus asiat luistaa hienosti arki toimii että kaikki muukin synkkaa yhteen joten minä ainakin sanon että paras suhe on ikäerona 2-4 vuotta omasta kokemukseta olen sen huomannut antaa 20v vielä kasvaa ja kehittyä koska hän vielä monissa asioissa sinisilmäinen ja kokemusta omaamaton.

Minun serkkuni meni jokunen vuosi sitten naimisiin itseään 13 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja nyt parilla on lapsi eikä paremmin ilmeisesti voisi mennä.
Enpä uskoisi mahdottomuudeksi, etteikö teilläkin onnistuisi.

Ikä on nykyään vain kasa numeroita. Itse menen ensi kesänä vihille 8 vuotta vanhemman naisen kanssa.

Pitäisi osata ajatella sitä, mitä noin nuori joku 20 vielä tietää elämästä? Todellakaan ei yhtään mitään, paremminkin pistää tutti poskeen kuin että ottaa sellaista vastuulleen. Ei tule onnistumaan, alkuunsa tuhoon tuomittu suhdetapaus.
Sanoisin että tuon ikäinen ei itsekään vielä tiedä missä mennään,koko elämä suurta hakuammuntaa ja paikan hakemista. Vaihtoehto paremminkin itseään kypsempi seura on sellaista, jota kannattaa ajatella. Kun itsellä on kokemusta, tietoa ja taitoakin elämästä. Miksi siihen sotkea joku kakara? Minä en ainakaan haluaisi olla tuon ikäselle joku emohahmo, joka etsii mihin tuttinsa kadottanut. Minusta on selvää, että kypsyys kaikessa on se pointti joka antaa pontta suhteelle. Siihen vain tarvitaan elämännäkemystä ja tahtoa ajatella asiat aikuisen tavoin. Ei joltakin parikymppiseltä saa vastausta mihinkään, tulee vain "en mä tiedä" ilmaisu.
Miten voisikaan tietää kun kaikki kokemus puttuu ja haetaan vain jotakin rattoreikää hetken hurmassa.

kyllä se voi onnistua. itse elän parhaillaan avoliitossa jossa mieheni on 53 vuotias ja minä 25 vuotias ja meillä on 3 vuotias poikakin.

löytyy esim. Mun isoäiti oli isoisää 8 vuotta vanhempi. Mun äiti oli isää 8 vuotta vanhempi, isä oli 19 kun tapasivat ja 21 kun menivät naimisiin. Kaiken huipuks mun nykyinen avomies on mua 8 vuotta nuorempi (kulkee kai suvussa). Meillä ei ole muuta ongelmaa kuin se että olen jo yli 40 eikä perheenlisäystä ole kuulunut vaikka on 3 vuotta yritetty (mulla ennestään 2, miehellä ei yhtään).

Tavatttiin toisemme täällä Suomi24 Treffi palvelussa jonka jälkeen elämä on ollu yhtä "hulluutta" positiivisella tavalla ;)Hyviä Ystäviä ollaan, välillä menee kyllä normaalin ystävyyden edellekkin... :D ;p
Lyhyehkö välimatka tekee näkemisistä ja yhdessäolosta helppoa,yksi mutta on kuitenkin olemassa.. 12 vuoden ikäero aiheuttaa suurta surua ja tuskaa sisimmässä. Sitä niin haluais että toinen olis vanhempi tai sitten niin että toinen osapuoli olisi nuorempi. Puheenaiheena on ollu että "mitä ihmettä me oikee tehää toistemme kans".. Ku sitä haluais viettää loppuelämän toisen rinnalla josta välittää ja jonka seurassa viihtyy paremmin ku muiden mut toisaalt kaikki on iha sekavaa ja käsittämätöntä ;( Minkä ihmeen takia kohtalo täytyy olla negatiivinen :o
Mut kai se tästä hyväks muuttuu, ainaki pitää toivoa pitää yllä eikä saa lannistua ;>

Olen seurustellut yli vuoden itseäni 16 vuotta nuoremman miehen kanssa ja hyvin menee.Emme anna ihmisten "juttujen" häiritä suhdettamme,rakastamme toisiamme ja ikähän on vain pelkkiä numeroita..

varmasti voi onnistua koska se asia on vain teidän kahden välinen asia .elkää antako kenenkään ulkopuolisen pilata omilla kommenteillaan teidän suhdetta.mie olen samanlainen ihminen pidän vain vanhemmista naisista joiden kanssa on todella kiva olla ja turvallista ja vanhemmilla naisilla on paljon enemmän jo elämänkokemusta kuin nuorilla.nyt mie seurustelen kanssa vanhemman naisen kanssa ja on todella ihanaa olla sen kaa . minä olen 44 v ja naiseni 47.olen ollut myös sellaisen kanssa että ikäero oli meidän välillä 10 vuotta ja suhde oli todella ihana ja hyvä. joten onne ja menestystä teille molemmille suhteessa. t peke63

Olen 40v mies, olen seurustellut vuosia itseäni 5v vanhemman naisen kanssa. Tässä vaiheessa tuo 5v ikäero ei tunnu missään, elämme samaa elämänvaihetta. Parikymppisenä en olisi voinut kuvitella moisen mummon kanssa styylaavani.

Ainahan sitä välillä pelkää kumppanin kohta rupsahtavan ;)...

itse(42v) olen seurustellut 15v vanhemman naisen kanssa jo 10v,ja täytyy sanoa että en ole elämässäni rauhallisempaa/tasapainoisempaa suhdetta kokenut.itsekkin olin vielä seurustelun alkuvaiheessa aikamonen "menijä"kuppikin maistui hyvin.siinä sitä vuosienvarrella rupesi itsekkin rauhottumaan,ja voisipa melkein sanoa että tämä suhde pelasti minut paljolta pahalta.mutta tämmöiseen suhteeseen vaaditaan(niinkuin kaikkiin)molemminpuoleista luottamusta,eli annetaan tilaa,eikä kyttäillä toisen menoja,jos niitä on.itse soitan bändissä sivuhomminani,eikä ole kertaakaan tarvinnut raportoida keikkojen jälkeisiä tapahtumia.enkä myöskään kysele hänen menojaan.molemmat tietää mitä tapahtuu,jos mokaa.siispä neuvoni on,että anna mennä.aika sen näyttää kuinka käy.

ehkä elämäni miehen joka on minua 5 vuotta nuorempi, itse olen 31vuotias. Olemme hullaantuneita toisiimme ja on on ihanaa olla ihastunut ja katsella rauhassa mitä tuleman pitää.Ei iällä ole mitään tekemistä kun rakastuu. Itse olen aikaisemmin vain katsellut 6-8vuotta minua vanhempia miehiä mutta tämä nuori mies sai minut tajuamaan että iällä ei ole väliä;)

Minusta tuo voi toimia, riippuu todellakin ihmisistä. Myöhemmällä iällä ei ikäero minusta niin haittaa mutta tosiaan, kun toinen noin nuori... ehkä vähän mietityttää. Kakskymppisellä vielä todellakin niin paljon varhaisaikuisuutta monessa mukana. Kolmekymppinen on minusta jo hieman "eri kymmenillä". Esim sitten jo 30 ja 40, ei ole niin erilaisia enää. No, yksilökysymys.

Anna rakkauden viedä. Älä mieti ikäeroa. Jos molemmilla on sama tunne olkaa onnellisia yhdessä. Omasta mielestäni ei ikäero mitään ratkaise. Joo,tiedän kyllä että kaikki ihmiset ei ymmärrä. Minulla ja miehelläni on ikäeroa 14:sta vuotta. Yhdessä oltu yli 16:sta vuotta ja lapsia kolme.En päivääkään vaihtaisi pois! Älä muista välitä,elä omaa elämää! Rakkauden täyteistä syksyä teille =)

itse olen rakastunut mieheen joka on minua 14 vuotta vanhempi...ja hän minuun. Onko sillä väliä että mies vanhempi, vai tarkoititko vain että kun nainen on vanhempi? Mutta, meille ei ainakaan ikä ole ollut este, lähinnä hauska lisä josta voi pilaillakin. Se tuo jotain enemmän maustetta suhteeseen. Ja hyvin on mennyt jo 3vuotta :)))

taasen kerran Desmond Morris/Hellyyden Anatomiaa! Eli ei iällä väliä,hellyyttä,suvaitsevaisuutta,kuten Hector ilmaisee asian:"KAIKKI TAHTOO RAKASTAA.." Kompastuskivenä voisi olla talous/tms tuloerot,jotka hiertävät pitemmässäkin suhteessa olleita!Kokemusta on...

Ero on vähennyslaskua, suhde jakolaskua. Ero ei määrää yksikäsitteisesti suhdetta. Jos siis tiedämme erotuksen (x-y) arvon, emme siitä voi vielä päätellä suhdetta x/y. Heh?

Oikeesti: onko tapauksessasi miehen suhde äitiinsä terve, vaikuttaako mies riittävän kypsältä (kykeneekö irtaantumaan kodistaan, kavereistaan ja liittymään sinuun vastuullisesti myös arkipäiväelämässä jne.)? Onko miehen nuoruus sinulle status-asia vai "sattuma". Joka tapauksessa kannattaa edetä rauhallisesti ja hitaasti seuraten, kuinka mies käyttäytyy erilaisissa tilanteissa, myös stressaavissa sellaisissa, suhde lapsiin, erilaisiin ihmisiin (esim. vähemmistöt), uskoon, työhön (pappa betalar?), rahankäyttöön, alkoholiin, autoon jne.
Tuo "kauan sitten alkanut ihastuminen" ei tarkoita välttämättä samaa.
Nauramme ennustajille, jotka ennustavat sammakonreisistä. Älä sinäkään siis ennusta yhteistä mahdollista tulevaisuuttanne fyysisten seikkojen (hyvä pärstä, hauis, peppu jne.)perusteella.Onnea harkitsevalle tutkimusmatkalle?

Hei. Itse olen naimisissa 13 v nuoremman miehen kanssa. Ei kai se ihan sama ole kuin jos olis ikäero toisinpäin tai että olis samanikäisen kanssa aviossa. Yhdessä olemme ihan ok. Toisinaan luullaan miestäni pojakseni. Emme ole siitä päivääkään kärsineet ja aina iloisina ja lohduttavina korjaamme
virheen.
Mitä enemmän vuosia lisääntyy, sen pienemmäksi ikäero tulee. Sehän on ihmisiän "luonnon
matematiikkaa". 6 yhdessäolon vuotta takana ja samassa veneessä ollaan niin myrskyissä kuin tyvenissä. t. nainen 49

eipä tuo näkynynä exääni haittaavan vaikka ukkoon sitä 25vuotta vanhempi ite ei oo ku 25 tällä hetkellä oli vittumaista ku se olikin koko ajan sen kanssa meni elämästä 2,5 vuotta hukkaan ja viimeinen puolikas olikin tuskainen lopussa kun sain tietää sen pelleilyistänyt ne näkkyy olevan kihloissa ja kaippa jo paksunakin ei vois vähempi kiinnostaa mutta tulipahan vastattua tähänkin viestiin et minkälaisia ne akat on pahimmillaan vaikka ukotkin on sellasia vaikka ei kaikki oo pettureita kummastakaan sukupuolesta tällä hetkellä itellä on sellainen nainen josta ei osannu unelmoijakkaan et niitä olis olemassakaan ei kyllä suomessa sellaisia ookkaan siksipä muuttaminen ulkomaille oliskin parempi vaihto ehto tällä hetkellä tähän elämän tilanteeseen sais olla koko ajan rakkaansa luona :-)

Itselläni on vain huonoja kokemuksia...mies oli mustasukkainen ja kävi käsiksi, vainoharhainen ja säälittävä....mies oli minua yli 12 vuotta vanhempi...onneksi löysi lopulta ikäistään seuraa!!!!

Mahtaako viisaus löytyä yksinomaan täältä? Täällä yhtä kovaa ääntä pitää sekä kokeneet asiantuntijat että lonkaltaheittäjät. Kumpaakaan et tunne, et voi tietää heidän kompetenssiaan. Pitäisikö myös lukea kirjoja, käydä aviliittoseminaareissa ja -kursseilla, kysellä niiltä viisailta sukulaisilta ja tuttavilta, jotka elämäntuiskeissaan ovat osoittaneet kypsyyttä ja ehkä onnistuneet/epäonnistuneet moisessa yrityksessä.

Ottakaa kaikki irti siitä suhteesta, vai aiotteko tehdä sen vasta seuraavassa elämässä ? :) Eikä sitten kannata välittää mitä muut ajattelevat asiasta, voihan nimittäin olla että on kyse sinun ja miehen elämästä. :) Jossain lehdessä luki, että ihmisellä on monta ikää. Henkinen yhteys ratkaisee, se miten saatte kaiken keskenään sujumaan ja sumplittua. Se kuinka paljon olette yhdessä ja millä asenteella. Rakkaus on niin ihana asia, että tehkää kaikkenne sen eteen. Palvokaa toisianne. Heti alusta kannataa välillä lukea parisuhdetta koskevia kirjoja. ( vaikkei mitään ongelmia olisikaan )Parisuhteeseen vaikuttaa muutkin ihmiset kuin te. Yksi asiallinen kirja minkä luin, oli nimeltään jotain " Mitä naisen tulee tietää avioliitosta" (muistaakseni) Ikäerossa ehkä haastellisimpien kysymysten äärelle pääsette mahdollisissa lapsi-kysymyksissä. Kiinnostuksesi kakskymppiseen tulee sun sisältä ja se on aitoa. Heitä KAIKKI pelot pois ja anna mennä täysillä. Meissä ihmisissä on isot potentiaalit vaikka mihin, ellei pelot meitä rajoittaisi. Itsekkin tapaan työssäni nuorempia naisia. Hiljan olin tekemisissä 20-vuotiaan (jolla vauva)kanssa ja hän oli tosi ihana ja kypsän oloinen. Maistuis takuulla minulle, vaik oonkin jo vähän yli 40 v. Uuden elämänkumppanin haku on käynnissä ja mielummin otan nuoremman kuin vanhemman. Elämä on valintoja. Valitse sinäkin se kumppani kuin haluat ja pidä hauskaa ! OTA KAIKKI , OTA KAIKKI tv Juha

itse sole 45 ja ihana vaimokeeni on 24 ja suhde on toiminut loistavasti jo viisi vuotta.

Nim.merkille 10 v. ikäero?
Mielestäni ikä ei ole kuin pelkkiä numeroita jos kemiat natsaa muuten.
Itselläni ja avomiehelläni on 8 vuoden ikäero, eikä sitä edes arkipäivässä huomaa.. (minä 23 ja mies 31)
Miksi kulkea onnensa ohi ja ehkä katua sitä myöhemmin.. Kävisikö tähän sanonta: Parempi katsoa kuin katua.. :)
Tsemppiä!

Hei,,
Itse olen tavannut itseäni 16v.nuoremman miehen.
Olen 51v. ja hän 35v.
Meitä ikäeromme ei haittaa,emmekä anna sen olla esteenä yhteiselle ajallemme.
Ei missään ole kirjoitettu,minkä ikäisiä meidän pitäisi olla kun löydämme sydämemme valitun.
Älä anna iän määrätä,nauti elämästä ja rakastetustasi!!
Turhaan pidät "eroa",se vain lisää ikävää.
Kuten sanoin,anna mennä,elä!!!
Hyvää loppukesää teille molemmille:))

Kyllä suhde voi onnistua ikäerosta huolimatta.Minulla on suhde kestänyt kohta jo 5 vuotta ja mieheni on minua 19 vuotta vanhempi.En usko että suhde yleensäkään kaatuu ikään,enemmänkin kahden ihmisen maailmat ovat vain liian erilaiset..

Ikäerolla ei todellakaan ole merkitystä parisuhteessa jos vaan muuten välittää toisesta. Turha niitä tulevia ongelmia on etukäteen murehtia. Itse olen ollut nykyisen aviomieheni kanssa yhdessä 9 vuotta. Hyvin meillä menee eikä ikäero ketään vaivaa. Minä olen nyt 27 ja mieheni 36 eli meillä on 9 vuotta ikäeroa. Itse olin vielä varsin nuori kun seurustelemaan alettiin.

Ei tule onnistumaan jos siitä täytyy tehdä suuri numero. Entä jos hän olisi vain vuoden nuorempi?
Tai 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, tai 9 vuotta nuorempi? Missä kohdassa menee se kriittinen raja?

Pitääkö asioita aina järkeillä etukäteen? Pessimistit eivät tule ikinä löytämään kumppania, elleivät KOKEILE. Mitä hävittävää teillä on? Särkyyhän se sydän joka tapauksessa, se on elämää.

Kokeile. Ota irti niin paljon kuin saat, saattaahan teitä onnistaa.

itellä oli aviomies 10v nuoree ja raukkautta piisas kunnes tiet erosi ihan muusta syystä kuin iästä koska ei sitä kukaan edes huomannut.Tyttäreni on 25v ja aviossa 40v miehen kanssa jo 5 vuotta ja lapsi on 3v ja hyvin menee eli siitä vaan kaikki on kiinni kypsyydestä ja luonteesta eikä ikäerosta.

Minulla ja aviomiehelläni ikäeroa 18v (itse -83 ja mies -65).
Elellään ihan normaalia ja mukavaa lapsiperheen elämää ilman ongelmia.

on kiinni, ei iästä!
Minä olen onnellisesti naimisissa itseäni 13 vuotta vanhemman miehen kanssa, äitini seurustelee itseään 13 vuotta nuoremman kanssa, ystävättäreni mies on 8 vuotta nuorempi ja he ovat olleet yhdessä 20 vuotta.

Itse olin 21 ja mies 33 kun aloitimme yhdessä olon. Ja ihan tyypillinen sinikäyrällä kulkeva suhde meillä on ollut; hyviä ja huonoja aikoja, eivätkä ne ole johtuneet iästä.

Totuutta suhteestanne et tiedä, ellet kokeile. Ja jos et kokeile, saatat katua sitä. Rohkeutta ja onnea!

Siis kääk ja kääk! Se on ihmisistä kiinni. Luonteen sopivuuksista ja jossain määrin elämän kokemuksesta, jota tietenkin ikä myöskin tuo mukanaan. Itse tulen toimeen kaiken ikäisten ihmisten kanssa, enkä pidä mitenkään mahdottomana seurustelevani itseäni 10vuotta nuoremman kanssa tai vanhemman. Tietenkään en usko näin tapahtuvan, mutta kuka tietää kuka se "oikea" on. Mitä ajattelet kun kirjoitit tänne? Miksi epäilet? Ja ennen kaikkea, MITÄ PELKÄÄT??

itse seurustelen itseäni kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa ja hyvin toimii. toisaalta itselle nuoremmat ei ole koskan toimineet ja tuoneet sitä jotain. ainoa mikä hieman hiertää on tietysti se, että miehellä jo lapsi joka luonnollisesti haukkaa hirmuisen osan miehen ajasta ja elämästä aivan niinkuin pitääkin, mutta ongelmiakin tästä on revitty. mutta kuten jo monesti todettu; riippuu niin paljon ihmisistä. kokeilkaa lähteekö suhde toimimaan ja unohtakaa ainakin herrantähden se, mitä muut ajattelevat :) onnea.

Minä olen itse seurustellut aikanani itseäni 17v nuoremman kanssa ja meillä meni ainakin se 4,5 vuotta hyvin minkä saimme olla yhdessä ennenkuin kuolema korjasi hänet. Joten anna ihastuksen muutua rakkaudeksi ja nauti elämästä ja yhdessä olostanne.....

Jos teillä molemmilla on tunteet, niin mitä odotatte. Suhteeseen vain nauttimaan :) Voi olla että jäät auton alle huomenna kokematta tätä ihanaa suhdetta. Eikä asioiden tarvitse olla lopullisia, jos tuntuu myöhemmin, että arvonne / halunne ovat erilaisia / eri vaiheissa, niistä pitää jutella, jos sen jälkeen tuntuu, että ei onnistu, niin päästätte toisenne jatkamaan matkaa. Toimi ihan samoin, kuin muissakin ihmissuhteissasi toimisit. ONNEA TEILLE. HARVAT LÖYTÄVÄT RAKKAUTTA, NAUTI KUN SE ON EDESSÄSI ;)

Riippuu tietysti mitä itse haluaa suhteelta. Nuoret miehet ovat usein kiinnostuneita kypsemmistä naisista, kai näiden kokeneisuuden vuoksi. Muistan kun itse olin 30 v, pyöri näitä nuorukaisia ympärilläni pilvin pimein. Olin kuitenkin itse valmis perheen perustamiseen ja halusin tavata kypsän miehen, niinkuin sitten tapasinkin.

Ihan vaan seikkailumielellä tietty voi kokeilla, jos ei haaveile vakavammasta.
Eräs työkaverini seurusteli muutaman vuoden itseään 15 vuotta nuoremman miehen kanssa. Mutta sitten mies yllättäen löysi nuoremman naisen, ja tämä nainen oli jo raskaana kun työkaverini sai tietää. Se oli hänelle kova pala, kun mies oli kaiken aikaa vakuutellut, ettei ikä vaikuta.

Juuri tämä biologia on ikäeroissa pahin ongelma.Ainakin jos halutaan lapsia. Sitä ei ole niin päin jos mies on vanhempi, mutta toisinpäin.

Ei ja vielä kerran ei ,jos mies on nuorempi nimimerkillä kokemusta on . Miestä ei kiinnostanut kuin minun omaisuus , ja yhteiskunnallinen asemani.

aattele kas kertaa ,

Merkitystä. Se on vain mielessä se vamma jonka yhteikunta ja kulttuuri on sinne saastuttanut. Vittun tuollaiset ikärasisti ajatukset. En typerämpää aiaa tiedä kuin pelätä ikäeroa ja heittää kirvestä kaivoon yheiskunnan sairaasta ja hadasmielisestä painopstuksesat johtuen.

täällä 39v naikkonen joka on seonnut 27v nuoresta miehestä....ja päin vastoin...

Mitäpä tuota pähkäilemään, eikun menoksi. Poika on vasta 20.v eli viimeiset vaipat vasta housuista pois lähdöstä, hyvä paikka kasvattaa itsensä nulikasta mieheksi hänelläkin.

Itsellä seurustellessa oli ikäeroa nuo samat 10.v eikä tahtia haitannut, molemmat tosin jo keski-iässä ja lastentaudit takanapäin.

Ota ihmeessä koppi kun vielä "kihelmöi", aika näyttää mihin asti vie.

Kymmenen vuotta ei ole mikään paha ikäeo, kun tunnen sellaisiakin, joilla on 20 vuottakin ikäeroa, joten anna palaa vaan. Toki saattaa olla, että kundilla menokenkä vipattaa, mutta mehän olemme yksilöllisiä. Saattaahan se menokenkä vipattaa itselläsikin ja alat kattelee vanhempia miehiä.

Itse olen 44v ja edellinen kundikaveri oli 28v, joten jokaiselle jotain. Lapsellinenhan se oli, mutta ihanan tuore, tarmokas ja avoin.

Jos kysymys on olemassa, ja sitä joutuu itse todistelevasti selittämään, niin onko lopputulos: no niin, näin siinä kuitenkin kävi. Monelle se on arka asia, ihan arkipäivässä.

on täysin lapsi vielä

Kaiken muun hyvän lisäksi siinä on pikkuripaus semmoista kihelmöivää eksotiikkaa ja jos muitten ajattelemisesta on kiinnostunut, niin korkeintaan siinä mielessä että ovat kateellisia!!

Hyvin se menee. Jos rakkautta riittää ja pystytte puhumaan tästä asiasta, kuten yleensäkin kaikista asioista, niin ikäero ei ole mikään este kumminkaan päin.

Äläkä välitä kateellisten 40 kymppisten ukkojen jorinoista.

Hei sinä!
Minä ihastiun 13 vuotta nuorempaan mieheen.
Ihastuminen häneen on hiipunut, mutta olemme
kavereita edelleen.

Elämä on loppujen lopuksi liian lyhyt antaakseen sen valua käsistä samalla kun pohtii eikä elä! Ota riski ja kato, mitä jää käteen. You never know ;)

rakkaus ei todellakaan katso ikää,oli mullakin aikoinaan pelkoni, kun itse ihastuin ja lopulta rakastuin 17.vuotta itseäni vanhempaan naiseen. mutta aika äkkiä sitä vaan huomas iän merkittömyyden rakkaudesssa,eli todellakin anna mennä vaan,ja onnea teille todellakin :-)
hiukan on itelläni tullut pieniä pelkoja tänä päivänä, kun olen itse nyt ihastunut parikymmentä vutta nuorempaaan naiseen,ja tunne saattaa luultavasti olla molemminpuoleinen, mutta en tule antamaan peloil valtaa

Nimittäin mulla ja mun miehellä on ikäeroa 13 vuotta, siis hän on minua vanhempi... Eikä meistä sitä kuulemma tässä vaiheessa pahemmin huomaa, mut ehkä sit vanhempana... Kyllä minuakin aikanaa varoteltiin, ettei kannattas alkaa millekään niin paljon vanhemman miehen kans, mut yhdessä ollaan pysytty jo kohta viisi vuotta... Joten kuuntele sydäntäs ja anna mennä jos siltä tuntuu, eikä kannata miettiä että mitä ne muut ajattelee... Sillä kysehän on teidän elämästä ja onnesta!
Tottakai jokaisessa parisuhteessa on omat riitansa jne. mutta en kyllä ainakaan meidän tapauksessa olisi huomannut että ikäeromme olisi aiheuttanut jotain erikoista ristiriitaa ja se sitten saanut aikaan riitaa, vaan kyllä ollaan riidelty ihan semmosista asioista, mistä voisi tapelle ihan saman ikäset paritkin...
Ei muuta kuin Onnea yritykselle!

10 vuotta ei tunnu missään... että antaa mennä vaan.... kerran tässä eletään!!!.......

Aikuisten ihmisten välisissä ikäeroissa parisuhteissa ei ole mitään väärää, ei ole mitään pelättävää, eikä myöskään mitään hävettävää. Minä olen 54v ja tyttöystävä 37v, ja kaikki hyvin!

Jos etenisitte hyvin pitkälle, joka on kai tarkoituksesi, törmäisitte lapsenteko-ongelmaan. Sinä et välttämättä halua yli kolmikymppisenä lapsia (ja siitä voisi tulla terveysongelmia, sinulle ja lapselle..) ja se tuottaisi ongelman miehelle. Ellette te sovi että lapsia ei hankita. Tai adoptoitte.

Voittehan toki yrittää ja olla niin kauan yhdessä kun olette ja antaa ajan selvittää. Ei tee hyvää miettiä suuria probleemia jo suhteen alussa :)

kyllä suhde onnistuu...uskon niin vakavasti...ei turhia pelkoja...siskoni on pikkuserkkunsa kanssa naimisissa ja on 11v ikä ero viel..ja lapsia monta...kaikki järjestyy...älä pelkää....annat vaa menna niinkuin sydän tahtoo....

minulla ja miesystävälläni, minä 44 ja hän 37... ikäeroa ei huomaa muulloin kun jos jutellaan jostain vanhoista asioista niin tulee usein naurettua "ettet ollut edes syntynyt silloin vielä" tai muuta vastaavaa... mies on monessa asiassa jopa kypsempi kuin minä :-)

oma asenne ratkaisee eniten, muiden mielipiteistä ei kannata välittää :-)

Minä olen rakastunut 7 vuotta vanhempaan naiseen. Sain tietää hänen ikänsä vasta monta kuukautta myöhemmin, mutta ei ikäeromme haittaa ollenkaan ainakaan minua ja häntä. Ei ikäero katso ketä rakastaa. Jos hän hyväksyy rakkautenne samalla lailla kuin sinä, niin se on todellista rakkautta.

voi onnistuakkin ihan hyvin mutta ongelmia tulee yleensä siinä kun 20 ja 30 vuotiaitten maailman kuvat on aika lailla erillaiset.30 vuotiaalta rupeaa
pikku hiljaa meno halut hiipumaan kun taas 20 vuotias on aina pullo kädessä valmis lähtemään..
onnistuminen riippuu aika lailla siitä millaisia olette ihmisinä..

Miehelläni ja mulla on ikäeroa 10 vuotta. Minä olen se nuorempi. Ikäerolla ei ole ollut merkitystä vaan ihan muulla! Miestäni asia vaivaa silloin tällöin. Heikkona hetkenään hän kokee että haluan nuoremman miehen itselleni ym. Se rassaa enemmän minua kuin koko ikä asia. Jokainen kun kokee ikänsä niin eritavalla. Kunpa vaan asian osaisi ottaa mahdollisimman avoimesti ja ilman ennakko- odotuksia. RAKKAUDESSA JA SUHTEESSA PUHUU HENKILÖT, EIKÄ IÄT.

Otas ihan rauhassa ja tee niinkuin sydän sanoo.Mä seurustelin melkein 11 vuotta nuoremman miehen kanssa yli neljä vuotta.Tavattiin kun mä olin 32 ja mies 21v. Oltiin naimisissakin yli vuoden,mut erottiin.Ero ei kuitenkaan johtunut ikäerosta vaan ihan muista asioista!!!!!Eli tsemppiä ja kaikkea hyvää,nauti vain elämästä ja siitä kun olet löytänyt mukavan miehen!!!!!!

Minulla ja miehelläni on ikäeroa 19 vuotta ja olemme olleet aviossa 2 vuotta...minä 48 ja mieheni 29...hyvin toimii ...ikä on vain sarja numeroita. Suhde toimii iästä riippumatta.

Tämä ikäkysymys on jatkuvasti uudelleen ja uudelleen esillä . Kannattas katsella keskusteluja jonkin verra taakse päin niitä piisaa
ja yhtämonta o nmielipidettä kuin on ihmistäkin
Päätä itse mitä haluat ja nauti elämästä
Ikä se o erilainen ihmisestä riippuen ja elämänkatsomuksestaanja ajatuksistaan
Elä ja ole onnellinen päivä kerrallaan sillä jos ei huomista olekkaan
tee työtä kuin eläisit ikuisesti ja elämääsi elä kuin se olisi viimeinen . Joku viisas on näin sanonut ja ota siitä onkeesi

eli itse aloin seurustelemaan 33 vuotiaan naisen kanssa kun itse olin 18v ja meillä on mennyt hyvin nyt olaan oltu 8 vuotta yhessä eikä enään edes muista ikä eroamme se riitää kun tulee juttuun toisen kanssa

Teidän omista asenteista se on kiinni, se mitä muut ajattelee ikäerosta on aivan sama, kunhan te olette onnellisia. Itse seurustelen 9 vuotta nuoremman miehen kanssa, minulla on myös lapsia edellisestä liitosta ja nyt asutaan yhdessä minä 32 ja mies 23 lapset. Kun sukulaiset ja tuttavat kuulivat että seurustelemme, tuli miehen puolelta enemmän epäilyjä, minun puoleltani kyselyt oli enemmänkin entä sitten-tyyppisiä. Kummitätini totesi vain "no mutta sehän on hyvä, miehet kun tuppaavat kuolemaan aiemmin niin saat pitää miehesi pidempään". Nyt kyselyt ovat loppuneet, me olemme onnellisia yhdessä ja mieheni haluaa ottaa myös vastuuta lapsista ja suunnittelee jo isompaa perhettä häiden jälkeen :)

Anna todellakin palaa vaan, mulla ja mun "poika"kaverilla on ikä eroo 12 vuotta eli ite oon 20 ja mies 32. Eikä oo tähän päivään mennessä ongelmia liittyen ikään:) En enää ees ajattele, että meillä ois ikäeroo!

Katsoin televisiosta kerran Dr.Philin ohjelmaa sattumoisin juuri silloin, kun käsittelyssä oli eronnut 60v mies joka oli lähtenyt ulkomaille ja tuonut tullessaan 28v naisen kainalossaan.

Nainen ja mies rakastivat syvästi toisiaan, menivät naimisiinkin.

Ohjelmassa oli ongelmana se, että edellisen vaimon kanssa tehdyt lapset olivat jo vanhempia kun miehen uusi vaimo ja tyttäret olivat isälleen "mustasukkaisia."


Mielestäni ikäero ei haittaa, jos suhde muuten toimii ja vetovoimaa riittää, niin mikä ettei. Tykkään minäkin vanhemmista miekkosista, tulen paremmin toimeenkin vanhempien kanssa.

Ystävilläni on 15v ikäero..

jos siltä tuntuu,anna mennä vain.Tunnen pareja joilla on jopa isompikin ikäero kuin teillä ja hyvin on toiminut.ikäero ei ole este jos kemiat vain pelaa välillänne.Ei kun anna mennä vain täysillä eteenpäin :)

miksei voisi. meillä on 19v ikä eroa. minä olen 44v ja mies ystäväni 25v . olemme tosi onnellisesti olleet jo yhdessä 1v

...aihe tämäkin. Ikäero mulla ja mun likkakaverilla on 15 vuotta, siis minä olen se vanhempi meistä. Meillä synkkaa kaikki valtavan hyvin, varmaan siitäkin syystä että olen aika lapsellinen :)

Henkinen kypsyys on kaikista tärkein tekijä suhteessa kuin suhteessa. Jos koet olevasi "samalla aaltopituudella" tämän miehen kanssa, niin mitäs vikaa siinä olisi?

Yksi mun hyvin läheinen tuttu (nainen) on 30 vuotta nuoremman miehen kanssa jo lähes 9 vuotta seurustellut, ja aivan hyvin näyttää heidänkin suhde toimivan, joten turhat pelot pois vaan, ja tee niinkuin haluat!

10 vuoden ikäerosta ei kannata edes puhua. Itselläni on 5 vuotta nuorempi mies ja sovimme loistavasti yhteen. Meillä on kaksi lasta. 20 vuotta sitten mietin kovastikin voisinko alkaa nuoremman miehen kanssa seurustelemaan, mutta päätin lähteä katsomaan, koska hyvä oli olla yhdessä. Nykyisin jos käyn baarissa tai muuten illan vietossa, niin ympräilläni ovat lähes poikkeuksetta itseäni 10 vuotta nuoremmat miehet. Ja todellakin ovat aidosti kiinnostuneita. Näytän ikäistäni nuoremmalta ja monet luulevat kymmenenkin vuotta nuoremmaksi. Ehkä se on geeneissä, sillä kaikki sukumme naiset näytämme nuoremmilta. Takana terveet elämäntavat ja liikunta, positiivinen elämänasenne ja aito ilo jokaisesta pienestäkin hetkestä.

Anna mennä ja katso mitä tapahtuu, tunnen monia pariskuntia joilla on juuri noin päin ikäero (nainen vanhempi), 10 vuotta on vähän kuitenkin. Eräällä tuttavapariskunnalla on mies 54 ja vaimo 29 ja ovat aivan käsittämättömän rakastuneita. Ovat olleet yhdessä jo 5 vuotta. Ei ikäero katso poltetta ja intohimoa...tai sopivuutta. Ikä on vain numeroita ja se ikä mikä olet sisältäsi, olet sen ikäinen, etkä yhtään vähempää. Onnea matkaan!!!!

Kyllähän se voi toimia....riippuuhan se aika paljon ihmisistä...olen ite kans ihastunut mua 8vuotta nuorempaan...että et o kyl ainoa kellä on toi ikäero ongelma :D......ja ollaan kans juteltu asiasta...ja mulla on vielä muksu....että sikäli...

onnistu ainakin tällä.Mies oli nuorempi.Kyllä sen suhde homman ratkaisee pitkälti miten yhteenkuulutte.Me olimme erottamattomat vielä tänäkin päivänä

Kehotan sua et anna palaa ja elä elämäsi jokainen päivä kuin se oisi viimeinen...Kerran täällä eletään ja elämä ei aina voi olla pelkkää onnee....Siis nauti ja jos suhde joskus lakkaa niin olethan kuitenkin kokenut mitä se on ollut...Kaikki peliin vaan ja päivä kerrallaan...Ja sinä itsehän kuitenkin pätät mitä elämälläsi teet ;)

"Rakkaus ei tunne rajoja..."

Itselläni ei ole koskaan ollut saman ikäistä ihastusta. Nytkin oon tulisesti rakastunut yhteen mieheen joka on itseäni (en edes kehtaa sanoa kuinka suuri se ikäero on) niin paljon vanhempi, etten yhtään ihmettele miks mulle yritetään puhua järkeä että se on liian vanha mulle

Ikäero ei periaatteessa haittaa, mutta käytännössä suhteeseen voi tulla joitain haittatekijöitä, erilaiset kiinnostuksen kohteet, ulkonäkötekijät, ihmisten ihmettelyt jne. Mutta jos rakkautta riittää, 10 v ei ole mikään este suhteelle.
Kuitenkaa naimisiin ei kannata mennä suinpäin, vaan vähintäin 2 vuotta ja mielellään vielä pitempää tulee seurustella, ennenkuin selviää todellinen yhteensopivuus.

Joillekin ihastumisia tapahtuu ihmiseolon aikana melkein päivittäin, jotka ajan kanssa sitten menevät ohi, eikä niiden perusteella kannattaisi vielä rakentaa kovin pitkäelle meneviä johtopäätöksiä kumppanin sopivuudesta loppuelämänsä sulostuttajaksi.

Juhoney

Ikäeroa on liikaa,joten pitempiaikaista suhdetta on turha odottaa.Toki jos haluat olla äitihahmona,silloin valinta on oikea.

Luokka kaverin vanhemmilla on 10v ikäeroa..
ja heillä on jo 4 lasta ja asuvat omakotitalossa.
kaikki hyvin.
ei ikäero voi mitenkää ratkaista, se on vain numero..sillee.

Olen kuullut väitettävän että naisen seksuaalinen elämä on kiihkeimmillään kolmekymppisenä kun taas miehillä se on kiihkeimmillään parikymppisenä. Jos se on totta niin tuohan on aivan ihanteellista ja täydennätte toisianne.

Kyllä kyllä. Onnistuuhan se jos on muuten onnistuakseen. Tottakai yritätte.

Minä olen 25, avomieheni 34, ja meillä on poika 2v.

Onnea, ja ihanaa kyhertelyä ihastuksessa.

Naurattaa nää vastaukset jossa varoitellaan nuorista miehistä! Mulla on vaimoni kanssa ikäeroa 2v, hän minua vanhempi. Olemme siis samanikäisiä.
Miksi naiselle ei sallita vuonna 2007 Suomessa nuorempaa miestä? Meille miehille sallitaan kyllä nuorempi nainen?

Aloittajalle: anna palaa!

itselläni on ikää 23, kultani on iältään taas 35, eli ikäeroa on 12v.

Mulle ikä ei ole kuin numeroita, kyllä me tätä miettisimme tarkkaan että voiko se toimia, ja mitkä ovat arvomme elämässä ja muuta, tulimme siihen tulokseen että kokeillaan, ei siinä menetä varsinaisesti mitään.

Olemme nyt seurustelleet puoli vuotta, rakastan kultaani paljon ja hän minua, tunteet ovat vahvoja ja elämä normaalia.

Miksi et siis antaisi mennä vain, jos kaikki kerran tuntuu hyvältä, puhe luistaa ja tunteet ovat vahvoja, älä taistele sitä vastaan jos haluatte kokeilla miten se toimii.

Minä en ole katunut hetkeäkään. :)
Itse opiskelen ja kultani käy töissä, minä huolehdin ruuanlaitosta ja kultani meidän eläimistä, elämme ihan normaalia elämää ja ikäero ei ole tullut esiin missään arkipäivän asioissa.

omaa aikaa tarvitsemme ihan niin kuin muutkin parisuhteissa elävät ihmiset. ei ikä ole kuin mielenlaatu ja numeroita. :)

Olet ihastunut,rakastunut ja vaikka mitä ihanaa.Odota,että se menee ohi.Rakastuminen muuttuu ehkä rakkaudeksi.Vasta sitten näet,miten asiat ovat eli onko hän lapsi ja oletko sinä liian aikuinen.

...lähes samalla ikäerolla -ja just noinpäin että poika oli nuorempi- on, että hauskuutta ja seksiä on ihan järjettömästi ja jutellakin voidaan vaikka mistä, mutta käytännössä toimitaan kuitenkin aika eri tavalla. parikymppisenä usein roikutaan vielä enemmän tai vähemmän mamman helmoissa ja muutenkin ollaan vasta aikuistumisen kynnyksellä eikä oikeen ymmärretä mitä kaikella vapaudella ja vastuulla pitäis tehdä.
mä kyllästyin just siihen, et kaveri ei "tajunnu" välillä miks jotkut asiat vaan menee tietyllä tavalla ja se että ne täytyy itse huolehtia...
toinen juttu on myös se mistä varmaan moni on kirjottanu tänne, eli kannattaa omistaa hiton hyvä itsetunto jos meinaat tyypin kaveriporukoissa liikkuu, koska siellä pyörii niitä nippanappa 18vee timmin näkösiä herkkupeppuja...mua asia ei haitannut koska olen bi, aina enemmän silmänruokaa...;)

kai tommonen suhde toimia voi, mutta mä en jaksanut. toivottavasti sun ihastus on joku "yli"kypsä :D jotta sulla ei tule samoja ongelmia...
seksiä oli meidän suhteessa ainakin paljon ja hauskaa pidettiin muutenkin.
muistoksi jäi hyvä ystävä, joka pienen keskustelun ja parin meilin jälkeen ymmärsi että on parempi näin.

tsemppiä sulle kuitenkin!! :)

Ikä ei ole este jos vain olette molemmat rakastuneita toisiinne ja suhde toimii. Yleensähän mies on vanhempi kuin nainen mutta uskon että toimii myös noin että nainen on vanhempi kuin mies.

Toivotan teille hyvää jatkoa elämässänne, jos päätätte jatkaa tuota suhdetta :)

este. Itse seurustelen vakituisesti ja vakavasti itseäni 33 vuotta vanhemman miehen kanssa ja meillä on ollut paljon keskusteluja siitä. Olen sitä mieltä että koska pyyhkii niin hyvin, antaa palaa niin kauan kuin vain siltä tuntuu. Jos meillä menee näin hyvin suuresta ikäerosta huolimatta, 10 vuotta on siihen verrattuna erittäin helppo ikäero, vanhenette melkein samaan tahtiin eikä se aikuisiässä oikein näykään ulkopuolelle. Eletään vain kerran joten mitä sitä kieltämään onnea itseltään. Lapset tulee jos niitä kerran haluaa, ei ole kiinni tällaisista asioista. Tsemppiä teille!

kyllä se onnistuu,meillä on 7 vuotta ikäeroa,olen 27 nainen ja mies 20.siis tottahan sen huomaa arjessa että ikäeroa on mutta oikeasti suhde on paras mikä minulla on ollut,asumme yhdessä ja olemme olleet 2 vuotta nyt,hyvin menee.samat epäilykset oli meilläkin kun tapasimme,tuleeko tästä mitään,mutta tunteet oli niin syvät että unohdettiin muut ja muiden puheet.Välillä ajattelen että hän ei jaksa arkea koska on niin nuori ja ehkä tulee se vaihe kun hän haluaa taas uuden,olen realistinen ja tiedän sen mutta toisaalta voihan se onnistuakkin.kävi mitä kävi.päivä kerrallaan.

Ikäerohan on vaan pelkkiä lukuja, antakaa mennä vaan! Muuten sä vaan mietit sitä koko lopuuelämäs että oliskohan siitä tullu jotain tai et ikinä voi seurustella kenenkään muun kans ku mietit vaan sitä..! Yrittäkää ja kattokaa että toimiiko, eihän sitä etukäteen voi sanoo..

Ei ole este, jos molemmat uskaltaa olla yhdes ja muuten synkkaa, vaik ikäeroo onkin. itelläni tosin homma meni puihin, itse 19, mies 39. :u

Ei ole este, koska kummatkin olette täysikäisiä.

Ikäero on vain paperijuttuja. Kuitenkin olette aikuisia molemmat ja tiedätte, mitä teette. Asia ei kuulu ulkopuolisille ja mitään ei saa, jos ei uskalla heittäytyä.
Itse olen ihastunut ja rakastunut useamminkin itseäni nuorempaan mieheen. Suuri ikäero on myös ollut 10 vuoden luokkaa. Yhdessäollessamme ikäeroa ei huomannut ja olimme "samalla aaltopituudella". Ikäero haittaa vain, jos sen antaa haitata ja jos sen antaa haitata, se syö koko suhteen hitaasti mutta varmasti.
Suhteen onnistumisen kannalta...Niin...eipä ne ole kirkossa kuulutettu ne "normi"suhteidenkaan onnistumiset.
Heittäydy mukaan suhteeseen, jos tunteenne ovat todellakin molemminpuoliset...et tule katumaan. Pettymyksiäki voi tulla...mutta niinhän niitä voi tulla muissakin suhteissa. Anna palaa ja elä...ja nauti sittä. t. SariMaarit

Kyllä suhde voi kestää. Tiedän parin joka on ollut 20 vuotta yhdessä ja mies on 20 vuotta nuorempi avovaimoonsa. Ovat vieläkin hyvin rakastuneita. Joten ana vain mennä ja unohda pelko suhteen kestämisestä. Tsemppiä.

Kaksi ongelmaa:
1) Tuijottaminen kronologisen iän merkitykseen
2) Mitä käsitetään 'suhteen toimimisella'

1) Mitä ihmeen merkitystä kronologisella iällä on jos biologinen ja varsinkin henkinen ikä ovat toisiaan vastaavilla tasoilla?!!?

2) Jokaisella on oma käsityksensä siitä mitä 'suhteen toimiminen' tarkoittaa ja jos sinä pelätä haluat niin siihen löytyy taatusti syitä, vaikka yhyttäisit samalla kellonlyömällä syntyneen ihmisen.
Toivottavasti sinua rohkaisee toimintaan ajatus, että joku on saattanut valita itselleen seuraavaa: Suhde toimii joka tapauksessa; suhteen kesto, virallistamisen aste, seksin ja myötätunnon laatu, yhdessä tehtyjen asioiden määrä jne., jne. ovat muuttujia jotka oikeasti vain sinä itse voit arvottaa. Jos haluat olla samaa mieltä kuin vallitseva uskonto tai yhteiskuntajärjestelmä tai perheesi tapakulttuuri niin ole hyvä, mutta jokaisesta suhteestasi saat enemmän iloa, kun koettelet nuo mielipiteet ja sitten joko hyväksyt ne sellaisenaan tai muokkaat haluamassasi määrin omiksesi.

Lyhyesti: Anna mennä niin kauan kuin sinusta mielestäsi oikeasti tuntuu hyvältä ja opettele luottamaan intuitioosi!

Mä aina haen ja tykkään 10 ja 15 vuotta vanhemmista naisista yleensä ja varmaan johtuu siitä, kun olin 20 noin 80 luvun alussa niin yli 20 vuotta vanhempi nainen mulla. Se suhde rupesi kaatumaan lähinnä siihen mitä sukulaiset kummallakin sanoo sitten ja nyt jälkeen päin harmittaa koko asia, kun ei tullut kunnolla kokeiltua suhdetta pitempään. Älä sä tee sellasta virhettä minkä minä tein. Uskalla elää nyt ja tässä... Rakkaudella ei saisi olla rajoja. Monta vuotta suhteen jälkeen noin 10 vuotta, kun nähtiin moikattiin salaa toisia ja joskus muutama sana vaivihkaa vaihettiin ja kummatkin tiesi ettei se ollut mahdollista silloin siihen aikaan toteuttaa se suhde kummallakaan. Hän oli mennyt naimisiin samanikäisen kanssa mitä itse oli ja mä kanssa elin omaa elämää sitten.

nuorempi ja melko lapsellinen. Ei toiminu. Olenkin pitnyt että uudet miehet tulee olemaan ainakin kymmenen vuotta mua vanhempia. Tai ainakin mua vanhempia.
Vaik oli lapsiakin miellä, niin melko lapsi oli mieskin. En vaan jaksa nuorempia.

moikka hymysuu..eihän ikäero,ole mikään este.onnistuneelle suhteelle..mutta suhteessa täyty olla yhteisiä harrastuxia.molemmin puolista empatiaa,tasa-arvoa..eikä sexi saa olla.hallitsevana suhteessa..ja mitä rakkaus on..
se on mun mielestä sitä.että ensin ihastuu..suhe syvenee..tuntuu jatkuvasti .ihanalta.täydelliseltä,on kiva koskea toista.vaikka hipaista..se on eroottistakin leikkiä..hyvää esileikkiä.se on elämää missä haluaa olla ja nauttia..siihen kuuluu hyvä sexi.liikunta .hymy.vaikkapa komedia missä voi yhessa nauraa...se on paljon..mitä moni ei ymmärrä..
ja hei anna palaa nauti elämästä..niin minäkin teen halaus...

Mikäs este sille on jokin 10v ikäero ?
On enempi muita riskejä että ei onnistu kun toi .
Ittelläni ja vaimollani on 13vuoden ikäero edukseni :)
Siis olen vanhempi ja oltu naimisissa 15v eikä ole aikeissa elämäntilannetta muuttaa .
Mikäli joskus muuttuu niin varmaan on joki muu aihe jonkatakia niin käy ??

T:Jarski

Täs on niin naurettava juttu ku olla ja voi :D http://s1.fi.bitefight.org/c.php?uid=29449

Niin, jos poju on vasta 20v onhan hän varmaan komea ja vaikka mihin kykenevä. Rakkaus voipi onnistuakkin mutta...

Itse aloin aikanani seurustelemaan 28 v naisen kanssa mua 13v nuorempi, meillä meni hyvin 8.5v kunnes mulla tuli 50v täyteen ja hän huomasi että haluaa nuoremman....!!!

Pidä hauskaa niinkauan kuin se kestää, mutta älä laita itseäsi 110% peliin ettei satu!!!

-t-

Älä huoli kyllä kaikki yleensä onnistuu jos itse haluaa. Itselläkin on 9 vuotta vanhempi nainen... Elä elämääsi, älä unelmaasi!!!

kyllä voi vaikka itse olenkin nuori olen seurustellut itseäni 15 vuotta vanhemmankin kanssa eikä suhteessa ollut mitään vikaa!!!matka vain vei suhteesta suuremman osan aikaa

Minun mielestä on ihan ok vaikka olisikin 10v. ikäero. Olette molemmat aikuisia, eikä kellään ole suhteeseenne sanomista. Itselläni kokemusta ei ole, mutta äitini oli joskus 10 vuotta nuoremman jätkän kanssa, ja se onnistui hyvin. Mutta kaikillahan on ongelmat ja niistä selviää puhumalla. Minusta kannattaisi antaa mennä. Ja kun mainitsit että "kaikki tai ei mitään.", niin sanon että kaikki. Toivottavasti tämä edes vähän helpotti.

mitä vielä odotat? kerran me eletään ja pelkäämällä ei saavuta yhtikääs mitään. ajattele sitä mitä teillä voisi olla äläkä mitään seurauksia sillä niistä selvitään ja opitaan. ihminen on luotu paljon kestämään, ikäero ei mikään este ole!

Onnistuu, itse olen 50v, vaimoni on 66v. Olemme olleeet yhdessä 20v ja edelleen tunnen onnellisuutta, jopa seksi on edelleen hyvää.

Minulla on kaksikin ystävää, joilla mies/miesystävä on tuon 10 vuotta nuorempi: n. 30 ja 40 sekä n. 40 ja 50. itse olen vierestä seuraillut a mielessäni ajattelin, että enpä usko...mutta taisin olla väärässä : )

Minulla on itsellänikin ollut samanlaatuinen "ongelma", mutta olen päättänyt pitää suhteemme ystävyyspohjalla vaikka vuosia sitten oli tosi vaikeaa olla ajattelematta olevansa rakastunut mieheen. Olen ajatellut ja aikoinani päättänyt, etten ala suhteeseen ikäeron vuoksi. Ajattelin, että kyllä se siitä häipyy....mutta yhteydenpito on jatkunut. En tiedä, enkä jaksa enää ajatellakaan koko asiaa. Olen jopa tullut samanlaisiinkin ajatuksiin kuin Juha Mieto. miksi yleensä pitäisi olla se joku. mitä jos sanoisi vain itselleen, että lepo! ja jos joskus jotain pikku vipinää joskus on, olkoon se vain sitä pikkuvipinää ; )

Ihan aidosti ja muita ihmisiä koskien, en pidä sitä 10 vuotta nuorempaa miestä esteenä, jos rakkaus niin vaatii. Jos pojallani olisi esim. 10 vuotta vanhempi nainen, niin pitäisin sen vielä ihan normaalin rajoissa: rakastuessa roisuu.

itselläni on ehkä sen verran huono itsetunto, etten siksi kestä nuorempaa miestä.

itshe 49 ja hellapolliisi 39 joskus tuntuu että kohan ei viisari värähä että kuis äijjän käy,mutta etiä päin sano mummo lumessa.olen kuullut että naiset tykkää siis nuoremmat että ukko voi ollakkin vanhempi en tiedä pitäneekö paikkaansa.

olen ollut avoliitossa jo 11v. Suhde on toiminut eikä ikäero ole haitannut. olin 40 ja hän 30.Ei edes tuttava piirissä ja ystäväpiiri ole koskaan ihmetelleet ikäeroamme .Ja missä on kirjoitettu että mies täytyisi olla vanhempi.Siis ota kaikki onnesta irti ja nauttikaa toisistanne.
nimim.rakkauden hedelmä 7v.

Kun katselet ympärillesi, niin sinunkin tuttavapiiristä varmaan löytyy eronneita ja epäonnistuneita suhteita ja liittoja.Te olette miettineet suhdettanne ikäerosta johtuen, mutta ei saman ikäisyys ole suhteen kestävyyden tai onnistumisen tae...joten jos olette molemmat sitä mieltä, että olette luodut toisillenne niin antakaa mennä:)

sukulaistyttöni koki samanlaisen rakkauden. Meni muutamia vuosia hienosti, hankittiin koti ja lapsikin. Ero tuli sitten kun nainen lähenteli neljääkymppiä , mies oli ihastunut ikäiseensä naiseen , perusteli syitään mm. että tämä uusi nainen ajattelee samoista asioista samalla tavalla ym.. Lisäksi ex vaimo ajatteli liikaa mitä "ihmiset ajattelee" kun mennään vaikka kesken päivää kaljalle ym, ..

Ehdottomasti kannattaa lähteä yrittämään. Te kummatkin olette sentään jo täysikäisiä. Nuoremmilla ihmisillä, kuten murrosikäisillä teineillä ikäero saattaa merkitä hieman suurempaa henkisen kehityksen kuilua rakastavaisten välillä. Jos olette molemmat vakavissanne niin antaa mennä vaan. Ikäero on vain pelkkiä numeroita. Ja sitä paitsi, jos suhde lähtee toimimaan, niin pidemmällä aikavälillähän ikäero pienenee suhteellisesti koko ajan. Ei todellakaan kannata luopua leikistä pelkän iän takia.

Kaikki riippuu siitä mitä suhteelta haluat.
seksiä = onnistuu kyllä
välittämistä = ehkäpä
Vakavaa aikuisen, päämäärätietoisen ihmisen, tahdon-kysymykseen sitoutuvaa parisuhdetta = ei ikinä, valitettava tosiasia. (tästä sitä on ihan turha alkaa väittelemään tai vittuilemaan mulle jos pahoittaa mielensä)

vaikka ihmiset kasvatkin eriaikaisesti aikuiseksi, muuttuvat arvot iänmyötä erilaisiksi. Se mitä arvoja on parikymppisellä kollilla ei todellakaan ole nelikymppisellä saatikka kuuskymppisellä...

voitte leikkiä perhettä about 5v, mutta herra on vielä kolmekymppinen kun olet itse varttunut jo nelikymppiseksi.. uskotko ettei vaihtaisi yhtä nelikymppistä pariin parikymppiseen ;)

.. mutta.. jos näin uskot.. anna palaa ja kerranhan täällä eletään.

Ikä on pelkkiä numeroita vaan! Itsekkin olen seukannut mua 20 vuotta nuoremman miehen kans ja tiedän miten ihanaa se on joten anna mennä vaan!! Tunteita ei saa kätkeä! Kerranhan tääl vaan eletään... Tsemppiä teille molemmille!

Onhan se varmaan jonkinlainen riski pitkässä juoksiussa, mutta aika pieni. samanmoinen kuin jos mies on 10 vuotta vanhempi. Tosin seksinkannalta noin päin voi olla varmempi valinta, jos keski-ikään asti ajattelette taivalta...

Nuorempi mies voi olla tevellinen valinta. Siinä joutuu väkisinkin tsemppaamaan: kukaan ei olekaan sanomassa, että rupsahda rauhassa rakkaani. Joutuu käymään salilla ja juoksulenkillä ja syömään kaalinpäitä.

20.nen mies voi tosin olla aikasen lapsellinen. Minusta "ne" ovat lapsellisia vielä 50:näkin. toisaalta siis, miksi ei ottaa nuorempaa, jos ei se sisäinen tilanne muuksi muutu.

no, kaikke te kysyttekin, nainenhan elää nuoruuttan kait siinä kuin mieskin, ja jos poikuli saa hyvää pilhua, ja kantaa pakaasit aj kauppakassit kottiin tyytyväisenä nin olkaa onnellisia.

mitä muuten tule ikäeroihin, niin muistelen olleeni
/- 12 vuotta ikäeroisten kanssa, ja täytyy sanoa että 12 oli se jonka kanssa turhauduin, kun niinsanotusti ei voinut antaa kaikeansa vaan tahtoi jäädä tähteeksi, tosi myönnän saman jokuisten nuorempienkin kohdalla, turhautti totisesti.

kyllä se, kun kaikkensa ponnistellen jotuu venyttään itseään viellä sentinpari, onsese tän itean kohokohta ja täyttymys, lämmöllä ja kosteudella ympäröityina. Siinäse.

tosin josootte peliihmisiä, muutakin kuin se kuuluu pelinhenkeen ja on yhtäsuuriosa sitä

jos todella tunnet että on oikee kannattaa yrittää ei se ikäero haittaa muita kuin muita ei itseä tiedän kokemuksesta onnea teille

joo minulla ja mun miehellä oh 30.v ikäeroa ja hyvin menee ! 2.v yhdessä oltu "kihloissa"

Periaatteessa ei 10 ikä ole este, mutta tuossa tapauksessa mielestäni on jos "mies" vasta parikymppinen. Asia olisi toinen jos olisit 40 ja mies 30.

Voi Sinua, anna palaa.
Ei iällä ole väljä. Ihmiseenhän Sinä olet ihastunut. Jos on toisen kanssa hyvä olla, niin miksi tuijottaa ikää.
Vanhanaikaista kotkotusta. Älä välitä muiden puheista.
Meillä vain yksi elämä.
Nauttikaa toisistanne ja ONNEA!

Voi Sinua, anna palaa.
Ei iällä ole väljä. Ihmiseenhän Sinä olet ihastunut. Jos on toisen kanssa hyvä olla, niin miksi tuijottaa ikää.
Vanhanaikaista kotkotusta. Älä välitä muiden puheista.
Meillä vain yksi elämä.
Nauttikaa toisistanne ja ONNEA!

Anna ihmeessä palaa ja nauti kaikesta ikäerosta huolimatta ,minulla ja miehelläni oli myös tuo 10 vuotta ikäeroa ,ei sitä koskaan edes huomannut .saimme elää ikirakkauden ,josta kaksi kaunista nuorta maailmassa .ikä on vain numeroita siis minä naisena olin se vanhempi .Suotta vanhemmat miehet kateilevat ja mitätöivät ,suhdetta joissa nainen vanhempi .

Äitini on 7 vuotta isää vanhempi ja he ovat olleet naimisissa 34 vuotta.
En ole huomannut, että heillä olisi ollut ikäerosta johtuvia ongelmia. Ulkoisesti ikäeron kyllä huomaa jossain määrin. Ja nyt tietysti siinä, että äiti on jäämässä eläkkeelle, kun taas isällä on vielä monta työvuotta jäljellä.
Muuten en usko, että 10 vuotta on se pahempi ero kuin 7 vuotta. Ehkä sinulla vanhempana saattaa siitä jossain vaiheessa tulla paineita...

Äitini on 7 vuotta isää vanhempi ja he ovat olleet naimisissa 34 vuotta.
En ole huomannut, että heillä olisi ollut ikäerosta johtuvia ongelmia. Ulkoisesti ikäeron kyllä huomaa jossain määrin. Ja nyt tietysti siinä, että äiti on jäämässä eläkkeelle, kun taas isällä on vielä monta työvuotta jäljellä.
Muuten en usko, että 10 vuotta on se pahempi ero kuin 7 vuotta. Ehkä sinulla vanhempana saattaa siitä jossain vaiheessa tulla paineita...

Suhde voi onnistua, jos mies on kypsä ikäisekseen. Mieheni on minua 9 vuotta nuorempi ja aluksi salasi ikänsä. Luulin, että hän on minun ikäiseni. Kun asia paljastui, oli jo myöhäistä pakittaa. Olin jo niin rakastunut. Ei se ota , jos ei se annakaan. Tsemppiä teille!

Suosittelen ainakin kokeilemaan, koska olette molemmat täysi-ikäisiä. Itselläni on lähes aina vanhempi flirttikumppani, vaikkei niistä yleensä tulekaan mitään suurempaa.
Jos molemmilla on kiinnostusta ja yhteisiä asioita löytyy, rohkeasti vain kimppaan ka katsomaan mitä yhteiselosta tulee. =)
Tsemppiä!

Kuten varmasti huomaat tästä keskustelusta, teillä on runsaasti mahdollisuuksia sekä onnistua että epäonnistua. Kyse on kai enemmän tuosta kummankin kypsyydestä kuin varsinaisesti ikäerosta. Teidän pitäisi mielestäni istua yhdessä alas. Miettikää, mitä tulevaisuus mahdollisesti toisi tullessaan, jos päättäisitte nyt kokeilla yhteiseloa. Älkää pelätkö turhia. Viestistäsi sai sellaisen vaikutelman, että kumpikaan ei ole oikein uskaltanut tarttua asiaan pelkonsa takia. Kysykää toisiltanne "Hei kuule, mitä sä haluat elämältäsi? Mikä sun mielestäsi on elämässä tärkeintä? Mitkä yleensä ovat sulle tärkeitä asioita? Mitä odotat tulevaisuudelta? Mitä sä pelkäät?". Näitä kysymyksiä purkaessanne, älkää ajatelko hillitöntä ihastustanne, vaan toisianne ihan vain ihmisinä.

Toiseksikin. Ihmisen kypsyys ei kehity lineaarisesti iän myötä. Nuorempi kehittyy nopeammin kuin varttuneempi ts. nuoremmalla edessä olevat muutokset ovat ehkä suurempia. Minä olen (itsekin nuorena ihmisenä) sitä mieltä, että suurella todennäköisyydellä 20-vuotias mies on identiteetiltään tai henkisesti ainakin joiltain osin vielä kehitysvaiheessa. 30-vuotiaan naisen tilanne saattaa tähän nuorempaan verrattuna olla huimasti erilainen. Eli olisi eri asia, jos mies olisi edes 25 ja sinä 35.

Kukaan ei kuitenkaan voi tehdä päätöstä puolestasi. Etkä sinä voi tehdä päätöstä kumppanisi puolesta ja päin vastoin. Teidän pitää yhdessä miettiä, voiko tulevasta suhteesta koitua jommalle kummalle tai molemmille niin paljon tuskaa ja harmia, ettette tahdo yrittää. Jos kumpikin koette, ettette häviäisi yrittämällä mitään, niin rohkeasti eteenpäin vain! Tsemppiä sulle!

Heippa hei ,,ei teidän ikäerossa ole mitään vikaa ja eikä ikä ole mikään este ihastukselle ja rakkaudelle ,,jos on kumpikin sille vapaa sitoutumaan toisen kanssa ,sinulle tsemppiä jatkossakin ja sun ihanlle ystävyys suhtelleenne!!syksyn alkua teille van ja onnea:)

ei ole mitään merkitystä,joten anna mennä vaan!Suhteissa muut asiat painaa kuin ikä.Mutta jos kokoajan sitä pelkäät pelot usein toteutuvat.Elä!

Minulla kävi myös samanlainen tapaus. Aluksi naureskelin, että kun 10 v nuoremmat jo ruvennu iskemään, mutta mitä enemmän juteltiin ystävinä ja hän näytti kiinnostustansa niin rupesi todella tuntumaan, että nyt menee jotain ohi jos en anna mennä vain! Ja niin kävi..ja tämä on kyllä niin onnen sattuma verrattuna oman ikäisiin miehiin; hänellä on samanlaisia kiinnostuksia, on kuin kaikki mitä miehestä hain ja listalle kirjoitin on juuri yhdessä pakkauksessa. Pelkäsinhän minäkin kuukausitolkulla, mutta lopulta pelot lähti. Hän vain sanoi, että kyllä meillä vielä tulee menemään ihan loistavasti asiat! Hänen uskonsa sai minutkin uskomaan ja luottamaan tulevaisuuteen. Tässä sitten ollaan 8 kk myöhemmin yhdessä asuen ja aivan ihanaa aikaa vietetään koko ajan yhdessä vaaleanpunaisen pilven reunalla ja pieni lapsi jo alullaan.. Monet sanoi minulle, että monet viiskymppiset ovat kuin kakaroita ja monet nuoremmat ovat vanhoja sieluja. Ei sitä iästä voi päätellä kenen kanssa sitä yhteen passaa.

Osa saamistasi vastauksista on täysin ala-arvoisia, ei voi muuta kuin ajatella heidän olevan elämsätä kateellisia joten ohita ne olankohautuksella.
Teidän kahden suhde on teidän kahden välinen asia, iällä ei ole merkitysta jos homma toimii, homma joko toimii tai ei, olette joko samanikäisiä tai ette, sitä ei voi tietää ennen kun sen kokee.

Kaikki muu mikä tapahtuu myöhemmin, esim. lapset, menee omalla painollaan, voihan olla niin, että olette yhdessä 3 vuotta ja sitten kaput, silloin ei edes tarvitse ajatella sellaista asiaa kuin lapsen teko.

Anna mennä vaan, niin et jää katumaan ja miettimään. :)))

moi!! sattuipa ajankohtainen asia.olen juuri eroamassa 12v.nuoremmasta miehestä.en silti voi sanoa sinulle että älä aloita suhdetta.sehän voi hyvinkin toimia ainakin aikansa,nyt kun olette tuon ikäisiä.kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella.koska ihminen kehittyy henkisesti koko ajan ja ikä eron ollessa suuri se käy eri tahtiin joka voi myöhemmin aiheuttaa ongelmia.me aloimme seurustella kun itse olin 40v.ja mies 28v.tuolloin ei ikäero tuntunut missään,mutta nyt,kun itse olen 51v.ja mies 39v,olemme niin eri aaltopituudella että emme enää jaksa ratkoa näitä ongelmia.kaikki ei tietenkään johdu ikäerosta,luonteetkin ovat kovin erilaiset,mutta henk.kohtaisesti olen jo pitkään kaivannut oman ikäistäni seuraa.molemmilla on myös jonkinlainen ikäkriisi.
silti sanon sinulle,anna palaa!!nauti niistä hetkistä jotka teille on annettu,eihän tulevasta koskaan tiedä,vaikka oltais kuinka samanikäisiä!!!

Minulla oli maailman kaunein suhde minua 29 vuotta nuorempaan naiseen.En tule koskaan katumaan enkä unohtamaan sitä. Ilman minun ongelmallista tilannettamme olisimme edelleen yhdessä, tiedän että hän rakastaa minua edelleen kuten minäkin rakastan häntä. Tiedostimme kyllä ikäeron, mutta uskon että olisimme onnistuneet ilman minun vaikeaa tilannettani. Älkää ihmeessä tuijottako ikään, se on todellakin vain numero. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ei iällä ole mitään merkitystä. Tulen rakastamaan tuota ihanaa naista lopun elämääni. Katuisin ikäni ellen olisi antanut rakkauden tulla ja viedä meitä aikansa laineillaan. Olen kokenut jotain suurenmoista.

10v.ikäero!
mitä suotta miettimään ikäeroa, sehän on vaan numeroita paperilla, Itselläni ja avomiehelläni on 9 vuotta ikäeroa,itse olen se vanhempi. Meitä eo ole se häirinnyt koskaan ja empä usko että se olisi kellekkään muullekkaan tuottanut mitään ongelmia. meillä on samanlaiset ajatukset ja elämänarvot, kiinnostuksen kohteet ja meillä on hauskaa yhdessä,ainoa mikä meillä on joskus erillainen maku niin musíikki ja ei aina siinäkään. Nauti elämästä ja nuoremmasta kaverista ja että olette löytäneet toisenne,ja älkää antako kenenkään pilata suhdettanne pelkän iän perusteella. ne on pelkkiä numeroita paperilla ja se eo vaikuta muuten,stemppiä sinulle ja teille kahdelle! Onnea T. saman kokenut

äitini meni 10 vuotta vanhemman isäni kanssa naimisiin, ja ongelmia oli koko avioliiton ajan...
(nyttemmin eronneet)
kumpikin tahoillaan syyttivät ikäeroa...ja tietenkin taustalla oli muitakin asioita, mutta ikäerosta olisvat kuimpikin yhtämieltä.
eivät ole puheväleissäkään nykyään...

mutta voihan teillä toki opnnistuakin, mutta kun nainen on vanhempi mahdollisuudet onnistumiseen pienenevä kun epävarmuus,epäilys miehen rehellisyydestä kun niitä nuorempia ja kauniimpia tyttöjä tulee kuvioihin naisen ikäännyttyä...mustasukkaisuus hiipii hiljaa mieleen...

mutta kuten aiemmin mainittiin sinä päätät ;) !!!

joten onnea matkaan^^

Aivan varmasti onnistuu. Olen itse suhteessa jossa mies 10 vuotta nuorempi ja kaikki on OK.
Suhteen onnistuminen riippuu teistä ja keskinäisistä tunteistanne. Älkää välittäkö muista ihmisistä, jokainen vastaa vain omasta elämästään. Onnea

mulla ja mun poikaystävällä on 12 vuotta ikäeroa.... ollaan seurusteltu reilu 2 vuotta ja hyvin pyyhkii.... kyllä se aluks tutuille oli aika hassua mut nyt ei mikään pistä enää silmään meidän suhteessa... itse en koskaan ajatellutkaan että seurustelisin itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja tässä sitä ollaan :)! olen hänen kanssa onnellinen ja toivottavasti ollaan yhdessä loppuun saakka. itse olen 17 ja mieheni 29. mä olen löytänyt oman helmeni ja pidän siitä kiinni. Eli 10 vuoden ikäero ei ole suhteen aloittamiselle mikään este. ANNA PALAA VAAN!!!!!!!!!!! Jos se mies tekee sut onnelliseks ja sulla on hyvä olla hänen kanssa niin, antaa palaa... hyvää jatkoa sulle ja erityisesti TEILLE...! ;D

Jos on rohkeutta kohdata ihminen ikäerosta huolimatta on silloin rohkeutta elää aidosti toisen ihmisen kanssa. Kysymyshän on teidän kahden välisestä sopimuksesta. Itse olen ollut 15 naimisissa itseäni nuoremman miehen kanssa. Monenlaisia asioita olemme kohdanneet ja vuosien varrella olemme vain enemmän oppineet iloitsemaan toistemme seurasta. Ikäero ei ole este, jotkut muut asiat voivat olla.

Itselläni on 15v vanhempi mies: olin 25v kun tapasimme ja hän 40v. Kaikki tuntui niin ihanalta eikä ikäeroa huomannut ollenkaan. Mutta kokemuksesta voin kertoa, että nyt, 25v jälkeen sen jo huomaa: mies on jo eläkkeellä ja minä elämäni parhaassa iässä kaikin puolin. Asumme saman katon alla ja muuta ei sitten yhteistä olekaan kuin 2 lasta.
Voi olla että ikäeroa toisin päin toimii paremmin, mutta en enää tämän kokemuksen perusteella aloittaisi suhdetta vanhemman miehen kanssa - jos vaihdan, vaihdan ehdottomasti oman ikäiseeni tai hiukan nuorempaan...

Nimimerkki Kokemus opettaa

Minusta rakkaus ei katso ikää, vaan sitä tuleeko nämä kaksi ihmistä toimeen keskenään, synkkaavatko kemiat jne.. Itselläni ja poikaystävälläni 13-vuoden ikäero ja hyvin meillä menee. Se on ihmisestä enemmän kiinni kuin iästä.. Toki, 15 ja 28 vuotias ei kuulosta kovinkaan järkevältä, saati lailliselta.

Moikka!

Tapasin pari vuotta sitten minua 7 vuotta nuoremman miehen. Olimme alussa ystäviä ja pian huomasimme, että välillämme on myös toisenlaista sähköä kuin pelkkää ystävyyttä. Itse olen eronnut kahden lapsen yh ja mies oli taas viettänyt poikamiespäiviä ilman vakituisia suhteita.

Nyt olemme naimisissa ja minä 44v ja hän 37v porskutamme elämässä onnellisena ja täysin tyytyväisinä eteenpäin. Ikäero ei ole ollut millään lailla esteenä, joskus tapellessa tulee ehkä joitakin mainintoja mutta ei vakavampia kommentteja.

Se, mikä on ehkä aiheuttanut enemmän ristiriitoja on kahden erilaisen elämäntavan yhteensovittaminen. Sinkku ja boheemi mies ja organisaattori, joka on pyörittänyt perhettä yksinhuoltajana niin niiden yhteensovitus on tuonut aika ajoin ongelmia. Nämä asiat ovat kuitenkin pikkuhiljaa hioutuneet ja asiassa edetään koko ajan parempaan suuntaan.

Jos tarkastellaan asiaa seksuaalisessa mielessä niin tällainen ikäero on todellakin oikea. Miehen seksuaalinen vietti on huipussaan vähän eri aikana elämänkaaressa kuin naisella. Silloin kun nainen alkaa olla parhaimmillaan eli nelikymppisenä niin miehen alamäki on jo valitettavasti alkanut. Nelikymppinen nainen ja kolmekymppinen mies ovat siis mitä erinomaisin pari. Teillä kahdella on vielä se etu, että olet vielä hyvässä iässä lasten saamisen kannalta mikäli miesystäväsi on siihen asiaan kypsä!

Eli siis täysillä vain eteenpäin, älkää välittäkö siitä mitä muut sanovat vaan kuunnelkaa sydäntänne ja menkää eteenpäin elämässä nauttien toistenne arvokkaasta seurasta! Kaikkea hyvää teille molemmille!

T: Anne

eihän 10 vuotta ole mikään ikäero, mikäli partneri ei sentään ole alaikäinen.
toivotan onnea.
kokemusta on oikeasta ikäerosta,30v, sekin suhde toimii.

kyllä voi koska miehelläni ja minulla on ikäeroa 23 vuotta. Minä voisin olla mieheni lapsi. :) Olemme onnellisia ja menimme 5.6.2007 naimisiin.

Joten zemppiä teille!

sellainen asia. kun eilen päivällä olin chatissa tapasin yhden villen, niin tavatiinkin eilen jo. Ja eilen lopeteiin tapaaminen, niin eilen illalla tuli karsee kauhee ikävä. Ja luvatiin pitää yhteyttä. Ja se oli muutenkin vähän ujo. ettei viel alettu seukkamaan, voi olla että voidaa loppu ajasta alkaa seukamaan, mun mul on kauhee ikävä sitä nytkin vaikka onkin rovaniemellä vapailla ja sovittin lauantaista että tavatas pieksämäellä... hehehehhe onkos teillä sama juttu että iskee kauhee ikävä. kun ootte jutellu

Kyllä voi jos se on rakkautta ja Jumalan tahto.
Ei ikäero haittaa.

Mie oon 72 rouva 84 ei huomaa mittään eroa missään. Rohkeasti vaan eteenpäin :-)))
Reinot siivittää!

Itelläni nyt poikaystävänä 18v nuoriuros, mie oon 73v mummeli..:))) mie tykkään ja hää myös.

... olet 27 (N) ja minä 43 (M). Minulla on hyvä olla kanssasi, mutta onko meillä oikeasti tulevaisuutta. Osa minusta tulee aina kutenkin kuulumaan Sinulle Kulta.

Kiitos kaikille jo tässä vaiheessa kirjoituksista. Olen liikutukseen asti lukenut näitä kommenttejanne ja haluan kiittää jokaista. =)

Vietin uskomattoman ihanan ja onnellisen viikonlopun rakkaani kanssa ja jos minulla ennen oli jotain pelkoja (entisen elämäni aiheuttamia), aion pistää ne romukoppaan koska rakkaus on tässä ja nyt. En halua olla se katkera joka ei koskaan uskaltanut. Olemme yhdessä realistisestikin puhuneet jo kaikista elämän suurista haasteista, avioliitostakin ja lapsesta. Olemme kuin ei ikäeroa olisikaan. Enemmän se on muut jotka siitä ovat ongelman tehneet. Kyllä tämä taitaa olla nyt menoa.. =)

Sydämellinen kiitos kaikille ja ihanaa syksyä! Kiitos kaikista kokemuksista ja kommenteista, niin rohkaisevista kuin niistäkin jotka antoivat vielä kerran ajattelemisen aihetta.

Tämä nainen aikoo nyt uskaltaa!

Olkaa onnellisia kun olette toisenne löytäneet. Älkää antako kateellisten ihmisten pilata suhdettanne. Me olemme olleet yhdessä jo 12 vuotta ja suhde toimii loistavasti.

Rakkaus ei katso ikää, sukupuolta, kieltä eikä ihon väriä.

meilläkin 9,5 vuotta ikäeroa ja juuri olen kantamassa tavaroitani saman katon alle 3 vuoden miettimisen jälkeen :)

Anna palaa.Minä olen 50 ja mieheni on 37v.hyvin toimii.Ja jos rakastaa...RAKKAUS EI TUNNE IKÄRAJOJA;muista se.Onnea teille ja yhteiselle elämälle!

Mulla on äitipuoli joka on minua 2 vuotta nuorempi, voiko parempaa äitipuolta olla ;)

Veljeni avovaimo on häntä 17 vuotta nuorempi ja minä sinkkuna ihastun aina 10-15 nuorempiin...

Sukuvika vissiin ;)

..anna mennä vaan!
Mun mielestä on todella rajottunutta alkaa tuomitsemaan suhdeita ikäeron perusteella! Suhde kun voi kaatua tuhanteen muuhunkin seikkaan. jos niitä kaikkia alkais karsia pois, niin eihän tässä kohta vois kenenkään kans alkaa seurustella.
Itse oon pian 20-vuotias nuori nainen, ja seurustelen 32-vuotiaan miehen kanssa. Me ollaan seurusteltu kuukautta vaille puoltoist vuotta, ja uskoisin että mulla olis ollut samat ongelmat suhteessa, oli mies minkä ikäinen tahansa.
Mä tiedän sen, että en kykenis seurustelemaan oman ikäisen pojan kanssa, ELLEI se olis ikäistään kehittyneempi henkisesti.
mut mulle henk.koht ikä on pelkkiä numeroita, mä katson ennemmin sitä mitä miehellä on siellä pään sisällä, nimittäin sen avulla päästään pitkälle, paljon pidemmälle kuin ton ikään tuijottamisen kanssa!
Tsemppiä kaikille jotka kamppailee ennakkoluuloja vastaan ikäero-suhteessa. Mä olen henkilökohtaisesti siitä tod. onnellinen,että omat ja miehen vanhemmat on hyväksyneet meidät, eikä vähättele/kyseenalaista suhdetta. niille pääasia et ollaan onnellisia:)

Eijei, pysy erossa niin nuorista miehistä. Jos vain mahdollista, valitse ikäisesi tai vanhempi. Miehet muutenkin aikuistuu paljon hitaammin. Nuoremmissa miehissä on vielä paljon huonoja puolia. Älä edes mieti meneväsi alle 28 vuotiaan kans.. tai unoha kaikki alle kolmekymppiset. Itse olen kokenut, ettei niin nuorista saa mitään!
Yleensä se voi toimia niin päin, että mies on reilusti vanhempi, mut ei juurikaan koskaan niin päin, että nainen olisi vanhempi..
Toki tiedän muutaman parin, joissa nainen on pari vuotta vanhempi, mutta nekin on poikkeuksia!

Vielä kerran varoitan, Unohda se poika, aivan liina nuori sulle!

totta kai toimii, mun iskän ja äitin ikä ero on 11v

Nainen 30 ja mies 20. Olen miettinyt että jos itse löytäisin parikymppisen kivan naisen, olisiko ikäeromme liian suuri? Näköjään ei, kun teilläkin 10 vuotta ja sinä vanhempi. Nyt alan etsiä 19-26-vuotiasta naista!

Ei se ole iästä kiinni! 10v aika vähän vielä - tunnen pareja, joissa mies 15-20v. nuorempi ja hyvin toimii - ei ole iästä todellakaan kiinni!

Anna mennä vaan ja eläkää onnellisina! Jotkut miehet vaan on kateellisia ... jos ikäero olisi toisinpäin, ei kukaan edes kysyisi!! Minusta näin päin ikäero paljon luonnollisempi kuin jos mies paljon vanhempi.

Lycka till =)

Hankala juttu. Olin joskus ihastunut 4 vuotta vanhempaan naiseen mutta yllättäen hän halusi olla vain kaveri. En itse näe 10 vuoden ikäerossa syytä miksi suhde epäonnistuisi. Pikemminkin voi miettiä sitä mitä ihmiset keskimäärin eri ikäkausina suhteelta haluavat. Jos kuitenkin olette jo asioista puhuneet niin itse toivon teille vain onnea kun sen näemmä olette löytäneet.

toisin päin en usko. Naisen kannattaa ehdottomasti ottaa nuorempi mies. Miehet rupsahtaa ja jämähtää niin aikaisin. Äläkä kuuntele vanhempia miehiä, ne on niin hädissään, kun nuoret miehet vie niiden naiset.

Minä olen ollut jo 11 vuotta naimisissa itseäni 9 vuotta nuoremman miehen kanssa ja hyvin on toiminut. Meillä on kaksi lastakin. Eikä kukaan arvaa ikäeroamme, kun ollaan saman ikäisen näköisiä.

Anna palaa muuten saat katua myöhemmin. Onnea. :)

Ei ikäero haittaa!
Itse olen 19v nainen ja seurustelen 35v. miehen kanssa. Meillä menee hyvin ja suunnitellaan perhettä ym :)

Hei, En lukaissut koko viestiketjua läpi, joten en tiedä millaisia vastauksia olet jo saanut, mutta minusta ainakaan ikäeron ei pitäisi olla este, jos muuten kaikki pelaa. Pitää tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, eikä miettiä liikaa muiden ihmisten mielipiteitä. Sinä itse päätät miten olet onnellinen, eivät muut.

Kyllä voi onnistua. Itse tiedän pareja, joilla on 15 vuotta ikäeroo ja minulla ja miehelläni on 7 vuotta. Onnee vaan suhteeseen. Kyllä se varmasti tulee onnistumaan, jos olette luodut toisillenne

jos vain tahdot. ja tietysti mieluummin nuorempi mies kuin vanhempi. :)

10v ikäero ole mistään! Meillä on niin et minä 57 ja vaimoni 40v, oltu naimisissa 15v. Kaksi lasta siunaantunut, 13 ja 9v ja ihan hyvin menee! Ja tulee menemäänkin niin kauan kun toinen toistaan ymmärtää, sekä rakkautta riittää!

Israelilaiset myivät tyttäriään toisilleen. Israelilaisten miesten oli tosin sallittua myydä tyttäriään vain toisille israelilais-miehille.



2Moos.21:7
"Jos joku myy tyttärensä orjaksi, älköön tämä pääskö vapaaksi, niinkuin miesorjat pääsevät. Jos hän ei miellytä isäntäänsä, sittenkuin tämä jo on määrännyt hänet itsellensä, niin tämä sallikoon lunastaa hänet pois. Vieraaseen kansaan älköön hänellä olko valtaa häntä myydä, kun hän hänet hylkää. Mutta jos hän määrää hänet POJALLENSA, niin antakoon hänen nauttia tyttärien oikeutta."

Jos ostettu tytär ei miellyttänyt ostajaa, saattoi ostaja antaa ostetun tytön vaimoksi omalle pojalleen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että ostetun tyttären ja ostaja-miehen välinen ikäero on täytynyt tyyppillisesti olla yli kymmenen tai kymmeniä vuosia. Tytär on voinut olla 12 vuotias, ostaja on ollut 35 vuotias, ja hänen poikansa on ollut 17 vuotias, esimerkiksi.

Israelin Jumala siis hyväksyy suurenkin ikäeron nuoren tytön ja vanhemman miehen välillä.

Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa, onko joku oikea tai oikean ikäinen kumppaniksi. Jälkiviisautta siinäkin löytyy heti kun suhde katkeaa.

Isän isä sanoi, että ei voi mitään sille, että ikää tulee lisää, kun joku onnitteli 70 tai 80 täyttävää. Hän seurasi aikaansa, luki lehtiä, tapasi ihmisiä, ystäviä oli paljon, myös naisia (en tiedä suhteiden laadusta) ja kaikki puhuivat hänen iättömyydestään.

No, papasta kauan aikaa mennyt ja minut löysi jossain vaiheessa yli 15 vuotta nuorempi, joka puhuu samoista asioista. Hän on kohdannut samoja asioita kun minäkin, avioeron, läheisen kuoleman. Löysimme toisemme harrastuksen piiristä, mutta se harrastus ei ollut meille kummallekaan niin tärkeää. Nyt elämme yhdessä neljättä vuotta ja ikäasia katoaa aina kauemmas kun sukulaiset alkavat sen unohtaa. Mikään suhde ei ole ikuinen, mutta nämä melkein 4 vuotta ovat olleet parhaita vuosia elämässäni!

Siis N49, M33.

Anna mennä vaan. Elämässä pitää ottaa riskejä.
Ilman niitä ei saa mitään ja mitään kivaa ei
koskaan tapahdu!
Ei tunteet koskaan katso ikää, jos kaksi ihmistä
on samalla aaltopituudella.

Ihastuin itseäni 24 vuotta nuorempaan naiseen kymmenen vuotta sitten, ja hyvin menee yhä. On ihana lapsi ja rakkauselämäkin kukoistaa edelleen. Unohda sovinnaisuus ja ota homma vastaan niin kuin se tulee. Kun sinä olet 80-vuotias, hän on vasta 90.

asiasta on negatiivinen. Seurustelin itseäni 11 vuotta nuoremman kanssa ja kyllä siinä oltiin usein törmäyskursseilla. Mutta, olen sitäkin mieltä, että paljon asiaan vaikuttaa se, kuinka paljon, ja onko sinulla paljon, enemmän kokemusta elämästä kuin kys. kaverilla. Jos toinen on kokenut ja nähnyt elämää ns. väkevämmin, niin silloin toisen kokemattomuus/elämättömyys voi aiheuttaa ongelmia.
Mutta, mikäs estää kokeilemasta. Kautta aikojen on ollut suhteita, joissa on isojakin ikäeroja, ja ne ovat toimineetkin. Oma kokemukseni ei tarkoita sitä, etteikö suhde ikäerosta huolimatta toimisi. Tsemppiä:)

mulla on ollut aina naisia.

..aika mielenkiintoinen pohdinnan aihe toi ikäero..En kuitenkaan itse voisi ajatella että haksahtaisin itseäni nuorempaan kaveriin,sillä olen aina tykännyt itseäni vanhemmista miehistä..Exän kanssa ikäeroa oli 11 vuotta,seurustelimme jotain kuutisen vuotta,nykyisen kanssa ikäeroa on 8 vuotta,kohta kolme vuotta seurustelua takana..Mutta mikäs siinä,anna palaa vaan!!;)

Anna nuorukaisen elää ne ikävaiheet, mitkä itse olet jo elänyt. Nuori mies toki on innostunut "mature" tyylistä. Tyylistä, jossa kypsään ikään ehtinyt keski-ikäinen ja kokenut nainen sängyssä voi näyttää.

Se on kuin uuden automallin koe-ajo. Normaalisti ajaa urheiluautolla, nyt saa koeajaa perhefarmaria..
Koe-ajon jälkeen ajatukset alkavat pikkuhiljaa siirtyä trimmattuun ja urheilulliseen sekä nuorempaan sporttiin ;o)


Mitä sellaista Oikesti voisit antaa, mitä 10v. nuorempi nainen ei?
Nuorempi nainen voi olla kultivoituneempi, ekstrovertimpi, liikunnallisempi, todennäköisesti paremmin säilynyt (maan vetovoima tekee naisille ihmeitä ajan myötä)..

Tottakai mietit asiaa, olet todennäköisesti ollut ihastunut häneen jo silloin kun hän oli alaikäinen lapsi ( lue: Ja kyse on siis vakavemman luokan ihastuksesta joka on saanut alkunsa jo kauan sitten..). Häpeä!

kaikki negatiiviset,tämän palstan kommentit jätä
omaan arvoonsa.30 nainen on aina naisellinen kaunis ja N U O R I ei mikään rupsahtanut mummeli.
nauti intohimosta,rakkaudesta.olen 55v enkä vielläkään rupsahtanut.kuinka paljon mahtuu ilkeitä ihmisiä tuomitsemaan,uskomatonta.on miehiä jotka ovat koko ikänsä,typeryksiä,ikä ei siis takaa tasapainoista luonetta.anna palaa täysillä,sinullakin on vain yksi elämä.kun rakastat tee se täysillä.onnea teille kummallekkin.

eikä haittaa yhtään. Minä 40 kriisin? saavuttanut mies ja emäntä 55. Kaverit ja molempien suku on täysin hyväksynyt suhteen ja ennen kaikkea lapset aikaisemmasta liitosta. 4 vuotta tässä on yhtä matkaa menty ja nyt vasta huomaan nauttivan elämästä. ELI ANTAA PALAA JA NAUTIKKAA ELÄMÄSTÄ JA TOISISTANNE!

kyllä se onnistuu jos tahtoa riittää. 16v. ikä eroa jo 30 v. yhdessä.?

Todellakin voi onnistua. Minulla ja miehelläni on 12 vuotta ikäeroa. (itse olen se nuorempi)
Kaikki voi onnistua jos uskaltaa puhua mitä tulevaisuudelta odottaa. Sitäpaitsi, onko jotain menetettävää? Myöhemmin tulisi vaan harmiteltua miksei kokeillut suhteen kestävyyttä. Ja löytyyhän noista nuoremmistakin miehistä kypsiä tapauksia.

Minun kohta 21 täyttävä tyttäreni seurustelee 40 vuotiaan miehen kanssa ja ainakin tällä hetkellä menee hyvin! Muuttivat just yhteen ja vauva tulossa!
Ei ikäero haittaa...ne ovat vaan numeroita! mieshän on henkisesti ikuinen pikkupoika!

Miehelläni ja minulle on ikäeroa reilut 7vuotta.
Olen huomannut että ikäero on oma asenne kysymys.

Hän on nyt 35vuotta ja minä täytin juuri 28vuotta.
Olemme eläneet yhdessä nyt yksitoista vuotta.
Enkä ole katunut!!!

Ystävälläni on sama tilanne kuin sinulla.
Hän on kolmekymppinen ja nuorukainen juuri ja juuri kahdenkymmenen.
Häitä juhlitaan ensi kesänä!!!


Jokaisella on oikeus onneen -
ja kun ihastus on yhteistä niin ottakaa siitä kaikki irti!

On ihan turha odottaa jos onni on nenän edessä - elämme vain kerran enkä usko että haluat jossitella asiaa myöhemmin kun sille ei enää ole mitään tehtävissä.

Nauttikaa toisistanne.

tutkituta pääsi !

tutkituta pääsi !

tutkituta pääsi !

Olen itse ollut seitsemän vuotta naimisissa itseäni (45 v) 11 v nuoremman naisen kanssa. Hyvin on mennyt, toinen lapsi syntyy kohta. Parisuhteen onnistumisen kannalta ikäero on sivuseikka, muut asiat ovat tärkeämpiä. Tsemppiä vaan tellekin!

tutkituta pääsi !

tutkituta pääsi !

moi!
Mulla ja mielitietylläni on lähes kymmenen vuotta ikäeroa, hän on vanhempi.
Ennen mietein lähes päivittäin että kun hän on 50, niin olen 40 jne.. Mutta nykyään en edes muista sitä, mikäli joku ei sitä satu ääneen ihmettelemään. Silloinkaan asialla ei ole MITÄÄN vaikutusta, jos rakkautta on, niin silloin numerot on vaan numeroita!
Anna palaa! :)

Miksihän ihmisten pitää edes keskustella tällaisista asioista?
Mielestäni ikä on vain (ja ainoastaan) numeroita paperilla. Sisäinen ihminen säilyy samanlaisena kuin nuorempanakin. Ja joka tapauksessa kauneus on katoavaista, joten eiköhän se sisäinen ihminen loppupelissä kuitenkin ratkaise, vaikka ensimmäinen kontakti otetaankin usein ulkoisten olemusten kautta.
Jos molemmat osapuolet rakastavat toisiaan ja uskaltávat elää muiden ihmisten mielipiteistä välittämättä, niin antaa palaa. Rakkaus on aina ihanaa oli ikäero mikä tahansa. Pääasia että molemmat ovat täysi-ikäisiä.

HÄIVYN JA ÄKKIÄ

Kyllä sitä voi antaa mennä vain! Mitä sitä tunteita estämään vaan sydämen mukaan pitää elää!
Kerranhan sitä täällä vain kuitenkin ollaan. Itsellä on 15 vuoden ikäero mieheen ja minä vanhempi osapuoli. Ympäristöllä enempi ongelmaa hyväksyä suhde kuin meillä ja se ei kuulu todellakaan kellekään muulle. Jos tunteet ovat molemmin puolisia niin mikä estää olemasta onnellinen?! Onhan iät ajat miehillä ollut huomattavasi nuorempia naisia niin mitä sitten jos naisella on nuorempi mies. Vanhat ajatukset romukoppaan ja anna palaa!

no mikä ettei ja tuo ikäerohan on varsin mitätön....vaivaiset 10v jos siltä tuntuu niin täysillä vaan matkaan ja unohtaa nuo muutamat hassut vuodet iässä.....niin ja kyllähän se ihmisten ns. kypsyyskin vaihtelee paljonkin eikä ole välttämättä iästäkään kiinni. eikus onnea matkaan!!!

minulla ja miehelläni on 15 vuotta ikäeroa ja eikä ole haitannut mitään. mikku riitoja on ollut mutta se vahvistaa suhdetta vain.

Vaimoni on minua 10v. nuorempi. Olemme olleet jo 30v. naimisissa ja hyvin on mennyt.

Miksiköhän me naiset edelleen pohditaan tällaisia ?

Olen kokenut itseni naisena "erilaiseksi" kun minua eivät viehätä itseäni vanhemmat miehet.
Mutta voi olla että tämä on vaiettu salaisuus - harva nainen kai hakemalla hakee itseään vanhempaa miestä , se on olosuhteiden pakko vaan, jos haluaa lapsia ja perheen.

Vaimoni on 10v. nuorempi, olemme olleet naimisissa jo 30.v ja hyvin on mennyt.

heippa ja oli ihan pakko vastata sillä meillä on ikäeroa 12v.minä olen 36v ja hän 24v!reilut vuosi pyöritty ja kihloissa elellään.koen hänet ikäistään kypsemmäksi ja meillä ei ole ollut ongelmää hänen"nuoresta?"iästä verrattuna meikäläiseen............hyvin on pyyhkinyt!onnea,rakkaus kun ei katso ikää tai kokoa.........olkaa onnellisia

Miksi ihmeessä pitäisi väkisin keksiä ongelmia siinä missä niitä ei ole? Itse seurustelen 19 v. vanhemman miehen kanssa ja kaikki on sujunut hyvin kohta 2 vuotta! Pääasia että teillä synkkaa, viihdytte keskenänne ja ajatusmaailmanne ovat samanlaiset. Millä muulla ei ole merkitystä eden ystävien mielipiteillä! Häntä pystyyn ja eteenpäin!

itse olen 18 ja poikakaverini on 28, eli meillä on se 10v. ikäeroa. kaikki on mellä loistavasti ja rakastamme toisiamme. Seurusteltu jo puoli vuotta. en näe mitään syytä miksi et voisi olla kyseisen miehen kanssa.

sydän sykkii 20v. jäpikälle, itse olen 30v. tosin me ei olla saatu aikaseen edes moikata mut on varmaan parempikin nii, tie sitte... Mut haaveita pitää aina olla, edes :)

Olin itse seurustellut pari kertaa itseäni nuoremman kanssa. Ei iällä ole väliä. Ainoastaan jos kundi hakee sinusta äitiä itsellen. En usko että jaksat pitemmän päälle sitä... tai ei voi tietää...

Kyllä toimii!!! Itse seurustelen myös itseäni kymmenen vuotta nuoremman miehen kanssa ja kaikki menee loistavasti. Ikä ei ole, kuin pelkkiä numeroita ja omasta asenteestahan kaikki on kiinni. Onnea matkaan.

Itse olin naimisissa 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, erohan siitä tuli, mut oltiin 10 vuotta yhdessä. Kaipasin eri juttuja kuin mieheni. Sitä en tiedä miten onnistuu toisin perin, että mies on nuorempi, mutta luulen ettei pitemmän päälle onnistu. Sinä kun olet 40 ja haluat jo asettua perhe työ ym, etusijalla silloin, usko vaan, mies on 30 ja haluaa käydä raffloissa ym. Nyt ehkä toimii, joten nauti siitä miten kauan kestää ja oletko valmis sitten tulevaisuudessa yksin hoitamaan mahdolliset lapset ja kodin kun miehesi juoksee kavereiden kanssa nauttimassa nuoruudestaan.

HEI KÄÄK!!!

Katsooko aito ihastuminen ikää, ihmisen ulkonäköä tai varallisuutta. Sielujen sympatia, ja se jokin kemia vetää puoleensa. Koska vain sillähän loppujen lopuksi on väliä, ei niinkään iällä tai muulla yllämainitulla.

Itselläni vastaavanlainen tilanne tosin Mies minua reilut 10v vanhempi. Olemme tunteneet toisemme viime kesästä saakka, seurustelleet vaihtelevalla menestyksellä, olleet välillä erossakin toisistamme mutta nytten kaikki on muuttunut!
Asioista puhuttu, ilmaistu syvinpiä tuntojamme puolin toisin ja vkl:na halusimme kuulua toistemme elämään pysyvästi, kihlautumalla.

Hei. Mielestäni ikä voi olla vain numeroita. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, mutta itse olen 46v ja mieheni 38v. Ollaan oltu 3 vuotta naimisissa ja kaikki on mennyt loistavasti. Jos ihminen tuntuu ns. oikealta ja ajatukset synkkaa niin älä jarruttele vaan anna palaa.

Mun mielestä ikäero ei oo mikään este, kaikki riippuu henkilökemioista. Itselläni on mieletön suhde itseäni n. 30 vuotta vanhemman ihmisen kanssa. Kaikki natsaa. Ei meitä ole tänne tarkoitettu konservoitaviksi; jos haluaa elää niin kuin muut odottavat sun elävän, niin se voi sitten olla este. Kumpikin ootte vielä niin nuoria, että jos teillä ei sujukaan, niin mitään ei ole elämässä vielä menetetty. Mutta jos nyt lyötte jarrut päälle, niin voi olla että jonakin päivänä kadutte - helkkari sentään, kuka on oikea ihminen sanomaan, että ikäero on liian suuri???? Joku, joka ei kuitenkaan elä sitä sun elämää.

Ihan samanlainen tunne tässäkin, vaikka on ikää päälle 40v ja rakastuksen kohde on päälle 30v. mies. Sitä miettii, että veljenpojatkin ovat vanhempia kuin tämä ihana nuori mies. Mutta tunteilleen voi harvoin mitään ja jonkun kanssa vaan yksinkertaisesti tulee toimeen ja toisten ei, eikä iän takia kannata luopua rakkaudesta. On se niin harvinainen ilmiö tässä maailmankaikkeudessa.

Olen itse 34v ja mieheni oli 23.Aluksi tuntui pelottavalta ja inhottavalta.Lopulta päätetiin ruveta seurustelemaan.Oltiinhan me 3,5v yhessä.Kyllähän se suhde alussa toimis mainiosta mutta huomasin pian että nuorukainen halusi vaan kokemusta vanhemmilta naisilta.Kyllä hän rakasti minua mutta se ei riittänyt siinä suhteessa.Luulin että hän on kypsempi kun muut 23v mutta eipä ollut.Siinä iässä miehet eivät tiedä mitä ne oikeesti haluavat vaikka väittävät että tietävät,jossain vaiheessa se tulee ilmi.Olihan tosi inhottava käydä hänen kanssa jossai kavereiden luona.Pikku pojilta kuulostivat.Satutin näppini aika pahasti.Joten mun ei kannata pilata nuorten elämää.Jos ois ollut 30v ja nainen 40 niin ei se niin paha ole mutta 20 ja 30 on pikkasen liikaa.Ei kannata tuhlata aikaa ja sitten kun tulee ero olla masentunut jne.Joten mieti asiaa monelta kantilta.

tapasin 32-vuotiaan miehen ja luulin häntä ensin vanhemmaksi, itse olen 42 ja mies luuli minua 35-vuotiaaksi. Oli sitten vähän noloa kun vasta toisella tapaamiskerralla tuli puhetta ja kävi ilmi 10 vuoden ikäero. Koska emme näe tätä ikäeroa toisissamme ja tulemme kuitenkin hyvin toimeen olemme edelleen tapailleet.
ja vain aika näyttää mitä ongelmia tästä tulee...jos tulee.

joo se on miesten keski-ikä matalampi naisiin verrattuina.
mielestäni olisi oikein tehty temppu omalta muijaltani, jos hän vaihtaisi minut 20v muorempaan...
siis olen muijaani hiukan yli 10v vanhempi mies.
kun ajatellaan siten, että parikymppinen nainen käy seurustelemaan 30ppisen miehen kanssa, niin he ehtivät seurustella n.40v ennenkuin mies oletettavasti kupsahtaa. nainen olisi tuolloin 60 ja taas nainen on yksin 20v niinkuin alussakin.
nainen ehtii siis olle miehensä kanssa 40v elämästään ja 40v yksin.

jos 30v nainen käy seukkaamaan 20v miehen kanssa ja suhde kestää loppuun saakka, niin yhdessäeloa ehtii tulla 10v kauemmin ja molemmat kuolee oletettavasti suunnilleen samaan aikaan.

Minulla ja miehelläni on ikäeroa 9 vuotta, eikä se näy missään. Mieheni on 25-vuotias ja minä 34-vuotias. Elämme täysin tasavertaisessa suhteessa, täysipainoista elämää. Miksi ihmeessä ikäero olisi este suhteelle. Jos yksi suhde on mennyt pieleen, niin ei se tarkoita että kaikki menee. Ihmisiä on niin erillaisia. Toiset aikuistuvat 20-vuotiaina, toiset 50-vuotiaina :)

Itselläni on 23 vuotta nuorempi vaimo ja lapseni äiti, mitä sitten? En silti usko ufoihin enkä edes ikäeroon ja olen paskausko uskomatta edes jeesukseesi.

Ei ikäeroa kannata nyky-päivänä miettiä.. Rikkailla 60:llä äijillä on 18vuotias morsian ja se on aivan normaalia.. nyk.päivänä..!
jos löytää kaverin,jonka kanssa kemiat pelaa niin mikä estäisi liittymästä yhteen..?
Itse olen 37v ja olen seurustellu jo 5,5vuotta 11v nuoremman kanssa.. eikä ole ongelmia ollu millää osa-aluella.. kaverini tykkää vänhemmista ja ise nuoremmista.. Et kimppaan vai turhaan ikä-eroa pähkäilettä,toiset voi ajatella jotain mut mitä siitä.. edetkää niin kuin sydämenne kehottaa..! KYLLÄ SUHDE ONNISTUU,EI PELKOA...
Valoisaa tulevaisuutta teille..!

Kääk!! Ala ihmeessä seurusteleen. Minusta sulle sopii 20v. poikaystävä, jos itekin oot vielä tuollanen, että tarvit täältä neuvoja parisuhteesi muodostamiseen. Saattaisi sopia vieläkin nuorempi :).

-Hyvää jatkoa

10v ei oo mitään, omasta kokemusesta voin sanoo noin... tällä hetkellä itselläni ikäeroo isäntään 18v, elämä hymyilee ja olen onnellinen, samoin hän...

Perhepiirissä on pariskunnan ero vain 27 vuotta olleet myös yli 27 v aviossa.Leikkiä elämä on.

ikäero ei todellakaan ole mikään este! se on henkinenikä mikä ratkaisee, se että kaksi ihmistä näkevät maailman suhkoht samanlailla ja ovat samassa elämäntilanteessa, haluavat samoja asioita elämältään, ja tietenkin että haluavat sitoutua toisiinsa ja rakastavat toisiaan.

minulla on 2 esimerkkiä yli 10 vuoden ikäerosta:

1. enoni on vaimoansa 18 vuotta vanhempi, heillä on yhteinen lapsi ja ovat olleet vuosia yhdessä.

2. paras ystäväni asuu ja seurustelee itseään 13 vuotta vanhemman miehen kanssa, miehellä lapsi edellisestä suhteesta, ystäväni on lapselle kuin oma äiti (parempi kuin lapsen oma äiti) ja seurustelleet monta vuotta ja vielä onnellisesti yhdessä.

epäilen että ainoa, mikä sinua ikäerossa rassaa on se että sinä olet vanhempi eikä mies, unohda se! ei kukaan katso 60v miehiä kieroon vaikka heillä olisi 20v neitonen kainalossa, joten naisilla on sama oikeus, tuntematta mitään pelkoa tai häpeää!

go for it!

Linkistä vinkkejä suhteisiin joissa on ikäeroa

http://tinyurl.com/3e3gsm

Ei ikäero ole mikään este suhteelle,mä itse olen kihloissa yli 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja olemme todella onnellisia, nyt meille tulee uusi perheenjäsen,ensimmäinen lapsi minulle mutta miehelläni on edellisestä suhteesta muutama lapsi,ne eivät minua yhtään haittaa ja ne lapset tykkäävät minusta valtavasti..
Jos todella ootte kiinnostuneita toisistanne niin mitä vielä odotatte??Antakaa palaa täysillä ja olkaa onnellisia!!! Rakkaus ei katso ikää :D

Ei ikäero ole mikään este suhteelle,mä itse olen kihloissa yli 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja olemme todella onnellisia, nyt meille tulee uusi perheenjäsen,ensimmäinen lapsi minulle mutta miehelläni on edellisestä suhteesta muutama lapsi,ne eivät minua yhtään haittaa ja ne lapset tykkäävät minusta valtavasti..
Jos todella ootte kiinnostuneita toisistanne niin mitä vielä odotatte??Antakaa palaa täysillä ja olkaa onnellisia!!! Rakkaus ei katso ikää :D

Ei se ikäero vielä tuossa iässä ehkä haittaa, mutta olen läheltä seurannut kun mies on alle 50 ja nainen päälle 50, niin alkaa haittaamaan melkoisesti. Mustasukkaisuutta mummelin puolelta ja alemmuuskompleksia ulkonäöstä.

Voltsi (sanon mun i*ää (joka kuoli 58 v.) Voltsiks) oli 14 v. vanhempi ku äiti, ainaki muistaakseni. Ku äiti oli 25, ni Voltsi oli 40... tai jotai sellasta.

Ne ei tosiaan ollu mitkään pariskunta tai mitään, että sillee... mut en mä sitä aatellu mitenkään ihmeellisenä juttuna... Mut mun mielest sun kannattaa "antaa vaan mennä" kuitenkin. Tuossa pelossa ei ole mitään järkeä, vaik tajuun kyl vähän... mut silti.

minulla vaimoni kanssa oli sama 10 v. ikäero,mutta toisinpäin; hän minua nuorempi. Suhde oli ihana ja se päättyi vaimoni kuolemaan syövän seurauksena. Avioliiton tuloksena viisi lasta, joista neljä jo aikuista ja lentäneet kotipesästä pois. Nyt siis nuorimman pojan kanssa olen yksinhuoltajana ja vieläkin kaipaan vaimovainajatani. Toivottavasti uskot kokemuksestani, ettei ikäero ole esteenä, jos suhde muutoin on toimiva.

Muista, että aikoinaan arkkiatri Arvo Ylpön ja hänen vaimonsa ikäero oli peräti 67 vuotta ja avioliitto oli heidän kesken onnellinen. Arvo eli yli 100-vuotiaaksi ja kertoi, että hänen elinvoimansa salaisuus oli juuri hänen "nuorikkonsa".

moni mies arvostaa suuresti vanhempaa naispartneria. Voit olla ylpeä, että Sinulla on nuorehko mies.

Vaikka olen suhtkoht nuori sanomaan mitään tohon asiaan,mutta itselläni on kokemusta,vaan 10vuotta vanhemman muutaman miehen kanssa.Kaikesta tärkein on se,että teillä on sama ajatusmaailma ja viihdytte toistenne seurassa. Ikä on vain numero mutta rajansa tietenkin kaikella :) Anna palaa vaan!!

kai sen voit käydä itsekin toteamassa.
Ei noinpäin, koska "mies" on vielä poikanen.
Tosiasiahan on, että miehet kehittyy muutaman vuoden naista hitaammin n. parikymppiseksi, jonka jälkeen alkaa erot tasaantumaan.
Tunnen paljon parikymppisiä naisia, joilla on hyvinkin kypsät ja tasapainoiset ajatukset ja mielipiteet, mutta koskaan en ole tavannut samanikäistä nuorta miestä, joka olisi ns.kypsä suhteeseen aikuisen naisen kanssa.
Elämänvaiheet on liian erilaiset.
Muutenkin naisten ja miesten kehitys kulkee eri reittejä.
Usko pois tai älä usko, mutta niin se vaan on.

Aika erikoista sinänsä, että nainen kiinnostuu sillä tavalla vakavasti noin nuoresta miehestä.

Hyvin toimii. Ei mitään ongelmia. Kumpikaan ei edes muista omaa ikäänsä ellei sitä ala erikseen laskemaan. Meille ei noi jutut oo koskaan ollu mitenkään tärkeitä asioita. Kumpikin on just sen ikänen kuin tuntee olevansa. Ei siinä sen kummempaa.

itse seurustelen 11 vuotta vanhemman miehen kanssa ja olen itse 19 vuotias :) mutta yleensä nuoremmat kundit tykkää vanhemmista naisista joten stemppiä :)

itsellä mies 7v. nuorempi siis minä 37 ja hän 30. Porukassa oltu viis vuotta ja nyt alkaa tympii mies jotenkin....luonne siis tai jotain. Sehän siis riippuu täysin lounteesta onnistuuko "ikäero"liitot!!! Joku kaksvitonen on iiihan kakara ja toinen ajatusmaailmaltaan täysin kypsä. Mieskin heittelee nyt et pitäiskö vaihtaa kahteen kakskymppiseen ja netistä etsiskelee kakskymppisiä....joopa joo et laidasta laitaan mennään ja eihän se rakkaus katso ikää vaan sitä persoonaa ja kemiaa!! Eli anna palaa vaan ja nauti niinkauan kun sille on tarkoitus luotu!!!

Tässä ketjussa on esitetty paljon erilaisia mielipiteitä puolesta ja vastaan. Joidenkin mielestä juttu ei voi toimia, ja hyviäkin perusteluja esitetään.

Ongelmana näissä mielipiteissä on, että ne perustuvat yleistyksiin. Siis oletetaan kaikkien tietyn ikäisten ihmisten olevan tietynlaisia. Todellisuudessahan näin ei ole, vaan ihmiset ovat hyvinkin erilaisia.

Joku tietty 20-vuotias mies voi todellakin olla mitä parhain kumppani jollekin tietylle 30-vuotiaalle naiselle. Käytännössä sen kyllä huomaa, sujuuko suhde vai ei. Jos sujuu, niin silloin on turha tehdä syntymäajoista minkäänlaista ongelmaa.

Rakensivat tänä keväänä talon itselleen. Täytyy olla tosi rakkautta:)?

Rakensivat tänä keväänä talon itselleen. Täytyy olla tosi rakkautta:)?

on ikää 50 ja miehelläni 36v. Tapasimme minun ollessani 40v ja hän 23v.
Olemme olleet naimisissa 12v ja yhteinen poikamme on 11v.
Kaikki on mahdollista=)
Kaikkea Hyvää Teille ja Onnea Elämässä!

ei ole iässä väliä,rakkaus on tärkein

hei ! mulla mun miehellä oh 20.v ikäeroa hyvin menee ! 2,vuotta yhdessä oltu

On kyll varppina aika hämmentävä tilanne.....itse kyll olisin vähä paniikis........:(:(10v on niiiii paljo kuitenkii jos on 18v tai jotai....ei kyll tiiä elämäst sillee mykke paljo...mutt nii se vaa on ....et epäilen......iha sika paljo et onnais...etekii jos kundi on se nuorempi...Mielipide tulee 50v kiltsilt....et on eloo nähty hei:):)

Noinpäin melko mahdotonta.
Kannattaa muistaa, ettei miehet ole samalla tavalla empaattisia, kun naiset.
Alkuhuumassa sitä ei ehkä osaa ajatella aivan loppuun asti, eikä varsinkaan nuori poika siihen pysty.
Sun pitäisi periaatteessa pystyä näkemään vähän selkeämmin, koska olet vanhempi ja sulla on suurempi vastuu.
Tietysti ihastuminen sokaisee ja asialla on mukava fantasioida, mutta faktat on aivan liian vahvasti vastaan oikeassa elämässä.
Suhde ei tule kantamaan, koska siinä on lähes kaikki vastaan.
Miksi nuori mies sitoutuisi vanhaan naiseen?
Olet vielä suhteellisen nuori, mutta vanheneminen on väistämätöntä.
Ei tarvi olla edes pinnallinen sen tosi asian kanssa, että jäät kelkasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kriisi tulee.
Mies kiinnostuu nuoremmista.

Teille naureskeltaisiin jatkuvasti seläntakana.
Hyvällä itsetunnolla siitä selviää, mutta alkaa häiritä jossain vaiheessa.
Sukulaiset pitäisi teitä vitsinä.

Näyttäisikö yhtään huvittavalta täytellä jotain pankkilaina tms. lappusia, joihin tulee iät.
Irma-77
mikko-87

Siis mieti nyt..-87.. Ihan kakara. Tiedän tuon ikä on numeroita jutun, mutta silti.
Ette voi olla henkisesti samalla viivalla, vaikka olisit kuinka lapsenmielinen.

Tuntisit luultavasti syyllisyyttä monessakin asiassa.

Ikäero ei merkitse, vaan rakkaus, yksilöiden henkinen kypsyys, jne. ja miten arvostaen suhtautuvat toisiinsa, suhteeseensa ja antavatko muiden mielipiteiden vaikuttaa haitallisesti suhteeseen vai eivät.

Kyllä se suhde onnistuu jonkin aikaa mutta pitemmån päälle ei. Koska te naiset rupsahdatte aika äkkiä, toiset on jo 35 kuin vanhat ämmät. Se vähän riippuu geeneistäsi, kato valokuvista minkä näköinen äitisi oli 35 ja 40 ja 50 vuotiaana. Jotkut naiset on vielä 50 vuotiaana vetävän näköisiä, kuulutko sinä niihin. Itselläni oli nuorena paneskelukumpani joka oli 10 vuotta nuorempi, mutta kyllä alkoi rupsahtamaan joten vaihdettiin taas vastaavasti nuorempaan naiseen, nyt on nuorempi ja nätti nainen

Olen 33-vuotias mies ja puolisoni on 49. Meillä on myös kuusi vuostiaat kaksostytöt ja ohan onnellisia on oltu koko ajan. Miksi ikäero olisi ongelma. Ihmiset titenkin pitää juoruilusta, mutta muuta ongelmaa ei ole tullut vastaan.

Ite olen 34v ja poikakaverini on 20v. Aluksi säikähdin ikäeroa, mutta hän on aivan ihana ja kypsä mies. Minulla on neljä lasta ja muksut tykkää hänestä ja hän muksuista.Kaikissa asioissa hän ottaa minut huomioon ja on muutenkin ihana.Ikä ei ole este vaan miten sen asian ajattelee. Kultani vanhemmat ja sisaret tietää meidän yhdessä olosta ja kaikki ovat ottaneet sen tosi hyvin vastaan.Ei muuta kuin onnea teille.

Onneksi olkoon!
Omasta kokemuksesta voin sanoa ettei ole mitään estettä miksei onnistuisi.Itse olin 28 vuotta sitten 31v ja mieheni 22v. Lisäksi minulla oli kaksi lasta. Liitossamme on ollut yksi paha kriisi ,2 vuotta sitten ja siitäkin olemme selvinneet.Tänä vuonna vietimme 26 vuotis hääpäivää eikä mikään saisi meitä lopettamaan avioliittoamme. Olemme rakastuneet edelleen sekä parhaat kaverit myös!
Onnea vaan jatkoa ajatellen äläkä ajattele mitä muut ajattelee koska sinä se elät oman elämäsi itse!

Suhde vasta alkutaipaleella oltu yhdessä vasta 6 vuotta ja rakkaus kukoistaa.

Eipä tuo ongelma ole. Meillä on ikäeroa "vain" 7
-vuotta ja ongelma on se, että minä haluaisin jo lapsia, mutta mies ei ole vielä valmis.

4 -kymppisenä en kuitenkaan halua enää lapsia ruveta vääntämään.. Biologinen kello käy..

T. nainen 30, mies 23

Itselläni on noin 9.5 vuotta nuorempi nainen (itse oon ihan kohta 40)ja meillä on kaksi lasta iältään 8 ja 9:n. Ja siit huolimatta meillä on mennyt tosi hyvin,jollei mukaan lueta muutamaa konfliktia mikä kuuluu parisuhteeseen,kun ei kaks jästiä anna periksi ennen kuin jompikumpi tajua luovutttaa, mut siit huolimatta helvettiin ikäerorajoitukset