kertokaa miten jaksaa

voi neuvoa sinua miten selvitä,sinä itse sen oivallat.aika on se joka parantaa ja tekee kuolemasta hieman helpomman kantaa.nyt tuntuu että elämäsi on pysähtynyt,et vielä tajua ja hyväksy hänen pois menoaan.muutaman viikon päästä se alkaa jo tuntua erilaiselta.en osaa sinua paremmin neuvoa kuin että puhu paljon hänen kuolemastaan,puhuminen auttaa.puhu omaistesi kanssa tai sitten ammattiauttajan,puhu vaikka se tuntuu vaikealta.älä jää yksin,mene jonnekin missä on teitä muitakin surevia,yhdessä suru on helpompi kantaa.ja itke niin paljon kun itkettää,kyyneleet puhditavat.otan osaa suruusi.tiedä se että et ole yksin.meitä on täällä paljon.pysy palstalla jos sinusta siltä tuntuu.täältä saat tukea.

Aika ja surra surua niin kuin se tulee, kaikkine ikävinä muitoina kun se vaan eteen tulee. Itse kirjoitan päiväkirjaa, ja se auttaa minua ainakin paljon ymmärtäm´ään asioita jälkeenpäin.
Otan osaa suruusi et ole yksin.

niin siihen parhaiten auttaa oikeastaan vain aika ja asiasta puhuminen esim ystävien kanssa. ei ole olemassa mitään oikotietä surusta selviämisessä. kovin yksilöllisesti siitä yli pääsee. mutta jos selviämine pitkittyy (esim yli vuosi kuolemasta) niin kyllä kanattaa mennä ammattiauttajan puheille. joskus myös papin tai seurakunnan muun työntekijän kanssa keskustelu auttaa asiassa. tärkeintä siis on kuitenkin puhua asiasta mahdollisimman paljon ainakin alkuvaiheessa, jolloin suru alkaa helpottaa sitä kautta.
monet purkavat suruaan myös esim työhön, harrastuksiin tms paneutumalla tiiviimmin.

ikävöidä ja surra pitää! Itke, kun siltä tuntuu, puhu tutuillesi. Käy läpi suruasi -mutta ÄLÄ JÄÄ KIINNI siihen. Vähitellen aika tulee avuksesi ja kauniit muistot. Tulee aika, jolloin kykenet hyväksymäänkin asian. Mutta etene itsellesi armollisesti päivä kerrallaan...Voimia!