Häkämiesten ja kumppaneiden kannattaisi kysyä Keijo Korhoselta neuvoa, miten suhteita Yhdysvaltoihin tulisi hoitaa. Monet muut valtiot ovat sen jo oivaltaneet, kuten kolumnin loppupuolelta käy ilmi :)
**********************************************
"Jotkut Suomen poliittiset piirit ovat aina vain huolestuneita maamme suhteista Yhdysvaltoihin. Niitä kuulemma pitäisi parantaa - Yhdysvalloissa en ole vastaavaa huolta havainnut.
Kaikuja kumpujen yöstä. Eteenpäin pyrkivät suomalaispoliitikot ahkeroivat menneillä vuosikymmenillä lujittaen, syventäen ja laajentaen Suomen suhteita itäiseen suurvaltaan. Monet silloisista Idän juoksupojista ovat nyt Lännen asialla. Rähmäilyn tavasta näyttää olevan yhtä vaikeaa luopua kuin tupakanpoltosta.
Maantiede ja kohtalo ovat Yhdysvaltojen osalta olleet meille suomalaisille suopeampia kuin kanadalaisille ja meksikolaisille. USA on niin kaukana Suomesta, että Suomella ei ole ollut sen kanssa rajaongelmia. Meillä ei ole Yhdysvalloille ylimääräistä annettavaa, eikä Yhdysvalloilla ole Suomelta mitään saatavaa. Suhteet ovat siten lujalla ja hyvällä pohjalla.
Entäpä jos Suomen historiallinen tehtävä onkin Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kangertelevien suhteiden parantaminen? Sellaistakin ovat vakavasti otettavat suomalaispoliitikot ehdottaneet.
Tätä taustaa vasten lienee nähtävä puolustusministeri Jyri Häkämiehen halu lähettää 100 000 suomalaista rynnäkkökivääriä kehitysapuna Afganistaniin. Ministeri taustavoimineen on niin ikään innokas laajentamaan ja jatkamaan Suomen osallistumista Afganistanin miehitysoperaatioon niin kauan kuin tarvitaan, siis tuollaiset kolme-neljäkymmentä vuotta. Siteitä Yhdysvaltoihin ja Natoon vahvistettaisiin vanhanaikaisella tavalla, Suomen veronmaksajien rahalla ja sotilaiden verellä.
Aseet ovat vekkuleita vientitavaroita. USA on antanut Irakin sotavoimille ja poliisille 110 000 rynnäkkökivääriä ja 80 000 pistoolia. Asiasta on Yhdysvalloissa käyty kiivasta keskustelua, mikä ministeriltä on ehkä jäänyt huomaamatta. On nimittäin ilmennyt, että USA:n viranomaiset eivät pysty selvittämään, mihin niiden luovuttamat pyssyt ovat päätyneet. Osa on ilmeisesti myyty mustassa pörssissä. Osa jalkaväkiaseista on joutunut suoraan sunni- ja shiiakapinallisille, jotka yrittävät päästää niillä amerikkalaissotilaita hengiltä.
Rynnäkkökiväärin piippu saattaa kääntyä ihan toiseen suuntaan kuin aseen myyjä tai luovuttaja tarkoitti. Ehkäpä sotilaat voisivat valistaa tästä ministeriään.
Ulkoministeri Ilkka Kanervan taannoinen vierailu Washingtonissa oli hyvä päänavaus suhteita parannettaessa, lujitettaessa ja syvennettäessä. Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Rice hymyili kuvissa sydämellisesti. Kanervan henkilökohtainen charmi oli taas kerran purrut.
Tämä ei kuitenkaan riitä, jos Suomen lähetystehtävä on EU:n ja Yhdysvaltojen välien parantaminen. Tarvitaan pysyvämpää otetta. On vilkaistava, mitä muut ovat saaneet aikaan.
Kävijöistä ei Washingtonissa ole puutetta. Pian Kanervan tavattuaan tri Rice tapasi Päiväntasaajan Guinean presidentin Teodoro Obiangin. Korkeat osapuolet hymyilivät kuin Naantalin aurinko. Eikä ihmekään, Päiväntasaajan Guinea nimittäin myy raakaöljyä. Sen bruttokansantulo asukasta kohti on tilastollisesti maailman korkeimpia.
Toisaalta maa on kehitysmaista kurjimpia. Presidentti Obiang hallitsee julmalla terrorilla, kiduttaen ja murhaten kansaansa. Maan radio julistaa, että presidentti on "jatkuvassa yhteydessä Kaikkivaltiaaseen" ja että hän näin ollen "voi tappaa kenet tahansa vastuuseen joutumatta".
Pikkuseikat eivät kuitenkaan himmennä Päiväntasaajan Guinean kuvaa Amerikassa. Siitä huolehtii etevä washingtonilainen PR-firma Cassidy and Associates.
Washingtonilaisten PR-firmojen palveluksiin ovat viime vuosina turvautuneet monet muutkin arvossa pidettävät hallitukset, kuten Saudi-Arabia, Qatar, Kazakstan, Azerbaidzhan, Libya ja Sudan. Tulokset ovat olleet erinomaiset.
Enimmät syyskuun 11. päivän 2001 murhamiehistä olivat Saudi-Arabian kansalaisia, mutta saudien suhteet Yhdysvaltoihin ovat silti erinomaiset. Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev on kahminut sovjettitapaan 90 % äänistä, mutta sai tavata USA:n presidentin. Bush ylisti hänen maataan "kehittyvänä demokraattisena maana". Azerbaidzhanin vahva mies Ilham Alijev niin ikään varasti vaalit, mutta Bush tapasi hänetkin kehuen, että korkea vieras "ymmärtää että demokratia on tulevaisuuden sävel". Qatarissa ei ole edes oppositiopuoluetta; silti amerikkalaiset ylistävät Qatarin "demokraattisia uudistuksia".
Päiväntasaajan Guinea maksaa PE-firmalleen tiettävästi vain 120 000 dollaria kuukaudessa. Sijoituksen vähäisyyteen nähden tuotto on mainio. Suomen hallituksen kannattaisi temmata aloite käsiinsä ja ehdottaa, että Unioni pestaisi amerikkalaisia PR-firmoja ainakin miljoonalla dollarilla kuukaudessa. Pikkusumma EU:n budjetissa.
Suomen ja EU:n kuvaa kirkastaisivat myös avokätiset lahjoitukset washingtonilaisille kulttuurilaitoksille - tutkimusinstituuteille, museoille, kouluille - joiden hallintoelimissä pääkaupungin isokenkäiset toimivat. Näin ovat menetelleet muun muassa saudit ja päiväntasaaja-guinealaiset.
Tai olisiko Suomen hallituksen syytä pitää juuri nyt pieni hurmaustauko ja katsoa, kuka 15 kuukauden kuluttua valitaan Valkoisen talon isännäksi?"
Keijo Korhonen
**********************************************
"Jotkut Suomen poliittiset piirit ovat aina vain huolestuneita maamme suhteista Yhdysvaltoihin. Niitä kuulemma pitäisi parantaa - Yhdysvalloissa en ole vastaavaa huolta havainnut.
Kaikuja kumpujen yöstä. Eteenpäin pyrkivät suomalaispoliitikot ahkeroivat menneillä vuosikymmenillä lujittaen, syventäen ja laajentaen Suomen suhteita itäiseen suurvaltaan. Monet silloisista Idän juoksupojista ovat nyt Lännen asialla. Rähmäilyn tavasta näyttää olevan yhtä vaikeaa luopua kuin tupakanpoltosta.
Maantiede ja kohtalo ovat Yhdysvaltojen osalta olleet meille suomalaisille suopeampia kuin kanadalaisille ja meksikolaisille. USA on niin kaukana Suomesta, että Suomella ei ole ollut sen kanssa rajaongelmia. Meillä ei ole Yhdysvalloille ylimääräistä annettavaa, eikä Yhdysvalloilla ole Suomelta mitään saatavaa. Suhteet ovat siten lujalla ja hyvällä pohjalla.
Entäpä jos Suomen historiallinen tehtävä onkin Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kangertelevien suhteiden parantaminen? Sellaistakin ovat vakavasti otettavat suomalaispoliitikot ehdottaneet.
Tätä taustaa vasten lienee nähtävä puolustusministeri Jyri Häkämiehen halu lähettää 100 000 suomalaista rynnäkkökivääriä kehitysapuna Afganistaniin. Ministeri taustavoimineen on niin ikään innokas laajentamaan ja jatkamaan Suomen osallistumista Afganistanin miehitysoperaatioon niin kauan kuin tarvitaan, siis tuollaiset kolme-neljäkymmentä vuotta. Siteitä Yhdysvaltoihin ja Natoon vahvistettaisiin vanhanaikaisella tavalla, Suomen veronmaksajien rahalla ja sotilaiden verellä.
Aseet ovat vekkuleita vientitavaroita. USA on antanut Irakin sotavoimille ja poliisille 110 000 rynnäkkökivääriä ja 80 000 pistoolia. Asiasta on Yhdysvalloissa käyty kiivasta keskustelua, mikä ministeriltä on ehkä jäänyt huomaamatta. On nimittäin ilmennyt, että USA:n viranomaiset eivät pysty selvittämään, mihin niiden luovuttamat pyssyt ovat päätyneet. Osa on ilmeisesti myyty mustassa pörssissä. Osa jalkaväkiaseista on joutunut suoraan sunni- ja shiiakapinallisille, jotka yrittävät päästää niillä amerikkalaissotilaita hengiltä.
Rynnäkkökiväärin piippu saattaa kääntyä ihan toiseen suuntaan kuin aseen myyjä tai luovuttaja tarkoitti. Ehkäpä sotilaat voisivat valistaa tästä ministeriään.
Ulkoministeri Ilkka Kanervan taannoinen vierailu Washingtonissa oli hyvä päänavaus suhteita parannettaessa, lujitettaessa ja syvennettäessä. Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Rice hymyili kuvissa sydämellisesti. Kanervan henkilökohtainen charmi oli taas kerran purrut.
Tämä ei kuitenkaan riitä, jos Suomen lähetystehtävä on EU:n ja Yhdysvaltojen välien parantaminen. Tarvitaan pysyvämpää otetta. On vilkaistava, mitä muut ovat saaneet aikaan.
Kävijöistä ei Washingtonissa ole puutetta. Pian Kanervan tavattuaan tri Rice tapasi Päiväntasaajan Guinean presidentin Teodoro Obiangin. Korkeat osapuolet hymyilivät kuin Naantalin aurinko. Eikä ihmekään, Päiväntasaajan Guinea nimittäin myy raakaöljyä. Sen bruttokansantulo asukasta kohti on tilastollisesti maailman korkeimpia.
Toisaalta maa on kehitysmaista kurjimpia. Presidentti Obiang hallitsee julmalla terrorilla, kiduttaen ja murhaten kansaansa. Maan radio julistaa, että presidentti on "jatkuvassa yhteydessä Kaikkivaltiaaseen" ja että hän näin ollen "voi tappaa kenet tahansa vastuuseen joutumatta".
Pikkuseikat eivät kuitenkaan himmennä Päiväntasaajan Guinean kuvaa Amerikassa. Siitä huolehtii etevä washingtonilainen PR-firma Cassidy and Associates.
Washingtonilaisten PR-firmojen palveluksiin ovat viime vuosina turvautuneet monet muutkin arvossa pidettävät hallitukset, kuten Saudi-Arabia, Qatar, Kazakstan, Azerbaidzhan, Libya ja Sudan. Tulokset ovat olleet erinomaiset.
Enimmät syyskuun 11. päivän 2001 murhamiehistä olivat Saudi-Arabian kansalaisia, mutta saudien suhteet Yhdysvaltoihin ovat silti erinomaiset. Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev on kahminut sovjettitapaan 90 % äänistä, mutta sai tavata USA:n presidentin. Bush ylisti hänen maataan "kehittyvänä demokraattisena maana". Azerbaidzhanin vahva mies Ilham Alijev niin ikään varasti vaalit, mutta Bush tapasi hänetkin kehuen, että korkea vieras "ymmärtää että demokratia on tulevaisuuden sävel". Qatarissa ei ole edes oppositiopuoluetta; silti amerikkalaiset ylistävät Qatarin "demokraattisia uudistuksia".
Päiväntasaajan Guinea maksaa PE-firmalleen tiettävästi vain 120 000 dollaria kuukaudessa. Sijoituksen vähäisyyteen nähden tuotto on mainio. Suomen hallituksen kannattaisi temmata aloite käsiinsä ja ehdottaa, että Unioni pestaisi amerikkalaisia PR-firmoja ainakin miljoonalla dollarilla kuukaudessa. Pikkusumma EU:n budjetissa.
Suomen ja EU:n kuvaa kirkastaisivat myös avokätiset lahjoitukset washingtonilaisille kulttuurilaitoksille - tutkimusinstituuteille, museoille, kouluille - joiden hallintoelimissä pääkaupungin isokenkäiset toimivat. Näin ovat menetelleet muun muassa saudit ja päiväntasaaja-guinealaiset.
Tai olisiko Suomen hallituksen syytä pitää juuri nyt pieni hurmaustauko ja katsoa, kuka 15 kuukauden kuluttua valitaan Valkoisen talon isännäksi?"
Keijo Korhonen
Vastaukset 2
Vanhimmat
näy ei, Hitmankin häpeää kolossaan, faktan edessä sanattomana.
on puhunut aina asiaa.