"HERRA ON MINUN PAIMENENI - EI MINULTA MITÄÄN PUUTU"
- Paimeneni ei minulta puutu, todistaa minulle Ps 23:1
- ei minulta Rakkaus puutu
Psalmi 23:6
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
ON TAASKIN LAUANTAI.
On niin tuttua ja turvallista istua täällä sapattikokouksessa ja nauttia Herran sulaa hyvyyttä. Jumala on Rakkaus. Ja rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Laupeuskin seuraa minua alati - voi sitä Jumalan rakkauden suuruutta.
Vähän säälittää, että niin moet häärivät työn touhussa nyt, eihän niin saa tehdä lauantaina, sillä onhan pyhä sapatti.
Kyllä kai ne sitten sunnuntaina lepäävät, mutta ... eihän se ole oikea päivä sapatille. Pitäisi vähän ajatella Jumalaakin, eikä aina vain itseään.
Itseä varten kaikki halutaan, mutta kai sentään edes sapatti on Herraa varten, eikä ihmistä. Sula hyvyys ... no, ehkä - muttei ainakaan se laupeus voi seurata sunnuntain viettäjiä? Noita viettelijöitä!
Lauantai on sapatti, mutta sunnuntai on sunnuntai ja sillä siisti. Ihan tavallinen su.
Eivätkös ne edes PELKÄÄ Jumalaa, nuo keisarin ystävät?
Psalmi 23:4
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
ON SUNNUNTAI
ja kovin on hiljaista. On aikaa ajatella. Kovasti kirjoitellaan helvetistä, tuosta ihmisen keksimästä kummajaisesta. Kauheasti muutamat tuntuvat sitä kuitenkin pelkäävän.
Ja sitten puhelinlangat ihan punaisina hehkuu, ja posket kanssa - hehkuttavat: ei helvettiä ole, ei ole, ei! Tai jos onkin, niin tuokion vain, pienen hetken. Sillä onhan Jumala Rakkaus, rakkaus, rakkaus!
En koskaan ole ymmärtänyt noita äkisti hiiltyväisiä, hikeentyviä! Mitään hassua helvetinpelkoa ei ole olemassakaan. Sillä Jumala on Rakkaus. Hyvyys se on, mikä sulattaa, eikä jotkin olemattomat helvetin liekit.
Ihan turha säikkyä mokomaa sanaa, tyhjän tyhjää pelottelua se. Jumala rakastaa ainakin minua, sillä pidänhän kiinni tästä lauantaisapatista.
Ihan kuin ne pelkäisivät ... kun loukkaavat itsensä tolleen pelkästä sanasta, sanahelinää säikkyvät. Pois se minusta! Minä se vaan paiskin töitä oikein olan takaa, tänään sunnuntaina.
Tahdon osoittaa itselleni, etten ainakaan minä lepää sunnuntaisin, sillä sunnuntai ei ole mikään lepopäivä. "Sunnuntaisapatti!" - sehän jo kuulostaakin aivan hoopolta. Paree tehdä hommia vaan ja lakata ajattelemasta tollasii. Menoa ja meininkiä vaan, niin ei tartte ajatella.
Psalmi 23:5
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
MAANANTAI
tulikin joutuisaan, mutta vielä ajatukset viipyvät viikonlopussa. Tuli jotensakin tukahdutettua ajatukset...olihan sunnuntai kovin kiireinen ... vaikka ensin niin hiljainen. Joo... se pelko ... pelko! Ihan kuin jotain pelkäisin itsekin?
Helvetinpelkoa minulla ei taatusti ole. Täällä maan päällähän se helvetti on ...ollut joskus ... jossain siellä Palestiinassa, jokin alati palava kaatopaikka. Niinhän mulle on viisaat kertoneet.
Ei semmoista ikuista helvettiä ... onpas pelottava sana ... ole. Kun ihminen - siis tietenkin ei-adventisti - kuolee, niin hän vain katoaa. Niin - "kadotukseen" jumalaton menee.
Mutta adventistit ja kaikki muut 7. päivän pyhittäjät pääsevät KATOAMATTOMUUTEEN! Ihan selvää opetusta se. Miksi sitten P E L K Ä Ä N , miksi?
Minkä tähden pelkään ryhtyä sunnuntaina viettämään lepopäivää? Silloin kun melkein kaikki uskonystäväni lepopäivää viettävät!
Mitä minä siinä pelkään? Jumala on Rakkaus - sulaa hyvyyttä ja laupeutta Hän on. Miksi pelkään, mitä pelkään, ketä pelkään? Voikos pelko olla Jumalasta, rakkauden Jumalasta?? Mitäs Sana sanoo?
1.Johanneksen kirje 4:18
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
- - - - - - - - - - - -
MUUTOIN olen sitä mieltä, että kaikkien täytyy kuunnella Norvantoa radio Dein taajuudella arkisin klo 21 tai 6 - kun hän näinä viikkoina selittää Jobin kirjaa. Ei selitä tyhjentävästi - vaan täydentävästi, täyttääkseen Sinun sisimpäsi Herran sanalla.
Monet Jukkaa voivatkin kuunnella lähes kaikkialla maailmassa, heidän omalla kielellään. Ikuinen kiitos siitä, Jumalalle! Ja jokaiselle sen työn tukijalle myös!
Job:
3:25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
32:6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
Ei mitään pelkoa puutu
- Paimeneni ei minulta puutu, todistaa minulle Ps 23:1
- ei minulta Rakkaus puutu
Psalmi 23:6
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
ON TAASKIN LAUANTAI.
On niin tuttua ja turvallista istua täällä sapattikokouksessa ja nauttia Herran sulaa hyvyyttä. Jumala on Rakkaus. Ja rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Laupeuskin seuraa minua alati - voi sitä Jumalan rakkauden suuruutta.
Vähän säälittää, että niin moet häärivät työn touhussa nyt, eihän niin saa tehdä lauantaina, sillä onhan pyhä sapatti.
Kyllä kai ne sitten sunnuntaina lepäävät, mutta ... eihän se ole oikea päivä sapatille. Pitäisi vähän ajatella Jumalaakin, eikä aina vain itseään.
Itseä varten kaikki halutaan, mutta kai sentään edes sapatti on Herraa varten, eikä ihmistä. Sula hyvyys ... no, ehkä - muttei ainakaan se laupeus voi seurata sunnuntain viettäjiä? Noita viettelijöitä!
Lauantai on sapatti, mutta sunnuntai on sunnuntai ja sillä siisti. Ihan tavallinen su.
Eivätkös ne edes PELKÄÄ Jumalaa, nuo keisarin ystävät?
Psalmi 23:4
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
ON SUNNUNTAI
ja kovin on hiljaista. On aikaa ajatella. Kovasti kirjoitellaan helvetistä, tuosta ihmisen keksimästä kummajaisesta. Kauheasti muutamat tuntuvat sitä kuitenkin pelkäävän.
Ja sitten puhelinlangat ihan punaisina hehkuu, ja posket kanssa - hehkuttavat: ei helvettiä ole, ei ole, ei! Tai jos onkin, niin tuokion vain, pienen hetken. Sillä onhan Jumala Rakkaus, rakkaus, rakkaus!
En koskaan ole ymmärtänyt noita äkisti hiiltyväisiä, hikeentyviä! Mitään hassua helvetinpelkoa ei ole olemassakaan. Sillä Jumala on Rakkaus. Hyvyys se on, mikä sulattaa, eikä jotkin olemattomat helvetin liekit.
Ihan turha säikkyä mokomaa sanaa, tyhjän tyhjää pelottelua se. Jumala rakastaa ainakin minua, sillä pidänhän kiinni tästä lauantaisapatista.
Ihan kuin ne pelkäisivät ... kun loukkaavat itsensä tolleen pelkästä sanasta, sanahelinää säikkyvät. Pois se minusta! Minä se vaan paiskin töitä oikein olan takaa, tänään sunnuntaina.
Tahdon osoittaa itselleni, etten ainakaan minä lepää sunnuntaisin, sillä sunnuntai ei ole mikään lepopäivä. "Sunnuntaisapatti!" - sehän jo kuulostaakin aivan hoopolta. Paree tehdä hommia vaan ja lakata ajattelemasta tollasii. Menoa ja meininkiä vaan, niin ei tartte ajatella.
Psalmi 23:5
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
MAANANTAI
tulikin joutuisaan, mutta vielä ajatukset viipyvät viikonlopussa. Tuli jotensakin tukahdutettua ajatukset...olihan sunnuntai kovin kiireinen ... vaikka ensin niin hiljainen. Joo... se pelko ... pelko! Ihan kuin jotain pelkäisin itsekin?
Helvetinpelkoa minulla ei taatusti ole. Täällä maan päällähän se helvetti on ...ollut joskus ... jossain siellä Palestiinassa, jokin alati palava kaatopaikka. Niinhän mulle on viisaat kertoneet.
Ei semmoista ikuista helvettiä ... onpas pelottava sana ... ole. Kun ihminen - siis tietenkin ei-adventisti - kuolee, niin hän vain katoaa. Niin - "kadotukseen" jumalaton menee.
Mutta adventistit ja kaikki muut 7. päivän pyhittäjät pääsevät KATOAMATTOMUUTEEN! Ihan selvää opetusta se. Miksi sitten P E L K Ä Ä N , miksi?
Minkä tähden pelkään ryhtyä sunnuntaina viettämään lepopäivää? Silloin kun melkein kaikki uskonystäväni lepopäivää viettävät!
Mitä minä siinä pelkään? Jumala on Rakkaus - sulaa hyvyyttä ja laupeutta Hän on. Miksi pelkään, mitä pelkään, ketä pelkään? Voikos pelko olla Jumalasta, rakkauden Jumalasta?? Mitäs Sana sanoo?
1.Johanneksen kirje 4:18
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
- - - - - - - - - - - -
MUUTOIN olen sitä mieltä, että kaikkien täytyy kuunnella Norvantoa radio Dein taajuudella arkisin klo 21 tai 6 - kun hän näinä viikkoina selittää Jobin kirjaa. Ei selitä tyhjentävästi - vaan täydentävästi, täyttääkseen Sinun sisimpäsi Herran sanalla.
Monet Jukkaa voivatkin kuunnella lähes kaikkialla maailmassa, heidän omalla kielellään. Ikuinen kiitos siitä, Jumalalle! Ja jokaiselle sen työn tukijalle myös!
Job:
3:25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
32:6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
Ei mitään pelkoa puutu
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.