Kun nyt näyttää preesneviläinen aika koittaneen palstallemme (pysähtyneisyys), yritän virkostuttaa sitä aloitteellani. Onhan sitä paitsi perin kummaa, että nekin vähäiset kirjoittelijat palstalla näyttävät olevan protestanttisista piireistä kotoisin. Itse ajattelinkin ehdottaa ateisti palstalla vierailtuani heille ja hellareille puolueetonta maaperää välien selvittelyssään, nimittäin ort. palstaa, joka on toimettomaksi todettu. No ei luovuteta vielä, yritetään herättä henkiin.
Niin, siis asiaan. Kaste ja kummeus, mikä sen sopivampi aihe keskusteluun. Kasteestahan on täälläkin keskusteltu paljonkin, siitä kumman uskoon lapsi sitten kastetaan jne... Oli miten oli, ongelmana näyttäisi olevan ns. luterilaisten perheiden kohdalla se, että kun lapsi halutaan kastaa (tai aikuinen liittää) ort. kirkon yhteyteen, yhtään sopivaa ortodoksia ei ole saatavilla sukulaisten/ystävien parista.
Itse unelmoin aiemmin "kummikerhosta", jolloin lupautuisin kaikkien 18-32 vuotiaitten tyttölasten kummiksi, jotka liittyvät kirkkomme helmaan. Luoja näytti minulle "unelmoijalle" kaapin paikan. Tiedostamattani laittoi minut 70 vuotiaan miehen kummiksi, joka liittyi ort. kirkkoon vaimonsa (ortodoksi) kuoleman jälkeen. Myöhemminkin olen "joutunut" kummiksi muiden kuin "unelmoimieni" kummilasten taholle. Ihan hyvä näin, Luoja tietää ilmeisesti paremmin, mikä meille on soveliasta.
JK. Kummin puute ei mielestäni saa olla este ortodoksiseen kirkkoon liittämiselle. Kummeus kysymystä on vakavasti pohdittava. Vaihtoehtoja pitää olla seurakunnilla tarjota kummeja kaipaaville.
Niin, siis asiaan. Kaste ja kummeus, mikä sen sopivampi aihe keskusteluun. Kasteestahan on täälläkin keskusteltu paljonkin, siitä kumman uskoon lapsi sitten kastetaan jne... Oli miten oli, ongelmana näyttäisi olevan ns. luterilaisten perheiden kohdalla se, että kun lapsi halutaan kastaa (tai aikuinen liittää) ort. kirkon yhteyteen, yhtään sopivaa ortodoksia ei ole saatavilla sukulaisten/ystävien parista.
Itse unelmoin aiemmin "kummikerhosta", jolloin lupautuisin kaikkien 18-32 vuotiaitten tyttölasten kummiksi, jotka liittyvät kirkkomme helmaan. Luoja näytti minulle "unelmoijalle" kaapin paikan. Tiedostamattani laittoi minut 70 vuotiaan miehen kummiksi, joka liittyi ort. kirkkoon vaimonsa (ortodoksi) kuoleman jälkeen. Myöhemminkin olen "joutunut" kummiksi muiden kuin "unelmoimieni" kummilasten taholle. Ihan hyvä näin, Luoja tietää ilmeisesti paremmin, mikä meille on soveliasta.
JK. Kummin puute ei mielestäni saa olla este ortodoksiseen kirkkoon liittämiselle. Kummeus kysymystä on vakavasti pohdittava. Vaihtoehtoja pitää olla seurakunnilla tarjota kummeja kaipaaville.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rooman patriarkaatin puolella.
Aikuisena kirkkoon liittyvä tarvitsee kummin, voidakseen vastaanottaa voitelun sakramentin.
Harvallapa löytyy sukulaispiiristä eli seurakunnan porukoista sopiva olisi keksittävä.
Itselleni sain loppujen lopuksi kummiksi pappismunkin eli sääntökuntapapin...
Olen joutunut/päässyt kummiksi jo pikkuisen liiankin usein; on vanhoja,vauvoja ja siltä väliltä, joitten kummi olen. Tulossa vielä pari mutta sitten alkaa olla jo kiintiö täynnä, ei millään ehdi muistaa ja huomata kaikkia riittävästi. Meidän seurakunnassamme ei näytä olevan pulaa kummeista. Ehkä se johtuu siitä, että kirkkoon ei liitetä kovin vikkelästi, joten katekumeenit ehtivät tutustua seurakuntalaisiin ja löytävät sieltä sopivan kummin. Tai sitten pappit esittävät mielestään sopivaa riittävästi tuntemaansa. Näyttää toimivan!
kummia ei ollut saatavilla. No sitä seurasi yleinen eristäminen aluasta alkaen. minulla oli rippi-isä. Sitten hänetkin hyllytettiin.
Ei ole asiaa tuohuksenmyyntiin, oppaaksi eikä mihinkään muuhunkaan.
Oltuani poissa paikkakunnalta jonkin aikaa, sain kuulla ettei minua enää edes muisteta, ei mainita eikä kaivata. Tässä on opetus: hanki kummi, joka on vähintään neuvostossa, valtuustossa, Valamon Ystävissä tai Tiistai Seurassa ja hänellä on sopivan mittainen hame kirkossa. Koskahan ilmoittavat että Jumala on hylännyt minut, koska ei ole kummia ja seurakunta ei tykkää.