Varmasti me tiedämme, että kristillinen Raamattu koostuu kahdesta aivan erilaisesta osasta. Vanhempi osa koostuu 3000-4000 vuotta sitten yhteen kerätyistä Lähi-idässä asuneen seemiläisen kansan kulttuuriperinteestä, kuten sananlaskuista, runoista, näyistä ja kertomuksista.
Mukana on myös runsaasti tuon kansan suulliseen perinteeseen perustuvaa historiatietoa, jonka luotettavuus on kuitenkin hyvin kyseenalaista, kuten aina kaiken suullisen perinteen. Kirjaan on koottu myös tuohon aikaan yleisesti Lähi-idässä uskotut erikoiset selitykset maailman synnystä ja alkuvaiheista.
Kristittyjen käyttämän Raamatun version uudempi osa ei itse asiassa mitenkään erityisesti liity tuohon kirjan vanhempaan osaan. Tuo uudempi osa kertoo samassa maassa noin 2000 vuotta sitten asuneen saarnaajan ja uskonnollisen uudistajan elämäntaipaleesta ja hänen seuraajiensa vaiheista ja ajatuksista.
Tämä kaikki ei tarkoita, etteikö uuden testamentin päähenkilönä olevalla Jeesuksella olisi ollut aivan tärkeää sanottavaa monista asioista. Hänen vahvasti buddhalaisuudesta ja zoroasterilaisuudesta ammentaneet oppinsa kestävät vertailun monen muun vastaavan saman aikakauden ajattelijan oppien kanssa.
Hänen seuraajiensa keksimät ihmeet taas olivat 2000 vuotta sitten tarpeen, jotta uudesta uskosta olisi saatu uskottava tuossa vielä ihmeitä täynnä olleessa maailmassa. Nyt kun tieteen edistys on hävittänyt ihmeet maailmasta, ei näitä ihmejuttuja enää oikeastaan tarvita tuon uskonnon markkinoinnissa.
Siellä ne kuitenkin edelleen väijyvät Raamatussa nolaamassa niitä modernin kirkon apostoleita, jotka yrittävät paketoida jo pahasti vanhentumaan päässeestä uskosta uudenlaista moraalioppia, jonka myös tyypillinen moderni tieteelliseen ajatteluun tottunut ihminen voisi niellä.
Uskonto on kuitenkin joutunut läntisissä yhteiskunnissa peräytymään alueelta toisensa jälkeen, eikä sen pyhää kirjaa enää pidetä todellisena tietolähteenä oikeastaan missään reaalimaailman asioissa.
Tottakai edelleen on uskovia, jotka ovat valmiit uskomaan joka sanan näistä Jeesuksen seuraajien keksimistä tarinoista. Hehän suorastaan kilvoittelevat siinä kuka on valmis uskomaan hetkeäkään epäilemättä kaikkein paksuimpiakin Raamatun tarinoita, mukaan lukien vanhaan testamenttiin säilötyt vanhat juutalaisen suullisen kansanperinteen kokoelmat.
Tämä väki on kuitenkin ainakin Suomen kaltaisissa maissa valtionkirkoissa pienenä vähemmistönä. Valtakirkko on keskittynyt keksimään olemassaololleen jonkinlaisen tarkoituksen modernisti ajattelevana moraalisena vahtikoirana ja hengellisen suunnan näyttäjänä, eivätkä Raamatun nykyihmisestä jo sangen krouvit ihmeet oikein enää istu tähän sabluunaan.
Nykyiset läntisen kirkot ovatkin kummallisessa välikädessä. Toisaalta niiden olisi pidettävä tuo kaiken mahdollisen ilomielin uskova perusjengi mukana, mutta toisaalta olisi pystyttävä houkuttelemaan myös tieteellisen ajattelun omaksuneita ihmísiä, jos ne mielivät pysyä hengissä vielä vähänkään pitempään.
Mukana on myös runsaasti tuon kansan suulliseen perinteeseen perustuvaa historiatietoa, jonka luotettavuus on kuitenkin hyvin kyseenalaista, kuten aina kaiken suullisen perinteen. Kirjaan on koottu myös tuohon aikaan yleisesti Lähi-idässä uskotut erikoiset selitykset maailman synnystä ja alkuvaiheista.
Kristittyjen käyttämän Raamatun version uudempi osa ei itse asiassa mitenkään erityisesti liity tuohon kirjan vanhempaan osaan. Tuo uudempi osa kertoo samassa maassa noin 2000 vuotta sitten asuneen saarnaajan ja uskonnollisen uudistajan elämäntaipaleesta ja hänen seuraajiensa vaiheista ja ajatuksista.
Tämä kaikki ei tarkoita, etteikö uuden testamentin päähenkilönä olevalla Jeesuksella olisi ollut aivan tärkeää sanottavaa monista asioista. Hänen vahvasti buddhalaisuudesta ja zoroasterilaisuudesta ammentaneet oppinsa kestävät vertailun monen muun vastaavan saman aikakauden ajattelijan oppien kanssa.
Hänen seuraajiensa keksimät ihmeet taas olivat 2000 vuotta sitten tarpeen, jotta uudesta uskosta olisi saatu uskottava tuossa vielä ihmeitä täynnä olleessa maailmassa. Nyt kun tieteen edistys on hävittänyt ihmeet maailmasta, ei näitä ihmejuttuja enää oikeastaan tarvita tuon uskonnon markkinoinnissa.
Siellä ne kuitenkin edelleen väijyvät Raamatussa nolaamassa niitä modernin kirkon apostoleita, jotka yrittävät paketoida jo pahasti vanhentumaan päässeestä uskosta uudenlaista moraalioppia, jonka myös tyypillinen moderni tieteelliseen ajatteluun tottunut ihminen voisi niellä.
Uskonto on kuitenkin joutunut läntisissä yhteiskunnissa peräytymään alueelta toisensa jälkeen, eikä sen pyhää kirjaa enää pidetä todellisena tietolähteenä oikeastaan missään reaalimaailman asioissa.
Tottakai edelleen on uskovia, jotka ovat valmiit uskomaan joka sanan näistä Jeesuksen seuraajien keksimistä tarinoista. Hehän suorastaan kilvoittelevat siinä kuka on valmis uskomaan hetkeäkään epäilemättä kaikkein paksuimpiakin Raamatun tarinoita, mukaan lukien vanhaan testamenttiin säilötyt vanhat juutalaisen suullisen kansanperinteen kokoelmat.
Tämä väki on kuitenkin ainakin Suomen kaltaisissa maissa valtionkirkoissa pienenä vähemmistönä. Valtakirkko on keskittynyt keksimään olemassaololleen jonkinlaisen tarkoituksen modernisti ajattelevana moraalisena vahtikoirana ja hengellisen suunnan näyttäjänä, eivätkä Raamatun nykyihmisestä jo sangen krouvit ihmeet oikein enää istu tähän sabluunaan.
Nykyiset läntisen kirkot ovatkin kummallisessa välikädessä. Toisaalta niiden olisi pidettävä tuo kaiken mahdollisen ilomielin uskova perusjengi mukana, mutta toisaalta olisi pystyttävä houkuttelemaan myös tieteellisen ajattelun omaksuneita ihmísiä, jos ne mielivät pysyä hengissä vielä vähänkään pitempään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
testamentit liittyvät kiinteästi toisiinsa ja Jumalan miehet kirjoittivat ne kaikki aikavälillä n. 1450 eKr - n. 96 jKr. Jeesuksen opetuksella ei ole mitään tekemistä buddhalaisuuden jne kanssa.
Niinhän sinun päässäsi sapattikin liittyy kristittyihin, vaikka ei raamatussa sellaista mainita! Lue vähän muutakin, kuin raamattua, niin ehkä joskus sinunkin silmäsi aukeavat.