Neuvostoliittoon ilmeistyi myös pikku Tanjan päiväkirjat sodan jälkeen samoin kuin Anne Frankin päiväkirjat ja niistä on tehty jopa kivitaulut muistomerkiksi oliko se nyt Leningradin vaiko Stalingradin kaupungin piirityksestä kertovat.
Epäilystä herättää juuri näiden samankaltaisuus ja tarkoituksena on mitä varmemmin propagandaa varten tehdyt samoin kuin Anne Frankin,sillä lapsen järkytys viiltää syvemmin kuin aikuisen joka on kuin terävä miekka juuri prpagandistien käyttööön.
Ylen dokkarissa laatokan ympäri niitä juuri jokunen viikko sitten esiteltiin tietenkin ja käytiin Rahjan kaupungissa joka on saanut nimensä suomalaisen sosialidemokraatti loikkarin Eino Rahjan mukaan joka sittemmin liittyi Venäjän sosialidemokraatteihin eli Bolsevikkeinä paremmin tunnettuun puolueeseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Rahja
Epäilystä herättää juuri näiden samankaltaisuus ja tarkoituksena on mitä varmemmin propagandaa varten tehdyt samoin kuin Anne Frankin,sillä lapsen järkytys viiltää syvemmin kuin aikuisen joka on kuin terävä miekka juuri prpagandistien käyttööön.
Ylen dokkarissa laatokan ympäri niitä juuri jokunen viikko sitten esiteltiin tietenkin ja käytiin Rahjan kaupungissa joka on saanut nimensä suomalaisen sosialidemokraatti loikkarin Eino Rahjan mukaan joka sittemmin liittyi Venäjän sosialidemokraatteihin eli Bolsevikkeinä paremmin tunnettuun puolueeseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Rahja
Vastaukset 63
Vanhimmat
«Isoäiti kuoli 25. tammikuuta kello 3 1942»
«Leka kuoli 17. maaliskuuta kello 5 aamulla 1942»
«Vasja-setä kuoli 13. huhtikuuta klo 2 päivällä 1942»
«Ljosha-setä kuoli 10. toukokuuta kello 4 päivällä 1942»
«Äiti – 13. maaliskuuta kello 7.30 aamulla 1942»
«kaikki kuolivat» «Jäljellä on vain Tanja».
Joka tapauksessa 11-vuotiaan Tanjan paperilaput omaistensa
kuolinajoista ovat hyvinkin mahdollisia, ja ainakin niiden
sodanvastainen propaganda-arvo on suuri.
http://blokada900.narod.ru/40.jpg
«Kalevi Sorsa kuoli...»
«Neuvostoliitto hajosi...»
«DDR lakkasi olemasta...»
«Lenin-setä homehtui mauseleumissa...»
«Vasemmisto kärsi vaalitappion...»
«kaikki kuolivat» «Jäljellä on vain Tavja».
Kaltaisesi Suomi-homot olivat syyllisiä Leningradin lasten kärsimyksiin 1942. Saksalaisten natsihomojen ohella, tietenkin.
Kyllä minulla on sellainen muistikuva, että "vantaalainen" lasten ahdistelija oli tätä anti"natsien favoriitti-joukkoa?
Leningrad on muuten oikeesti "Pietari". Lapset toki kärsivät siellä. Toista oli silloin, kun suomalaisturistit jakoivat pjurukumia pikkupojille!
Sinun tapauksessasi luultavasti kyllä, pedofiili on asialla.
Se oli kaikkien Suomen vale-inkeriläisten idoli Vlad Pjutin, joka pikkupoikana "Leningradissa" pummasi pjurukumia finski-turisteilta. Ehkä hänen kaunansa Suomea kohtaan...???
Ei Suomessa ollut purukumia vielä silloin kun Putin oli pikkupoika. Silloin elettiin Suomessa vielä niin suurta pula-aikaa, että sinunkin anuraattorisi oli tehty vain puusta.
...idoliasi!
Sorry, Anteex, Ex cuse mii, Elä lyö!, en tee sitä enää. Lupaan parantaa tapani! -Kunhan annatte Karjalan takaisin. Sillä ehdolla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000028577645
Sinua epäilyttää siis päiväkirjojen samankaltaisuus? Niin mitä samankaltaista niissä on, Tanjan "päiväkirjahan" koostuu vain seitsemästä muistilapusta, muutamasta sanasta. No, kun kaikkea pitää aatteen takia epäillä, niin epäile pois.
Onneksi nettinatsien löpinät eivät voi kumota selvää faktaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Tanya_Savicheva
"Vapautus" Neustettinissä 16.02.1945
"Helmikuun kuudennentoista päivän aamuna 1945 venäläinen sotilasosasto miehitti RAD:n (Reichsarbeitdienst) tukikohdan Vilmseessä lähellä Neustettiniä. Komissaari kertoi minulle hyvällä saksankielellä, että leiri suljetaan ja meidät uniformupukuisena yksikkönä (RAD oli saksalainen työpalvelu, eivätkä uniformumme olleet sotilaallisia) siirretään kokoamisleiriin. Koska minä Brasilian kansalaisena kuulun liittoutuneisiin kansakuntiin komissaari pyysi minua toimimaan kuljetuksen johtajana siirryttäessä Neustettiniin entisen teräsvalimon alueelle. Meitä oli 500 tyttöä, jotka olimme olleet Reicharbeitdienstissä.
Komissaari sanoi minulle, että voisin ottaa haltuuni toimiston, mihin suostuin. Samantien hän kielsi minua olemasta yhteydessä muihin naisiin, sillä he olivat laittoman armeijan jäseniä (members of an illegal army). Vastaukseni, ettei se ole totta, hän kuittasi huomatuksella, että minut voidaan ampua välittömästi jos jatkan samanlaista asennoitumista.
Yht´äkkiä kuulin kovaa kirkumista. Viisi tyttöä tuotiin toimistoon kahden puna-armeijalaisen toimesta. Komissaari käski heidät riisuutumaan. Kun tytöt häpeissään kieltäytyivät sitä tekemästä, hän käski minun riisua heidät ja seurata häntä tyttöjen kanssa. Menimme pihan poikki tehtaan entiseen keittiöön, joka oli tyhjennetty kaikesta muusta paitsi joistain pöydistä ikkunaseinällä. Siellä oli hyvin kylmää, ja onnettomat tytöt tärisivät. Suuressa tiilimuuratussa huoneessa joukko venäläisiä odotti meitä, huudellen ilmeisesti rivoja huomautuksia, sillä jokaista heidän sanomaansa seurasi äänekäs naurunremakka.
Komissaari määräsi minut katselemaan, kuinka "Herrakansasta" otetaan luulot pois.
Oliko Ilja Ehrenburg Neustettinissä 16.2.1945??
Kaksi puolalaista saapui huoneeseen, pukeutuneina pelkkiin housuihin. Heidät nähdessään tytöt alkoivat kirkumaan. Ripeästi he tarttuivat yhteen kahdesta tytöstä, painoivat hänet selällen pöydän kulmaa vasten, niin että hänen nivelensä vääntyivät luonnottomasti. Melkein pyörryin, kun yksi miehistä otti esiin veitsensä ja viilsi häneltä oikean rinnan, muiden tyttöjen nähden. En ole koskaan kuullut ihmisolennon huutavan yhtä hirveällä tavalla, kuin tämä nuori nainen huusi. Tämän jälkeen molemmat puolalaiset viiltelivät tyttöä alaruumiseen venäläisten hohotuksen säestäminä.
Toinen tyttö huusi armoa. Hän oli poikkeuksellisen kaunis, ja minulle jäi muistikuva että "operaatio" tehtiin tälläkertaa hyvin hitaasti. Toiset kolme tyttöä olivat täysin murtuneita, huusivat äitejään ja kerjäsivät että heidät tapetaan nopeasti, mutta kohtalo ei ollut heille suopea.
Vimeinen viidestä tytöstä oli vielä melkein lapsi. Hänen rintansakin olivat vasta tuskin kehittymässä. Häntä viilleltiin kyljistä kunnes valkoiset luut olivat näkyvissä.
Jälleen tuotiin uudet viisi tyttöä. Tälläkertaa heidät oli valittu huolellisemmin. Kaikki olivat kehittyneitä ja kauniita. Kun he näkivät edeltäjiensä ruumiit, he alkoivat kirkua ja itkeä. Vaikka he olivat heikkoja, he yrittävät puolustaa, mutta turhaan. Puolalaiset tulivat kerta kerralta yhä julmemmiksi.Yhdeltä tytöltä he viilsivät auki kohdun ja koko vartalon, kaatoivat hänen runnellun ruumiinsa päälle polttoainetta, ja sytyttivät hänet palamaan. Toista ammuttiin genitaaleihin, jonka jälkeen hänen rintansa silvottiin.
Kun joku otti sahan työkalulaatikosta, alkoi ennennäkemätön kirkuminen. Nyt he irroittivat rinnat sahaa käyttäen, ja lyhyen ajan kuluttua lattia lainehti verestä. Verinen raivo valtasi venäläiset.
Lakkaamatta joku heistä toi yhä uusia ja uusia tyttöjä.
Kuin olisin punaisessa sumussa, näin kauheuksien tapahtuvan yhä uudelleen ja uudelleen, kuulin epäinhimillistä huutoa, voihkintaa kun uhrien yksittäisiä jäseniä silvottiin irti. Kun jalkani lakkasivat kannattamasta minua, minut nostettiin tuoliin. Komissaari huolehti tarkkaavaisesti siitä, että seurasin kidutusnäytöstä. Kun oksensin, he hetkeksi keskeyttivät työnsä. Yhtä tyttöä ei oltu riisuttu kokonaan. Hän oli ehkä muita vanhempi,sillä useimmat tytöt olivat noin 17-vuotiaita. Yksi kiduttajista valeli hänen rintaliivinsä polttoaineella ja sytytti ne tulee. Hänen huutaessa tuskaansa toinen kiduttaja otti ohuen rautapiikin ja työnsi sitä hänen vaginaansa kunnes se tuli ulos navasta.
Joukon tyttöjä he surmasivat jo pihalla, kun olivat ensin valinneet kauneimmat kidutushuoneeseen vietäviksi. Ilma oli täynnä satojen tyttöjen kuolinhuutoja, mutta tätä teurastusta ulkopuolella täytyy ehkäpitää humaanimpana, sillä on kauhea tosiasia ettei kukaan kidutushuoneeseen viedyistä menettänyt tajuntaansa käsittelyn aikana.
Heidän ilmeensä ja käyttäytymisensä olivat aina samanlaisia. He rukoilivat armoa, he kirkuivat kun heidän rintojaan leikattiin pois ja heidän genitaali-aluettaan silvottiin.
Useita kertoja kidutus keskeytyi kun lattia täytyi lakaista verestä ja ruumiit viedä pois.
Sinä iltana vajosin ankaraan kuumeeseen. Menetin kaiken ajantajuni, eikä minulla ole muistikuvia kyseisestä ajanjaksosta, aina siihen asti kun heräsin sotilassairaalassa. Saksalaiset joukot olivat valloittaneet Neustettinin tilapäisesti takaisin ja vapauttaneet meidät. Sain myöhemmin tietää, että noin 2000 tyttöä oli murhattu kolmen ensimmäisen venäläis-miehityksen päivän aikana."
Mrs. Leonora Geier
Silminnäkijä
Leonora Geier -omaa sukua Cavoa, syntynyt 22.10.1925 Sao Paulossa Brasiliassa, oli sodan ajan Saksassa, ja liittoutuneisiin kuuluvan maan kansalaisena hän sai tilaisuuden seurata puna-armeijan "antifasistista" toimintatapaa. Hänen raporttinsa on ilmestynyt aiemmin mm. "National Zeitungissa" Saksassa. Geierin kertoma ei ole mitenkään poikkeuksellista siinä aineistossa, jota Schleesiasta, Pommerista, Itä-Preussista, Sudeettimaasta ja muilta vanhastaan saksalaisten asuttamilta alueilta karkoitetuilta on kirjoitettu muistiin. Sodan viimeisinä kuukausina ja lähimpinä sodanjälkeisinä vuosina saksalaisiin kohdistui brutaalia terroria, joka joissain tapauksissa ylittää jopa "natsien" vastaisen propagandan käyttämien tosien ja kuviteltujen tapausten kauhistuttavuuden.
Tuomalla nämä tapaukset teidän tietoonne emme puolustele mitään muita tekoja millään aikakaudella tai missään osassa maailmaa. Realisteina toki odotamme, että arvostelijamme tulevat juuri näin tekemään, -ja syyttämään siitä välittömästi sen jälkeen meitä.
Äärivasemmiston höyrypäisille väkivalta-friikeille ja heitä palvoville löysä-aivoisille "intellektuelleille" Stalinin hovipropagandisti Ilja Ehrenburg edustaa jonkinlaista Stalin kauden hyväksyttäväksi tekevää "älyllistä" stalinismia. Ehrenburg ei viihtynytkään kolhoosien lannanhajussa tai pitkäpiimäisissä puoluekokouksissa, -paitsi viimeksimainituissa pitämässä "lennokkaita" puheita hirmuvallan ylistykseksi.
Ehrenburg viihtyikin paremmin Pariisissa kuin Moskovassa, jossa dekadentti ja nihilistinen elämäntapa oli toki mahdollinen suosikkien sisäpiirille, mutta Pariisi oli aina Pariisi!
Ostaakseen itselleen neuvostokansalaisille muuten mahdottoman vapauden matkustella tämä rappeutunut pervertikko käytti älyllisyyttään ja hienostunutta käytöstään läntisen sivistyneistön hurmaamiseen.
"Hyödylliset idiootit" eli länsimaiset porvarilliset älyköt, olivat NKVD:n värväys-ohjesäännössä oma kategoriansa.
Eihän Helsingin tai Pariisin yliopistokortteleiden kahviloissa sopinut heittää samaa tuubaa kuin vasemmistopuoleiden duunarijäsenille!
Paitsi itselleen ikuisen oikeassaolemisen ja moraalisen ylemmyyden patentoitua kaavaa (ns. marxilaisuutta) hakeva nuor-älymystö, Ehrenburgia ilmeisesti kiinnosti lännessä myös sadismin ja perversioiden pitkä perinne? Ilmankos hänen tiensä vei niin usein Ranskaan!
Venäjällä, missä kommunistit pitivät valtaa käsissään, oli vain runsaat 20 vuotta aiemmin tapahtunut vallankumous, ja "tasa-arvosta" ja muusta sellaisesta mikä ei Ehrenburgia kiinnostanut, puhuttiin yhä aivan liikaa. Kiehtoviin porvarillisiin paheisiin oli siten vain harvoin tilaisuuksia.
Bolshevistinen käytäntö oli tosin jo heti v.1917 juhlistanut "Suurta Sosialistista Vallankumousta" nimettömän Neustetttinin politrukin harrastusten kaltaisilla menoilla mm. Helsingin Viaporissa, jossa bolshevikki Pavel Dybenko järjesti aivan samanlaisen session tsaarin laivaston venäläisten upseerien perheenjäsenille. Tästä ei "Lenin-museossa" kerrota.
Pienellä päättelyllä ja kohtuullisen epävarmuuden hyväksyen voimme esitellä teille, arvoisat lukijamme. Leonora Geier-Cavoan helmikuussa 1945 Neustettinin pikkukaupungissa tapaaman komissaarin kasvot. Ilja Ehrenburg, olkaa hyvä
Niiden aitoutta vaan epäilin ja nämä Tanya Savichevan tekemät ovat sentään aidomman oloiset ja voivat hyvinkin olla totta,en sitä kiistä.
Mutta noi Anne Frankin tekelee eivät ole mitä todennäköisemmin lapsen kädestä ja ovat sodan aikaiseksi aivan liian massiiviset,paremmin jonkun kirjailijan tai kirjailijan alun.
PS:Pidän siis täysin mahdollisena juuri noita Tanyan tekemiä,Annen taas en usko tehneen ainakaan väitetyksi olevia.
Jaahas, taas on jollain nettinatsilla karannut mopo käsistä liiallisen liimanhaistelun ja kiljunjuonnin seurauksena. Cavoa ei ole edes mikään sukunimi. Missään maassa. Koko juttu on pelkkää natsien toisilleen syöttämää paskaa ja valetta.
Tottakai. Kaikki on propagandaa mikä ei sovi omiin uskomuksiin.
joo joo...
"Oliko Ilja Ehrenburg Neustettinissä 16.2.1945?? "
Ei ollut Ehrenburg eikä sen puoleen kukaan muukaan venäläinen, juttusi on satua.
By 3 March 1945 enemy tank spearheads had already appeared at Regenswalde, 8 kilometers east of my command post, which nonetheless remained in position. Strong rifle units followed the Russian armor and widened the gap, while the enemy also gained ground daily in the direction of Bad Polzin and captured Neustettin.
Erhard Raus, Panzer Operations. The Eastern Front Memoir of General Raus, 1941-1945, P. 319.
Paitsi että Tanja ja Anne ovat oikeita ihmisten nimiä, kun taas "Cavoa" ei tarkoita mitään. Se paljastaa natsilähteen valeeksi. Luultavasti jossain alkuperäisessä vähän fiksumman natsin tekstissä nimi on ollut "Cavour" tai joku muu oikeasti käytössä oleva nimi, mutta sitten lukutaidottomat vesipäänatsit ovat alkaneet kopioida kirjoitusta ja kirjoittaneet nimen väärin, minkä myötä koko vale on paljastunut.
...aaltoliikettä. Kuten myös Nemmersdorf joutui ensin venäläisille mutta saksalaiset valtasivat sen takaisin ja menettivät myöhemmin.
Jutulle ei muita lähteitä ole kuin uusnatsien puppugeneraattori Ernst Zündel. Tuota levitellään sinne tänne totena, vaikka tuo nimihomma ei edes ainoa moka siinä ole. Jo kuvaus kaupungin valtauksesta, joka lajemmassa versiossa esitetään, on paikkansapitämätön, ja päivämäärätkin on pielessä. Väärennös, ja jopa huono sellainen.
Kun juttusi todistetaan pupuksi niin voihan sitä kaikkea yrittää. Esitä joku lähde väitteellesi että Neustettin olisi ollut venäläisten hallussa tuolloin.
...Saksassa ilmestyvä "National Zeitung", joka saattaa olla sama lehti, joka aiemmin ilmestyi nimellä "Deutsche Soldaten und National Zeitung"?
"D.S.N.Z" oli saksalaisten sotaveteraanien ja itäalueilta karkoitettujen yhteysväline.
National Zeitungin kirjoituksessa mainitaan näin:
"...Die Berichte der deutsch-brasilianischen Staatsbürgerin Leonore Geier, geb. Cavoa, geb. am 22.10.1925, als Tatzeugin wurden auch von Bernhard Wassermann und Manfred Haer, Angehörigen der Inf.-Geschütz-und Ausbildungskomp I G 81 bestätigt, die nachträglich mit den Bergungsarbeiten in den Lagern betraut waren, als nach einem vorübergehenden Rückzug der 1. weißrussischen Armee die deutsche Wehrmacht nach einem Gegenstoß Neustettin wieder befreit hatte..."
Nyt en löytänyt alkuperäistä, mutta sitaatti lienee sen kaltainen. Leonora Geierin, omaasukua "Cavoa", syntymäaika ja -paikka (Sao Paulo) mainitaan.
Toiset todistajalausunnon antaneet ovat Bernhard Wassermann ja Manfred Haer.
Geierin kertoma saattaa kuullostaa uskomattomalta sellaisesta henkilöstä, joka ei tunne puna-armeijan yleisiä käytäntöjä miehitetyissä maissa. Mm. nykyisestä Tsetsenian sodasta saadaan kuvauksia brutaaleista julmuuksista, jotka ovat samaa tyyppiä, kuin Neustettinin tapaus.
Vaikkeivat nämä raportit ole viihdyttävää lukemistoa, otetaan yleisön pyynnöstä tunnetumman henkilön kuvaus:
"Viimeinen ilmavoitto sodan viimeisenä päivänä, ja joutuminen amerikkalaisten luovuttamana sotavankeuteen
Kahdeksas toukokuuta 1945 varhain aamupäivällä Erich Hartmannin lentue etsi hyökkääviä neuvostojoukkoja Böömissä, Brunnin kaupungin ympäristöstä. Joku punalentäjä oli jo sodan päättymisen tunnelmissa, ja esitteli taitolentoaan kaupunkilaisille, kun Hartmannin tykit katkaisivat hänen lentonsa. Tämä jäikin JG-52:n viimeiseksi taistelutoimeksi, sillä taistelut Euroopassa päättyivät virallisesti kyseisenä päivänä Saksan antautumiseen. Väkivalta ei toki loppunut, kuten tulemme näkemään.
Saatuaan tiedon sodan loppumisesta JG-52:n lentäjät, kenttähenkilökunta ja yksikön mukaan liittyneet sotilaiden perheenjäsenet valmistautuivat siirtymään turvaan amerikkalaisten miehittämälle alueelle, mihin suuret joukot epätoivoisia pakolaisia oli jo pyrkimässä. Kun sotahistorian kunniakkaimman ja menestyneimmän hävittäjäosaston viimeiset koneet syttyivät ja räjähtelivät panostettuina Böömissä sijaitsevan sotilaskentän reunassa, kuorma-autojen kolonna oli jo täyttä vauhtia matkalla länteen.
Ilma-armeijan komentajan, kenraali Seidemannin viimeinen käsky JG52:lle koski Hartmannia ja JG-52:n komentajaa, 212:n pudotuksen ässää Hermann Grafia: "GRAF JA HARTMANN LENTÄVÄT VÄLITTÖMÄSTI DORTMUNDIIN, JA ANTAUTUVAT SIELLÄ BRITTIJOUKOILLE. MUU JG52:N MIEHISTÖ ANTAUTUU VENÄLÄISILLE." Seidemann päätteli, ettei heidän kohtalonsa puna-armeijan käsissä ei olisi kadehdittava.
Molemmat lentäjä-ässät ymmärsivät käskyn perusteet, eikä annetun käskyn rikkominen ollut heidän tapaistaan. JG-52:n tukikohta oli sodan viimeisinä viikkoina muodostunut turvapaikaksi, paitsi lentäjien ja kenttähenkilökunnan omaisille, myös suurelle määrälle saksalaisia siviilejä, jotka pakenivat Böömin ja Sudeettimaan saksalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa. "Katso tuonne, Bubi. Yli kaksituhatta naista, lasta ja vanhusta, -henkilöstön sukulaisia ja pakolaisia. ... Pitäisikö minun hypätä Messershmittiin, lentää Dortmundiin ja jättää nämä ihmiset tänne?", kysyi Graf Hartmannilta.
On tilanteita, joissa valittavissa olevista mahdollisuuksista vain yksi jättää ihmiselle hänen itsekunnioituksensa, eikä se välttämättä ole helpoin vaihtoehto. Hartmann ja Graf päättivät pysyä laivueensa mukana, kävi miten kävi.
Böömissä ja Sudeeteilla vuosisatoja asuneet saksalaiset joutuivat sodan lopulla ja sodan jälkeen kaikkien kuviteltavissaolevien raakuuksien kohteeksi, ja he pyrkivät pelastautumaan alueella vielä olevien Wehrmachtin ja Luftwaffen yksiköiden läheisyyteen. Nyt Hartmann ja Graf yrittivät pelastaa kaikki, jotka turvautuivat heihin.
Nousu ilmaan Deutsch Brodin tilapäiskentältä, missä JG52:n esikunta ja Erichin johtama 1. laivue majailivat sodan loppuessa, olisi kiinnittänyt venäläisen tykistön huomion kenttään ja sille keräytyneisiin pakolaisiin. Graf päätti tuhota kaikki koneet ja evakuoida ihmiset autoilla jenkkien luokse. 25 Messerschmittiä valeltiin bensiinillä, ja Hartmann sytytti roihun oman nimikkokoneensa, Karaya 1:n, aseiden suuliekillä.
Liekit ja musta savupatsas merkitsivät Deutsche Brodin kentän autosaattueen ajaessa kohti pelastusta, kuten he luulivat.
Taitavasti ja määrätietoisesti toteutetun evakuointimatkan jälkeen pakolaiset tapasivat amerikkalaiset miltei Böömin ja Baijerin rajalla, Strakonizissa (Strakonice), ja olisivat turvassa. He eivät voineet tietää sen vihan määrää, mikä kiehui politikoivien jenkki-kenraalien mielissä. Annamme kirjan kertoa:
Jouduttuaan lopulta liittoutuneiden käsiin, Hartmannin kokemukset vastustajien käyttäytymisestä ovat dramaattisella tavalla poikkeavia:
Amerikkalaiset loivat muutamia ihailevia katseita saksalaisnaisiin, mutta antoivat heidän olla rauhassa perheidensä parissa. Erich tunsi syvää helpotusta. Rannekellot ja muu henkilökohtainen omaisuus olivat pieni hinta siitä, että he olivat päässeet turvaan amerikkalaisten puolelle. Neuvostoliiton miehittämillä alueilla neuvostosotilaat olivat syyllistyneet niin suurimittaiseen seksuaaliseen väkivaltaan saksalaisia naisia kohtaan, ettei vastaavaa ole lähihistoriassa nähty.
Amerikkalaiset upseerit olivat jo luvanneet, ettei saksalaisia luovutettaisi venäläisille. Erich oli kiitollinen siitä, että hänen miehistönsä ja heidän perheensä säästyisivät tältä kohtalolta.
USA:n ja Neuvostoliiton kesken oli kuitenkin sovittu yhtä ja toista, mitä eivät amerikkalaiset äänestäjät tiedä tänäkään päivänä: Saksalaiset sotilaat ja siviilit(!!) luovutettiin 17.05.1945 puna-armeijalle, joka saapui Strakoniziin ottamaan vastaan vankeja:
Ennen kuin amerikkalaiset ehtivät lähteä takaisin, he joutuivat todistamaan kohtaloa, johon tietämättään olivat tuominneet viattomat saksalaisnaiset ja tytöt. Amerikkalaiset saivat huomata liittolaistensa pystyvän yksilötasolla laskeutumaan inhimillisen raadollisuuden alemmille tasoille. Keokukista ja Kokomosta kotoisin olleet nuoret sotapojat saivat omin silmin nähdä "karhun elämöivän".
Aseettomat saksalaismiehet komennettiin riviin ja puolihumalassa heiluvat, konekiväärein ja kiväärein aseistautuneet puna-armeijan sotilaat asettuivat vartioimaan heitä. Toiset sotilaat hyökkäsivät naisten ja tyttöjen kimppuun, repivät heidän vaatteensa ja alkoivat raiskata heitä niityllä aseveljiensä, voimattomien saksalaisten ja tapahtumia Yhdysvaltain armeijan kuorma-autojen lavoilta järkyttyneinä seuranneiden amerikkalaissotilaiden silmien edessä.
Tapahtumat näyttivät halvaannuttaneen amerikkalaiset. Mutta kun kaksi alastonta ja itkevää saksalaistyttöä juoksi kuorma-autojen luokse etsimään suojaa, he ymmärsivät sentään nostaa nämä lavalle turvaan. Venäläiset eivät arvostaneet moista ritarillisuutta. He alkoivat ammuskella villisti ilmaan ja huudella amerikkalaisille lähtien samalla etenemään pahaenteisesti kohti amerikkalaisten kuorma-autoja. Niiden kuljettajat painoivat kaasun pohjaan...
Nuori kolmissakymmenissä ollut saksalaisnainen, joka oli erään kersantin vaimo ja kaksitoistavuotiaan tyttären äiti, rukoili polvillaan välillä Jumalaa ja välillä venäläissotilaita, että he ottaisivat hänet ja säästäisivät hänen lapsensa. Hänen rukouksiaan ei kuultu. Saksalaismiehet katsoivat avuttomina kiväärien piiput vatsassaan, kuinka nainen aneli pahoinpitelijöitään kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan.
Eräs venäläiskorpraali astui naisen eteen suu virneessä. Yksi hänen seurassaan olleesta neljästä sotilaasta potkaisi naista kaikin voimin vatsaan sotilassaappaallaan. "Kirottu fasistisika!" sotilas karjaisi. Nuori äiti kaatui maahan henkeään haukkoen. Sitten naista potkaissut sotilas otti kiväärinsä ja ampui hänet yhdellä päähän tähdätyllä laukauksella.
Venäläiset hyökkäsivät ikään katsomatta kaikkien saksalaisnaisten kimppuun. Kaksitoistavuotiaan tytön äidin tappanut sotilas raahasi tyttären panssarivaunun taakse. Hänen seuraansa liittyi muitakin sotilaita. Puoli tuntia myöhemmin tankin takaa kompuroi äänensä käheäksi itkenyt alaston tyttö, joka ei pystynyt enää seisomaan, vaan luhistui maahan kuin rikkinäinen nukke.
Kerran niin rauhallisella niityllä näytellyssä hirvittävässä näytelmässä kärsivän lapsen ahdinko oli kuitenkin vain yksityiskohta. Voimattomat saksalaiset pyysivät venäläisiltä vartijoiltaan, että heidän sallittaisiin auttaa tyttöä. Konepistooleilla osoittelevat venäläiset päästivät lopulta saksalaisen lääkintämiehen lapsen luo. Tyttö kuoli kuitenkin seuraavan tunnin kuluessa, ja hänen viimeiset valitushuutonsa raastoivat Erichin ja hänen miestensä mieliä.
Romuluiset venäläissotilaat raiskasivat armotta kahdeksan-yhdeksänvuotiaita tyttöjä kerran toisensa jälkeen. Heillä ei näyttänyt olevan muita tunteita kuin viha ja himo. Raakalaisten tyydyttäessä halunsa naisten kirkaisujen ja kauhunhuutojen täyttämällä niityllä Erich ja hänen miehensä katselivat konekiväärien suihin.
Himonsa tyydyttäneet venäläissotilaat, joiden univormut olivat tahriintuneet vereen, tulivat virnistellen vapauttamaan Luftwaffen miehiä vartioineita vartijoita konekiväärien takaa. Alaikäisiä tyttäriään suojelemaan pyrkineet äidit hakattiin armotta tajuttomiksi, raahattiin lasten luota ja raiskattiin uudelleen.
Kovapintaiset sotalentäjät, jotka olivat nähneet satoja ilmataisteluita ja haavoittuneet itsekin, puhkesivat itkemään täysin avoimesti. Erich kärsi enemmän kuin koskaan. Hän yritti hillitä itseään, ettei olisi antanut periksi lähes vastustamattomaksi kasvaneelle halulleen oksentaa. ...
Osa naisista vietiin pois kuorma-autoilla, eikä heistä sen koommin kuultu mitään. Takaisin tuodut luhistuivat miestensä ja isiensä käsivarsille. He olivat joutuneet kokemaan uskomattomia kauheuksia, mutta lisää oli vielä tulossa. ...
Sitten niityn reunoille ajettiin joukko panssarivaunuja vartioon ja alue eristettiin yöksi. Venäläissotilaat tulivat kerta toisensa jälkeen ja raastoivat naiset ja tytöt näiden miesten ja isien käsivarsilta. Raiskaukset jatkuivat läpi yön, aivan viimeisiä aamuyön tunteja lukuun ottamatta...
Aamun ensimmäisten auringonsäteiden alkaessa valaista panssarivaunujen ympäröimää niittyä monet saksalaisista eivät reagoineet niiden lämpöön mitenkään... Erich huomasi lähellään erään kersantin ja hänen vaimonsa sekä tyttärensä elottomat ruumiit. Kersantti oli yön pimeydessä viiltänyt vaimonsa rannevaltimon auki improvisoidulla tikarilla, tehnyt saman yksitoistavuotiaalle tyttärelleen ja lopuksi itselleen...
Jotkut miehet olivat tukehduttaneet vaimonsa ja lapsensa ja hirttäytyneet sitten itse kuorma-autojen kylkiin minkä tahansa köydestä käyvän apuvälineen avulla. He olivat valinneet kuoleman maanpäällisen helvetin sijasta. ...
Tapahtumien iskiessä Erichin tietoisuuteen hän alkoi puhua itsekseen: "Sinun on pysyttävä elossa, Erich, tuli mitä tuli. Sinun on pakko selvitä hengissä, että voit kertoa muille nämä tapahtumat, joita et itsekään voi uskoa tosiksi. Et saa koskaan unohtaa, minkälaisia tekoja ihmiset pystyvät tekemään, jos sallivat itsensä laskeutua eläimien alapuolelle."...
Sivuilta 171-173,
Erich Hartmann - Raymond F. Toliver & Trevor J. Constable: "Erich Hartmann", engl: "The Blond Knight of Germany"
Koala-kustannus, Helsinki, Karisto OY Hämeenlinna 2003, Suom. Petri Kortesuo
Väkivalta-orgiat loppuivat toisen päivän iltana, puna-armeijan kenraalin saapuessa paikalle. Kun kolme sotilasta vielä seuraavanakin yönä sieppasi erään tytön ja raiskasi hänet, kenraali antoi hirttää heidät. Muista rankaisutoimista ei ole havaintoja.
Naisista ja tytöistä, jotka katosivat neuvostosotilaiden vieminä ei ole saatu tietoja sen jälkeen, kuten ei ole kuultu Neuvostoliiton tai Venäjän edustajien anteeksipyyntöjäkään. Gorbatshow sentään tunnusti Neuvostoliiton vastuun Katynin murhista.
"Voiton-päivän" eli näidenkin hirmutöiden muistelujuhlaan Moskovaan matkustaa säännöllisesti mm. Suomen presidentti, joka kuuluu olevan naisten tasa-arvon kannattaja? Ehkä olemme kuulleet väärin?"
Zündel mainitsee lähteen: "National Zeitung", tietty numero.
"Geierin kertoma saattaa kuullostaa uskomattomalta sellaisesta henkilöstä, joka ei tunne puna-armeijan yleisiä käytäntöjä miehitetyissä maissa."
Kuulostaa se uskomattomalta vaikka tuntisikin, se on nimittäin sepite. Liian moni asia ei täsmää ja tuo lähdekään ei ole Zündeliä uskottavampi. Ei se siitä lisäkertomuksilla todemmaksi muutu.
Ei se paska siitä parane että sitä kierrätetään eikä sen todemmaksi muutu.
...punasotilaat kiduttivat ja raiskasivat ja murhasivat "voiton päivää" juhliessaan, siitä ei ole edes esitetty laskelmia.
Valitettavasti neuvostoarmeija tunnetaan juuri tämänkaltaisesta "aktivismistaan" kaikkialla, minne Stalin tai Putin on joukkonsa lähettänyt. Myös Suomessa sattui traagisia tapauksia.
Mutta neuvostosotilaan kunnian pelastaa juutalaissyntyinen poliittinen upseeri ja periaatteellinen kommunisti Lew Kopelev:
" Kiovassa keskiluokkaiseen juutalaiseen perheeseen v.1912 syntynyt Lew Kopelev on niitä historian henkilöitä, jotka erityisesti pitäisi muistaa, mutta joista yleensä emme lue tai kuule sanaakaan. Aleksandr Soltshenitsyniin, jonka hän tapasi vankileiri-vuosinaan, Kopelev oli tehnyt vaikutuksen, ja hänen piirteitään on stalinistisia Gulag-leirejä kuvaavan romaanin "Ensimmäinen piiri" eräällä henkilöllä.
Soltshenitsynin taistelun neuvostojärjestelmän kanssa tunnemme, mutta miksi v.1941 idealistisena bolshevikkina vapaaehtoisesti puna-armeijaan liittynyt ja luotettuna propagandaupseerina toiminut Kopelev syöstiin lähes kymmeneksi vuodeksi "vankileirien saaristoon"?
Tuomio-papereissa lukee "yhteistoiminta vihollisen kanssa" ja "joukkojen poliittisen tietoisuuden vahingoittaminen". Tämä sanonta kätkee yrityksen estää puna-armeijan saksalaisiin siviileihin kohdistuneita raakuuksia. "
Lähde (luotettava): http://tappis.0catch.com/Lew_Kopelev.htm
Vähemmän kuin mitä natsit tappoivat ja raiskasivat Venäjällä ITSE ALOITETTUAAN koko sodan.
saduksi ollenkaan ja jokainen voi lukea noista tapahtumista esim. Anthony Beevorin kirjasta Berliini 1945.
Ilja Ehrenburg puheissaan kiihotti juuri käymään saksan vaaleita noitia vastaan ja raiskauksista olivat tietoinen Stalin ja Berijakin varsinkin Itä-Preussissa tapahtuvien joukkoraiskauksien,murhista,siviilien järjestelmällisestä vainoamisesta.
Ilja Ehrenburg feat Anna Ahmatova,juuri ennen Saksaan hyökkäystä.
Rohkeuden hetki on lyönyt
Olet nyt Saksan maaperällä,koston hetki on lyönyt,älä laske päiviä.älä laske peninkulmia,laske vain tappamiesi saksalaisten luku,tapa saksalaiset-se on äitisi rukous,tapa saksalaiset -se on venäjän kansan huuto,älä epäröi.älä luovuta,tapa.
Jopa ruumiita kaivettiin haudoista ja ripusteltiin näytille kymmeniä tuhansia joukkojen edelle niiden kulkeman reitin varrelle ja 200m välein olli kylttejä joissa kiihotettiin neuvostojoukkoja järjettömään murhaamiseen,raiskaamiseen.
Pommeri ja Neustettiin murtui juuri keväällä 24 helmikuuta hyökkäys alkoi juuri tonne Neustettiin
http://de.wikipedia.org/wiki/Szczecinek
http://www.neustettin.de/
Pidät myös ilmeisesti Antony Beevoria natsina kun hän kuvaa juuri samankaltaisia tapahtumia kaikkialle itärintamalla aina berliiniin asti.
En viitsi kirjoitella juuri noita sanlaisia tapahtumia mitä kirjassa kuvataan,sillä jokainen voi kirjastosta tai kirjakaupasta hakea ja tarkistaa tietojen todenperäisyyden.
Sinä olet valehteleva sionisti
Beevor ei väitä, että Anne Frank on väärennetty. Hän ei myöskään vahvista noita natsien Neustettin-juttuja. Jos siteeraat, niin siteeraa Beevoria, älä natsien pölhö-kustaa -sivustoja.
Todellinen syy siihen, miksi et siteeraa Beevoria, on se että hän antaa NL:n otteista lievemmän kuvan kuin natsisivustot.
Hän ymmärsi, että mikään ei voi oikeuttaa niitä tekoja, joihin neuvostojoukot syyllistyivät Saksassa ja Puolassa.
Hän ymmärsi, ettei mikään voi oikeuttaa niitä tekoja, joihin natsijoukot syyllistyivät Venäjällä ja Ukrainassa.
...kauheuksista, joista Beevor kertoo.
"Suomalaisten "panttivankisyndrooma"
Kun arvostettu sotahistorioitsija Antony Beevor kävi Suomessa, niin hänen Berliini-kirjansa markkinoimis-tilaisuudessa Helsingissä Akateemisessa kirjakaupassa, ryntäsi yleisön joukosta nuori suomalainen nainen aivan paniikissa ja alkoi sättiä Beevoria siitä, että tämä kehtaa kertoa venäläisten joukkoraiskanneen saksalaisnaisia viikkoja kertomatta, että näin oli venäläisten pakkokin tehdä, koska he olivat köyhiä toisin kuin amerikkalaiset, joilla oli purkkaa jne.
Sitä joukkoraiskasivatko amerikkalaiset purkan voimalla viikkoja, ei tyttö tarkentanut.
Beevor on kirjoittanut sekä tasapuolisesti että rohkeasti, ja monelle nykylukijalle hänen kirjansa on ensimmäinen saatavilla oleva opus, jossa puna-armeijan julmuudet saksalaista siviiliväestöä kohtaan kerrotaan peittelemättä. Beevor onnistui pääsemään käsiksi mm. KGB:n edeltäjän, NKVD:n, raportteihin joita asiamiehet lähettivät joukko-osastoista Moskovaan. Nämä tiedot olivat tosia sillä niitä ei oltu tarkoitettu julkisuuteen.
Eivätkä ne suurimmalta osin päässeet julkisuuteen edes Beevorin kirjassa, sillä niitä ei voi jättää lukijoiden nähtäviksi. Nyt kun tietoa puna-armeijan "vapautuksen" luonteesta ei voida enää peitellä suomalaisiltakaan, on tullut tavaksi jauhaa ensin "saksalaisten vastaavista teoista" ennenkuin otetaan Beevorin kertoma puheeksi. Niin tekee myös Yliopistolehti:
*Beevor tarttuu arkaan aiheeseen kuvatessaan puna-armeijan sotilaiden laajamittaista syyllistymistä murhiin, ryöstelyyn ja raiskauksiin. Puna-armeijan heikko kuri ja kostonhimo johtivat siihen, että saksalainen siviiliväestö joutui kokemaan samanlaista kärsimystä, jota saksalaissotilaat olivat aiheuttaneet Neuvostoliitossa ja Puolassa. Beevor mainitsee teoksessaan länsivaltojen suorittamat Saksan kaupunkien pommitukset ja ryöstelyn, johon länsivaltojen sotilaat Saksassa syyllistyivät. Hän osoittaa vakuuttavasti, että saksalaisetkin saattoivat olla uhrin asemassa sodassa, jonka heidän johtajansa olivat aloittaneet ja jonka aikana saksalaisjoukot olivat syyllistyneet raakalaismaisiin rikoksiin.*
http://yliopistolehti.helsinki.fi/2002_20/kulttuuri.html#Siviiliv%E4est%F6%20sodan%20jaloissa
Tämä pakonomainen jankkaaminen onkin osa suomalaisiin neuvosto-kyyristelyn aikana tarttunutta panttivankisyndroomaa, eli uhrin samaistumista rikolliseen.
Samassa kirjailijan ja yleisön tapaamisessa Beevor tuli vastanneeksi myös kysymykseen, "olisivatko Berliinin tapahtumat toistuneet myös Suomessa, jos neuvostojoukot olisivat päässeet pääkaupunkiin asti". Beevorin vastaus toistaa mm. Sampo Ahdon käsitystä, että neuvostopropagandan suomalais-vihaan kiihdyttämät sotilaat tuskin olisivat käyttäytyneet toisin.
Suomalaisille vasemmistolaisille on hyvin vaikeaa luopua pitkään vaalimastaan neuvosto-ihailusta, tai edes sallia kenenkään muun puhuvan heidän torjumistaan tosiasioista ilman että räksytys-vaihde menee päälle. Kun todellisuuskuva on vääristynyt, se vääristää koko persoonallisuuden.
Neuvostosotilaiden julmuuksista on jo julkaistu niin paljon aineistoa, että sen läpikahlaaminen olisi ylivoimaisen rasittavaa kenelle tahansa. Kaikkialla, mistä on joku selvinnyt hengissä kertomaan, toistuvat samat kuviot.
Hävittäjälentäjä Erich Hartmannin silminnäkijän todistus JG52:n henkilökunnan omaisten ja heihin turvautuneiden pakolaisten karusta kohtalosta puna-armeijan käsissä riittänee?
Antony Beevorin, sudeettisaksalaisten pakolaisten ja kommunismin romahdusta seuranneen avoimemman(?) ilmapiirin ansiosta meillä on mahdollista muodostaa käsitys niistä asioista, joiden estäminen tai edes yritys tehdä se, oli Lew Kopeleville sen luokan moraalinen imperatiivi, ettei hän voinut toimia toisin. Joskus on helpompaa ottaa vastaan epäinhimilliseksi tiedetyn rangaistuskoneiston tuomio-ruletin määräämät vankileirivuodet, kuin elää sen muiston kanssa että käänsi katseensa toisaalle. Kopelev ansaitsee siksi kaiken kunnioituksemme.
Beevorille räksyttäneen suomalaisen kulttuurivasemmistolaisen tajuntaa leimaavat aivan muut mekanismit: Kykenemättömyys käsittää muiden kuin "omalla puolella" olevien ihnimilliset kärsimykset empatian arvoisiksi yhdistääkin heikäläisiä siihen joukkoon, joka toimii heille vihantunteiden ulkoistettuna atrappina: Heinrich Himmleriin, Adolf Eichmanniin ja Rudolf Hössiin, holocaustin toimeenpanijoihin. "
Lainattu: http://tappis.0catch.com/Lew_Kopelev.htm
Beevor ei keskity kirjassa nauvosto joukkojen raakuuksiin vaan Berliinin valtaukseen ja sen kulkuun.
Beevor kuvaa hyvin monessa tapaksessa näitä joukkoraiskauksia jotka olivat juuri Ilja Ehrenburgin ja muiden kansankiihottajien aikaasaamia,Stalin,Berija ja kaikki muut rintamalla olleet tiesivät näistä,mutta eivät välittäneet tuon taivaallisa vaan heitä kiihotettiin vain lisää ja Stalinkin oli hyvin pettynyt kun noin 8,5 miljoonaa saksalaista pakeni Itä-Preussin valtauksen saurauksena koska he olivat kiihottaneet joukkoja kostamaan kaiken vääryyden vaikka siviileille.
Jopa neukku upseerit pitivät saksalaisia naisia seksiorjinaan samalla kun rivisotilaat pitivät kimpassa itsellään saksalaisnaisia seksileluina jotka hyvin monet sitten kännipäissä murhattiin.
Todellinen syy hänen lievenpien ilmaisujen taustalla on se että se ei olisi läpäissyt sensuuria ja hänet olisi leimattu natsiksi "saksalaismielisyydestä" joka on kauhistus tietyille tahoille jotka ja haluavat pitää monopolia ihmisten ajatuksista.
Lew Kopelev 1912 - 1997
1912 Syntyy 9.04 Kiovassa, Ukrainassa.
1929 Pidätettynä epäiltynä yhteydenpidosta "buharinilaiseen" tai "trotskilaiseen" oppositioon. 10 päivää arestissa.
1932 Kopelev on silminnäkijänä seuraamassa kollektivisointia eli "kulakkien likvidointia" ja viljan riistämistä maalaisilta. Hän kertoo näistä ajoista elämänkerrassaan "The Education of a True Believer", josta Robert Conquest on siteerannut hänen kuvauksensa julkaisuihinsa.
1933-1935 Opiskelee Harkovan yliopiston filosofisessa tiedekunnassa.
1935 Saksan kielen opintoja Moskovan vieraiden kielten instituutissa.
1938 Siirtyy Moskovan filosofiseen instituuttiin lukemaan kirjallisuutta ja historiaa.
1941 Opinnäyte "porvarillisen vallankumouksen ongelmista Friedrich Schillerin tuotannossa".
1941-1945 Vapaaehtoisena puna-armeijaan. Nimitetään upseeriksi vihollisjoukkoihin kohdistuvan propagandan osastoon.
1945 Puna-armeijan tunkeutuessa Itä-Preussiin Kopelev yrittää hillitä siviileihin kohdistuvia raakuuksia. Hänet tuomitaan "porvarillisesta humanismista", "yhteistyöstä vihollisen kanssa" ja "joukkojen poliittis-moraalisen tason vahingoittamisesta".
1945-1954 Vankileirillä. Tutustuu Aleksandr Sotshenitsyniin.
1955-1957 Vapaana kirjailijana Moskovassa.
1957-1960 Dosentuuri Moskovan polygraafisessa instituutissa.
1960-1968 Tieteellistä työtä Moskovan taidehistorian instituutin kanssa.
1968 Kopelev liittyy toisinajattelijoihin kohdistuvia poliittisia oikeudenkäyntejä, sensuuria ja stalinismin uudelleennousua arvostelevien joukkoon. Hänet erotetaan puolueesta ja yhteistyö tieteellisten laitosten kanssa päättyy.
V.1968 jälkeen Vapaana kirjailijana ja kirjallisuuden tutkijana.
1975 Julkaisukiellossa.
1980 Maastamuuttoviisumi yhdeksi vuodeksi Saksan Liittotasavaltaan. Neuvostoliiton kansalaisuus peruutetaan.
1981 Kölnin yliopiston kunniatohtoruus, saksalaisten kirjakauppojen rauhanpalkinto.
V.1981 jälkeen Tutkijaprofessorina Wuppertalissa Bergin yliopistossa.
1984 Kunniatohtoriksi: New School for Social Research, New York.
1990 Mihail Gorbatshov palauttaa Kopeleville Neuvostoliiton kansalaisuuden.
1991 Osnabrückin kaupungin myöntämän Erich-Maria-Remarque-rauhanpalkinnon ensimmäinen vastaanottaja.
1997 Lew Kopelev kuolee 18. kesäkuuta Kölnissä.
....Lääketieteen ja kirurgian tohtori Arnold Niedenzu Rösselin kaupungista Itä-Preussista kertoo, mitä tapahtui puna-armeijan "vapauttaessa" aluetta natsien vallasta:
"Venäläisten tunkeutuessa Itä-Preussiin olin johtavana lääkärinä Rösselissä Pyhän Joosefin sairaalassa ("St.Josefs Krankenhaus"). Vasta erään puolalaisen lääkärin tultua tilalleni jätin Itä-Preussin 12.12.1945. Rösseliä ja sen ympäristöä ei oltu lainkaan evakuoitu, ja vain harvat asukkaista olivat ehtineet lähteä venäläisten tieltä turvaan oikeaan aikaan.
Kaupunkia lienee pidetty vähäarvoisena kohteena, joten se miehitettiin vasta 28.1.1945 puolenpäivän aikaan. Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.
Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisinmaata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan.
Kaupungin ympäristössä ammuttiin vauraimmat maanviljelijät ja tilanomistajat. Eräässä ympäristön kylässä, Plössenissä joutui puolet asukkaista tuhon omiksi. Trautenaun kylässä Kreis Heilsbergssa enemmän kuin puolet. Ammuttujen pappien määrä on myös huomiotaherättävä: Lindenblattin ja Rastenburgin kirkkoherra Zagermann-Glocksteinia ammuttiin päähän kahden venäläisen toimesta.
Ludwig Santoppenin ampui venäläinen upseeri, joka oli iltaisin antanut hänen kestitä itseään.
Markiisitar Plausen ammuttiin kahden sisarensa väliin. Sisaret kaatuivat hervottomina maahan järkytyksestä, millä ehkä välttivät saman kohtalon.
Pian ensimmäisten päivien jälkeen meille tuotiin nainen, jolla oli hyvin vaikea keuhkoon ulottuva ampumahaava. Kun eräs venäläinen oli ollut raiskaamassa häntä, nainen oli kertonut tälle olevansa raskaana ja odottavansa synnytystä. Tällöin venäläinen oli lyönyt häntä vatsaan ja ampunut häntä. Lapsi syntyi ennenaikaisesti. Äiti joutui nopeasti toivottomaan tilaan sairaalassa, mutta parantui kuukauden kuluessa.
Raiskaukset saavuttivat aivan uskomattomat mittasuhteet. Kokemuksieni perusteella voin väittää, että naisista ja tytöistä 50 ja 15 vuoden väliltä vain 10% onnistui välttämään tämän kohtalon.
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin,ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisäänpotkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan.
Monet naiset ammuttiin lopuksi, esimerkiksi tunnettu rouva K. Rouva D ammuttiin ja sen jälkeen hänen ylitseen ajettiin autolla. Tavallisesti naiset pahoinpideltiin raiskausten jälkeen, tai saatettiin muuten huonoon olotilaan.
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
(Ostdok.2./37/103-108.)
Ihanko olet itse suomentanut noita dokumentteja vai mikä lienee lähteesi tuolle "kertomuksellesi"?
Nuo virheet tekevät jutun vähintäänkin epäuskottavaksi ja vielä epäuskottavammaksi sen tekee lähteet. Mutta tätähän tämä on tiedän uusnatsien kanssa "keskustelu". Jos yksi virhe löytyy, se yritetään vesittää, jos lisää löytyy niin siirrytään seuraavaan keksittyyn tarinaan.
Mikä hinku sinulla on väittää brutaalia puna-armeijaa kilteiksi partiopoika-plösöiksi??
Väittäessäsi raportteja bolsujen hirveykssistä "keksityiksi" teet itsestäsi D.Irvingiäkin pahemman kiistäjän.
Eikö teillä vasemmistolaisilla ole minkäänlaisia inhimillisiä tunteita ja moraalia, kun puolustatte bolshevikkirn ja kommareiden tekemiä sotarikoksia ja kansamurhia?
Olette täysin periaatteetonta ja aivotonta sakkia, toisin kuin puoluetoverinne Lew Kopelev, joka sai 10 vuotta leiriä yrittäessään estää sotarikoksia:
http://tappis.0catch.com/Lew_Kopelev.htm
Tri Niedenzun raportti on julkaistu itädokumenttien sarjassa. Hae itse Googlella.
Lisää linkkejä:
http://www.wintersonnenwende.com/scriptorium/english/archives/sginferno/sgi00.html
http://www.gnosticliberationfront.com/sudeten_german_inferno_the_hushe.htm
http://www.gnosticliberationfront.com/apocalypse_at_dresden.htm
http://www.wintersonnenwende.com/scriptorium/english/archives/sginferno/sgi11.html
Lew Kopelew EI väittänyt Anne Frankia väärennökseksi eikä natseja paremmaksi kuin NL.
tekemäksi ja Ukrainan kansanmurhaakaan ei ilmeiseti tapahtunut ollenkaan tai ne ainakin stalinistit kiisää jos tapahtuikin niin saksalaisia syytetään,eikö?
Yli 60 vuotta samat lähteet väittivät Katynia saksalaisten tekemäksi jotka ovat monopolisoineet holocausti keskustelun ja vasta sitten kun sitä haluttiin käyttää veläläisiä vastaan korjattiin valheet ja totuus pääsi ihmisten tietoon.
Ukrainassa ei ole tapahtunut kuin pienimuotoinen nälänhätä 10 miljoonaa kuollutta 1932-32 joka kiistettiin myös 60 vuotta ja kun sitä tarvittiin venäläisiä vastaa sekin kerrottiin ihmisille.
Samaa historian vääristelyä ja tutkimusten monopoli asemaa käytetään edelleen saksalaisia ja historian tutkijoita vastaan järjestelmällisesti.
Sinä siis tosiaan väität Anthony Beevoriakin nvalehtelijaksi ja natsiksi,kas kun ei ajatusten monopolin omaavat ole häntä sulkeneet sitten vankilaan Irvingin kanssa.
Beevor EI väitä natsien olleen parempia kuin NL eikä Anne Frankin olleen väärennös. Siinä ero lekapäänatseihin.
"Akateemisessa kirjakaupassa rynnännyt suomalaisnainen" taitaa olla samanlainen nettinatsien liimanhuuruinen mielikuvitusolento kuin heidän Neustettin-juttunsakin.
Etkö parempaan pysty?
...tästä välikohtauksesta, ja suomalaisen "älymystön" epäeurooppalaisuudesta.
Uskottavuutesi murenee, oi nuijapääkommari!
Sattuu vain taas vaihteeksi kerran olemaan niin, että tuota sinun "Niedenzuasi" ei tunne mikään oikea historiantutkimuksen taho. Ainoastaan nettinatsien paskapalstat.
"Kritisoit" juttuja, joista et edes tiedä mitä ne sisältävät.
poor boi....
Ei kerro minkään oikean lähteen mukaan. Vain nettinatsien paskan. Sitä paitsi Beevor ei ole niin tyhmä mies, että hän alkaisi lässyttää paskaa koko Suomen kansasta yhden kirjakauppaepisodin perusteella. Vain netin kusipäät voivat edes itse uskoa sellaiseen.
Sitämukaa kuin jossakin julkaistaan tietoa, josta et pidä, kyseessä on "natsisaitti"??
Vähän liian paksua jopa "Suoli24:ssä".
Sitä mukaa kun jonkun yliopiston tai tunnetun tutkijan julkaisuissa on edes yksi maininta noista jutuista, joita nyt on vain natsipaskasaiteilla, alan pitää niitä mahdollisena. Siihen saakka ne ovat vain alinta paskaa mitä maa on koskaan päällään kantanut.
Samassa muodossahan teidän surkimuksien palstoilla tuo juttu jatkuvasti toistuu. Kopioitte jopa kirjoitusvirheet.
...Suomen Kuvalehdessä.
Onk "SK" nyt natsilehti??
Njäh njäh...
ole ihan kunnia tohtori ja vielä kertoillut samanlaisia tarinoita kautta linjan?
Puna-armeija onkin alinta paskaa mitä maa on koskaan päällään kantanut. Siinä oletkin ihan oikeassa.
Kopelev ei olekaan laukonut sellaisia valeita kuin nämä nettinatsien mielikuvitustodistajat, joihin mikään kunniallinen lähde ei tikullakaan viittaa. Vain natsien omat lörötykset tuntevat heidät.
...puna-armeija oli "rauhan-armeija" ja neuvosto-ohjuksetkin "rauhan-ohjuksia"?
Muistuu mieleen, kuinka Helsingissä, Talvisodan ensimmäisen ilmahälytyksen alkaessa ja neukkupommittajien tullessa kaupungin päälle, Kallion (sen Tavjan koti-kaupunginosan) kommariämmät mesosivat Hagiksen torilla, että "Älkää ihmiset menkö pommisuojiin vaikka lahtarit käskee! -Neuvosto-lentäjät eivät pudota pommeja, vaan leipää lapsille!"
Kun ekat pommit poksahtivat, ja paineaalto heitti puna-ämmät katukiveykseen niin että naamaan tuli rupi, niin hetken aikaa oli mielessä epäilys? Kyllä sen taas korvasi aatteen palo ja into. Ei realiteetti mahda mitään lujalle uskolle!
Samaa sakkia tämä meitin vastaväittäjä.
Noh, eipä ole ensimmäinen umpipunikki teorioineen tällä palstalla totuuttaan puhumassa.
Kaikkein ironisinta tässäkin tapauksessa on se, että jos neukut olisivat miehittäneet Suomen niin tuo tyyppi olisi ammuttu ensimmäisenä. Maanpetturit kun eivät Neukkulassa olleet kovin kovassa huudossa. Ja tuo koski siis mitä maata tahansa.
NL.n propaganda koneisto suolsi tämän tyyppistä komsomol propagandaa 24 tuntia vuorokaudessa. Yleensä ne oli keksittyjä tai väärennettyjä. Pavel Morozovistakin tehtiin esikuva Komsomolille, eikä ymmärretty, kun ihminen opetetaan pettämään vanhempansa, sen jälkeen on helppo pettää ketä tai mitä tahansa.
http://www.yle.fi/d-projekti/arkisto/paasarja/97boyhero.html
Täällä lisää.
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00804.pdf
http://www.art-smagon.com/art090.gif
Joku lekapäänatsi on siis osannut piirtää kuvan oman mielikuvituksensa tuotteesta. Entä sitten?
Tuo kuva on kyllä juutalaista alkuperää!
Ja tälläistä menoa "vallankumouskaarti sai aikaan:
"Hilde Hurtinger (Prague): "On May 5, 1945 a Czech mob took me from my home and, beating and clubbing me all the while, dragged me by the hair some 500 meters into the Scharnhorst School, where I was grossly abused."
Hilde Hurtinger Prahasta kertoo:
Toukokuun viidentenä v.1945 lauma tsekkejä vei minut kodistani, löi ja hakkasi minua kaikkialle. He raahasivat minua hiuksistani puolisen kilometria Scharnhorst-kouluun, jossa minua kohdeltiin huonosti.
"The following night all the prisoners there were repeatedly called into the yard. After that, random groups of ten women, men and children each were assembled and shot. I watched my two brothers and one of their children die like that. The child was only five months old."
Seuraavana yönä kaikki vangitut kutsuttiin toistuvasti pihalle. Tämän jälkeen satunnainen joukko, kymmenen miestä, naista ja lasta, koottiin yhteen ja ammuttiin. Katsoin, kuinka kaksi veljeäni ja yksi heidän lapsistaan kuolivat tällä tavalla. Lapsi oli vain viiden kuukauden ikäinen.
"Then we had to dig graves, undress the bodies and bury them. Random shots were taken at the prisoners at other times as well, day and night. One such time a bullet grazed my neck. I stayed where I lay under the corpses for a whole day and night because I did not dare get up. Then Revolutionary Guardsmen stepped over the bodies and blindly stabbed any who still lived with their bayonets. My left hand was impaled in the process."
Sitten meidän oli kaivettava hautoja, riisuttava ruumiit ja haudattava ne. Toisinaan vankeja kohti ammuttiin, yhtä hyvin päivällä kuin yöllä. Yhden kerran luoti raapaisi niskaani. Pysyin paikallani, maaten ruumiiden alla kokonaisen päivän ja yön, kun en uskaltanut lähteä liikkeelle. Vallankumouskaartilaiset kävelivät ruumiiden päällä, ja sokeasti iskivät pistimillään jokaista, joka oli vielä elossa. Vasen käteni lävistettiin tällä tavalla.
"In separation we got nothing at all to eat. Children were given spittoons as 'meals'."
Meille ei annettu mitään ruokaa. Ruokimme lapsia syljellä.
"Armed Czech women dragged pregnant prisoners from the cells and out into the yard, where they stripped and beat them, then stuffed them into latrines and beat them until their bellies burst. I myself had to help carry off the bodies of the women who had died that way. During the day groups of six to eight women were taken to work in St. Gotthard Church. There we had to kiss the dead bodies that were already rotting, pile them up, and clean the church floor of the blood that ran there by getting down on our knees and licking it up by mouth. A Czech mob supervised this work and beat us. On May 20 we were led into Wenzel Square where German boys and girls, and soldiers too, were hung alive by their feet from lamp posts and trees and, in front of our very eyes, were doused with petroleum and set on fire."
Aseistautuneet tsekkiläiset naiset repivät raskaanaolevat vangit ulos pihalle, missä heidät riisuttiin ja hakattiin. Sitten heidät tungettiin käymälään, jossa heitä hakattiin kunnes heidän vatsansa halkesivat. Olin itse kantamassa pois tällä tavalla kuolleiden naisten ruumiita. Päivällä kuudesta kahdeksaan naista vietiin töihin St.Gotthardin kirkkoon. Täällä heidän täytyi suudella ruumita, jotka olivat jo mätänemässä, ja kerätä ruumiit kasoihin. Sitten heidän piti puhdistaa kirkon lattia polvillaan, nuolemalla pois valuneet verilammikot. Tsekkiläiset huligaanit valvoivat tätä työtä ja pieksivät meitä. Toukokuun 20. meidät vietiin Wenzelin aukiolle, missä saksalaisia poikia ja tyttöjä, ja sotilaita myös, oli ripustettu elävinä jaloistaan lyhtypylväisiin, ja meidän silmiemme edessä heidät valeltiin petroolilla ja sytytettiin palamaan."
http://www.art-smagon.com/art014.htm
http://www.wintersonnenwende.com/scriptorium/english/archives/sginferno/sgi11.html
http://tappis.0catch.com/Praha20toukokuuta1945.htm
...tälläistä menoa "vallankumouskaarti" sai aikaan:
Hilde Hurtinger (Prague): "On May 5, 1945 a Czech mob took me from my home and, beating and clubbing me all the while, dragged me by the hair some 500 meters into the Scharnhorst School, where I was grossly abused."
Hilde Hurtinger Prahasta kertoo:
Toukokuun viidentenä v.1945 lauma tsekkejä vei minut kodistani, löi ja hakkasi minua kaikkialle. He raahasivat minua hiuksistani puolisen kilometria Scharnhorst-kouluun, jossa minua kohdeltiin huonosti.
"The following night all the prisoners there were repeatedly called into the yard. After that, random groups of ten women, men and children each were assembled and shot. I watched my two brothers and one of their children die like that. The child was only five months old."
Seuraavana yönä kaikki vangitut kutsuttiin toistuvasti pihalle. Tämän jälkeen satunnainen joukko, kymmenen miestä, naista ja lasta, koottiin yhteen ja ammuttiin. Katsoin, kuinka kaksi veljeäni ja yksi heidän lapsistaan kuolivat tällä tavalla. Lapsi oli vain viiden kuukauden ikäinen.
"Then we had to dig graves, undress the bodies and bury them. Random shots were taken at the prisoners at other times as well, day and night. One such time a bullet grazed my neck. I stayed where I lay under the corpses for a whole day and night because I did not dare get up. Then Revolutionary Guardsmen stepped over the bodies and blindly stabbed any who still lived with their bayonets. My left hand was impaled in the process."
Sitten meidän oli kaivettava hautoja, riisuttava ruumiit ja haudattava ne. Toisinaan vankeja kohti ammuttiin, yhtä hyvin päivällä kuin yöllä. Yhden kerran luoti raapaisi niskaani. Pysyin paikallani, maaten ruumiiden alla kokonaisen päivän ja yön, kun en uskaltanut lähteä liikkeelle. Vallankumouskaartilaiset kävelivät ruumiiden päällä, ja sokeasti iskivät pistimillään jokaista, joka oli vielä elossa. Vasen käteni lävistettiin tällä tavalla.
"In separation we got nothing at all to eat. Children were given spittoons as 'meals'."
Meille ei annettu mitään ruokaa. Ruokimme lapsia syljellä.
"Armed Czech women dragged pregnant prisoners from the cells and out into the yard, where they stripped and beat them, then stuffed them into latrines and beat them until their bellies burst. I myself had to help carry off the bodies of the women who had died that way. During the day groups of six to eight women were taken to work in St. Gotthard Church. There we had to kiss the dead bodies that were already rotting, pile them up, and clean the church floor of the blood that ran there by getting down on our knees and licking it up by mouth. A Czech mob supervised this work and beat us. On May 20 we were led into Wenzel Square where German boys and girls, and soldiers too, were hung alive by their feet from lamp posts and trees and, in front of our very eyes, were doused with petroleum and set on fire."
Aseistautuneet tsekkiläiset naiset repivät raskaanaolevat vangit ulos pihalle, missä heidät riisuttiin ja hakattiin. Sitten heidät tungettiin käymälään, jossa heitä hakattiin kunnes heidän vatsansa halkesivat. Olin itse kantamassa pois tällä tavalla kuolleiden naisten ruumiita. Päivällä kuudesta kahdeksaan naista vietiin töihin St.Gotthardin kirkkoon. Täällä heidän täytyi suudella ruumita, jotka olivat jo mätänemässä, ja kerätä ruumiit kasoihin. Sitten heidän piti puhdistaa kirkon lattia polvillaan, nuolemalla pois valuneet verilammikot. Tsekkiläiset huligaanit valvoivat tätä työtä ja pieksivät meitä. Toukokuun 20. meidät vietiin Wenzelin aukiolle, missä saksalaisia poikia ja tyttöjä, ja sotilaita myös, oli ripustettu elävinä jaloistaan lyhtypylväisiin, ja meidän silmiemme edessä heidät valeltiin petroolilla ja sytytettiin palamaan.
http://www.wintersonnenwende.com/scriptorium/english/archives/sginferno/sgi11.html
http://www.art-smagon.com/art014.htm
http://tappis.0catch.com/Praha20toukokuuta1945.htm
kun katsoo niin näyttäsi olevan vain tämän päivän jutut,mistähän kyse??tulin juuri vasta töistä,mitäs on sattunut?
Se oli anne frankin päiväkirjoista ja tämä on jonkun tanyan,voro epäilemästä kaikkea mikä tulee historian kulun kertomisen monipolisoineen tahon suusta,sillä silloin se katoaa bitti avaruuteen,historian monopolisoineiden ei tarvitse kuin sanoa että asiat menivät näin ja SILLÄ SIPULI jos väität vastaan olet nettinatsi,revionisti,antisemitisti, ja vaikka mitä en tiedäkkään kaikkea uusia nimityksiä mitä historian tutkijoista ja totuuden etsijöistä nykyään käytetään.