Tässä uusimmassa tiedelehdessä uhkapelien yhteydessä ollut hauska juttu, muinaisen älykön Pascalin pohdintoihin perustuen. Hauskalla tavalla todennäköisyys matikkaa.
1. Jos jumala on olemassa, mutta me virheellisesti emme usko sitä, rangaistuksena on kadotus.
2. Jos jumala on olemassa ja me oikein uskomme sen, voitamme ikuisen autuuden.
3. Jos jumalaa ei ole ja me oikein uskomme sen, olemme oikeassa muttemme varsinaisesti hyödy siitä.
4. Jos jumalaa ei ole, mutta virheellisesti uskomme häneen, emme menetä mitään.
Kun oikeassa olemisen palkinto on paljon suurempi kuin tappio väärässä olemisesta, "kuka hullu eläisi jumalattomasti"!
-Tytti-
1. Jos jumala on olemassa, mutta me virheellisesti emme usko sitä, rangaistuksena on kadotus.
2. Jos jumala on olemassa ja me oikein uskomme sen, voitamme ikuisen autuuden.
3. Jos jumalaa ei ole ja me oikein uskomme sen, olemme oikeassa muttemme varsinaisesti hyödy siitä.
4. Jos jumalaa ei ole, mutta virheellisesti uskomme häneen, emme menetä mitään.
Kun oikeassa olemisen palkinto on paljon suurempi kuin tappio väärässä olemisesta, "kuka hullu eläisi jumalattomasti"!
-Tytti-
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai tarvisiko ihan varmuuden vuoksi uskoa niihin kaikkiin ja ikävä kyllä tämäkin poissulkisi ainakin kristinuskon muutaman muunkin uskonnon.
Pahoja jumalia kannattaisi rukoilla, ettei joutuisi todella ikävimpään kaikista helveteistä.
Entä mihin vetää raja, että tulisiko sitä palvoa jotain puolijumaliakin, demoneita, enkeleitä ja kaiken maailman henkiolentoja (tontut, maahiset, haltiat, hiidet, aaveet,..)?
Ei kovin syvällisesti Pascal ajatellut, ainakaan minun mielestäni.
Pascal oli matemaatikko. Mutta olet kyllä oikeassa..asiaa voi pohtia monelta kannalta ja sen voi myös kääntää täysin nurinperin vetämällä juttuun syvällisempää pohdintaa. Kunhan oli hauska case:)
..pelurin todistus jumalan olemassaolosta? Joskus filosofian tunneilla muistaakseni sivuttiin tätä aihetta lukiossa.
Mutta mikäs peluri se sellainen on, joka varman päälle ottaa ja uskoo? Pelurit ottaa riskejä!
Olen kanssasi samaa mieltä. Pascalin
vertaus ei oikeastaan ole mikään "Jumalatodistus". Monien mielestä
Pascal ei oikeastaan väitä, että
tämän Vedonlyöjä esimerkin pohjalta esimerkiksi
skeptikon tulisi kääntyä kristityksi.
Tässä mielessä se ei ole mikään Jumalatodistus.
Sen sijaan Pascal halunnee vain osoitaa,
usko Jumalaan ei välttämättä sulje pois
rationaalisia oikeutuksia. Luulen, että Pascal
on kanssamme samaa mieltä. Todellinen riskinotto ja vedonlyönti ei perustu laskennallisiin todennäköisyyksiin, vaan
haluun ja tahtoon pelata.
Pascalin vedonlyöjä-argumentti (the Wager)
on varsin tuttu ja hauskakin esimerkki siitä,
kuinka kristillistä uskoa voidaan "rationaalisesti" pyrkiä oikeuttamaan.
On kuitenkin hyvä ehkä muistaa, että
Pascal ei varsinaisesti katso uskonnollisen
uskon perustuvan järjelliseen todistusaineistoon, evidenssiin.
Paremminkin Pascal näyttäisi väittävän, että olemassaoleva uskonnollinen uskonnollinen usko, joka perustuu ihmisen haluavaan ja tuntevaan luontoon, ei välttämättä sulje pois uskon rationaalisia oikeutuksia, pohdintaa.
Lisäksi on hyvä huomata, että esittämäsi kaksi viimeistä oletusta (3. ja 4.) ovat vähintäänkin kiistanalaisia.
Esimerkiksi:
"4. Jos jumalaa ei ole, mutta virheellisesti uskomme häneen, emme menetä mitään."
Jos kyseessä olisi todellinen kosmisen luokan vedonlyönti ja kyseessä olisi aidot
riskit, myös kristityn pitäisi hävitessään
hävitä äärettömästi. Eikö totuuden (veritas)
häviämistä voida pitää yhtälailla äärettömänä tappiona? Näin ollen kolmas ja neljäs premissi
ovat sellaisenaan vähintäänkin kiistanalaisia.
Tässä mielessä on hyvä kysyä, mitä Pascal oikeastaan haluaa vertauksellaan sanoa.
Viimeiseksi Pascal ei operoi tässä yhteydessä
helvetin/taivaan käsitteistöllä, vaikka ne voidaaan siihen helposti tulkita. Pascal operoi
enemmänkin probabiliteetin ja äärettömyyden käsitteillä. Näistä ei vielä mitenkään välttämättä seuraa, esimerkiksi mikä "ateistin" äärettömän häviön luonne on laatuaan.