Käytiin tänään 5-vuotiaan tyttären kanssa kaupassa. Lähtiissä sovittiin, että hän käyttäytyy hyvin ja pääsee sitten aina jatkossakin mukaani. Tyttö myönteli kirkkain silmin ja muiskautti vielä pusunkin päälle ja sanoi: voi isi kun sä olet niiin kaunis.
Mentiin sitten kaupaan ja kaikki sujui kuin tanssi. Olin suorastaan tikahtua ylpeydestä, koska niin mallikkaasti pikku apulaiseni kulki mukanani...kunnes...
Oltiin jo melkein kassalla kun tyttö yhtä-äkkiä irtaantui luotani ja suuntasi karkkihyllylle, otti sieltä purkkapaketin ja toi sen kärryyn. Sanoin napakasti että viet sen heti takaisin, koska asiasta ei oltu sovittu etukäteen. Tytön silmät alkoivat palaa ja hän sanoi: jos en saa purkkapakettia niin lähden juoksemaan kauppaa ympäri, kunnes ostat sen minulle. Noh oltiin jo kassalla ja jonoa oli takanani ja eihän se ollut kuin yksi purkkapaketti, joten annoin periksi. Tyttö hymyili ja oli onnellinen.
Päästiin sitten ulos kaupasta ja lähdettiin suuntaamaan torin läpi kohti autoa. Oltiin kuljettu noi 10 metriä, kun tyttö sanoi: iskä minua janottaa, hae minulle pillimehu! Minä sanoin todella napakasti, että kohta ollaan kotona ja saat siellä mehua odotat siihen asti. Tyttö vilkaisi minua ja sanoi: sinä haet minulle pillimehun tai minä jään makaamaan tähän maahan ja hän heittäytyi mahalleen. Minulla oli kolme kauppakassia käsissäni ja ihmiset alkoivat katsella meitä. Sanoin tytölle, että nyt jos nouset kiltisti ylös ja pysyt paikallasi, niin iskä käy sinulle sen pilskan, mutta sitten riitti!!!
Noh tyttö sai mehunsa, hymyili ja onnellinen! Ei päästy kun seuraavalle kojulle niin tämä kysyy: mitäs jos iskä käytäs tuosta lihapiirakat, mul on nälkä. Otin sellasen asenteen että oksat pois! Sanoin: me ollan menossa kottiin ja siellä on ruoka valmiina. Sinä varmasti jaksat odottaa 10 minuuttia, nyt mennään! Tyttö alkaa huutaa kuin hyeena: iskäääää mulla on nälkäääää, miksi sinä et rakasta minua ja anna minulle lihapiirakkaaaaa??? Häpeänpuna kiipesi kasvoilleni ja katsoin kuin vieressä oleva vanharouva alkoi lähestyä meitä. Otin tyttöä kädestä ja vein piirakkakojulle. Mummeli käveli ohi ja sanoi: pittäähän se tytölle piirakka ostoo! MInä nyökkäsin ja punastelin. Eihän meillä nyt lasta nälkään tapeta!!!
Loppumatka sujui sitten piirakkaa syödessä ja saavuttiin autolle. Nostelin kassit autoon ja avasin oven tytölleni, mutta hänpä ei tehnyt elettäkään noustakseen autoon. Olin jo hieman hermostunut ja sanoin kovasti: nyt menet kyytiin tai nostan sinut sinne! Tyttö vain katsoi ja hymyili. Isi minä haluan hevosen! Osta minulle hevonen. Tunsin kun otsasuoneni alkoivat pullistella. Nyt sinä menet autoon ja pidät suusi kiinni loppumatkan. Saat viikon telkkarikieltoa ja karkkipäivä on peruttu, ONKO SELVÄ?! Sinä isi olet nyt hiljaa ja ostat minulle hevosen tai minä puren itseäni käteen ja kerron päiväkodissa että sinä teit sen. Tuota...satutko tyttöseni tietämään missä niitä hevosia myydään????
Mentiin sitten kaupaan ja kaikki sujui kuin tanssi. Olin suorastaan tikahtua ylpeydestä, koska niin mallikkaasti pikku apulaiseni kulki mukanani...kunnes...
Oltiin jo melkein kassalla kun tyttö yhtä-äkkiä irtaantui luotani ja suuntasi karkkihyllylle, otti sieltä purkkapaketin ja toi sen kärryyn. Sanoin napakasti että viet sen heti takaisin, koska asiasta ei oltu sovittu etukäteen. Tytön silmät alkoivat palaa ja hän sanoi: jos en saa purkkapakettia niin lähden juoksemaan kauppaa ympäri, kunnes ostat sen minulle. Noh oltiin jo kassalla ja jonoa oli takanani ja eihän se ollut kuin yksi purkkapaketti, joten annoin periksi. Tyttö hymyili ja oli onnellinen.
Päästiin sitten ulos kaupasta ja lähdettiin suuntaamaan torin läpi kohti autoa. Oltiin kuljettu noi 10 metriä, kun tyttö sanoi: iskä minua janottaa, hae minulle pillimehu! Minä sanoin todella napakasti, että kohta ollaan kotona ja saat siellä mehua odotat siihen asti. Tyttö vilkaisi minua ja sanoi: sinä haet minulle pillimehun tai minä jään makaamaan tähän maahan ja hän heittäytyi mahalleen. Minulla oli kolme kauppakassia käsissäni ja ihmiset alkoivat katsella meitä. Sanoin tytölle, että nyt jos nouset kiltisti ylös ja pysyt paikallasi, niin iskä käy sinulle sen pilskan, mutta sitten riitti!!!
Noh tyttö sai mehunsa, hymyili ja onnellinen! Ei päästy kun seuraavalle kojulle niin tämä kysyy: mitäs jos iskä käytäs tuosta lihapiirakat, mul on nälkä. Otin sellasen asenteen että oksat pois! Sanoin: me ollan menossa kottiin ja siellä on ruoka valmiina. Sinä varmasti jaksat odottaa 10 minuuttia, nyt mennään! Tyttö alkaa huutaa kuin hyeena: iskäääää mulla on nälkäääää, miksi sinä et rakasta minua ja anna minulle lihapiirakkaaaaa??? Häpeänpuna kiipesi kasvoilleni ja katsoin kuin vieressä oleva vanharouva alkoi lähestyä meitä. Otin tyttöä kädestä ja vein piirakkakojulle. Mummeli käveli ohi ja sanoi: pittäähän se tytölle piirakka ostoo! MInä nyökkäsin ja punastelin. Eihän meillä nyt lasta nälkään tapeta!!!
Loppumatka sujui sitten piirakkaa syödessä ja saavuttiin autolle. Nostelin kassit autoon ja avasin oven tytölleni, mutta hänpä ei tehnyt elettäkään noustakseen autoon. Olin jo hieman hermostunut ja sanoin kovasti: nyt menet kyytiin tai nostan sinut sinne! Tyttö vain katsoi ja hymyili. Isi minä haluan hevosen! Osta minulle hevonen. Tunsin kun otsasuoneni alkoivat pullistella. Nyt sinä menet autoon ja pidät suusi kiinni loppumatkan. Saat viikon telkkarikieltoa ja karkkipäivä on peruttu, ONKO SELVÄ?! Sinä isi olet nyt hiljaa ja ostat minulle hevosen tai minä puren itseäni käteen ja kerron päiväkodissa että sinä teit sen. Tuota...satutko tyttöseni tietämään missä niitä hevosia myydään????
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos sopimus on kerran tehty, niin sitä pitää sitten noudattaa tai sitten ei.
Voin jo melkein sieluni silmillä nähdä tyttäresi johtavassa asemassa olevana luennoitsijana ja kouluttajana, joka kertoo vaikeuksisissa oleville ihmisille, että mitään ongelmaa ei itse asiassa ole olemassakaan, vaan kyseessä on haaste.
Ratkaisukeskeisyys sattuukin olemaan yksi elämäni kantavista tekijöistä ja sitä myös iskostan lapsiini. Ongelmien muuttaminen tavoitteiksi antaa vaikeuksissa olevalle ihmiselle motivaatiota ja positiivisia onnistumisen elämyksiä. Sanassa ongelma on jotenkin niin negatiivinen kaiku, että se ei oikein motivoi yrittämään eteenpäin. Kun taas oikeaasa mittakaavassa asetetut haasteet ja tavoitteet saavat kaiken näyttämään paremmalta:)
muistamaan jutun,kun vanhempi poika pienenä makasi kaupan lattialla, ja huusi suoraa kurkkua.Mummolauma kerääntyi ympärille ja kyllä siinä kävi puheenpörinä..Huh,kyllä oli monta tukalaa tilannetta..:)
Palstalla sua kyykytetään. kotona alistetaan ja töissä... Mitä ne sulle raukalle on siellä keksineet?
ei kyykytä kukaan ellen sitä salli, ei varsinkaan kaltaisesi korttelisarjan tuomari joka nielaisee pillinsä välittömästi kun edes käännän katseeni sinne päin.
masokisti. Kieltämättä alituinen kyykkyilysi ihmetyttikin. Ei kukaan voi kyykkiä vapaaehtoisesti aina. Eikös tuo harrasteesi satu polviin?
on huomannut että olet itsekäs vätys joka helpoimmalla päästäkseen antaa aina periksi. Ota ensin itseäsi niskasta kiinni niin voit vielä saada tilanteen hallintaan.
täälläkin ja kaikkien kaupassa olijoiden suureksi riemuksi.
Tämä on nääs tätä arjen liveshowta ja kaikki haluaa nähdä mikä on shown loppuhuipennus;D
Minkähänlaisen kasvatuksen ovat saaneet ne,jotka Alkon "pikkupullokarkkihyllyltä" nappaavat mukaansa karamellin?;)
Osasitpa pukea oivalliseen muotoon asian, joka on totisinta totta monessa perheessä. Rajojen merkitystä kasvatuksessa ei voi koskaan korostaa liian paljoa. Joista rajattoman kasvatuksen saaneista tulee aikuisemmalla iällä epävakaita persoonallisuuksia, jotka aikuisiälläkin hakevat vielä niitä rajoja olemiseensa.
Mutta ovat nuo peijoonat pennut niin mainiota ja sanavalmiita manipuloijia, että pahaa tekee. Lienen itsekin kerran jos toisenkin antanut lapselleni aikoinaan periksi. Onneksi hänestä näyttää kuitenkin ihan vastuuntuntoinen aikuinen kasvaneen.
Loppukevennyksenä pahalle pastillille. Poikani ollessa pieni, sain usein ylinopeussakkoja, josta syystä poikani kiljui aina onnessaan päästessään istumaan poliisiautoon sakkojen annon yhteydessä. Kerran istuimme bussissa ja silloin 4-vuotias poikani näki poliisiauton ohittavan bussia pillit vinkuen. Totesi siihen poikani: tuossa äiskä istuu usein. Lienee selvää, että poikani lisäksi jonkun muunkin posket punoittivat.
Minä/puolisoni emme koskaan anna periksi lapsen kiukulle. Minä vaikka makaan tytön kanssa torikivetyksellä jos niikseen menee:) Minä kuitenkin palkitsen ja huomioin hyvän käytösen. MInä myös selitän lapselle mikä hänen käytöksessään oli palkitsemisen arvoista, näin hän osaa soveltaa käytöstään jatkossakin. Kun jotain sovitaan siitä myös pidetään kiinni ja tämä edellyttää myös aikuiseltya lupausten pitämistä, koska lapsi muistaa aikuisen lupaukset:) Rajat on helpompi asettaa pienenä, koska lasta on helpompi hallita kuin teini-ikäistä ja sitä vanhempaa. Jonain päivänä tulee kuitenkin eteen tilanne, jossa joku ne rajat asettaa ja silloin siihen pitää olla valmis.
tämän isännän kirjoituksista ei kannata uskoa.
Olen tuossa seuraillut tekstailuaan ja oudolta moni asia vaikuttaa.
Toivottavasti perhe ei kärsi isin kaikki tietävyydestä.
Vastaus tyylin tiedän, miten hän tähänkin vastaa.
Toivottavasti työpaikallaan kaveri ei ole sellainen, kuin täällä netissä.
Ja vielä sosiaalialalla. Pelottava yhdistelmä.
että hän on työssään pätevä ja tämä irroittelu ym. ihan toisentyylinen täällä on hänen henkireikänsä ja kokelilunsa raskaan työn vastapainoksi.
pelkää, minä rakastan sinua!
viesti. BadMynton asialla jälleen(kö)?????
Itse kun kehuu, niin voi varma viestin hyvyydestä.