Eli olenko ymmärtänyt oikein?;
Teisti uskoo: jumala (tai jumalia) on olemassa
Ateisti uskoo: jumalaa (tai jumalia) ei ole olemassa
Agnostikko ei usko kumpaakaan edellä olevaa uskomusta, hän yksinkertaisesti ei ole muodostanut minkäänlaista uskomusta jumalien olemassaolosta tai olemattaolosta.
Menikö oikein? Miten itse agnostikot määrittelette itseänne suhteessa ateisteihin?
Teisti uskoo: jumala (tai jumalia) on olemassa
Ateisti uskoo: jumalaa (tai jumalia) ei ole olemassa
Agnostikko ei usko kumpaakaan edellä olevaa uskomusta, hän yksinkertaisesti ei ole muodostanut minkäänlaista uskomusta jumalien olemassaolosta tai olemattaolosta.
Menikö oikein? Miten itse agnostikot määrittelette itseänne suhteessa ateisteihin?
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Ateisti _uskoo_: jumalaa (tai jumalia) ei ole olemassa".
Ateistina totean, että ei ole näyttöä jumalista ja ateistina totean, että Raamatun jumala on ihmisen oma vähämielinen luomus.
Mutta eikö ateisti kuitenkin muodosta uskomusta, että jumalia ei ole olemassa, vaikkakin hänen uskomus olisikin (tai onkin) tosi, ja hyvin perusteltu juuri näytön vähyyden ja ristiriitaisuuden takia? Miten itse määrittelet ateismin, jos et hyväksy, että ateisti USKOO, että jumalia ei ole?
muka Luojasta olisi todisteita, vaan tarrautuu pähkäpöhlöön oppiin ,että luomakunta olisi itse luonut itsensä!!!!!
"muka Luojasta olisi todisteita, vaan tarrautuu pähkäpöhlöön oppiin ,että luomakunta olisi itse luonut itsensä!!!!!"
Tai on aina ollut olemassa. Maailmankuvasi on surullisen maapallo- ja ihmiskeskeinen. Yritä vähän laajentaa maailmankuvaasi. Se tekee sinulle vain hyvää.
http://www.actionbioscience.org/newfrontiers/steinhardt.html
Millä todistat, ettei universumi aina ole ollut olemassa?
Todistan syklisen universumin todeksi siten, että koska aika on ääretön universumin mittayksikkö, universumin on ollut olemassa aina ja tulee olemaan ikuisesti.
Jos taas tarkoitat luomakunnalla elämää maapallolla, niin se on syntynyt siten, että sattuma heitti samaan soppaan eri alkuaineita ja näistä synyti ensimmäinen auringon suuntaan kasvava solu.
http://www.americanscientist.org/template/AssetDetail/assetid/21438?fulltext=true
4. Miten ateismi poikkeaa agnostismista?
http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/uskfil/ateismi.html
5. Eikö ateismi ole uskonto siinä missä muutkin, koska siinä uskotaan?
Tälle harhaluulolle (ja propagandalle) on parikin syytä. Yksi syy on se, että monet luulevat (tai haluavat) ateismissa uskottavan, ettei minkäänlaista jumalaa ole olemassa. Kuvitellaan siis ateismin olevan aina dogmaattista (kts. Mitä on dogmaattinen apriorinen ateismi?).
Tämä "ateismi on uskonto" -väite on Suomessa ehkä hieman yleisempi kuin ulkomaisessa keskustelussa. Tämä johtuu kielemme valitettavasta piirteestä yhdistää uskomus (belief), usko eli sokea luottamus (faith) ja uskonto (religion). Muissa kielissä ei usko-sanan ja uskonnon välillä ole yhtä suoraa yhteyttä (Kts. Mitä on uskonto?)
Eli yleisesti, ateismi ei ole uskonto.
kiitos hyvästä linkistä. En ole ajatellutkaan, että ateismi olisi uskonto, mutta kieltämättä käsitykseni oli vähän tuonne dogmaattisen ateismin suuntaan. Ateismi on siis agnostismin kanssa osittain päällekkäistä. Se selittää sen, miksi minulla oli väärä käsitys ateismista.
Kysy kymmeneltä eri ateistilta mitä ateismi on ja saat yksitoista eri selitystä..
Teisti: uskoo jumalaan
Ateisti: ei usko jumalaan
Agnostikko: ei ota kantaa suuntaan taikka toiseen
"Agnostikko: ei ota kantaa suuntaan taikka toiseen"
Ei se tuota tarkoita.
Agnostikko ei ota kantaa suuntaan taikka toiseen, koska hänen mielestään jumalasta tai jumalista ei voi saada pitäviä todisteita. Tiivistettynä se siis tarkoittaa juuri sitä, että ei ota kantaa. Ts. ei ole vielä päättänyt, kummalle kannalle kaatuu oma kuppi.
Agnostikko voi uskoa Jumalaan ja siten ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon ja jopa väittää, että Jumala on olemassa vaikka hänen mielestään Jumalasta ei voi saada pitäviä todisteita.
Agnostismilla tai ateismilla ei ole perusteiltaan mitään tekemistä sen kanssa, minkä puolesta joku ottaa kantaa tai on ottamatta. Toinen kertoo siitä, onko ihmisellä tiettyjä uskomuksia ja toinen kertoo siitä, mitä uskoo siitä, mitä tietoa jostain asiasta on mahdollista saavuttaa.
Itse olen mielestäni agnostikko, mutta olen kyllä muodostanut selvän mielipiteen asiasta. On mahdotonta todistaa jumalaa/jumalia olemattomiksi, jotten emme voi sulkea niiden olemassaolon mahdollisuutta pois. Kuitenkaan emme tiedä, millainen jumala on, emme mitenkään voi tietää hänestä mitään varmaa, joten en näe mielekkääksi sellaista määritelmää, että jumala/jumalia olisi olemassa. Lisäksi pelkästään jumalan määritteleminenkin on hankalaa.
todettavan kiistattoman suunnittelun ja elämän sinänsä?
Niin minkä kiistattoman suunnittelun?
niin sitä vaan, että "agnosti"n kirjoitus kuulostaa sellaiselta, että ateistikin olisi voinut kirjoittaa sen. Eli agnostinen ateismi on kai se määritelmä, jossa korostetaan sitä, että ateismi ei ole dogmaattista (eli siinä ei uskota, että jumalia ei ole olemassa, toisin kuin aluksi virheellisesti luulin). Myöskin agnostismista minulla oli kai liian jyrkkä kuva; se ei välttämättä ole vahvaa agnostismia, jossa kieltäydytään ottamasta kantaa jumaluusväitteisiin, vaan se voi olla miedompaa ateismista agnostismia. Taitaa tässä pikkuhiljaa selvitä, miksi itseään pitäisi kutsua...
Baabelin kala tietysti!
Elämän synty on luonnollinen seuraus termodynamiikan toisena pääsääntönä tunnetusta luonnonlaista. Entropian kasvu johtaa elämän syntymiseen, koska tämä lisää erilaisten mahdollisten asetelmien määrää maailmankaikkeudessa.
"Kiistattomasta suunnitelusta" en tiedä, mutta tämä ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto. Kuitenkaan tämä 'suunnittelija' tuskin on mikään jumala. Itse pidän kuitenkin evoluutioteoriaa parhaana selityksenä lajien kehittymiselle. Kaikissa elollisissa olennoissa on niin paljon virheitä, että niitä tuskin on suunniteltu tai jos on niin ei kovin ammattitaitoisesti. Lisäksi kun elämän kehitystä tarkastellaan aikajannalla niin näyttää vahvasti siltä, että lajit ovat kehittyneet evoluution seurauksena. Myös evoluutiota voidaan pitää osana entropian kasvua.
Itse syytä, miksi universumi on syntynyt tai mistä sen luonnonlait johtuvat, tuskin koskaan saadaan tietää. En myöskään halua alkaa tätä arvailemaan, eikä muidenkaan pitäisi esittää arvauksiaan totuutena.
Elämän synty on luonnollinen seuraus termodynamiikan toisena pääsääntönä tunnetusta luonnonlaista. Entropian kasvu johtaa elämän syntymiseen, koska tämä lisää erilaisten mahdollisten asetelmien määrää maailmankaikkeudessa.
"Kiistattomasta suunnitelusta" en tiedä, mutta tämä ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto. Kuitenkaan tämä 'suunnittelija' tuskin on mikään jumala. Itse pidän kuitenkin evoluutioteoriaa parhaana selityksenä lajien kehittymiselle. Kaikissa elollisissa olennoissa on niin paljon virheitä, että niitä tuskin on suunniteltu tai jos on niin ei kovin ammattitaitoisesti. Lisäksi kun elämän kehitystä tarkastellaan aikajannalla niin näyttää vahvasti siltä, että lajit ovat kehittyneet evoluution seurauksena. Myös evoluutiota voidaan pitää osana entropian kasvua.
Itse syytä, miksi universumi on syntynyt tai mistä sen luonnonlait johtuvat, tuskin koskaan saadaan tietää. En myöskään halua alkaa tätä arvailemaan, eikä muidenkaan pitäisi esittää arvauksiaan totuutena.
"Entropian kasvu johtaa elämän syntymiseen, koska tämä lisää erilaisten mahdollisten asetelmien määrää maailmankaikkeudessa."
Ei näin. Entropian kasvulla ei ole mitään tekemistä "erilaisten mahdollisten asetelmien" määrän lisääntymisen kanssa.
"Kiistattomasta suunnitelusta en tiedä, mutta tämä ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto"
"Itse syytä, miksi universumi on syntynyt tai mistä sen luonnonlait johtuvat, tuskin koskaan saadaan tietää. En myöskään halua alkaa tätä arvailemaan, eikä muidenkaan pitäisi esittää arvauksiaan totuutena. "
Tämä paljastaa ajattelussa kirstillisen syntyvyyden ja kuoleman ajattelun, että kaikki pitäisi syntyä jostain tai olla jonkin sunnittelema, mikä johtaa helposti vainoharhaiseen ajatteluun.
Olen 100% varma, että universumi on aina ollut olemassa, ks. edellä tässä threadissä syklinen universumi perustelut. Päädyin kantaani itse alkuräjähdysteoriaa pohdiskelemalla, ennenkuin löysin webistä tutkimustuloksia.
Sattumalla on osaa jokapäiväisessä elämässäni, miksei myös universumin rakenteissa. Shit happens.
On olemassa esim. todennäköisyys, että iso meteriitti törmää maapalloon tuhoisasti. Ei ole myöskään pois suljettu ajatus, että jostain kaukaisesta galaxista pari heppua laittaa maapallon polvisukkaan ja alkaa pelaamaan sulkapalloa.
Tällä hetkellä näkymä, joka välittyy maasta Neitsyen galaksijoukon taemmalla laidalle, on 65 miljoonaa vuotta vanha, eli siellä nähdään että maassa olisi dinosauruksia. Ei ihme, ettei älyllistä elämää kiinnosta tulla tänne, edessä on vielä esim. keskiajan ja maailmansotien kuvottavuudet. Tämä selvisi kirjasta Kaamea totuus avaruudesta, Kjartan Poskit. Kirjasarja on muutenkin hauska, on Kaamea totuus suklaasta, keskiajasta, elokuvista ja ihmisruumista.
"Tämä paljastaa ajattelussa kirstillisen syntyvyyden ja kuoleman ajattelun, että kaikki pitäisi syntyä jostain tai olla jonkin sunnittelema, mikä johtaa helposti vainoharhaiseen ajatteluun."
Kun puhun suunnittelusta, niin tarkoitan lähinnä sitä, että joku maan ulkopuolinen älykäs olento on saattanut suunnitella osan maailmassa olevista elollisista tai saattanut tuoda vain ensimmäiset mikrobit tänne, jotka ovat sitten evoluution kautta kehittyneet.
Toisin kuin uskonnossa tieteessä on tarkoitus etsiä syitä ja seurauksia. Olkoon tiede vaikka sitten vainoharhaisuutta jos niin haluat.
"Olen 100% varma, että universumi on aina ollut olemassa"
Pelkästään uskovaiset ovat täysin, eli "100%" varmoja asioista, jotka liittyvät tähän aiheeseen.
"Kun puhun suunnittelusta, niin tarkoitan lähinnä sitä, että joku maan ulkopuolinen älykäs olento on saattanut suunnitella osan maailmassa olevista elollisista tai saattanut tuoda vain ensimmäiset mikrobit tänne, jotka ovat sitten evoluution kautta kehittyneet. "
Luin juuri sanomalehdestä tiedeuutisen, jossa todettiin, ettei elämä ole voinut tulla maapallolle, koska avaruuden sätely olisi tappanut mikrobit.
Jätän webbilinkin aiheeseen etsimisen muille.
Länsimaisen tieteen tarkoitus on tutkia universumin ilmiöitä ja todistaa ilmiöt ja teoriat todeksi. Syklinen universumi ja elämän synty maapalolla on minusta 100% perusteltu. Jumalat,enkelit, telepaattiset yhteydet ja älykkään ei maassa elävän olennon mikrobien suunnittelu minusta eivät ole.
Vainoharhaisuutta on, jos kuvittelee, että on olemassa jokin mahdollisuus, että joku on suunnitellut elämääsi. On paljon helpompaa elää, kun tietää olevansa oman onnensa seppä.
Ateismi on kannanotto väitteeseen "Jumala on".
Agnostismi on kannanotto väitteeseen "Mahdollisen Jumalan olemassaolosta voi saada tietoa."
Ateisti ei usko tuohon ensimmäiseen väitteeseen, agnostikko taas ei usko tuohon jälkimmäiseen. Kumpikin voi uskoa tai olla uskomatta siihen toiseen väitteeseen.
Ateistit voivat siis olla tai olla olematta agnostikkoja, ja agnostikot voivat olla tai olla olematta ateisteja. Kyllä, on myös teistisiä (jumalaan uskovia) agnostikkoja. Myös gnostinen ateisti on ihan mahdollinen. Tuo olisi siis ihminen, joka ei usko Jumalan olemassaoloon, mutta uskoo, että Jumalasta, jos sellainen olisi olemassa, voisi saada tietoa.)
Tällaista huomiota ei kait kukaan vielä esittänyt...
Agnostismi tarkoittaa sanatarkasti "ei tietoa" (a=kielto, gnosis=tieto), ja mielestäni henkilö, joka on sitä mieltä, ettei jumalasta voi saada *tietoa*, on agnostikko. Ja tämä ei siis sulje pois sen enempää teismiä kuin ateismiakaan. Miksei voisi ihan hyvin *uskoa* johonkin jumalaan, ja silti olla sitä mieltä, että jumalan olemassaolosta tai ominaisuuksista ei voi saada *tietoa*?
Ja omasta puolestani voin sanoa, että en oikein tiedä olenko agnostikko vai en. Ehkäpä en ole. Jos on mahdollista omata oikeutettu, tosi uskomus jumalan olemassaoloa koskien, silloin jumalan olemassaolosta voi saada tietoa. Epäilemättä tosi uskomus on mahdollinen, mutta voiko uskomus olla myös oikeutettu? Minkälainen todistusaineisto riittää oikeuttamaan uskomuksen? Jos oletetaan, että jumala on olemassa, riittääkö vaikkapa voimakas uskonnollinen kokemus justifioimaan uskomuksen jumalan olemassaolosta? Toisaalta, jos oletetaan, ettei jumalaa ole, riittävätkö erilaiset epäsuorat todisteet oikeuttamaan uskomuksen, ettei jumalaa ole?
Toisaalta, onko tosi, oikeutettu uskomus tietoa?
No joo, taisi mennä vähän (tai aika paljonkin) off topiciksi jo... Sellaista se on kun vauhtiin pääsee. :)
"Jos oletetaan, että jumala on olemassa, riittääkö vaikkapa voimakas uskonnollinen kokemus justifioimaan uskomuksen jumalan olemassaolosta? Toisaalta, jos oletetaan, ettei jumalaa ole, riittävätkö erilaiset epäsuorat todisteet oikeuttamaan uskomuksen, ettei jumalaa ole?"
Tarkemmin ajatellen, eihän sillä jumalan olemassaololla tai olemattomuudella ole vaikutusta siihen, minkälainen evidenssi oikeuttaa uskomuksen...