hautajaispuhe??

Varmaankin pyydätte papin mukaan muistotilaisuuteen. Voisit varmaankin kertoa hänelle lähimmäisestäsi ja yhteisistä kommelluksistanne. Pappi varmaan joissain yhteydessä ottaa keskustelustanne pätkiä. Elikkä jos tuntuu ettet pysty pitämään puhetta niin älä pidä. Äläkä varsinkaan ajattele että petät jonkun. Voimia!

ystävä hyvä,ole pakko siellä puhua,voit sanoa suoraan pyytäneille,että suret myös,etkä voi itkultasi muistella häntä-kyllä he ymmärtävät,koska itsekin surevat!!!

todellakaan mikään pakko.

Mutta toisaalta kokemus on osoittanut, että mitä enemmän osallistuu hautajaisjärjestelyihin, mitä enemmän tekee niistä vainajan itsensä näköiset, sitä "helpommin" (väärä sana, mutten nyt keksi oikeaakaan) pääsee oman surutyönsä alkuun.
Eli sinuna minä yrittäisin miettiä niitä omia muistoja, kirjata niitä paperille ja sitten katsoa kaikessa rauhassa että muotoutuuko siitä puhe vai ei. Jos ei niin ei.

Hautajaisia en ole koskaan kokenut kovin raskaina, jostain syystä, vaikka olen menettänyt tosi läheisiä ihmisiä! Osaa heistä olen hyvästellyt heti kuoleman jälkeen ja se hetki on ollut raskain ja vaikein. JOtenkin kun tiedän, ettei se ihminen enää ole siellä, vaan hänen "ulkokuorensa". Niinpä se puheenpitäminen ei muistojuhlassa ole ollut vaikeaa. Voithan kirjoittaa jotain ja jos tuntuu, että kykenet pidät sen, jos et pyydä tosiaan pappia lukemaan. Eikä haittaa vaikka hautajaisissa puhe muuttuisi itkuksi vai mitä?

Isukki lähti viimeiselle matkalleen ja hautajaiset on huomenna, mitään puhetta ei ole valmisteltuna ja tuskin tulee. Normaalisti olen kyllä suuna päänä mutta ei taida mitään tulla nyt.

Eikä se kyllä mikään _pakollinen velvollisuus_ ole edes ainoalle pojalle. Samaa mieltä oli jopa äijän puolen suvun "matriarkka" joka muuten on hyvin perinteinen ja tiukka.

Jos ei kykene niin ei kykene. Jos joku sitä pakollisena pitää niin menköön sitten puhujanpönttöön itse.

Voimia sinulle niin surun kuin sukulaistenkin kanssa.