minulla olisi yksinkertainen(?) kysymys.
kun kuolee tuleeko sama tila, jossa oltiin ennen syntymää?
eli ymmärrystävailla tila?
kun kuolee tuleeko sama tila, jossa oltiin ennen syntymää?
eli ymmärrystävailla tila?
yksinkertainen kysymys(?)
käsittämätönahdistus24/7
856012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Ei tule.. vaan sit alkaa ikuisuus.. toiset menee taivaaseen ja toiset kadotukseen. Se on totuus!
Raamatusta!
uskon siihen,että kuoleman jälkeen jäljelle jää se sielu,joka meillä kaikilla on ja on ollut jo ennen syntymäämme.
Sielut vaeltavat,ruumiista toiseen,synnymme joskus uudelleen,mutta vietämme ensin jonkin aikaa "taivaassa",tuolla toisessa valtakunnassa ja lepäämme,mietimme tämän kertaisen elämämme kulkua,miten se meni?
Ja kun olemme tarpeeksi levänneet,jatkamme matkaa..
Ihmisellä Vartalo/ruumis/keho kuolee,on ainutkertainen mutta itse sielu on ja pysyy.
synnytty tänne tahtomattaan ja ei enää kertakaikkisesti kestä ahdistusta.
ja sitten joudutaan vielä kadotuksiin jos itsensä tappaa vaikka ei olisi missään nimessä halunnut syntyä ihmiseksi. elämä on vankila. kivulias.
kauhea. kamala. en kestä enää. liikaa sattunut kestämättömiä asioita. olen vankilassa.
kun nukun olen vapaa. siksi tahtoisin nukkua aina eli kuolla. oikeasti miten tämä elämä on tällaista?
miksei jumala tehnyt ihmiseen laitetta johon syötetään päivämäärä kellonaikoineen ja kyseinen päivä poistuisi mielestä? miksi jumala on tehnyt ihmiselle erit aivot kuin eläimille?
miksi jumala ei tehnyt ihmiseen nappia jota painamalla kuolisi. kyseinen nappi toimisi vasta kun kipukynnys on ylittynyt. toivottavasti herra lukee tämän. ei muuta sanottavaa.
öitä
Mikä harhakäsitys ihmisillä on, että kuolema on sama kuin nukkuminen?
Ei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Se, että me emme tiedä kuolleitten elämästä ei tarkoita, ettei sitä olisi.
kuljemme valoa päin-kuolema ei ole loppu,ei ymmärtämättömyys,se on vain siirtyminen uuteen elämään!Se kaikki hyvä,mitä teet tässä elämässä,se sinulle luo anteeksiannon pahoista teoistasi,joita olet edellisissä elämissäsi tehnyt!!!
Taas kuoleman jälkeen tänne synnytään uudelleen, mutta eri persoonana..? Olen pohtinut tätä asiaa aina uudelleen ja uudelleen.. Jos kerran edellisiä elämiä on ollut ennen tätä nykyistä niin tuleeko tämän nykyisen jälkeen taas uusi elämä..? On vain inhottava ajatus siitä, että läheisemme ketkä on jo menneet sinne taivasten valtakuntaan olisi jo syntynyt uudestaan tänne elämään ennenkuin itse pääsee sinne ikuiseen valoon.. Toivon vaan niin kovasti, että saisin elää siellä jossain ikuisesti edesmenneen veljeni joka kuoli parin kuukauden ikäisenä kun itse olin vasta seitsemän vuotias ja hyvän lapsuuden/nuoruuden ystäväni kanssa joka poistui keskuudestamme yllättäen vain olleessaan 22-vuotias.. ja sitten tietenkin myös rakkaan mummoni ja ukkini kanssa jotka olivat minulle erittäin tärkeitä ihmisiä eläissään jotka jättivät minulle heidän tärkeimmän elämäntyönsä..
Minulla on se käsitys omasta kokemuksesta johtuen, että emme kuole ollenkaan.Täällä olijat näkevät kyllä jäljelle jääneen ruumiin mutta itse ei edes tajua poistuneensa siitä, koska elää koko ajan.Suurin ero on siinä, että toiselta puolelta puuttuu kaikkinainen kärsimys yms.Lisäksi edesmenneetkin ovat siellä ja jokaikinen hymyilee onnellisena, näinhän sen itse.Olen Suomessa ainoita, joita on jo pidetty kuolleena mutta palasimme.Tiedän itseni lisäksi vain yhden.Minua pidettiin "lääketieteellisenä ihmeenä", järjellistä selitystä ei löytynyt.Syyhän oli se, että pyysin Jumalalta päästä tänne takaisin!Ei sellaista voi missään kertoa tai pidetään hulluna.En sitä sairaalassakaan voinut kertoa.Kaikki hyvät läheisemme elävät siellä ihan koko ajan ja heillä on hauskaa, mukavaa ja kaunista.Pääsemme sinne kerran heidän luokseen.Kuolemaa ei ole olemassakaan.
Tuo lohdutti todella syvästi minua uskomaan taas jälleen siihen, että se todellakin on niin että nään taas rakkaan mummoni jota minulla on ihan suunnaton ikävä kunhan hän kaatui suorilta jaloiltaan.. :-( minä en ainakaan pidä sinua hulluna.. uskon todellakin siihen, että jumala on olemassa ja ohjaa meitä täällä ollessamme ja sitten kun siirrymme sinne tuonpuoleiseen.. Olen itse rukoillut muutamia asioita ja ne ovat kaikki kääntyneet juuri niin kuin rukoilin... Helpottaa todellakin oloa kun tietää, että edesmenneet sukulaiset näkevät vielä sitten kun itse siirtyy sinne tuonpuoleiseen.. Mummoni on ainakin sitten todella onnellinen kun pääsi sinne taivaisiin ukin luokse.. Eihän se muusta puhunutkaan kun kuolemasta sen jälkeen kun ukki kuoli.. Se ei puhunut mistään muusta kuin siitä että pääsisi täältä pois, että onhan tätä maailmaa nähty jo ihan tarpeeksi ja hullummaksi vaan aina muuttuu... Sinun tapahtumaasi olisi mielenkiintoinen kuulla vielä lisää, koska minua kiinnostaa juuri nämä tälläiset tapahtumat..
Muistutan, että tämä on vain minun kokemukseni asiasta mutta uskon siihen, koska koin sen itse.Siellä on hyvän ja pahan tiedon puu, en tiedä miksi,koska raamatussa se on paratiisissa ja puu on tällainen: Hedelmät muistuttavat omenia, toinen puoli on punainen, toinen valkoinen, siis sama hedelmä on kaksivärinen.En tiedä kumpi on hyvä tieto ja kumpi paha.Lisäksi siinä puussa oli vadelman näköisiä marjoja tai hedelmiä, jotka vaihtoivat väriä, sen alla kasvaa marjoja, mustikan kaltaisia.Jostakin kumman syystä niitä poimitaan valkoisiin kasseihin.
Virta, joka lähtee valtaistuimista, jakaantuu kahtia ja sen haarautumiskohdassa on elämänpuu, joka antaa kahdettoista hedelmät vuodessa, joka kuukaudelle.
Valotunneli, josta monet puhuvat tässä maailmassakin on äärimmäisen tarkasti vartioitu ja se on ulkopuolelta koristeltu ihmeellisen näköisin ornamentein, en tiedä mitä ne tarkoittavat.Vartijoita sen ympärillä tuntui olevan miljoonia ja jokaisella on keihäs aseenaan.Käsitin niin, että sen voi nähdä ulkopuolelta vain kerran elämässään, niin on sanottu ja olen kulkenut sisäpuoltakin.
Miksi toiset eivät pyytäneet palaamista? No koska edesmenneet pyysivät heitä jäämään.Sieltä ei todellakaan halua palata,ja sainkin käyttää äärimmäiset voimani edes pyytämiseen, että saisin tulla tänne vielä.Luultavasti sain tulla, sillä minut todettiin kuolleeksi synnytyksen moninaisten ongelmien vuoksi ja minun palauttamisellani lapseni sai elää, koska hänetkin todettiin kuolleeksi täällä.Sitten heräsimmekin lääkärien, kätilöiden, ja opiskelijoiden kauhuksi ja helpotukseksi.Sen järkyttyneempää väkeä en varmasti tässä elämässä enää näe.Sain täysin sinisen vauvani mahani päälle ja hän alkoi hengittää! Velttous katosi kokonaan.Itse olin mennyt ihan valkoiseksi.Näytimme siis ruumiilta vielä hetken aikaakin.
Taivaassa on niin paljon muitakin paikkoja ja asioita, kultaisia katujakin.Mutta ne eivät merkitse siellä samaa kuin täällä.Ne ovat siellä kauneuden vuoksi.Ja ne ihmiset, jotka siellä ovat todella tuntevat Jumalan Isänään.Aikuinen voi istua sylissäkin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.Näin monia edesmenneitäkin, joita en tuntenut entuudestaan.Siellä on mahdollisuus tutustuakin.Sitä ei älyä, että itsellä ei ole ruumista, koska tuntee kuitenkin itsensä samanlaiseksi, kuin fyysisesti oli mutta todellakaan mitään kipuja tms.ei ole, koko ajan on hyvä olla, onnellista ja turvallista.Kun avasin silmäni,käsitin palanneeni.
Olen siitäkin ihan varma, että mummusi ei tunne sitä aikaa pitkäksi, jolloin taas näette vaikka täällä olevien mielestä tuntuukin.Sieltä tullaan innolla ja suurella ilolla vastaan sinne menijöitä ja itse Jumala on myös vastassa.
Tuli itku silmään kun tätä sinun tekstiäsi luin..
Tuo kirjoituksesi oli niiiin kauniisti sanottu,oikeilla sanoilla,sait minut itskemään!
Rakas veljeni,kuoli..on poissa..
Olen jaksanut koko ajan uskoa,että hän on silti läsnä täällä kanssamme välillä,ja nyt sinun sanat sai mut vakuuttuneeksi siitä!
Kiitos,olet enkeli!
Ota sekin huomioon, että mummusi ei ole enää taivaassa 73-vuotias, vaan n.30-vuotias.Kaikki siellä olevat aikuiset olivat suunnilleen sitä ikää.Silti hän on sinulle se sama mummu, kun kohtaatte jälleen.Kun minun mummuni kuoli, kesti 10 vuotta, että pystyin katsomaan hänen kuvaansa itkemättä.Nyt siitä on 19 vuotta ja minulla ei ole enää surun häivääkään,vaan vain iloisia ja hauskoja muistoja.
Hän kuoli keväällä,yllättäen.
Jokin aika kuoleman jälkeen hän tuli uneeni,aivan eläväntuntuisena,ja uni oli niin rauhallinen ja seesteinen.
Hän kertoi kuolemastaan,olin yllättynyt.
hän kertoi että häneltä kysyttiin,tahtoisiko hän jo tulla "sinne",hän oli vastannut silloin että kyllä,koska siellä oli niin ihana olla ja mummo ja papat olivat siellä luona.
Sitten hän sanoi,että nyt hän vastaisi toisin,sillä hän tahtois vielä takaisin maanpäälle,tänne meidän kanssamme.Siellä on kuulemma tylsää kun ei voi tehdä samoja asioita samojen ihmistenkanssa kuin täällä ollessa..
Uskon tuohon täysin,hän oli juuri tuollainen persoona,että varmasti on voisi sanoakkin että "siellä on tylsää"
Tuli ihan itku silmään kun luin tätä, tuli jotenkin niin oma pikkuveljeni mieleen voisin kuvitella hänenkin sanovan juuri noin jos hän olisi poismennyt.. Voikun itsekkin näkisin unta rakkaasta mummostani joka kuoli kesäkuussa yllättäen voisiko sanoa että ihan suorilta jaloiltaan.. Olen toivonut unta hänestä ja olen pari kertaa vissiin nähnytkin, mutta en muista niistä enää herättyäni mitään..
Jännä juttu.. Siis onko ne siellä 30-vuotiaitten näkösiiki vai pelkästää ikäsii mut sen näkösii ku oli eläissää viimesii päivii..? tunnistaako ne sit täältä lähtevät läheiset sielä jos ne on 30-vuotiaan näkösii..? Ja jos ne on 30-vuotiaan näkösii nii miten ihmees mä esim. tunnistan meijän mummon sit ku pääsen sinne..? Oon vaa miettiny sitäki et ku kuollaa nii jäädääkö sinne taivaasee ikuisest vai synnytääkö me taas uudestaa tänne..? Et jos mummo ei ookkaa sielä sillo ku mä oon lähös täält sinne..? Kuuleeko mummo kun käyn hänen haudallaan ja juttelen hänelle..? On jotenkin aina niin tyhjä ajatus kun menee sinne haudalle ettei oikeen tiiä mitä siinä puhuis.. Toivon aina mummolta merkkiä kun käyn siellä haudalla, mutta ei ole vielä tapahtunut mitään merkittävää.. Pidin sitä merkkinä kun pyysin siinä haudalla ollessani merkkiä ja kun lähdin kävelemään hautausmaan käytävää pitkin pois haudalta niin yläpuolella olevasta koivusta lähti lentoon kaksi sepelkyyhkystä.. Olin silloin koko haustausmaalla vielä yksin ketään muita ei näkynyt.. Sanoin siinä vielä ääneen, että sehän kävi nopeasti ja katsahdin taakseni mummon hautaa kohti.. Ajattelin tietenkin heti, että siinä se mummo ja ukki nyt lentelee onnellisena yhdessä.. Ikinä ennen tota tapahtumaa en ole koskaan nähnyt siellä sepelkyyhkyjä enkä sen jälkeenkään ole niitä enää nähnyt kuin vain sen kerran kun pyysin sitä merkkiä..
En osaa selittää sitä, miksi he olivat 30-vuotiaiden näköisiä siellä taivaassa, luulen , että siinä juurikin on yksi kysymys taivaan valtakunnan saloista.Nimittäin unissani mummuni on vanhentunut, eläessään hänellä ei ollut harmaita hiuksia mutta unessani oli.Unessa isäni taas oli nuorempi kuin täältä lähtiessään, ystäväni edesmennyt vauva sen sijaan oli kasvanut.Aivan varmasti tunnistat mummusi, minäkin tunnistin kaikki välittömästi.Enkä ihmetellyt siellä ollenkaan asiaa, se oli ihan luonnollista.Tänne ei synnytä uudelleen vaan tapahtuu ylösnousemus, ajankohdan tietää vain Jumala, ei Jeesuskaan.Se saattaa tapahtua 7000 vuotta Jeesuksen syntymästä, ei siis aikoihin vielä.Silloin, kun se joskus tapahtuu saamme sellaiset ruumiit, kuin Jumala alunperin tarkoitti ja Aatamilla ja Eevallakin oli.Katsopas vain raamatusta, kuinka kauan he elivätkään, ennen kuin Jumala antoi heidän kuolla kokonaan pois.Useita satoja vuosia.Silloin haudat aukenevat mutta ruumiit tulevat ikuisuuskestäviksi ja henki yhdistyy ruumiiseen jälleen.Jumalan kaupunki, jonka nimi on Uusi Jerusalem laskeutuu silloin tänne maan päälle tuhanneksi vuodeksi.Yksi sukupolvi otetaan taivaaseen ilman kuolemaa.
Tänne tullaan siis uudelleen.Kaikki matelijat ja vaaralliset eläimet kuolevat, meriä ei enää ole, eikä vaaranpaikkoja ihmisille.
Taivaassa on muuten ihan omanlaisiansa hevosia ja eläimiä, mitä maanpäällä ei ole nähty.
Tuota juuri pohdin siinä papin siunatessa mummoa, että mitä se tarkoitti sillä että herra herättää sinut viimeisenä päivänä.. Eli ilmeisesti tarkoitti tuota että kun tulee kaiken loppu niin kaikki sielut menevät takaisin siihen kuolleeseen kehoon..?? Mutta miten ne kaikki ihmiset jotka on jo kuollut kauan aikaa sitten ettei heidän ruumiistaan ole mitään jäljellä enää ja toisilla jos on enää luita jäljellä..? Kesälomareissullamme kun olimme avomiehen kummitädillä joka on ortodoksiuskovainen niin hän sanoi että he uskovat elämän jatkuvan taivaassa.. Sitten minä puhuin hänelle, että on alkanut kiinnostaa Raamattu niin hän kehoitti lukemaan sitä..
Jumala teki Aatamin mullasta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen.Kun ruumiimme kuolee täällä, muuttuu se jälleen mullaksi, niinkuin ensimmäisen ihmisen ruumis eli Aatamin alunperin oli.Jumala kykenee tekemään mullasta/tuhkasta uuden ruumiin vaikka ei ole luitakaan.Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta.Se herättäminen tarkoittaa käsittääkseni sitä, että kun saa uuden kestävämmän ruumiinsa takaisin ja palaa siihen, tapahtuu sellainen herääminen, että käsittää olleensa kuolleena tästä maailmasta.Ainakin minulle kävi niin, kun yhtäkkiä heräsin kuolemantilasta sairaalassa, tajusin palanneeni ja olleeni poissa.Taivaassa en ollenkaan käsittänyt miten olin sinne joutunut, koko sairaalassa olo, hirveät fyysiset tuskat yms.olivat siellä pyyhkiytyneet mielestäni.En käsittänyt olevani kuolemantilassa, ajattelin vain, että on kaksi eri paikkaa, tämä ja taivas ja silti oli ihan luonnollista nähdä riemuitsevat edesmenneet.Sitä on vaikea selittää.Lupasin palata sinne uudelleen ja he lupasivat odottaa.
Tähän asiaan liittyy sellainenkin asia, että olin kärsinyt vuosia lapsettomuudesta, eikä mikään auttanut.Sitten päätin, että rukoilen vauvaa itselleni.Rukoilin kuukausi- ja vuosikausia,tuntikausia, että saisin vauvan ja lupailin hänen hoidostaan vaikka mitä.Lopulta uneeni ilmestyi kaksi enkeliä, joista toinen sanoi:"Se sinulle armosta annetaan".Raskaudestani lisäksi ilmoitti ystäväni minulle puhelimitse (ihan käsittämätöntä),ystävältäni oli kuollut 2 päivän ikäinen vauva aiemmin ja ystäväni soitti, että hän tietää minun olevan raskaana! Arvaa uskoinko! Soitin heti sairaalaan, jossa minua oli hoidettu asian takia jo vuosia ja pyysin päästä suoraan raskausultraan, ja pääsin heti seuraavana päivänä.Ja odotin,kunnia Jumalalle siitä! Luulen, että koska jouduin kuolemantilaan synnytyksessä ja lapseni myös lääkärin pahan tyrimisen vuoksi, että syy miksi sain palata, oli juurikin se, että lapsi ilmoitettiin ennalta ja juuri hänet haluttiin pelastaa minun kauttani.En siis pyytänyt paluuta itseni takia vaan hänen.Ihmeellistä, että tavallinenkin lapsi voidaan ilmoittaa enkelin kautta ennalta!
Niin ja piti vielä sanoa, että ystäväni vauva oli taivaassa ja hänen edesmenneet sukulaisensa pitivät hänestä huolta.
Monet edesmenneet eivät edes kysy saavatko palata ja vain joiltakin kysytään haluavatko palata.Minulta ei kysytty, vaan pyysin sitä itse.Se on totta, että jos on päättänyt jäädä sinne, ei voi palata enää ennenkuin ylösnousemuksessa, koska pitää palata melkein heti kun on joutunut kuolemantilaan täällä, jos miettii asiaa,on liian myöhäistä.
Mietin sitä, kun täällä kerrottiin että oli sanottu siellä olevan tylsää ja mietin mistä se voisi johtua, niin ajattelin, että ainakaan autoja, moottoripyöriä, mopoja tms.en siellä nähnyt, joten nuorista miehistä voi tuntuakin ainakin niiden puuttuminen tylsältä.Tulihevosvaunuja siellä kyllä on.
Täytyy kyllä tosissaan ottaa asiaksi lukea sitä raamattua... Minäkin olen huomannut että kun olen rukoillut muutamia pikku juttuja niin ne ovat menneet juuri niin kuin rukoilin... tuntui aivan ihmeelliseltä... Voikun vain voisi jutella jotenkin mummolle ja sille edesmenneelle ystävälleni, että mitä heille kuuluu ja että heiltä saisi vastauksen...
Muista rukoilla.Rukoile Jumalalta ja Jeesukselta erikseen, että saisit nähdä edesmenneesi unissa.Minulla se on ainakin toiminut hyvin.Rukoilen sitä joka ilta erikseen.Olen pyytänyt: "saisinko tänä yönä nähdä hänet unessa?" ja välillä saankin.Olen kyennyt puhumaankin heidän kanssaan.
Tuotakin olen miettinyt että mitä kaikkea siellä sitten tehdään vai eikö siellä tehdä mitään nautitaan vaan siitä paratiisista... mietinkin äsken että onko heillä esim. katsoa enää sieltä käsin tveetä jota me elävät katsomme... anteeksi että kyselen näin tyhmiä, mutta on vain niin outoja juttuja nämä, mutta kun ne kiinnostavat tosissaan...
Kun rukoilee Jumalalta tai Jeesukselta..? Täytyy tosissaan kokeilla jos vaikka saisin mummon unessa tavata ja jutella, mutta se on niin inhottavaa kun en yleensä muista mitä unta olen nähnyt enää aamulla kun herään... Kummalta tuota unta kannattaa rukoilla...? Se avopuolisoni kummi sanoi kyllä siitäkin, että edesmenneitten kanssa ei saisi seurustella... en sitten tiedä mitä se sillä tarkoitti.. ja sitten isäni on sanoi, että ennen mummon kuolemaa hän näki toistamiseen ukista eli mummon miehestä unia ja sitten mummo kuoli ja hänen nähdyt unet ukista loppuivat ja minulla oli samoin että näin ihmeellistä unta siitä viime syksynä menehtyneestä ystävästäni ja ne unet muistan tarkkaan vieläkin, ja nyt taidan ymmärtää, että hän yritti minua varoittaa tulevasta kuolemasta.. mutta sen jälkeen kun mummo kuoli niin minunkin unet loppuivat... Isäni sanoo aina, että kuolleesta nähdyt unet ennustavat kuolemaa...
Parempi rukoilla molemmilta, kyllä rukous kuullaan jokatapauksessa vaikka rukoilisi vain toiseltakin mutta olen käytännössä huomannut, että jos rukoilee samana iltana molemmilta peräkkäin, on edesmennyt varmemmin tullut uneeni.
Kuolleisiin ei pidä itse yrittää ottaa yhteyttä, sitä se tarkoittaa ettei kuolleiden kanssa pidä seurustella,kaikille meedioille, selvänäkijöille ja ennustajille ei saa mennä, se on kiellettyä raamatun mukaan sillä heillä ei ole sitä tietoa, mikä Jumalalla on.Sen sijaan jos Jumalan tai Jeesuksen kautta pyytää, että saisi nähdä läheisensä unessa, niin siinä ei ole pahaa, koska He päättävät silloin asiasta.
Unissa on raamatun mukaan enteitä ja viestejä,lisäksi mielikuvitus sotkee niitä ja pahan voimatkin.Vaikka kuolleen näkee unessa, ei se aina tarkoita kuolemaa vaikka kyllä tiedän tapauksia, että kuollut on käynyt varoittamassa tulevasta onnettomuudesta ja kuolemastakin, minullekin on käynyt niin.Mutta sitten olen nähnyt heistä muunkinlaisia unia, hyvin lohduttavia, eikä mitään ole tapahtunut.
Ainakin minun mummullani oli taivaassa asuntona kolme huonetta ja keittiö ja oli kyllä sisutettu viimeisen päälle.Maan päällä hänellä oli omakotitalo ja loppuaikansa asui yksiössä.Ei siellä tarvita telkkaria, kun näkee muutenkin niin ihmeellisiä asioita, jotka päihittävät maan päällisen elämän mennen tullen.Jostain kumman syystä mummullani oli kyllä imuri, näin sen, joten siitä päätellen siellä saattaa kyllä olla muitakin teknisiä välineitä mutta enhän ehtinyt sieltä nähdä kuin vilauksen.Voihan siellä ollakin vaikka mitä, mutta en ehtinyt nähdä.
Täytyy sitten pyytää kummaltakin niin jos se niin varmemmin onnistuisi...
Hei taas ja voimia sinulle! Voi rukoilla ihan hiljaa mielessään, eikä tarvitse olla polvillaan.Itse olen rukoillut samalla kun olen mennyt nukkumaan.Isäni kuolemasta meni 3kk ennen kuin hän tuli uniini, mutta sitten kävikin 2 kk joka viikko.Nyt ei ole ehtinyt.Tajusin kesken unen, että puhun tässä hänen kanssaan, vaikka hän on kuollut ja kun tajusin, että hän seisoo siinä vieressäni,ryntäsin hänen kaulaansa ja yhtäaikaa itkin ja nauroin onnesta.Sitten kysyin, että miten voin puhua hänen kanssaan, vaikka hän on kuollut?Isäni vastasi innostuneena: "Voi kuule, voin mennä vaikka seinien läpikin".Tätä olen miettinyt ja miettinyt, että mitä hän sillä tarkoitti.Lisäksi hän kuvaili seinien sisärakenteet yksityiskohtaisesti, joista minulla ei etukäteen ollut aavistustakaan ja herättyäni otin selvää, asiat täsmäsivät.Sitten hän kertoi tavanneensa 60-luvulla kuolleen tuttavansa ja hänestäkään minulla ei ollut etukäteistietoa.Varmistin asian äidiltäni, että oliko isäni 60-luvulla tuntenut mainitsemansa henkilön ja oli!
Se on sitten Korkeimman käsissä tulevatko he uniisi, ainakaan he eivät halua sinua säikytellä.Jos pelkää,he eivät silloin tule.
Tosi ihana uni.. Minulle on sanottu sitä, että nuo hengelliset asiat ei tapahdu jos niitä pelkää tai ei usko niihin tai sitten jos niistä on kiinnostunut ja ottaa koko ajan asioista selvää niin henget pääsevät lähemmäksi.. Minä kyllä olen sen sortin ihminen, että pelkään noita henkimaailman asioita jos niitä alkaisi tapahtumaan minulle.. Mutta en kylläkään varmaan unessa niitä pelkäisi... Se oli niin jännä uni mitä näin siitä kuolleesta ystävästäni varmaan viikkoja aiemmin ennenkuin mummoni kuoli ja ne tulivat vielä ihan peräkkäisinä öinä.. Ensimmäisessä unessa näin, että olimme ystäväni hautajaisissa taas uudelleen ja oltiin hänen muistotilaisuudessaan ja kaikilla omaisilla oli hänestä valokuva kehyksissä.. Kunnes minä ensimmäisenä huusin kauhusta ja aloin samalla itkeä, että hänen kuvansa oli kadonnut niistä kehyksistä.. Muut vilkaisivat heti omiin kehyksiinsä ja heiltäkin oli kadonnut hänen kuvansa.. Sitten siellä muistotilaisuus paikalla oli ystävästäni maalattu kasvoista oleva muotokuvataulu joka oli seinällä.. ja yhtäkkiä huomasin taulussa, ystäväni silmät jotka alkoivat kyynelehtimään.. siihen loppui se eka uni..
Toinen uni oli sellainen missä ystäväni oli elossa vielä ja minä menin sanomaan hänelle, että sinä kohta kuolet kun teit itsellesi sen minkä teit.. Niin hän vain vastasi minulle, että en minä nyt sentään ihan niin tyhmä ole, että menisin sellaista tekemään.. ja se uni loppui siihen.. sen jälkeen en ole hänestä nähnyt unia.. ajattelin juuri sitä, että nämä unet olivat varoituksia minulle, että joku läheinen kuolee taas.. ja ei mennyt kauaa kun mummoni kuoli.. :-( se tekee erittäin kipeää.. juuri kun luulin kaiken olevan hyvin niin taas elämä romahti.. mutta mummon paras ystävä joka tuli myös hyvästelemään hänet ennen siunausta hän sanoi, että ei se ole kuin hänen pelkkä kuorensa se lohdutti ihan vähäsen sillä hetkellä.. Tuntuu vaan niin ikävältä nyt asua tässä mummon ja ukin talossa itse kun välillä tuntuu, että on kuin kotona, mutta samalla tuntuu kuin olisi mummolassa taas.. Vietin aikaani täällä silloin kouluvuosina aika paljon kun kotona ei ollut hyvä olla.. Silloin kun täytin 18-vuotta ja sain ajokortin syksyllä oli minulla isäni kanssa kauhea tappelu hän löi ja minä vain olin ja avomieheni katseli vierestä tätä tapahtumaa, mutta ei uskaltanut tulla väliin kun olisi varmaan saanut itsekkin päihinsä.. soitin mummolle hätä päissäni, että se hakkaa mua niin mummo sanoi että juokse pois sieltä.. niin mä sitten pakkasin kaikki kamani ja kahdella autolla lähdettiin mummon luokse.. Muistan aina äitini ilmeen ovelta kun sanoin, että mä en enää ikinä tuu tänne et heippa.. näin huolen hänen kasvoistaan ja hän huusi että minne sinä oot nyt menossa.. Täällä me sitten oltiin ja ukkini sanoi meille, että saatte olla täällä nyt niin kauan kunnes löydätte itsellenne oman kodin.. ja parin kuukauden päästä löydettiin oma asunto ja ukki maksoi meille takuu vuokran, että päästiin omillemme.. Tuntuu niin oudolle, että täältä muutettiin kerrostaloon ja sieltä muutettiin takaisin tänne.. mutta olen todella ylpeä siitä, että sain heidän ja heille niin tärkeän elämän työnsä itselleni hoidettavaksi..
sitä, että kun puhuin sen mieheni kummitädin kanssa josta aiemmin mainitsin.. niin hän sanoi, että siellä taivaassa ei mummosi ja ukkisi ole niinkuin enää aviopari.. :-O En oikeen ymmärtänyt, että mitä se tällä tarkoitti eikä hän itsekkään oikein osannut vastata siihen.. Tänään tulee tasan kaksi kuukautta kun mummo siirtyi ajasta ikuisuuteen.. :-( täytyy käydä tänään haudalla kun en nyt kahteen päivään ole käynyt.. alkuvaiheessa kävin joka päivä kun se tuntui jotenkin hyvälle käydä joka päivä, mutta mitä enemmän jättää päiviä väliin niin on tullut sellain paha olla kun on käynyt siellä.. tuntuu sen kaiken jotenkin olevan ihan turhaa.. :-( jotenkin se tuntui helpommalle käydä siellä silloin kun sitä hautakiveä ei vielä oltu tuotu sinne, mutta nyt kun näkee mummon nimen siinä kivessä niin se jotenkin tuo sen pahan olon.. :-(
Mietin aina siinä haudalla, että onkohan mummo "lukenut" sen minun kirjoittamani kirjeen jonka jätin hänen peittonsa alle ennen siunausta..? Entä kuulekohan mummo kun juttelen hänelle aina kun käyn haudalla..? Olisi niin hyvä kun voisi jollain tavalla keskustella mummon kanssa, vielä kun kaikkea jäi niin paljon kysymättä siintä talon hoidosta olen ihan peukalo keskellä kämmentä.. Onko se ainoa mahdollisuus kysyä unessa häneltä asioita mihin tarvitsisin vastauksia..? Pystytkö yhtään arvioimaan kuinka kauan olit siellä taivaassa..? Menikö siellä oleva "aika" nopeasti vai hitaasti..? Ajattelin siinä siunauksessa olessamme, että onko mummo läsnä siinä tilanteessa ja katseleekohan hän meitä muita ketkä häntä suree..? Mummolla ja minulla oli sellainen suhde keskenään, että ei sen kanssa yleensä halattu esimerkiksi kuin vain syntymäpäivinä tai jouluna tai äitienpäivinä, kun taas toisen mummoni kanssa halataan aina kun tavataan.. niin ajattelin kun mummo oli sellainen jääräpää eläessään niin hän varmaan on ollut vieressäni ja sanonut itsekseen, että turhaa siinä minua surette ettei kannata surra.. ei sitä jotenkin hänen eläessään osannut ajatella kuinka suuri se kaipaus voi olla kun häntä ei olekkaan enää..
Imuri taivaassa?Luulin että siellä on täyden palvelun laitos?Pittääkö miun sinnekkii imuri ja pölyrätit viiä-en oo pahemmin siivousimmeinen tiälläkkää-jottako tää "rasittava höyhötys"jatkkuu sielläkkii?Eikköön ois apulaissii palakata paikanpiällä,jotta vois vain katella kaikkee kaunista-nauttii rauhasta ja onnellisesta olosta,ettei tarvihtes siivota,eikä ruokia laitella?Olis vain kaikki kaunis ympärillä!!
Poikani kuoli viime talvena. Olen pyytänyt Jumalalta, että poikani tulisi uniini. Kerran näin poikani unessani kaukaa. Hän käveli minua vastaan ja heilautti kättä.
Viime yönä poikani tuli uneeni. Hänellä oli vaaleat vaatteet päällä ja hiuksetkin olivat vaaleat niinkuin pikkupoikana. Siinä hän seisoi edessäni ujosti hymyillen. Olimme siinä pitkään, rauhallisesti seisoen ja halaten. Heräsin.
Vieläkö odotan, että hän saapuu uneeni puhumaan minulle, vai tuliko hän näin kertomaan, että hänellä on hyvä olla? Onko hän mennyt niin rajan taakse, että nämä olivat hyvästit? Ihmettelen myös poikani vaaleaa olemusta siinä unessani?
Eivät he siellä itse imuroineet itselleen, vaan toinen auttoi toista.Aina löytyi auttaja.
vankilassa ja pääsen vapauteen.
eli nukkumaan. voi kun pääsisin siihen tilaan
jossa olin ennen syntymää. on 4 tapahtumaa joista en koskaan pääse yli. kaksi tapahtunut humalassa ja toiset kaksi unilääkkeiden sekoamis/hallujen vaikutuksen alaisena. ennen syntymää ei tiedä mitään. onko kuolema sama tila?! makaan maanalla tietämättä mitään ja muut jatkaa elämää?
tietääkö joku?
ahdistukseeni ei auta diapamit eikä mikään.
unilääkkeillä sain hyvän olon kun tuli halluja mutta kappas vain sain tietää vasta myöhemmin mitä olin puuhannut/aiheuttanut. enkö saisi lupaa lopettaa itseni ettei kukaan omainen jäisi suremaan? en enää uskalla ottaa unilääkkeitä ja on vaikea nukkua ilman niitä mutta en ota!
voin aavistella tuskaasi kyllä.
Sinä esitit kysymyksiäsi Jumalalle, eikö niin? Oletko koskaan lukenut Raamatusta sellaista kuin Jobin kirja? Oletko koskaan kuullut sitä selitettävän? Siinä ahdistunut ihminen kyselee Jumalalta samanlaisia kysymyksiä kuin sinä. Hän kärsi syyttä suotta, hän ei ollut edes syyllistynyt mihinkään, ja silti hän kärsi - hän huusi tuskaansa siinä Jumalalle.
Oletko koskaan kuunnellut Radiodein ohjelmaa Raamattu kannesta kanteen? Tai oikeastaan se on ev.lut. kirkon radiolähetysjärjestön tuottama ohjelma, joka vain kuuluu Radiodeissä arki-iltaisin klo 21.00 ja arkiaamuisin (siis ma-pe) klo 6.00 ja myös netistä noita ohjelmia voi kuunnella.
En tiedä millä paikkakunnalla olet enkä siksi voi sanoa, millä taajuudella nuo ohjelmat radiosta kuuluvat siellä, mutta saat sen varmaan selville!
Siellä käydään juuri nyt läpi tuota Jobin kirjaa, jossa ihminen kysyy, ei vaan hän huutaa Jumalalle tuskaansa...
En ole vanki, mutta tiedän, että ihminen voi olla vanki vaikka onkin vapaa... Ymmärrän sinun tunteesi, tuon että unessa olet vapaa...
Minä olen saanut avun noiden ohjelmien kautta Jumalan sanasta, eikä siinä vapaudessa ihmiselämän ulkoisilla olosuhteilla ole juuri merkitystä: sitä vapautta eivät mitkään kahleet voi poistaa!
Muistan sinua, ajattelen sinua!
Taivaassa ei ole samanlaista aikaa kuin täällä.Täällä silmänräpäys on tuhat vuotta siellä ja tuhat vuotta täällä on silmänräpäys siellä, se on raamatussakin mutta sitä on kyllä vaikea selittää.
Kun olin siellä, ei minulla ollut mikään kiire minnekään.Minulla tuntui olevan ihan rajattomasti aikaa.Mutta kun palasin, tajusin olleeni siellä vain hyvin lyhyen aikaa ja täältä taas olin poissa pitkän aikaa, ainakin tunnin.Ja vaikka olin lääketieteellisesti täältä poissa pitkän ajan, tuntui täältä poissaoloni minusta itsestäni vain lyhyeltä ajalta, muutamalta sekuntilta.Sitä on todella vaikeaa selittää.
Taivaassa he eivät tiedä olevansa kuolleita täältä, vaan pitävät itseään yhtä elävinä kuin mekin täällä ja niinhän he ovatkin.Sitä ei saisi heille kertoakaan, mutta itse möläytin sen unessa isälleni, mutta ei hän oikeastaan tajunnut sitä onneksi.
Jumalahan näkee kaiken, joten ainakin hän on nähnyt viestisi mummullesi ja varmasti välittänyt sen perille.
Taivaassa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia keskenään, sen oikeudenmukaisempaa ja tasapuolisempaa paikkaa ei olekaan.Sitä en osaa sanoa, ovatko he siellä edelleen aviopari vai eivät, minusta kyllä tuntuu, että sillä ei siellä ole samaa merkitystä kuin täällä mutta kaikki täällä toisensa tunteneet tuntevat toisensa myös siellä.Minua ainakin tultiin vastaan suurella joukolla, eikä siinä joukossa ainakaan näkynyt mitään yksittäisiä parikuntia vaan kaikki olivat yhdessä ystävinä.Sielunkumppaninsa kyllä tuntee.
Voit saada mummultasi neuvoja unissa,ja joskus tunteen siitä, että näin pitää tehdä.Mutta ajattelen niin, että jos sama tieto on mahdollista saada muuta kautta maan päällä, niin he eivät ehkä tule tai saa tulla.Tosin ystäväni mietti niinkin arkista asiaa, kuin pitkien hiustensa leikkaamista lyhyeksi, niin hänen kuollut äitinsä tuli uneen kertomaan mielipiteensä.Ystäväni oli silloin nuori ja tarvitsi äitiä.Ehkä he tulevat tarpeen mukaan,kenen katsotaan selviävän itsekin ja kuka taas tarvitsee apua enemmän.Ja että on tarkoituksenmukaistakin oppia selviytymään,ja mikä on kenellekin hyväksi.
niin että mummoni tuntee että kyllä minä pärjään itsekkin.. vaikka kyllähän sillon aina eläessään neuvoi mitä pitää tehdä kun kysyin, mutta vaikuttaako se siihen ettei mummo saa antaa mulle merkkiä tai ilmestyä tai tulla uniini kun ei itse uskonut henkimaailman asioihin tai ei ainakaan tunnustanut uskovansa siihen vaikka anopilleni käyviä juttuja mummolle kerroinkin ja sanoin, että ne on ihan totta.. niin hän vaan vastasi että oisikohan noin.. sanoin myös ukista hänelle, että se seuraa sinua tässä ihan vieressä vaikket näekkään ukkia.. Mummokin jutteli aina ukille kun kävi hänen haudallaan.. Ihan pakko kysyä sinulta, että satuitko tässä parisen viikkoa sitten jim-kanavalta katsomaan sitä ohjelmaa missä puhuttiin siitä nostradamuksen ennustuksista ja sitten erään toisen kestä itse en ollut ikinä kuullutkaan elikkäs Edgar Cayce..? hän osasi ennustaa tulevaa vielä paremmin kuin nostradamus.. kirjoitin hakusanaksi googleen tuon miehen nimen ja hänelle on tehty suomalaiset kotisivut sieltä löytyy hänestä tietoa.. aika mielenkiintoinen ihminen.. hänen avullaan on joku kirjoittanut kirjan nimeltä Paikka jota kutsumme kodiksi.. niillä kotisivuilla luki tuosta kirjasta sen verran, että sen kun lukee tulee ihan selväksi se ettei kuolemaa tarvitse pelätä ja sitä että kuolleet läheisemme ovat siellä jossain odottamassa meitä..
En ole nähnyt sitä ohjelmaa.Minun piti kertoa sinulle vielä siitä valotunnelista.Monet ovat kulkeneet sitä ja moni on palannut takaisin kuoleman rajalta,juuri ennen valoa mutta minä palasin kuolemantilasta ja siksi tiedän asiasta enemmän.Siellä valotunnelissa on pyhää henkeä ja kun sitä kulkee kohti sitä kirkasta ihanaa valoa, tulee se Jumalasta.Sen valotunnelin toisessa päässä on itse Jumala vastassa taivaaseen menijöitä ja edesmenneet ovat kokoontuneet hänen eteensä tullutta vastaanottamaan.Jumala ottaa suoraan syliinsä,Tervetuloa.Se valotunneli leijaili avaruudessa, ihan tyhjää ja keskellä avaruutta, ympärillään ne miljoonat ja miljoonat keihäsaseiset vartijat.Se valotunneli on tie taivaaseen.Sitä ei voi nähdä esimerkiksi raketista, koska se on ihmissilmiltä kätketty.Taivaskin on kätketty, sitä ei voi täältä nähdä, vaikka se tosiaan on tuolla ylhäällä korkeuksissa, sinne pääsee sitä tunnelia pitkin mutta ulkopuolelta se tunneli ei näytä johtavan mihinkään.Koska Jumala antoi minun tulla takaisin, olen varma etten ole ainoa.Kyllähän edesmenneetkin saattavat pyytää päästä käymään täällä,ja Jumala saattaa antaa lupia.Siitä olen kyllä varma, että jos he täällä käyvät, niin he eivät ymmärrä miksi me emme näe heitä, miksi emme puhu heille, vaikka he kuinka yrittäisivät saada meihin yhteyden.He eivät tiedä olevansa kuolleita.He eivät käsitä, että heillä ei ole ruumista, eivätkä he näy.Saattahan olla, että joku pystyykin näkemään heidät mutta minä en ainakaan ole täällä ikinä nähnyt, vain siellä.Heidäthän saattaa kuitenkin luultavasti aistia.Luulen, että silloin heille pitäisi sanoa näin: Tiedän, että olet siinä, mutta en voi nähdä, enkä kuulla sinua.Ja sitten kertoa äkkiä tärkeimmän asiansa mitä haluaisi sanoa, sillä hetkethän ovat luultavasti todella lyhyitä.
Luulen myös, että monet pysyvät sielläkin, ainakin monta sataa henkilöä lupasi odottaa minua joukkoonsa siellä, ei heillä ainakaan ollut asiaa tänne.Täytyy kyllä sanoa, että elämässään ei koe täällä sellaista tunnetta, että on niin tervetullut jonnekin.Kuolemassa ei ole mitään pelättävää,kun ei kuole ollenkaan.Ruumis on todellakin vain kuori.Se on niin käsittämätöntä, kun me täällä itkemme ja suremme ja heillä on hauskaa.Eivät he käsitä, että me suremme heitä vaan he odottavat meitä sinne, eikä se huoleta heitä yhtään, sillä se aika, jonka he meitä odottavat, tuntuu siellä ihan lyhyeltä.Lapset, jotka kuolivat täällä lapsina ovat siellä lapsia, mutta kasvavat, kunnes hekin ovat 30-vuotiaiden näköisiä.Lapset pyrkivät äitiensä ja isiensä uniin ja luoksekin käymään mutta ainakin joitakin toiset edesmenneet estelivät pääsemästä liian lähelle.Luulen, että siksi, ettei äiti tai isä lähtisi täältä sinne, ennen kuin heidän aikansa on täynnä täällä.En ole siitä varma, mutta jokin syy siinä on.Muuten lapsilla oli tavattoman hauskaa.Aikuisillahan on heille aikaa rajattomasti ja koko ajan on hauskaa.Ei huolia, ei murheita, ei kipua, kaikki on onnellista ja turvallista,ainoastaan kaipaavat täällä olevia perheitään.
Mummuni kävi unissani kolme kertaa nyt 19 vuoden aikana kuolemastaan, joten hyvinkin saatat nähdä hänet unessasi vielä.Ainakin isälläni on siellä parhaillaan niin hauskaa ja hän tutkii ja retkeilee ystävineen taivaassa, ihastelee paikkoja ja tapaa sinne edeltä menneitä tuttujaan (tämä näytettiin minulle unessa), että hän ei edes ehdi tulemaan nyt uniini ja täysin sydämin suon sen hänelle.
Tiedän nyt myös miksi Jumala sanoi tekevänsä ihmisen omaksi kuvakseen.Jumala ottaa milloin kenenkin täällä olevan poikalapsen tai nuorukaisen, keski-ikäisen miehen tai vanhuksen ulkomuodon.Taivaassa hän ainakin esiintyy milloin kenenkin näköisenä 10-vuotiaana kaljupäisenä poikana, salskeana nuorukaisena ja arvokkaana vanhuksena.Arvokkaana vanhuksena hän otti minut vastaan.Näin myös hänen alkuperäisen olemuksensa, mutta en kasvoja.Hän on todella suuren kokoinen mutta ottaessaan poika- tai mieshahmoja, heidän kokoisensa.Nyt ajattelenkin täällä maan päällä jokaisen miehen ja pojan kasvoista, että siinä on Jumalan kuva.Näemme hänen kasvonsa siten kaiken aikaa ja joka puolella.En tiedä oliko minulla lupa kertoa tätä, mutta ei kyllä kiellettykään.Jeesus on hoikka, n.168 cm pitkä lähi-idän kansan näköinen ruskeatukkainen ja hoikka.Hänen hiuksensa on öljytty vanhaan juutalaiseen tapaan ja joka ikinen hiuskin on järjestyksessä.Hiukset ylettyvät olkapäille ja ne ovat aavistuksen laineilla.Hän ei ole komea, niin kuin täällä ehkä ajattelemme, eikä siten vastaa Jeesus-taulujen kuvia.Jeesus on myös hyvin ruskettunut ja äärimnmäisen kuuliainen ja auttavainen Poika isälleen, vaikka samalla Hallitsija.Vaikka kaikilla muilla on taivaassa rajattomasti aikaa,on Jeesus hyvin kiireinen.Hän esimerkiksi käy täältä itse henkilökohtaisesti hakemassa joitakin sinne menijöitä, en tiedä miksi,osa tarvitsee apua sinne mennäkseen,en tiedä sitäkään, että miksi.Jeesuksella on vitivalkoinen hohtava puku, puku hohtaa itsessään, sellaista ei ole maan päällä, valkoinen on niin kirkas, että silmiä häikäisee.Jeesuksella on myös muita vaatteita, kuten purppurainen viitta.Jeesus auttaa pyyteettömästi kaikessa taivasasioihin liittyvässä, eikä sen parempaa voi ollakaan kuin Jeesus.Jumalalta saa kysyä ihan mitä haluaa, hän antaa siihen vastauksen.
Niin, ja kun nyt katsot suoraan ikkunasta ulos ja taivaaseen, ylös korkeuksiin asti, niin siellä he ovat, suoraan tuolla yläpuolella, käsittämättömissä korkeuksissa.Lähimmäksi heitä pääsee menemällä pihalle ja katsomalla suoraan ylös, niin pitkälle kuin pystymme.Emme voi nähdä heitä, mutta siellä he ovat.He elävät siellä.Tapaamme heidät jälleen ja siitä tapaamisesta puuttuu kaikki suru, että voi kun surin sinua, vaan siinä on valtavaa iloa ja riemua.Se tapahtuu, että kohtaamme taas.
kyynelehtimään ja paljon.. Toivon ja uskon, että asia todellakin on näin ettei turhaan usko asiaan mitä ei sitten kuitenkaan olisi, mutta haluan uskoa että asia on näin miten sen juuri kerroit.. Se paikka on sitten varmasti uskomattoman kaunis, voi kun pääsisi jo sinne.. mutta onko niin, että siellä olevat kaipaisivat yhtään näitä asioita mitä täällä elämässä on..? Lainasin nyt eilen vielä kaksi kirjaa toinen on nyt se Paikka jota kutsumme kodiksi ja toinen on tääläkin keskusteluissa jossain mainittu Rauni-Leena Luukasen kirjoittama Kuolemaa ei ole.. Ajattelin kysyä sinulta onko sinun mielestäsi hyvä jos lukisin ne..? Tiedän kyllä sen, että niissä kirjoissa ei kyllä tosissaankaan osata noin tarkkaan selittämään, miten sinä minulle selitit.. :-) eilen tuli kauhean paha olla kun kävimme äitini ja hänen siskonsa kanssa mummon asunnolla kun hän asui yxikseen kerrostaloasunnossa.. kaikki ne mummon tavarat mitä näin niin itku meinasi päästä.. mutta sain pidettyä.. sain itselleni mukaani mummon vaatteita jätesäkillisen ja tiedän sen että vaikka ne vaatteet ovatkin minulle jotkut pieniä ja eri tyylisiä kuin omani niin en siltikään heitä niitä pois koskaan vaikka en pitäisi niitä itse.. Mieheni on minulle raivoissaan siitä kun haalaan uuden kotimme taas täyteen tavaraa ettemme kohta itse sekaan mahdu, mutta minä vain jäkätin vastaan, että minä haluan kaiken mahdollisen muiston mummostani itselleni mitä vaan saan sitä sun ei pidä multa riistää.. Sitten kun minä kuolen on ihan sama mitä niille tehdään.. mutta niin kauan kun minä elän niin ne ovat minulle tärkeitä tavaroita jotka muistuttaa mua mummosta.. mutta hän vain jatkoi valittamista, että et sinä niitä hautaan saa mukaan kuitenkaan.. Kun puhuin siitä, että voiko "kuolleen" omaisensa nähdä niin kyllä se on mahdollista.. Niin kävi anopilleni hänen miehensä kuoltua viisi vuotta sitten hän näyttäytyi hänelle muutama viikko sitten.. Anoppini oli hänen kuolemansa jälkeen toivonut hänen ilmestyvänsä hänelle ja niin tapahtui viisi vuotta hänen kuoleman jälkeen.. Minähän olin tietenkin ihan kauhuissani että etkö sinä yhtään pelännyt niin anoppi vaan sanoi että en.. En vain tiennyt että miten tämän olisin sanonut ettet te pidä minua ihan hulluna.. Minä sanoin että ei tietenkään pidetä sinua hullunu kyllä minä ainakin uskon.. Kysyin tietenkin heti, että kerro nyt mille se näytti.. Noh se kesti vaan pari silmän räpäystä ja sitten hän häipyi, mutta näyttäytyi vielä toisenkin kerran.. Hänellä oli kuulemma tumma puku ollut yllään ja näytti täsmälleen samanlaiselle kuin miltä hän näytti eläessään täällä.. Anopilleni on jo nuoresta asti käynyt kaiken laisia hengellisiä juttuja vaikka ei ole itse mikään uskovainen, toisin kun hänen vanhempansa.. Hänen isänsä eli mieheni vaari sanoo aina, että jos on jotain vaikeuksia elämässä niin älä pelkää pyytää apua silloin kun on vaikeaa, kun sanoo vaan että Jeesus auta minua niin silloin avautuu se kanava tuonne ylös.. mutta minulla on aina niin karmiva olo kun ajattelin viimeksi eilen kun oltiin siellä mummon asunnolla ja selvittiin hänen vaatteitaan, että siinä se mummo nyt varmaan vieressä kattelee ku tongitaa sen vaatekaappeja.. niin ajattelen hänen olevan siinä vieressä sen näköinen kun miltä hän näytti siinä arkussa.. :-O en tiedä mistä tuollainen ajatus oikeen tulee, mutta sille ei vaan voi minkään.. sitten jos jään kotiini hetkeksikään yksin vaikka olohuoneeseen ja mieheni on vaikka toisessa huoneessa etten nää häntä niin tulee sellain kauhea pelkotila että nyt mummo on varmaan ihan vieressä.. ja niin minusta yhtenä päivänä tuntui, että mummoni olisi istunut siinä minun edessäni olevassa nahkatuolissa kun se yhtäkkiä alkoi narista yksikseen.. minulle ei varmaankaan siksi näytetä mitään eikä tule merkkejä kun olen niin herkkä, että olisin varmaan mielisairaalassa jos niin kävisi, mutta haluaisin olla vahvempi, niin kuin anoppini joka ei pelännyt edes nuorena noita asioita kun niitä hänelle ja hänen veljelleen tapahtui.. nykyään myös mieheni serkut kokevat kaikenlaisia asioita.. mutta ei miehelleni tapahtu, eikä hän oikeen edes vissiin usko noihin, mutta minä uskon ihan täysin ei kukaan järkevä ja normaali-ihminen ihan lämpimikseen juttele moisia.. kirjoitin siihen mummoni kirjeeseenkin, että vaikket eläessäsi uskonut minua näissä asioissa niin tiedän sinun nyt tietävän ne.. ja minusta vähän tuntuu, että yhtenä päivänä kun ajoin erään huoltoaseman ohi serkkutyttöni kanssa niin tuon ravintolan kohdalla tuntui kun joku olisi töninyt minua lujasti selkänojan takaanta.. ja tiesin sen jonkin kuka se sitten olikaan varoittavan minua jostain vaarasta ja soitin heti miehelleni kun hän oli töissä siinä vähän matkan päässä että eikai sinulle ole tapahtunut mitään niin hän sanoi että ei.. mutta sitten eräänä päivänä menimme kyseiselle huoltoasemalle kahville ja meille puhkesi siellä ollessamme oikein ilmiriita että oikeina tappelimme kunnolla niin silloin tiesin, että nyt se tapahtui, että se jokin yritti varoittaa minua siitä.. Näyttääkö jumala minulle unia mummosta jos rukoilen niitä päiväs aikaan..? kun en ole illalla uskaltanut rukoilla..
Rukoilla voi ihan mihin aikaan vain ja missä vain.Ei julkisella paikalla tarvitse esimerkiksi ristiä käsiään yms.vaan voi rukoilla mielessään.
Jos edesmenneet näyttäytyvät joillekin täällä,luulen juurikin, että he näyttäytyvät sellaisina kuin haluavat.Samanlaisina, nuorempina, vanhempina, voi olla että sen saa itse päättää.Varmasti taivaan valtakunnan saloja.
Luulen, että et pitkään aikaan näe unia mummostasi, koska pelkäät niin kovasti.Pelko estää.Ei mummosi ole enää sen näköinen kuin arkussa, ruumiin näkeminen järkyttää tietyllä tavalla, vaikka se on lohdullista, mutta se on vain se kuori.Jos kykenet aistimaan mummosi, niinkuin kerrot, niin sinulla luultavasti on jokin kyky.Kun surutyösi etenee, yritä kohdata pelkosi ja voittaa se.Jos et halua mummosi tulevan, koska pelkäät, niin pyydä Jumalaa tai Jeesusta ilmoittamaan se hänelle.Ja pyydä rohkeutta voittaa pelkosi ja jos voitat, palaat asiaan.
En ole lukenut niitä kirjoja, joten en tiedä mitä niissä sanotaan.Sen sijaan olen nähnyt Rauni-Leena Luukkasen televisiossa ja olen tätä mieltä: Hän uskoo aidosti ufoihin ja avaruusolentoihin mutta on väärässä.Hänellä ei ole ainakaan niistä asioista tarpeeksi tietoa.Eräässä Tekniikan Maailma-lehdessä selitettiin koko asia, USA:lla on ollut ja on vakoilukoneita avaruudessa, joista joihinkin tuli aikanaan vikaa niiden tultua ilmakehän alueelle, ne syöksyivät kovaa vauhtia alas ihmisten nähtäville ja taas avaruuteen takaisin, lehdessä oli kuviakin niistä.Ihmiset näkivät niitä, ja luulivat niitä lentäviksi lautasiksi, joita muka avaruusoliot ohjasivat.Tekniikka oli sotateollisuudessa paljon pidemmällä kun ihmiset yleisesti tiesivät.Ihmiset ilmoittelivat havainnoistaan lehtiin ja USA:n saotateollisuus antoi heidän ihan tarkoituksella uskoa niin, koska vakoilukoneiden ei haluttu paljastuvan.Ne tosiaan näyttivät niissä valokuvissa ihan avaruusolioiden lautasilta.Lehdessä selitettiin niiden vakoilukoneiden tekniikkaakin.
Lisäksi eräässä toisessa lehdessä kerrottiin, miten USA:n armeija suoritti laskuvarjohyppykokeita kuminukeilla aikoinaan, että miten tuuli vaikuttaa yms.Muutama paikallinen syrjäinen maanviljelijä näki ne ja siitä saivat alkunsa kaikki alien-hahmot ja puheet.Sekin oli sotateollisuudelle hyödyllistä.
Eli ihmiset ovat tulkinneet asiat väärin ja kun tosiaan on todellisia silminnäkijöitä, niin ei ihme, että tällaisia tarinoita on syntynyt ja niihin aidosti uskotaan.
Kaikki ne henkilöt, jotka ovat käyneet kuoleman rajamailla, kuuntele heitä.Jos näiden kirjojen kirjoittajat ovat käyneet, on asiassa perää mutta jos sitä kokemusta ei ole, ei tieto ole luotettavaa.
Minä kirjoitin vain omasta kokemuksestani,minä olen useiden todistajien ja silminnäkijöiden, kätilöiden, synnytyslääkärien ja lääketieteen opiskelijoiden läsnäollessa menettänyt henkeni ja saanut sen takaisin.Voisin kertoa jokaisen nimeltä mutta en täällä voi.He eivät koskaan kuulemma puhu kenellekään muulle asiasta, eihän kukaan sitä usko.Enkä ihmettele yhtään.Paha harmi siitä on kyllä sellainen, että toinen lääkäri, joka asuu täälläpäin, pelkää minua yhä.Pystyt tajuamaan sen, kun ajattelet, että olisi joku, joka pelkää sinua ihan hirveästi ja käyttäytyy aina sattumalta nähdessänne pelkonsa mukaan.Etkä itse ole tehnyt hänelle yhtään mitään.
Minä olen heille lääketieteellinen ihme, syy henkeni lähtöön tiedetään mutta syytä sen palaamiseen ei.He kyllä rehellisesti sanoivat, että ei tämmöistä tapahdu, vaan että se oli ihme.Kun heräsin täällä jälleen,kesti hetken, että pääsin maan todellisuuteen.Avasin silmäni ja kysyin: "Missä minä olen? Mikä paikka tämä on? Keitä te olette? Mitä nyt tapahtuu?" Ensimmäiseksi minulle kerrottiin, että olin kuollut.Sitten vasta tajusin kaiken tapahtuneen.
Itse uskon taivaassa käymiseeni täysin,sillä aivoni eivät toimineet kuolemantilassa, joten se ei voinut olla mielikuvitusta.
Aikani ei ollut ilmeisestikään vielä täynnä.He, joiden aika täällä on täyttynyt,eivät voi palata, vaikka sitä pyytäisivätkin.
Olenkin ajatellut, että Lasarus ja se pieni poika, jotka Jeesus herätti kuolleista eivät varmasti ole ainoita, vaan heidät tiedetään raamatusta.Luulenkin, että näitä heräämisiä on itseni lisäksi tapahtunut paljonkin, niistä ei vain tiedetä,en itsekään voi siitä missään puhua.
En silti ole yhtään sen parempi kuin toisetkaan, varmaan paljon huonompikin,olen ihan tavallinen.Palaamiseni ei siis ole riippunut teoistani tai tekemättä jättämisestäni tai muistakaan sellaisista seikoista vaan ihan pelkästään uskosta.Olen tavallinen evankelis-luterilainen.
Minulla on myös käsitys kadotuksesta ja käsitykseni mukaan sitä on ihmisen rangaistuksesta riippuen kolmenlaista: 1)Joidenkin ihmisten annetaan kuolla kokonaan pois.He kuolevat, heitä ei enää ole.Niin kävi Aatamille ja Eevalle.2)Jotkut joutuvat maapallon sisällä oleviin luoliin, tuonne syvälle maan sisään, josta ei koskaan pääse.Raamatussa kerrotaan, kuinka Jeesus laskeutui maan päälle, meni sinne ja nuhteli kurjia sieluja. 3)Jotkut joutuvat täydelliseen pimeään yksinäisyyteen, äärettömään avaruuden kaltaiseen tilaan pelkkänä tietoisuutena.Ja tämän tiedon sain taivaasta.
Kuilu on taivaan ja kadotuksen välillä ja sitä kuilua ei voi ylittää vaikka edesmenneet haluaisivatkin säälistä hakea kurjia sieluja pois mutta eivät voi, eivätkä saa.
En tiedä mikä merkitys sillkään on, että äitini syntyi aikoinaan kuolleena.Ihan sinisenä, sydän pysähtynyt.Hänet kastettiin jääkylmään vesisaaviin (oli sota-aika)ja sydän alkoi jälleen sykkiä!Hän on myös ollut kuolemantilassa, mutta selvinnyt.Tosin hän ei muista siitä mitään.
Olen miettinyt ja miettinyt sitä asiaa,että miksi se hyvän ja pahan tiedon puu oli siellä taivaassa.Ja olenkin ajatellut, että jos olenkin erehtynyt.Olinkin taivaan sijasta Eedenin puutarhassa, vaikka luulin sitä taivaaksi.Ja se on nimenomaan se paikka,mihin meidät vastaanotetaan ensin ja missä edesmenneemme ovat tuolla ylhäällä odottamassa ylösnousemusta ja kun se tapahtuu, taivaan kirjat avataan ja silloin katsotaan kuka menee minnekin.Ja kun se Uusi Jerusalem laskeutuu tänne tuhanneksi vuodeksi, palaa se sitten taivaaseen mukanaan sinne pääsevät.Eedenhän on tiettävästi taivaan kaltainen mutta vain kalpea aavistus siitä.Olen alkanut olla tästä entistä vakuuttuneempi.Mietin sitäkin, voivatko ne olla sama paikka mutta kyllä taisin sittenkin olla vasta Eedenissä.
Meinaatkos, että ensin kaikki me sekä hyvät ja pahat menemme kuoleman jälkeen Eedenin puutarhaan? Siellä sulassa sovussa olemme ja nautimme sekä hyvät että pahat Eedenistä, kunnes ylösnousemuksen jälkeen hyvät menevät hyvään paikkaan ja pahat saavat palkkansa; jo loppui Eedenin puutarhasta nauttiminen?
Olen kuullut ja uskonkin siihen, että Jumalan armo on kuin meri....
kävin mummon haudalla ja siinä pyysin häntä tulemaan uniini ja samalla siinä laitoin kädet ristiin ja rukoilin molemmilta unta mummosta, mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut, mutta huomasin kuitenkin kuinka levottomasti nukuin viime yön.. ja olo tuntui muutenkin oudolle alkoi olla sellain ihmeellisen raskas olo.. se alkoi jaloista ja siirtyi käsiin ja sitten viimeiseksi päähän tuntui kun jalkani, käteni ja pääni olisi painanut kamalan paljon.. heräilin kesken unien monta kertaa ja jotenkin minulla on ihan pakko katsoa aina ympärilleni jos heräilee kesken unien.. Minulla on siitä asti kun rakas lapsuuden ystäväni kuoli viime syksynä 1.10. ollut valot joka yö päällä, että olisi turvallisempaa nukkua, mutta ei se oikeastaan auta.. välillä nukkuu hyvin ja välillä tosi huonosti.. hän uskoi ja näihin henkimaailman asioihin.. hän sanoikin kerran kun alkoi tuijottamaan minua että hän näkee pään yläpuolellani loistavan sädäkehän.. :-O sanoin heti, että lopeta nyt pelottaa.. ja hänelle tapahtuikin ilmeisesti jotakin näitä asioita.. Aloitin eilen lukea sitä Paikka jota kutsumme kodiksi kirjaa niin siinä käsiteltiin erään lääkärin käyntiä siellä rajalla ja siinä oli samojakin piirteitä mitä sinun kokemuksessasi oli.. :-O ne yllättivät minut todella positiivisesti.. Se on kyllä todella hyvä kirja ja sen tarkoitus on poistaa kuoleman pelko jos jollain sellaista on sekä tuoda lohtua menetettyihin sukulaisiin ja ystäviin.. Olen itsekkin arvannut, että minulla on jonkinlaista "meedion" vikaa.. Silloin kun toukokuussa muutimme asumaan tähän mummon ja ukin taloon kävi mielessäni ajatus, että toivottavasti mummo ei vaan nyt satu kuolemaan kun muutimme tähän taloon.. kun hän oli niin katkera meille siitä kun se talo oli hänelle niin henki ja elämä.. mummo ei vaan näyttänyt sitä surua siitä, että hänen talonsa on nyt meidän hoidettavissamme.. hän vain sanoi että siinä se on nyt meidän elämäntyömme enää paperilla.. mutta sanoin mummolle että sinä saat ihan koska vaan tulla käymään tänne silloin kun sinulle sopii.. mutta hän ei taas halunnut olla vaivaksi.. minulla on ollut muutamiakin tapahtumia mitä olen ajatellut ja vähän aikaa on kulunut ja ne on toteutunut.. Olen syyttänyt itseänikin tästä mummon kuolemasta, että hän oli niin masentunut, että sai sen sydänkohtauksen kun oli taas ajatellut varmaan, että hänelle ei ole enää mitään miksi olla täällä kun talonkin riistivät häneltä.. ja ajattelin myös ukinkin kannalta, että se olisi ajatellut näin että kun veit häneltä talon niin et saa sitten mummon seuraa enään.. :-( mieheni pohti myös, että mitä jos tämä kaikki kirkkojen touhu ja kaikki muu onkin vaan jotain keksittyä ja huijausta..?? että miksi jumala loi tästä maailmasta pahan eikä hyvää jos se kerran on hyväntahtoinen jumala..? mutta sanoin vaan hänelle, että siksi kun se aatami ja eeva ei voinut vastustaa sitä kiellettyä hedelmää.. sitten mieheni vaan jatkoi, että miksi se jumala ei voi korjata tätä asiaa jos hän kerran pystyy ihan mihin vaan... Että miksi hän esimerkiksi antaa vaikka lapsen syntyä ja sitten lapsi syntyykin kuolleena.. Kaikella ilmeisesti on jokin tarkoitus, mutta kun ei aina jaksa ymmärtää.. Miksiköhän ihmisten täytyy täältä "kuolla" jos kerran se "elämä" jatkuu taivaassa..?
Uskon, että ei ole erikseen hyvää eikä pahaa paikkaa. Uskon sielunvaellukseen. Haluan ajatella niin, että kun ihminen kuolee, sielu irtautuu hänestä ja ruumis on tyhjä kuori. Henkilö jatkaa elämäänsä aineettomassa olomuodossa jossain tuonpuoleisessa ja seuraa meitä tavalla tai toisella. Kun sielu on aikansa vaeltanut ja me surevat päästämme irti, kun suru muuttuu muistoiksi ja kaipaukseksi, sielu saa uuden kodin uudestisyntymisen kautta, joku syntyvässä lapsessa, linnussa tai muussa elollisessa.
Mielessäni pyörii vielä: Jos ihminen on täällä maanpäällisessä elämässä kokenut paljon pahaa, joutunut huumeiden tai viinan orjaksi tai muuten hänen elämänsä ollut rankkaa, ei hän joudu minnekään pahaan paikkaan, koska hän joutui kokemaan sen helvetin jo tässä elämässään.
Uskon, että tuonpuoleisessa voimme kohdata edesmenneitä rakkaitamme. Uskon, että kun lähiomaisemme kuoli vastikään, mummo oli häntä vastaanottamassa.
Tämä on minun totuuteni ja uskon siihen vahvasti. Muilla olkoon omat uskomuksensa!
Ihmisten pitää kuolla sen perisynnin takia,Eeva ja Aatami eivät totelleet Jumalaa ja joka ihmisessä on sekä pahaa, että hyvää.Oma valinta ratkaisee, mihin suuntaan elämä menee.Menneiden aikojen ihmiset olivat niin hirvittävän pahoja,Sodoman ja Gomorran miehethän yrittivät jopa homoilla Lootin luokse tulleita enkeleitä, jotka olivat ottaneet miehen hahmon ja vaativat näitä suurella joukolla oven takana,että olisivat ryhtyneet homoilemaan ja Loothan sanoi, että "Ottakaa mielummin tyttäreni, mutta ei näitä pyhiä miehiä" ja Jumala pelasti Lootin perheen, paitsi vaimostahan tuli tottelemattomuuden takia suolapatsas, sehän on siellä maailmankolkassa yhäkin, näytettiin tääsä hiljattain telkkarissakin, Jumalahan tuhosi Sodoman ja Gomorran tulella ja tulikivillä ja katui aikoinaan niin tehneensä ihmiset, että vedenpaisumuksessa hukutti kaikki paitsi Nooan perhekuntineen.Saamme kiittää Nooan vanhurskautta siitä, että ylipäätänsä enää olemme olemassa.
Ei Eddenissä, josta kerroin ollut pahoja ihmisiä lainkaan.He olivat jo muualla.Kirjoitin vain omasta kokemuksestani, johon kenenkään ei tarvitse uskoa,se on vain kokemukseni,kerroin, että näin tapahtui.
Raamatussakin jo mainitaan, että jos sieltä joku lähetettäisiin, ei sitä uskota.Kaikki saavat ajatella mitä haluavat mutta niitäkin on, jotka todella haluavat tietää missä heidän rakkaansa nyt ovat.Halusin välittää sen tiedon heille.
Siis Eedenissä, tuli kirjoitusvirhe.Uskon, että joudumme kokemaan kuoleman täältä sen perisynnin takia, jonka Eeva ja Aatami tekivät, uhmasivat Jumalaa.Se sama perisynti on meissä kaikissa, jokaisessa on hyvää ja pahaa ja valinnat ratkaisevat millaisia olemme ihmisinä.
aiemmassa viestissä olevasi evankelis-luterilainen. Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkäpä kuoleman jälkeiset kokemuksemme tapahtuvat sen mukaisesti mitä itse uskomme. Mitä jos kaikki on mahdollista, mutta omat uskomuksemme ja mielessämme asettamat rajoitukset aiheuttavat sen, että kuolemanjälkeinen kokemus muodostuu sellaiseksi kuin muodostuu. Ne uskomukset, joita ihminen pitää oikeina/totuutena, vaikka ne olisivat mielen perukoilla siten ettei niitä tiedosta, asettavat kuoleman jälkeiselle todellisuudelle subjektiivisia rajoituksia, joiden mieli kuitenkin kuvittelee olevan objektiivisia ja jonkin ulkoisen toimijan säätämiä (olkoon tämä ulkoinen toimija sitten jumala tai synti tai jokin muu). Ehkä ei olemassa mitään absoluuttisesti oikeaa tai väärää uskomusta, vaan erilaisia uskomuksia.
Luulen, että se on niin, että mikäli lapsi syntyykin kuolleena,on hänen sielunsa jo alunperin niin hyvä, että hänet katsotaan arvolliseksi lähtemään Jumalan luo jo samantien.Ja he,jotka olivat enemmältikin hyviä, lähtevät samasta syystä aiemmin.Ja sitten on meitä, joilla on enemmän oppimista oikeista ja vääristä valinnoista ja oikein toimimisesta, meille ehkä annetaan enemmän aikaa korjata käytöstämme.
kaikki olisi hyvin.
Itse koin sen niin, että kokemukseni oli ikäänkuin sekuntin sadasosa koko totuudesta,enhän ehtinyt nähdä juuri kuin nämä asiat,siis se ei ollut kuoleman rajalla-kokemus,vaan kuolemantila-kokemus,kerkisin vain sen valotunnelin loppuun asti,sieltä ulos ja sen suulla minut vastaanotettiin ja kaikki tämän hetken tietoni ja näkemäni sain.Sitten minut palautettiin.Ja tämä on vain yksittäisen ihmisen kokemus, enhän voi mitenkään tietää, onko jollakulla muulla sama kokemus vai otetaanko hänet vastaan vaikka ihan eri tavoin.
Se minua vaivaa, kun en nähnyt siellä ainuttakaan arabia, vaikka pakkohan siellä on olla heitäkin, jotka uskovat Jeesukseen Jumalan poikana ja ovatkin kristittyjä muslimien sijasta.Mistä sitäkään tietää, vaikka heille sitten olisi ihan joku muu paikka, ei voi tietää.Saattahan olla, että meidät jaotellaan jotenkin vaikka eri paikkoihin,taivaan valtakunnan saloja emme voi tietää.
kun tämä lapsuuden ystäväni oli sellainen, että eli sellaista elämää ettei oikein tiennyt mikä oli oikein ja väärin ja hänet silti riistettiin täältä ennen aikojaan juuri kun hänen avovaimonsa ja pieni tyttärensä olisi häntä eniten tarvinnut..? ja mikä ihme siinä on, että pikkuveljeni sai elää kaksi kuukautta ja sitten jumala otti hänet meiltä pois..? Mistähän kohtaa siitä raamatusta kannattaisi alkaa lukemaan..? mieheni vaari sanoi, että jos haluaa alkaa lukemaan raamattua niin kannattaa aloittaa johanneksen evankeliumista.. mutta en kyllä itse nyt tiedä mistä kohtaa sitä kannattaisi aloittaa..?? Ei tullut mummo eilis yönäkään uniini.. mutta rukoilenko silti joku päivä, että hän tulisi uniini..?
Luulen kyllä, että mummo ei tule uniisi vielä kuukausiin.Et luultavasti ole vielä siinä surutyön vaiheessa, että hän tulisi.Arvelen, että aikaisintaan 6kk:n kuluttua, ei voi tietää.
Minun mummoni ei tullut yli 10 vuoteen, mutta sitten hän huolestui pojastaan ja tuli unessa minulta kyselemään tämän asioita, kun pojalla oli vaikea vaihe elämässään.
Itse luin raamatun alusta loppuun.Ei kai sillä ole väliä mistä aloittaa, vaikka siitä, mikä tuntuu kiinnostavimmalta.
Jumalalla on omat suunnitelmansa,ehkä pikkuveljesi oli jo heti sielultaan niin puhdas ja hyvä, että hän olisi tehnyt tässä elämässä kaikki oikeat valinnat, ettei hänellä olisi ollut niistä asioista täällä enää mitään opittavaa, joten hänet katsottiin jo niin pienenä sopivaksi lähtemään.Tai ehkä Jumala näki, että hänen elämänsä täällä olisi ollut niin kovaa,että otti hänet turviinsa.Se selviää sinulle vasta aikoinaan perillä siellä.Kysy silloin sitä asiaa.
Ehkä lapsuudenystäväsi oli sellainen, että ei olisi koskaan oppinutkaan oikeiden ja väärien valintojen välillä ja se nähtiin ja hänet otettiin sinne siksi jo aiemmin, että uutta kehitystä ei enää tapahdu.Tai sitten hänessä oli "sisäinen kultajyvä",jonka Jumala näki, että hän pohjimmiltaan olikin sellainen, kuin toivottiin.
todellakin ollu hänellä ihan liian kovaa elämää jos hän olisi saanut jäädä elämään tänne... tiedän sen hyvin omasta lapsuudesta/nuoruudestani... olen monta kertaa sanonut nykyiselle pikkuveljelleni, että toisaalta on hyvä kun hän ei ole täällä näkemässä tätä maailmaa, koska kotona hänellä olisi todella paha olla.. toivottavasti hänellä on nyt hyvä olla siellä taivaassa kun sai ukin ja mummon sinne itselleen kaveriksi...
että tekevätkö edesmenneet rakkaamme siellä taivaissa samoja asioita mitä me teemme täällä.. Tarvivatko he ruokaa ja juomaa pysyäkseen hengissä siellä...? Ja se minulla kävi mielessä, että mitenkäs nämä kotieläimet..? Minulla on itselläni kaksi kissaa ja ne ovat minulle kauhean rakkaita ajatus siitä, että he kuolevat joskus tulee kauhean surullinen olo.. niin mietinkin sitä, että ovatko eläimetkin siellä taivaassa odottamassa omistajiaan vai onko heillä oma taivas mihin he menevät..? ja voivatko he näyttäytyä omistajalleen henkenä..?
Siellä syödään kyllä ja juodaan viiniä.Siellä on ainakin pitkä pöytä, jonka ääressä Jumala,Jeesus ja vanhimmat syövät ja juovat ja sitten siellä on se elämänpuu hedelmineen, joten kyllä siellä syödään ja juodaan mutta siellä ei ikinä tarvitse kärsiä nälkää tai janoa.Siitä elämänvirrasta voi juodakin, se on kristallinkirkasta ja puhdasta vettä.He eivät enää voi kuolla siellä, se kysymys tulee eteen vasta jälleen ylösnousemuksessa,ketkä saavat elää ikuisesti.
Siellä voi tehdä paljon muutakin kuin täällä, esimerkiksi monta eri laulua voi kuulla samanaikaisesti, siis täsmälleen samaan aikaan päällekkäin mutta silti ne erottaa täysin toisistaan.Esimerkiksi 300 laulua pystyy kuulemaan kerralla ja erottamaan sanat.
Siellä on eläimiä, joten eiköhän täältäkin sinne eläimiä saata päästä,mutta ei ihmiselle vaarallisia, eikä matelijoita.
En tiedä voivatko eläimet näyttäytyä henkinä, mutta olen kyllä kuullut sellaisestakin.En tiedä onko se mahdollista.Ne ovat niitä taivaan valtakunnan saloja.
että eläimeni olisi siellä sitten minun kanssani, koska eiväthän kissat ole pahoja vai onko ne..? Olen jo lukenut sitä kirjaa tosi paljon se vain tempaa mukaansa ettei malta lopettaa lukemista.. Se on ihan kuin sinun puheittesi perusteella kirjoitettu.. niin samanlaisia asioita.. siinä kerrottiin myös unista jossa voi juuri tavata ja kommunikoida edesmenneiden kanssa.. ja siinä on kerrottu ihan kokemuksiakin.. alkaa tulla helpottuneempi olo kun on lukenut sitä kirjaa ja tulee toivo siintä että vielä näemme rakkaan mummoni ja muiden kanssa.. mutta ainoa mikä tekee kipeää on juuri se kun kestää vielä aika kauan ennenkuin sinne itse pääsee.. Kävin taas eilen illalla haudalla niin jotenkin se haudalla käynti tuntuu niin turhalle... kun tietää mummon olevan jossain ihan muualla kun siellä mullan alla.. Siinä kirjassa mainittiin myös siintä, että taivaassa saa tehdä kaiken sen valmiiksi mikä on jäänyt täällä maallisella tasolla kesken..? Olisiko sulla sähköpostia missä vois jutella ihan rauhassa..?
Se kirja kuullostaa kiinnostavalta, täytyy varmaan hakea se kirjastosta.Itse kirjoitin kokemuksesta ja varmaankin siinä kirjassa on sitten hyvinkin samankaltaisia kokemuksia? Keskustelua olisi kiva jatkaa sähköpostilla mutta en voi laittaa maili-osoitettani tänne, koska sen alku sisältää nimeni,joten en tiedä miten se käytännössä onnistuisi.Enkä osaa tehdä toistakaan osoitetta, koska toinen teki sen aikoinaan minulle.
Samalta minustakin tuntuu, kun käyn isäni haudalla,aika turhauttavalta.Mutta sitten ajattelen,että sieltä hän kuitenkin nousee jälleen ylösnousemuksessa, kun sielu ja ruumis yhdistyvät,joten se on hyvin tärkeä paikka.Olen katsellut naapurihautojakin nimiltä, että minkälaista väkeä sieltäkin sitten tulee.
Kissat eivät ole ihmisille vaarallisia, joten kyllä ne varmaan pääsevät sinne myös.
Kyllä minuakin surettaa, että se aika tuntuu täällä niin pitkältä odottaa, että näemme jälleen siellä olevat.Mutta he eivät yhtään käsitä sitä.Se on ikäänkuin niin, että heidän mielestään he olisivat menneet esimerkiksi viikoksi Helsinkiin ja pitävät siellä hauskaa ja me olisimme Espoossa ja tulisimme viikon kuluttua myös sinne.
lämpimästi sitä kirjaa sinulle se tuo todellakin lohtua tähän kylmään elämään... Se on aika jännä juttu, että heille se aika ei tunnu pitkälle kun pääsemme sinne... Sitäkin olen miettinyt, että onko siellä yö ja päivä.. ja onko siellä sadetta ja auringonpaistetta tiedän, että jälkimmäistä on ainakin, mutta entä onko sadetta..? ja nukutaankos siellä niinkuin täällä..? Milläköhän tavalla se aika sitten siellä ollessa etenee vai eikö siellä ole sellaista käsitettä ollenkaan.. Mummo sanoikin siinä viimeisen kerran kun hänet näimme ihan kuin olisi lähtönsä jo arvannut, että hänet tuodaan varmaan jalat edellä sieltä helsingistä pois ja että mistä sitä tietää kuinka hyvä siellä toisella puolella on olla.. Olen varma siitä, että ukki on ollut häntä hakemassa... Harmittaa näin jälkikäteen kun ajattelin siinä viimeistä kertaa nähdessämme, että olisin sanonut mummolle, että älä nyt vielä kuole.. ja että olisin halunnut hänen mukaansa sinne helsinkiin... Sitten aloin miettimään sitä kun sanoit, että Jeesuskin oli sinua siellä vastaanottamassa.. Niin osaako Jeesus suomen kieltä..? ja tämä alkoi mietityttämään, että kun Jumala on se joka kaiken loi, niin onko hän ollut joskus elävä vai..? Se on juuri harmi kun ei tänne voi laittaa sähköpostiosoitetta kun sen saisivat kaikki sitten.. :-( kun olisi joku paikka missä voisi yhteystiedot vaihtaa.. mutta voiko sittenkään jos rekisteröityy tänne...?
Kun kävin siellä, oli aurinkoinen päivä mutta se "aurinkoisuus" tuli Jumalasta, ei auringosta.En usko, että siellä sataa koskaan, niin ruskettunut Jeesuskin oli (ihan käsittämätöntä, en olisi ikinä uskonut!).Lepäsivät välillä, joten siitä päätellen saattavat nukkuakin.Siellä kuulee kaiken omalla äidinkielellään, joten kommunikointi on helppoa.Jumalahan Itse loi kaikki kielet, niin osaa kaikkia.Et olisi mitenkään pystynyt estämään mummosi kuolemaa, koska hänen aikansa oli täynnä.
Luulen, että Jumala on ollut aina.Sitähän ei voi kukaan ihminen oikeasti tietää,ajatella vain.Yritin tänne kirjoittaa siitäkin, millainen Jumalan perusolemus oli, mutta se sensuroitiin heti.Yritän uudelleen: Näkymätön, mutta samalla erittäin kirkas valo-olemus, suuri,ei pysty järjellä käsittämään, eikä selittämään ja silti siellä pystyi tajuamaan Hänet ja senkin, minkä olomuodon (ihmisen muodon) aina otti.
Todella ihmeellistä... tuntuu vaan sille, että jos olisin tehnyt jotain toisin niin mummo olisi vielä saanut elää meidän kanssamme.. nyttekin on niin vaikeaa olla ilman mummoa, kun miehelläni on joka kolmas viikko iltavuoroa niin en vain pysty olemaan kotona yxin kun alkaa pelottaa.. Yleensä silloin kun mieheni oli iltavuoroissa menin aina mummon luokse sinne kerrostaloon.. tuntuu niin käsittämättömälle ettei niin voikkaan enää tehdä... Miksiköhän ihmeessä se viesti sensuroitiin..? Mitä pahaa siinä voi muka olla pahaa jos sen kirjoittaa tänne..? Voi kun saisin jotenkin vaan sinun mailiosoitteesi vaikka jonkin toisen keskustelupalstan kautta missä voi jutella privana, mutta osaatkos käyttää chattiä siinähän voi laittaa yhteystietoja toiselle yksityisesti, että muut näkevät sitä..?? Olisi niin hienoa kuulla sen minkä kirjoitit J:stä..
Mitä jos emme olisi ikinä nähneet värejä ja joku yrittäisi sanoin selittää meille mitä vihreä on? Emme voisi ymmärtää/kokea "vihreyttä" vaikka joku yrittäisi selittääkin.
nyt en kyl tajunnu, mut ei oo mikää yllätys.. :-)
hakea lupaa tappaa ithensä?
ei täällä enää pysty olemaan.
On yksin sinun ja Jumalasi asia-siihen ei presidentti voine puuttua!Miksi kuolema sinua niin kiehtoo???
elämä alkaa ja tuska loppuu. pääsen nukkumaan!
*helpottunut*
heräsin tähän painajaiseen aamulla. kipu viiltää kehoani pitkin. onneksi on keksitty yö. silloin en kärsi. odotan yötä. vielä muutama tunti..
pian olen elossa. pääsen nukkumaan.
En valitettavasti osaa käyttää chattia,käytän tietokonetta "pystymetsästä",se on iso harmi,kun en osaa tehdä sellaista uutta s-postiosoitetta, jossa nimeni ei näkyisi.
Se pelko iltaisin on minullekin tuttua, kun isäni kuoli, nukuin öisinkin valot päällä.Eihän ole mitään konkreettista pelättävää mutta kun se kuolema itsessään järkyttää aina syvästi,varsinkin kun se tulee odottamatta.
On varmasti todella vaikeaa, kun et voi sinne mummosi luokse enää mennä, vaan on pakko opetella elämään ilman mummoa.Minulla on sama isäni kanssa.Isäni aika oli täynnä, hän ei voinut tulla takaisin.Tajusin sen, kun Jeesus tuli uneeni isääni hakemaan.Olin Hänelle hirveän vihainen mutta samalla kiitollinen, kun tuli henkilökohtaisesti isäni hakemaan.Itse palasin tänne ja sitten isäni vietiin sinne.
Mummon menetys on ankaraa, muistan kyllä itsekin, miltä se tuntui.Pappani lähti, kun olin 4-vuotias, toinen pappa, kun olin 16v.
Voin auttaa tässä sähköpostiasiassa (ei ihan chatti).
Mene Suomi24:n etusivulle, valitse Liity jäseneksi, toimi siellä ohjeiden mukaan. saat sähköpostiosoitteen (tunnuksena @suomi24.fi).
Valitse sitten Sähköposti, valitse siellä välilehti Asetukset,siellä etsi Postiosoitteiden asetukset, valitse Suomi24[IMAP], paina painike Muokkaa, sitten näkyy käyttäjätiedot, joissa on Nimi ja sitten vain annat nimeksi jonkun sopivan.
Otan osaa suruusi.
auttaa sinua käyttämään sitä chattiä.. Ei sillä ole väliä missä "metsässä" asut.. :-) se riittää kun sinulla vain on internet.. :-) se toimii lähes samoin kuin nämä keskustelut, mutta siinä voi jutella silleen privana, mutta meidän pitäisi sopia joku tietty aika milloin molemmat menisimme sinne ja jollain tietyllä nimimerkillä että tunnistetaan toisemme ja sitten sieltä valitaan vaan sen ihmisen nimimerkki kenen kanssa haluaa keskustella... Sieltä laitetaan sellainen toiminto päälle kuin yksityisesti... Sellainen chätti löytyy vaikkapa täältä Suomi24:sesta.. Siihen ei tarvitse mitenkään rekisteröityä keksit vain jonkun nimimerkin itsellesi minkä kerrot minulle täällä ja mihin aikaan olisi sinulle sopiva hetki päivästä mennä sinne niin siellä voisimme sitten vaihtaa omia sähköpostiosoitteita..
Paljon kiitoksia, toivottavasti osaan.
Kun kerkiän, yritän opetella sitä.Sinullehan varmaan voi sitten laittaa tänne vaikka uuteen keskustelunaloitukseen tietoa siitä,olenko osannut ja mikä se nimimerkki on ja koska siellä olisin ja pääsisitkö samoihin aikoihin.Nyt en ehdi hetkeen opetella sitä, koska minulla on paljon työasioita hoidettavana lastenhoidon lisäksi mutta kun ehdin, niin yritän opetella sen.
kiitos.. Opettelet sen sitten kun ehdit eihän tässä ole mihinkään kiire.. minä kyllä jaksan odottaa.. koska tämä asia on todellakin niin mielenkiintoinen, että haluan kuulla ihan kaiken siintä.. Avaat vaan sitten uuden keskustelun tänne jollain sellaisella nimellä, että tajuan katsoa sen... mutta minä käyn kyllä täällä ihan joka päivä, että kyllä varmasti huomaan, koska olet laittanut uuden keskustelun.. :-) mutta kysyhän sitten minulta neuvoa sen chätin käyttämisessä jos tulee ongelmia niin autan sitten sinua..
Luulen, että ehdin opetella sitä aikaisintaan ensi viikolla,minulla on eräs kiireinen työ, mikä minun nyt pitää saada valmiiksi, joten melkein kaikki aika menee siinä.
Totta on, että ei täällä voi ihan kaikkea kertoa, niin ihmeellistä se oli.En olisi sitäkään etukäteen ikinä tajunnut, että kaiken kuulee siellä omalla äidinkielellään, oli minkämaalainen tahansa.Minulle ratkesi siinä yksi salaisuus.
Laitan vaikka keskustelunaloitukseen nimimerkkisi ja viestiin tarkempaa tietoa, olenko osannut tehdä ohjeiden mukaan.Ja mikä nimimerkkikin on siellä sitten vapaana.Voi mennä kyllä nyt vähän aikaa, en ehdi tänne juuri nyt joka päivä,harmi kyllä.
Otin tänään isäni valokuvan seinältä syliini ja katselin sitä, niin pikkulapseni tuli ja halasi papan poskea siitä kuvasta.Mieheni järkyttyi siitä mutta sanoin, että anna tehdä niin, eihän enää ole muuta mahdollisuutta aikoihin,vuosikymmeniin hänen kohdallaan.Hän oli vasta alle 2-vuotias, kun pappa kuoli, mutta muistaa papan silti, onneksi.Isäni oli n.6 v mummuasi nuorempi kuollessaan.
Olen sitäkin ajatellut, että ehkäpä he siellä ovat keskustelleet keskenäänkin,jos ovat tutustuneet.
Ihan kaikessa rauhassa vaan opettelet sitten kun sinulla on siihen aikaa.. tietenkin työt on hoidettava ilman muuta ja sitten vasta "huvi"..
palakollissii sielläkkii?Kuka sen imuroinnin makssaa?Mie niin mielenkiinnolla seurasin tätä keskustelluu,mut jossaa vaihheessa heitti yli hilsseen!Jottako Taivvaassa laitettaan ruokkoo ja siivottaannii,niikun myö tiällä!Outo ois uskkoo???
olla jo iltasadun aika-ei kai kukkaan täys-ikänen immeinen tätä ennee jaksa uskkoo!?Mukavvoo luettavvoohan tää on näin yötuimmaan-mut ei kai kaikkii lukemmoosa tarvihe toesta ottoo!!!
Esimerkiksi: Evankeliumi Luukkaan mukaan, jae 29:
Ja tulijoita saapuu idästä ja ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa.
Evankeliumi Luukkaan mukaan,luku 23, jae 43: Niin Jeesus sanoi hänelle." Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.
Kuolinpäivänä mennään Paratiisiin.
Edellisestä viestistä jäi luku pois, se oli 13, 29 jae.
Ei Paratiisi ehkä ole sellainen, kuin ihmiset yleensä ajattelevat,että siellä vain laiskana lekoteltaisiin.Kun siellä kerran aterioidaan, niin jokuhan ne valmistaa.Ja kun siellä on asuinsijoja, niin täytyyhän ne siivota.Tuskin itse, vaan toinen auttaa aina toista ja itse auttaa muita.
Paratiisissa on onnea ja rauhaa, pitää tajuta asiat.
alkaa lukemaan sitä raamattua kun on alkanut ne asiat kiinnostamaan... ja olen alkanut uskomaankin, että joku täällä maan päällä täytyy olla joka meitä ohjaa täällä eihän tässä muuten olisi mitään järkeä..
Olen sitä mieltä, että kun ihminen kuolee, niin sydän pysähtyy, mutta aivoissa jatkuu vielä toimintaa hetken aikaa. Tämähän tiedetään jo ennestään. Tuo sydämen pysähtyminen aiheuttaa aivoihin reaktion, jossa kuoleva näkee valoa ja kokee tuntoja. Aivothan ovat meidän "keskustietokone" ja sieltä tulee käskyt hermoihin, aistien keskukset ovat aivoissa. Siis kaikki on aistiharhaa. Sitten kun aivot lakkaavat toimimasta on kaikki loppu. Meidän elämämme jatkuu ainoastaan perimän muodossa lapsissamme ja sillä tavalla jatkamme elämää täällä maallisessa maailmassa. Myöskin eletyn elämän historia jatkuu tarinana lähimmäisiemme keskuudessa ja muutumme pikkuhiljaa muistoiksi. Kannattaa tämän lyhyen elämän todella "keskittyä elämään" ja unohtaa taivaspaikkojen miettimiset ja sielunvaellukset. Vain tällä hetkellä on merkitystä.
Milläpä sitten selität ne tuhannet silminnäkijät, jotaka näkivät Jeesuksen maan päällä ja todistivat kaikki hänen tekonsa!Kannattaisi ehkä miettiä sitä ajoissa.
Hei!
Keskittymiskykyni on tällä hetkellä niin puutteellinen, että se estää uuden opettelun tehokkaasti.Kaipaan isääni syvästi.Laitoin tänne vastauksen,ajattelin, että ei sitten heti hyppää silmille.Uskallan kyllä laittaa sen saamani s-postiosoitteen tänne,koska siinä ei ole nimeä ja sureviahan olemme kaikki.Jos tulee jotakin väärinkäytöksiä, niin sen voi helposti poistaa.
Eli [email protected]
t: minä