Yritin pitkään löytää tälle sopivan palstan, mutta ei tullut sellaista vastaan. Sitten tuli mieleen että tämä aihepiiri saattaa koskettaa läheisesti ihmisiä jotka tuntevat itsensä köyhiksi ja siis kirjoittavat tälle palstalle.
Mikä neuvoksi tässä tilanteessa?
Ongelma koskee läheisen sukulaiseni tytärtä. Tyttö on nyt 17 ja alkaa olla täysin irti normaalista elämästä. Päätti peruskoulun vuonna 2006 keväällä surkeilla papereilla. Ei mennyt opiskelemaan, koska laiminlöi hakemisen (asia selvisi vanhemmille vasta kun oli liian myöhäistä; tyttö oli valehdellut hakeneensa). Ei ole myöskään töissä. Tänä kesänä isänsä hommasi hänelle työpaikan, ainoan jonka onnistui saamaan ilman mitään koulutusta ja kokemusta. Työ oli seisomatyötä, ns. liukuhihnalla. Seuraus: tämä prinsessa oli sitä mieltä että työ ei ole kivaa, lopetti neljän päivän jälkeen, ja teeskenteli useita viikkoja että edelleen käy työssä. Asia selvisi vasta kun isä soitti työpaikalle. Selvisi että tyttö pyöri päivät ostoskeskuksissa.
Tyttö juo joka viikonloppu; poliisit ovat kerran tuoneet hänet kotiin kun oli kännissä hoiperrellut valtatien varressa. Tyttö viettää päivänsä tietokoneen ääressä mesettämässä, tai sitten luuhaa kavereiden kanssa kaupungilla. Aiheuttaa vanhemmilleen jatkuvasti rahanmenoa, mm. jäämällä toistuvasti kiinni pummilla ajamisesta. Isä, joka on pienituloinen, on maksanut sakkoja jo satoja euroja.
Vittuilee vanhemmilleen, ei tee kotitöitä, vaatii rahaa koska vanhemmat ovat elatusvelvollisia. Tänäkään syksynä ei ole mitään aikeita hakea opiskelemaan.
Tyttö nähtävästi on siinä uskossa että hänestä tulee vielä rikas ja kuuluisa, eikä hänen tarvitse tavallisiin töihin uhrautua. Tähän ei ole mitään todellisuuspohjaa. Jos tahti ei muutu, on tytöllä edessään synkkä aikuisuus sossun asiakkaana.
Mitä voi enää tehdä? Pitääkö vanhempien kylmästi potkaista tyttö pihalle kun tämä täyttää 18 (tyttö väittää että vanhemmat eivät voi tehdä niin)? Kieltäytyä maksamasta enää yhtään sakkoa (=tytöltä menee luottotiedot)? Hakata järkeä kakaraan (ei kai sitäkään saa tehdä)?
Ottaa niin rajusti päähän katsoa tuota menoa sivusta kun tuntee vanhemmat ja tietää miten rankaa työtä he tekevät, ja miten tytär kuvaannollisesti sylkee heidän kasvoilleen.
Mikä neuvoksi tässä tilanteessa?
Ongelma koskee läheisen sukulaiseni tytärtä. Tyttö on nyt 17 ja alkaa olla täysin irti normaalista elämästä. Päätti peruskoulun vuonna 2006 keväällä surkeilla papereilla. Ei mennyt opiskelemaan, koska laiminlöi hakemisen (asia selvisi vanhemmille vasta kun oli liian myöhäistä; tyttö oli valehdellut hakeneensa). Ei ole myöskään töissä. Tänä kesänä isänsä hommasi hänelle työpaikan, ainoan jonka onnistui saamaan ilman mitään koulutusta ja kokemusta. Työ oli seisomatyötä, ns. liukuhihnalla. Seuraus: tämä prinsessa oli sitä mieltä että työ ei ole kivaa, lopetti neljän päivän jälkeen, ja teeskenteli useita viikkoja että edelleen käy työssä. Asia selvisi vasta kun isä soitti työpaikalle. Selvisi että tyttö pyöri päivät ostoskeskuksissa.
Tyttö juo joka viikonloppu; poliisit ovat kerran tuoneet hänet kotiin kun oli kännissä hoiperrellut valtatien varressa. Tyttö viettää päivänsä tietokoneen ääressä mesettämässä, tai sitten luuhaa kavereiden kanssa kaupungilla. Aiheuttaa vanhemmilleen jatkuvasti rahanmenoa, mm. jäämällä toistuvasti kiinni pummilla ajamisesta. Isä, joka on pienituloinen, on maksanut sakkoja jo satoja euroja.
Vittuilee vanhemmilleen, ei tee kotitöitä, vaatii rahaa koska vanhemmat ovat elatusvelvollisia. Tänäkään syksynä ei ole mitään aikeita hakea opiskelemaan.
Tyttö nähtävästi on siinä uskossa että hänestä tulee vielä rikas ja kuuluisa, eikä hänen tarvitse tavallisiin töihin uhrautua. Tähän ei ole mitään todellisuuspohjaa. Jos tahti ei muutu, on tytöllä edessään synkkä aikuisuus sossun asiakkaana.
Mitä voi enää tehdä? Pitääkö vanhempien kylmästi potkaista tyttö pihalle kun tämä täyttää 18 (tyttö väittää että vanhemmat eivät voi tehdä niin)? Kieltäytyä maksamasta enää yhtään sakkoa (=tytöltä menee luottotiedot)? Hakata järkeä kakaraan (ei kai sitäkään saa tehdä)?
Ottaa niin rajusti päähän katsoa tuota menoa sivusta kun tuntee vanhemmat ja tietää miten rankaa työtä he tekevät, ja miten tytär kuvaannollisesti sylkee heidän kasvoilleen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Hei!
Tietääkseni elatusvelvollisuus päättyy 18vuoden ikään.. jolloin tyttären voi heittää pellolle yhteiskunnan elätettäväksi... Tosin siinäkin oli jotain kummallisia porsaanreikiä joilla tavoin elatusvelvollisuus (vanhempien vähäisetkin tulot) vaikutavat lapsen tukien saantiin..siihen asti kun olet 20 vuotias. Mutta tuskimpa vanhempien on helppo tytärtään julmasti hyljätä, tälläisessä tilanteessa on hirveän vaikea ruveta neuvoja antamaan, olen itse 25v tyttönen ja tuon ikäisenä kovasti vanhempien kanssa tuli yhteen otettua, muttei sentään ihan noin konkreetisti ilkeilty. Samanmoinen tilanne on eräällä tuttavallani, ja tytär taitaa olla jo 19 vuotias ja käytttäytyy täysin samalla tavalla kuin kuvasit. Mikä tyttäriin on oikein mennyt??! Vaikea tuollaiseen on puuttua.. Mutta jos kerran alaikäinen niin vanhemmilla/huoltajalla on mahdollisuus passsittaa hoitoon.. tms..
kanssa samanmoinen ja täytti juuri 17, tosin koulua ei vielä ole keskeyttänyt, mutta nyt on ilmassa lopettaminen, oli sanonut äitille ettei se kuulu heille jos lopettaa, lisäksi on muutammassa kotoa pois ja jos ei saa lähteä lupaa tehdä vuodesta helvetillisen.
Kyllä tilanne vaikealta vaikuttaa. Tytön on pakko ottaa vastuuta omista tekemisistä. Kovalta tuntuu muttei ainakaan samalla tavalla voi jatkaa.
Keskustella, kuunnella, pelisääntöjen laatimista yms. Kun ei ole vielä aikuinen, on elettävä vanhempien säännöillä. Täytyy aloittaa ihan pienistä asioista. Sakkoja ei ainakaan kannattaa koko ajan maksaa, menkööt luottotiedot. Tyttä tarvitsee rajoja mutta myös rakkautta. Miksi hän juo, mikä on vialla? Hän oireilee pahaa oloa, hän tarvitsee apua ja mahdollisuutta ottaa vastuu omasta elämästä.
Sitä on myöhäistä itkeä.
Vanhemmat ovat kasvatuksellaan pilanneet kullanmurunsa.
Sietäkööt seuraukset!
Mistä tyttö saa kaljarahansa?
Muu kulutus?
Elatusvelvollisuus. Suoja ilmaston vaikutuksia vastaan ja riittävä ravinto!
Parasta kovettaa luontonsa ja hoitaa 18-vuotiaaksi asti vain TODELLA PAKOLLINEN!
Tulevaisuus on menetetty tai ainakin sossun varassa jos ei ihmeitä tapahdu.
Suojaverkon silmäkoon riittävä suureneminen voisi johtaa askarointiin pakon (nälän) edessä.
Ps. Omat penskani ovat 30 eikä missään vaiheessa ollut mitään ongelmia.
>Ps. Omat penskani ovat 30 eikä missään vaiheessa ollut mitään ongelmia.
Oi mikä sankari! :)
Mitäs siinä vähättelet?
Laitapa omat vastaavat saavutuksesi vertailtavaksi niin voimme kommentoida.
Jaa ettei löydy mitään? Voi voi, enpä olisi uskonut... *taputtaa ääliötä päähän*
eivät ole samanlaisia. Toiset tajuavat itsekin oman parhaansa kun taas toisia ei saa millään ruotuun, EI MILLÄÄN, vaikka hakkaisi pataluhaksi niin siitä toivuttuaan sama homma jatkuu ja jatkuu, täysiä idiootteja siis, jostainhan ne sossupummitkin tulee, yms.. juopot. Turha kuvitella, että pummit ja juopot tulee aina huonoista perheistä.
Veikkaan, että tytöllä on suhteellisen lyhyt elämä edessään.
Kasvatus alkaa vauvaiässä.
Ei oikeastaan varsinainen kasvatus vaan käyttäytymiseen ja elämäntapoihin tottuminen.
Olen nähnyt useita tapauksia lähipiirissämmekin joissa kullanmuru on asetettu jalustalle.
Mikään ei ole sille riittävän hyvää.
Pitää saada kaikki mitä muillakin on.
Oikeuksia on hirveästi ja häiriöiden sattuessa ne ovat aina muiden syytä.
Sitten murrosiän alkuvaiheessa ihmetellään kun kullanmurulle ei enää mahda mitään.
Minkä niille mahtaa. Pakkohan se on.
Tuo on sitä maahan kaatunutta maitoa.
Kyllä meilläkin junior ryhtyi rötöstelemään 12-vuotisena kun tapaturman seurauksena joutui vähäksi aikaa luopumaan urheiluharrastuksestaan ja kaveripiiri vaihtui.
Kertakäynti poliisilaitoksella riitti.
Alle 15-vuotisina olivat keskenään ok:n kotimiehinä kolme viikkoa.
Ei havaittavia vahinkoja eivätkä naapurit valittaneet.
15-vuoden kahta puolen kävivät ensimmäisen kerran keskenään Lontoossa.
Meillä kyse ei ollut kasvatuksesta vaan elämisestä perheyhteisön omien pelisääntöjen mukaan.
Tarpeita "volvo markkaseksi" olisi ollut jos olisimme ottaneet palvovan asenteen.
Vastuuntunto, työ, itsenäisyys piittaamatta ulkoisista paineista.
Näillä eväillä eteenpäin!
että pentu nostetaan tosiaan jalustalle ja ne saa kaiken mitä haluaa. Ei ole sitten ihme kun vanhempana niille ei tosiaan mahda enää mitään ja kaikenhuipuksi kun se jalustalla olo iskostuu sen lapsen päähän, mutta valitettavasti vaan näin ei sitten oikeassa elämässä olekkaan. Monella tälläisellä lapsella on elämän realiteetit ihan hukassa, luulevat että elämä on yhtä tanssimista ja rahaa tulee tuosta noin vain sormia napsauttamalla.
Ei toi mikään saavutus(?) ole, turhaan täällä netissä sitä tuuletat. :)
Ja olipa kovat v*ttuilut, ihan tässä hajoo. :)
Kun tytär täyttää 18, vanhemmat hommaa vuokra-asunnon ja kattoo että tyttö alkaa saada työttömyyskorvausta, avittaa vähän muutossa ja hommaa perustavaroita tytön uuteen asuntoon. Sitten lähtiäislahjaksi tytölle kunnon saarna kuinka tulee elää ihmisiksi omillaan.
Tämän jälkeen saa tulla toimeen omillaan. Paitsi että voi tehdä lyhyitä vierailuja kotiin ja kysyä neuvoa omillaan asumisesta. Ei taloudellista tukea kuten rötöslaskujen/pikavippien maksamisia. Oppiipahan kantapäänkautta elämään ja olemaan. Jos ei opi niin vanhemmat on ainakin tehneet voitavansa, heitä ei voi syyttää, onhan tytär täysikäinen. Jos ei muuta niin kyllä nälkä ja köyhyys tiputtaa pilvilinnoista ja opettaa hakemaan työtä ja hoitamaan asioitansa !
vanhempia tilaamaan ajan lastenvalvojalle.Alle 18v. kuuluu vielä sen viranomaisen "hallintopiiriin" ja myös tytär tietysti mukaan mikäli Hän haluaa lähteä;ellei se onkin sitten lastenvalvojan asia.
Ei rakkaus ja huolenpito aina kaikille yksin riitä ja olisi kire jo kertomasi perusteella saada apua nuorelle joka ei itse ymmärrä tuhoavansa tulevaisuuttansa juuri nyt.
Mitä enemmän vanhemmat maksavat,hyysäävät ja ymmärtävät,sen varmempaa tyttären mielestä on että tätä jatkuu ikuisesti..ja nuoren ihmisen ikuisuushan on monasti pari kuukautta ja taas pari kuukautta..loputtomiin.
Itselläni keskimmäinen lapsukainen ilmoitti ettei käy koulua,kiitos! Laitoin jääkaappiin lukon ja ilmoitin että ilman koulutusta pääset siivoamaan(Hän oli juuri saman 17v.)ja kun lapsilisäsi haaskasit ihan muualle kuin ruokaasi,menepä ihan itse lastenvalvojalle ja kysy pitääkö minun antaa lisää rahaa.
Tytär HAKI kouluun,on sosionomi ja äiti ja ei tunnu olevan mitään toimeentulo-ongelmia.-Näin meillä eräs yksinhuoltajamummo aikoinaan opetti lapsen ymmärtämään mistä leipä tulee :)
http://www.ouka.fi/sote/lastensuojelu/index.htm
En tiedä mistä kaupungista tai kunnasta on kysymys, mutta vastaus löytynee täältä:
http://www.ouka.fi/sote/lastensuojelu/index.htm
tai kunnan lastenvalvojalta
Minulla on tänä vuonna 18 vuotta täyttävä poika, ja kun vastaavanlaisia tapauksia kuuntelee/lukee, niin tiedän olevani rikas (vaikka taloudellisesta näkökulmasta olemmekin köyhiä)
Olen odottanut ja kasvattanut poikani yksin, isästä ei tietoakaan. Monessa suhteessa olen tuntenut epäonnistumista, mutta kasvattajana olen onneksi ainakin jossainmäärin sittenkin onnistunut.
Todella ikävää luettavaa tällaiset tapaukset.
Nyt on korkea aika kääntyä kaikkien auttavien elimien puoleen.
Kyllä - vanhempien elatusvelvollisuus päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta, näin viralliselta näkökulmalta.
Kuitenkin, jos ja kun lapsi muuttaa kotoo, niin vanhempien tulot vaikuttavat siihen asti kaikkiin lastenkin saamiin tukiin, kunnes tämä nuori täyttää 20 tai oliko se 21 v.
tässä hienoinen ristiriita , mielestäni.
he saa mitään rotia.Sanoisivt likalle ehdoksi,että työ,tai opiskelu paikka,tai ovesta ulos.On kyse tyttären loppuelämästä.
niin, että tyttö lähtee.
ettei tyttö ole todellakaan ainut kyseisen tyylin edustaja. Edessä siintää aika vahvasti sosiaalitoimen elätti, noh eihän siinä, eläähän sitä silleinkin, mutta ei se varmasti herkkua ole.
>eläähän sitä silleinkin, mutta ei se varmasti herkkua ole.
Mikä sitten on?
...sakkovankeuden mahdollisuus! Haluavatko vanhemmat tyttärensä linnakierteeseen? Tietääkseni maksamattomat sakot voidaan tuomita sovitettavaksi vankilassa.
ratkaisu joka todistetusti toimii. Tämä tosin vaatii vanhemmilta paljon, mutta niinhän varmasti vaati tuokin.
No niin siispä:
1. Välinpitämättömyys, olette kuin tyttärenne olisi ilmaa.
2. Kaikki perheen etuudet pois
2.1 kännykkään saldoraja pienin mahdollinen.
2.2 ei ruuanlaittoa
2.3 ei pyykin pesua
2.4 ei rahaa
2.5 ei mitään reaktiota mihinkään
Toisin sanottuna annatte tyttönne olla. Kitinää, vittuillua, epätietoisuutta, surua yms.. joudutte kestämään, mutta ei kestä kauaa kun tuollainen teini murtuu. Tuollainen ihminen ei opi fyysisestä tai muusta "kurista".
paitsi että riskit on aika suuret. Ellei tyttö käy töissä eikä koulussa, saattaa hän ennen pitkää tuntea olonsa yksinäiseksi. Ja sitten kun vielä vanhemmat alkavat pitää häntä 'ilmana', saattaa tapahtua surullisiakin asioita.
Toisekseen tyttö saattaa katkeroitua vanhempiaan kohtaan vuosikausiksi, eikä siinä välttämättä selittelyt auta. Jne jne.
Eli välinpitämätttömyys ei ole ikinä ratkaisu, varsinkaan vanhemmilta omalle lapselle
ratkea. Ei ne sitä kuriin saa millään. Onko sitten parempi vain hyväksyä lapsi sellaisenaan? Kun tytön olot laitettaisiin sietämättömäksi tavallaan niin kyllä se sitten tajuaisi itsekin tehdä jotain asioille, ellei ole mielenterveysongelmia.
"Ellei tyttö käy töissä eikä koulussa, saattaa hän ennen pitkää tuntea olonsa yksinäiseksi."
No mitähän järkevä ihminen tuossa vaiheessa tekisi... jopa lapsi tuon tajuaisi.
alaikäinen niin tähän tulee puuttua sosiaaliviranomaiset. Heiltä löytyy ammatti ihmisiä opastaan nuoria elämän raiteille.Myös koulutus ja ammatinvalintoihin. Tuttavasi tulisi varata heiltä aikaa tyttärelleen.Voi tietenkin olla vaikeata saada hänet menemään itse mutta ammatti ihmiset osaavat kyllä lähestyä vaikeimpakin tapauksia.
Parempi ois, ettei vanhemmat maksa sakkoja tai anna rahaa.
Mitä sitten vaikka luottotiedot kärsis. Maksaa sitten, kun joskus tajuaa.
Ulos ei varmaan kannata heittää, joutuu huonoihin porukoihin. Mutta likkaa avustamaan riittää, että saa asua ja syödä ilmaseksi.
Oletko paneutunut häneen niin syvällisesti, että ole voinut antaa moisen lausunnon?
Jokaisella ihmisellä on jokin vahvuus! Kaivakaa se esiin. Räätälöikää kasvatu/koulutus sen mukaan. Voi olla,että vika on vanhemmissa. Ne ovat liian sinisilmäisiä nössöjä, joista ei ole kasvattajiksi. MUlla on ehkä haju tästä hommasta. Viestini on kannustakaa, kaivakaa kannustakaa etsikää. Pahinta on se, jos sanotte, ettei sinusta ole mihinkään. Tyttäreni matikan ope latisti matikan opinnot moisella lausunnolla. Ne vaivasivat vielä yliopistossakin. Älä sinäkään istu siellä himassa ja katsele sivussa tee jotakin asin hyväksi.Kutsu tytö kotiasi ja keskustele. Hän tarvitsee selväsi selväjärkisen aikuisen tukea. Jos te taivastelette ja odotatte jotain yhteiskunnalta.... vastaus on juna meni jo!!!
Kunnon selkäsauna koivuniemen herralla
ja kotiarestia! Ja sitten vanhempien pitää
alkaa perimään vuokraa asumisesta ja
ruokakuluista!
Ei tommoinen peli vetele !
T.S.
antaa helvetisti mielihyvää kurittajalle eihän sitä tiedä vaikka tyttökin tykkäis
Mitä voi enää tehdä? Pitääkö vanhempien kylmästi potkaista tyttö pihalle kun tämä täyttää 18 (tyttö väittää että vanhemmat eivät voi tehdä niin)? Kieltäytyä maksamasta enää yhtään sakkoa (=tytöltä menee luottotiedot)? Hakata järkeä kakaraan (ei kai sitäkään saa tehdä)?
Kunnon puhuttelu tytölle ja jos ei tehoa ulos maailmalle vaan oppimaan. Elämä opettaa!
Tyttären juomisia ja sakkoja ei kannata maksaa. Ihan kuin hänet palkittaisiin vääristä teoista. Hänen täytyy kantaa vastuu teoistaan itse. Asunnon voi järjestää tämänkin ikäiselle. Tai ottaa yhteyttä A-klinikalle ja varata aika. Juomisen ja sakkojen maksu mahdollistaa rellestyksen. Ulos en kehoittaisi ihan ensimmäiseksi heittämään vaan tarjoaisin mahdollisuuden hoitoon. Niin että apuna on ulkopuolinen ihminen. Mikä sitten auttaa? Auttaako mikän jos tätä nuorta ei kiinnosta opiskelu tai työnteko? Onko kukaan kysynyt kiinnostaako häntä jokin? Kannattaa kokeilla esim. jonnekkin maatilalle laittoa muutamaksi viikoksi ns. kasvamaan. Valvottu oleminen ja seuraamukset ehkä auttasisi nuorta näkemään missä mennään? Apua hän tarvitsee selkeästi. Toivon että hän ei joutuisi "mieron tielle". Näyttäkää tämä kirje hänelle. Ehkä se saa hänet näkemään tai sitten ei!?
samanlaista,ihmetyttää mikä nykynuoriin on mennyt,näyttää siltä että luullaan että kyllä isi ja äiti elättää.olen itse työnjohtajana yrityksessä jossa joka vuosi käy opiskelijoita työharjoittelussa ja täytyy sanoa että harvassa ovat ne iloiset poikkeukset jotka voisi tulevaisuudessa ottaa töihin.suurin osa on valitettavasti sellaisia velttoilijoita että näkee:tuosta ei tuu työntekijää vain ongelmia työnantajalle.mutta kuten sanoin on poikkeuksia,toivoisin niitä olevan enemmän,muuten hirvittää omien eläkkeiden puolesta.en ole vielä mikään vanha 33v mut ihmettelen miten paljon nuorten asenne on vähään aikaan muuttunut. itse muutin kotoa omilleni 18v ei edes käynyt mielessä että vanhempien kuuluisi mut elättää,itseasiassa vanhemmat ovat sen jälkeen joskus kyselleet:onko kaikki hyvin tarvitsetko rahaa?joskus olisin tarvinnutkin mut en sitä vanhemmilta ole ottanut,halusin ja haluan edelleen tulla toimeen omillani ja olen siitä ylpeä.
Tietokone ensimmäisenä mäkeen, siitä saa kuvitelman elämästä, vaikka sellaista ei olisikaan. Selityksenä vaikka sakonmaksun kuittaaminen. Ruokaa pitää ostaa, mutta niitä ei tarvitse laittaa valmiiksi. Uusia hienoja vaatteita ei myöskään kannata ostaa, tarjoushallista saa halvalla. Käyttörahaa ja hienoja vaatteita esim. vain sen perusteella, että tekee jotain sellaista, mitä normaalin ihmisen kuuluukin. Itselleen voisivat vanhemmat myös ostaa jotain kivaa ylimääräistä (esim. matka). Ehkä nämä herättäisivät ajattelemaan, että elatusvelvollisuus ei tarkoita vastikkeetta siipeilyä.
Lapsen kasvattaminenkin on rankkaa työtä ja sitähän vanhemmat olivat tottuneet tekemään.
Ei tohon keskustelut auta. 17- vuotias tietää mikä on oikein ja mikä väärin. (Pieni lapsikin jo tietää.)
Vanhempien ei kannata antaa rahaa yms. koska noin vanha kykenee jo taskurahaa itelleen tienaamaan.