Oletko tavannut miehen,

Kyllä! Itselläni aivan sama tilanne. Pää aivan sekaisin mieheen, jollaisen kanssa en aiemmin olisi kuvitellut tulevani ollenkaan toimeen.

Ja vahvasti on koko ajan vaikuttanut, että ko. herralla olisi samat fiilikset - mutta kumpikaan ei siis uskalla tehdä suurempaa, ratkaisevaa peliliikettä, vaikka hurjasti kipinöitä on aina tavatessamme lennellyt, ja jotenkin aina toistemme lähelle vetäydymme. Alkukeväästä asti olemme tunteneet, silloin tällöin tapaamme. Läheisyyttä, lämpöä ja hellyyttä ollut suht paljon, kutinaa vatsanpohjassa ja pitkiä katseita... Mutta kumpikaan ei vaan uskalla tehdä sitä lopullista liikettä.

Täytynee vielä jonkin aikaa haistella tuulia, ja mikäli ne vaikuttavat suotuisilta, rohkaistua asian suhteen. Ja jos herra ajattelee samoin, niin kokeilla, tulisiko suhteesta mitään juuri sellaisen miehen kanssa, jollaista ei aiemmin ole ajatellut itsensä tyyppiseksi (ja josta jopa kavereilta on tullut hieman soraääniä... no, onneksi myös positiivisiakin sentään).

Johonkin suuntaan kuitenkin olisi kohta pakko saada tämä juttu etenemään, että saisi joskus nukuttua yöunensa kunnolla, haaveilematta pikkutunneille ;)

Rakastuin mieheen joka ei ole lainkaan sellainen typpi joka oli minun mielikuvituksieni mies.Mutta nyt olen ihan myyty ja eletään tasapainosta ja aivan mahtavaa parisuhdetta.
Yhteiselämä on tärkeintä, ei kavareiden tai sukulaisten vihjailut. Mehän eletään.

missä tapasit kyseisen miehen? eli siis miten tulit tutustuneeksi kaveriin, joka on eri maailmoista?

Ensin suorastaan säikähdin häntä. Olin jopa kauhuissani ja hiukan pelkäsinkin. Ajan kuluessa tajusin, että hän on ikäänkuin salaa hiipinyt sydämeeni ja valloittanut sen.

Siitä on aikaa jo monta vuotta ja yhä edelleen ihmettelen, miten niin pääsi käymään. Vaikka emme enää ole tekemisissä, hän asuu sydämessäni. Se on outoa ja sen asian kanssa eläminen on ajoittain vaikeaa!! (Vaikea ymmärtää)

Kuitenkin: ei hän ole ollut ensimmäinen tässä suhteessa, mutta siinä suhteessa kyllä, ettei se tunne ole kuollut!