Väitän sisäisenlapsensa parantamisen ja itsensä kohtaamisen, hyväksymisen ja rakastamisen olevan PARASTA mitä kukaan voi tehdä yksittäisenä henkilönä tasa-arvon, ihmisyyden ja elämän puolesta.
Perusteluita löytyy tuolta ties miltä kantilta tarkasteltuna, kunhan viitsii selailla.
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Mitta5a.html
Mielipiteitä?
Perusteluita löytyy tuolta ties miltä kantilta tarkasteltuna, kunhan viitsii selailla.
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Mitta5a.html
Mielipiteitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Sisäisen lapsen paraneminen, läheisriippuvuudesta paraneminen, muista riippuvuuksista paraneminen ja varsinkaan varjojen kohtaaminen ei ole tavallista. Se ei ole "normaalia". Se on harvinaista. Yleisen "normaaliuden" määritelmän mukaan me olemme "epänormaaleja". Me emme enää tahdokaan piilottaa mustaa ja tulla valituilta kohdin entistä valkoisemmaksi, vaan koko ympyrässä harmaan, valkoisen ja mustan eri sävyiksi. Ennen kaikkea, se on valtavan upeaa, hauskaa, luovaa, riemullista, vapauttavaa - ja välillä tuskallista.
"Jos joku lyö sinua poskelle, käännä hänelle toinenkin poski ... jos joku pyytää takkisi, anna hänelle aluspaitasikin ... jos joku pakottaa sinut kävelemään kanssaan pari kilometriä, kävele neljä." Valon psykologia näkyy esimerkiksi siinä, kuinka näitä Jeesuksen opetuksia usein tulkitaan, ja minkälainen kasvatus näiden tulkintojen perusteella syntyy. Valon psykologia johtaa väistämättä mustavalkoiseen elämään, koska sillä ei ole mitään keinoja kohdata varjoja. Se voi ainoastaan yrittää piilottaa ne, samalla piilottaen kaiken voiman, järkevyyden ja tasapainon joka niiden omistamiseen liittyy. Valon psykologia tekee ihmisistä joko heikkoja ja passiivisia, tai vihaisia ja aggressiivisia. Laittaessaan "pahat" puolet pimentoon, yhteiskuntamme ei opeta meille niihin liittyvän voiman hallitsemista. "
...
"Ihmiset, yhteisöt ja valtiot kokevat taistelevansa toisiaan vastaan saadakseen rajallisista resursseista itselleen mahdollisimman paljon ja voidakseen kokea olevansa turvassa. "Jos joku saa, toinen häviää" on sen keskeinen lause. Tällaisen asetelman mukaisesti hyvä itsetunto on sillä, joka nostaa itseään eniten ja työntää itseään esille eniten, riippumatta siitä, kuinka todellisen kuvan hän antaa itsestään.
Vaikka tämä artikkeli kritisoi joitakin yhteiskuntamme piirteitä, se ei tarkoita sitä että ihailisin jotakin muuta mallia, tai että haluaisin korvata sen jollakin muulla. En myöskään kirjoita analysoidakseni erilaisia yhteiskuntia sen mukaan, miltä ne näyttävät ulospäin tai vertaillakseni niiden paremmuutta. Kirjoitan siksi, että näkisimme, että yhteiskuntamme antaa meille ne eväät, joiden mukaan me elämme, ajattelemme ja tunnemme. Se antaa meille eväät, jotka määrittelevät "hyvän itsetunnon", "onnistuneen ihmissuhteen" ja "elämässä menestymisen". En tiedä, onko kovinkaan paljoa merkitystä sillä, mitä yhteiskuntamme arvot ovat, jos se elää johdonmukaisesti ja ennustetusti niiden mukaan. Mutta vahingollista on se, jos yhteiskuntamme esittää omistavansa yhdenlaisia arvoja, ja toimii käytännössä toisenlaisten arvojen mukaan. Ja kaikkein vahingollisimmillaan tämä suhtautumistapa on silloin, kun päämäärä on "hyvä", mutta keinot joilla siihen pyritään, ovat ristiriidassa päämäärän kanssa. Lutterin mukaan me sokeudumme sitä helpommin, mitä "ylevämpi" päämäärä meillä mielestämme on, ja mikä kiihkoutuneemmin me taistelemme sen puolesta. Poliittisella tasolla tästä yksi ajankohtainen esimerkki on Yhdysvalloissa viime aikoina käynnistynyt kriittinen keskustelu siitä, kuinka se toimii itse juuri sillä tavalla, josta se halveksii muita maita. Sen käyttäytyminen on ristiriidassa sen omien arvojen kanssa.
Politiikassakin sillä on merkityksensä, mutta vielä vahingollisempaa on, että tällaisen yhteiskunnan jäsenet eivät näe, että he toimivat henkilökohtaisissa elämässään ja ihmissuhteissaan yhtä ristiriitaisesti ja tuhoavasti. Meidän "arvomme" ovat meidän mielestämme ylevät, mutta meidän käyttämämme keinot ovat ristiriidassa päämäärämme kanssa, jolloin ne tekevät sen saavuttamisen mahdottomaksi. Me yritämme saada elämäämme jotakin, mutta mitä kovemmin me yritämme, sitä kauemmas me joudumme päämäärästämme. Me vain väsytämme itseämme ja vahingoitamme itseämme ja muita - emmekä tiedä miksi niin käy. Tämä ei ole kovin otollinen alusta itsetunnon kasvulle."
Kaikki oikeudet Kotkansydän 2005
lainaukset tuosta linkistä.
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Mitta5a.html
Voisiko feministienkin joukossa olla joitakin rikkinäisiä ihmisiä jotka eivät, meidän enemmistön tapaan, ole aivan rehellisiä itselleen ja pyrkivät yleviin päämääriin vahingollisin keinoin?
Tuohon ei ole mitään lisättävää.
Voimaantuminen vapauttaa.
Miten voisimme pyrkiä kohti tätä 'täydellistä' ihmisyyttä? Lukeminen ainakin taitaa auttaa jonkin verran, mutta, mutta...
Ajatuksia? Kritiikkiä? Ehdotuksia?
Löysimme 'totuuden' ja kansa vaikenee?!?
Kansa katsos vaikenee, kun pitäisi panna palikat uuteen, ihan itse kasattuun järjestykseen.
Luultavasti on ihmiset tahoillaan aidosti pyrkivätkin kasvuunsa, terveyteen ja eheyteen. Luultavasti emme vain osaa kunnioittaa tätä kasvupyydettä kanssaeläjissämme, jotka pitäytyvät julistamasta omaa Oikessa Olemistaan ja Pelastus Oppiaan tms. tunteellista manipulaatiopaskaa joka kommunikaatiossa.
Feministeissä on monia, joita olen oppinut kunnioitamaan esim. niinkin minusta lattean kuuloisessa asiassa, kuin kodin ja työelämän yhdistämisessä: olen tajunnut heidän pyrkivän toteuttamaan pyhää puuronkeitossa, palaverissa, kierrätämisessä tai parisuhteessa. Siis pyhää.
Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000028650706
Perustetaanko 'eheytymis'-kerho? :D
Alkuun vaikka tonne, jos sieltä ei löydy ennestään.
http://www.vertaistuki.net/
Nämä itsekasvatusopastukset ovat aika mielenkiintoisia, lähinnä vain sen vuoksi, koska niitä on lähes mahdoton arvostella, niin sekavia ne ovat. Tietoisuus itsestä voi siis samaan aikaan sekä auttaa löytämään rajat (itsen ja toiset välillä) ja myös häivyttämään nämä rajat? Mitä mahtaakaan tarkoittaa, leviäminen, lististyminen ja juurten kasvaminen? Mikäli se tarkoittaa, omien tarpeiden ymmätämistä ja aitouden etsimistä, miksi sitä ei sanota niin?
>>Tällaisessa tietoisuudessa on syvä kuuluminen. Kuuluminen on aina rajojen yli tapahtuva kokemus, jossa todellisuuden ja meidän itsemme rajat ovat niin matalia, että koemme olevamme osa todellisuutta. Tällaisessa kokemuksessa on vahva elämisen ja virtaamisen tuntu. Koko tietoisuutemme on läsnä, ja läsnäolomme perustuu kokemukseen siitä, että olemme osa todellisuutta, josta emme yritä erottautua, vaan me vain kuulumme siihen, kuitenkin näillä teorioilla pyritään muuttamaan yhteiskuntaa laajemalti paremmaksi, se menee jo uskomustieteiden puolelle ja se tekee sitä vahvasti.
Ongelmana on näillä "huuhaa" ajatuksilla se, ettei niitä voi juuri mitenkään alistaa analyyttiseen tarkasteluun, koska jo käytetyt termit ovat niin laveita, niistä ei juuri otetta saa.
En ainakaan minä yksinäni. Olen sen hiljattain huomannut yhä selvemmin. Tunnetustihan terveitä ei tarvitse muutoinkaan parantaa.
Mitä ristiriitaista on todeta ihmisen olevan (hyvin pitkälti) kulttuurin/yhteiskunnan/ympäristön tuotos ja mainita nyt esim. ko. itsekasvatus oppaassa/kuvaelmassa (hän kertoo kirjoittavansa lähinnä/ensisijaisesti omasta paranemisestaan) ettei tällaista itsekasvatusta tarvittaisi nykyisessä laajuudessaan, jos yhteiskunta olisi hieman toisenlainen?
Huuhaata(ei tieteellistä perustaa) tai ei, jos se toimii niin sama minulle. esim. länsimaisen lääketieteen olen jo itse huomannut hyvin vajavaiseksi ja terveyshuollon kenties jopa toiminta periaatteiltaan vajavaiseksi. (Hoidetaan oiretta, ei ihmistä) Muutoinkin uskoisin omien tietojeni ja järkeni perusteella ns. huuhaa tiedon, kuten perimä tiedon, täydellisen sivuuttamisen olevan suoranaista typeryyttä.
esim. perinteinen kiinalainen lääketiede tuntuisi olevan aikapaljon länsimaista pidemmällä mm. luuston toiminnan ja ns. biomekaniikan tuntemuksessa, kuin länsimainen. Jos nämä kiinasta oppinsa ammentavat tädit ja sedät saavat vaikkapa selkänsä nyrjäyttäneet ihmiset takaisin työkuntoon huomattavasti terveyskeskusten burana kuureja nopeammin niin miksei sitä hyödynnettäisi tai tutkittaisi voitaisiinko hyödyntää? Siksikö ettei hoitomenetelmää ole kehitetty tieteellisten tutkimusten pohjalta vaan luultavasti kokeilemalla/intuitiolla? Vai siksikö ettei siitä voisi ottaa täyttä kunniaa itselleen? (valkoiselle, länsimaalaiselle heteroseksuaalille egoistille?)
Totta kyllä, huuhaa voi olla hyvin vaarallista. Alkuun hyvältä ja hyödylliseltäkin tuntuva huuhaa. (mm. hurmokselliset uskonlahkot, kiropraktikon niskankierto toimenpide yms.)
Mutta niin voi olla kova länsimaalainen huipputiedekin. (ydinpommi, kaikki kirurgiset toimenpiteet, ilmeisesti desinfioinnin seurauksena kehittyneet sairaala bakteerit, yms.)
Elämästä ei selvitä hengissä. ;)
Jos yhteiskunta olisi toisenlainen on lauseen jo vastuun siirtämistä toisaalle. Jossakin mielessä myös omankasvuprosesinssa vastuuta voi tietenkin siirtääkin, mutta missä mitassa näin voi tehdä?
Yhteiskuntajärjestelmämme on sitä, mitä se nyt on, osa tässä systeemissä on itselle hyödyksi, osa on vahingoksi. Toisenlainen yhteiskuntajärjestelmä pakottaisi toisenlaiseen kasvuun, olisko tämä kasvu helponpaa vai vaikeampaa on se(kin) arvailujen varassa.
Itsetunnon lisääntyminen liittyy oleellisesti kasvuprosessiin ja on omalla tavallaan jatkuva tapahtuma, koska muutos on myös jatkuvasti vaikuttava tekijä. Emme pysy samoina, vaikka kuinka olisimme laajenneita, juurellisia ja rajattomia.
Itsetunto on sanana mielenkiintoinen, itse viittaa subjektiin ja tunto kokemukseen, ymmärykseen, havaintoon. Oman itsensä havaitseminen on varsin lähelle menemistä kokemista, sen perusteisiin ei kuulu -virtaus, vaikeaa on myös nähdä "kuulumisen" funktiota. Kuulua mihin?
Mikäli tuntee itsensä, itselleen teeskenteleminen on mahdotonta, toisille teeskentelemistä ja valehtelemista se ei toisaalta estä, miten voisikaan?
Mikäli vahvaan itseyden kokemiseen liitetään rajattomuus ja avoimuus -joksi teeskentelemättömyys usein mielletään, silloin puhutaan jo toisenlaisista tekijöistä, kuin itsetunnosta. Kyse on käytösnormiston muutoksesta, mitenkään välttämättä itsetunto ei vaikuta käyttäytymiseen, sen ei sitä tarvitse tehdä.
Rajojen hakeminen itselle on myös eri asia, kuin itsetunto. Ihmisen tulee nähdä itsensä erillisienä, se on välttämätön kokemus ja siihen kasvetaan varsin varhain. Ihmisen on myös pystyttävä hahmottamaan oma tilansa sosiaalisessa kentässä: Mikä on minun asemani, tehtäväni, miten tarpeeni tulevat tyydytetyiksi jne... Vaikka itse on varsin selvillä osuudesta yhteisöönsä, niin sekään ei tarkoita sitä, että avoimuuden tarvitsisi juurikaan lisääntyä. Ihmiset elävät tässä yhteiskunnassa ja toimivat sen ehdoilla, kukan milläkin tavoin itseään varjellen.
Itsetunnon kannalta olisi hyvä hahmottaa seuraavat asiat: Mitä minä tahdon, mitä minä voin, mitä minulta vaaditaan? Jos omien kykyjen ja/tai halujen suhde on vaatimuksiin kohtuuton, silloin kannataa aidosti miettiä asemaansa prosesissa. Miksi olen tässä tilanteessa ja antaako se minulle tyydytystä -onko minun pakko? Aidosti ja vakavasti pohtien, usein jo pelkästään sen vuoksi, alkaa yhteisön suhtautumistapa muuttua. On löytynyt rajat ja itsetuntoinen ihminen tulle harvoin haluamattaan riistetyksi, riistolla tarkoitan myös emotinaalista riistoa. Mikäli oman alueen havavaitseminen ei auta, silloin täytyy miettiä yhteissä olevaa ongelmakentää ja sitä voiko sille tehdä mitään. Usein voi. Ongelmien pinnalla kelluminen ja pakeneminen mystisiin "askelmiin" voi toki yksittäisiä ihmisiä auttaa, sitä en kiellä, koska prosessoida voi monella tapaa, mikään välttämättömyys se ei kuitenkaan ole.
Ongelmien kanssa painiskeleva ihminen on (lähes aina) osa sitä ongelmaa, siksi on tärkeää hahmottaa rajansa ja tarpeensa ja valmiutesa. Koska ihminen on osa ongelmaa jo yksittäisen ihmisen tapojen muutos, voi purkaa tilanteen. Erittäin tärkeää työelämässä jaksamiselle on pohtia, halujen-kykyjen ja vaatimusten ristiriitaa.
Kiinalisen lääketieteen sovelukset toimivat myös länsimaissa mm akupunktio. Lääketiede ottaa varsin nopeasti käyttöönsä tehokkaat ja toimiviksi todetut hoitomenetelmät, ensin niiden tehon tutkittuaan.
Pelkällä uskolla paranee aina ihmisiä, syytä tähänkään ei tiedetä, näin vain tapahtuu.
Huuhaallakin voi hoitaa itseään ja jopa siinä onnistua. Kriittinen suhtautumistapa on tarpeen silloin, jos menetelmiään lähtee laajemmalle markkinoimaan, herkkäuskoisten höynäyttäminen ei ole reilua peliä -sekään.
Feminismiin itsetuto liittyy oleellisesti, koska naiset on helposti nähty osana jotakin, he ovat vaimoja, äitejä, isoäitejä jne.. Nämä roolit ovat olleet määrittämässä pääosin naisten olemusta, näin ei edes ole nähty mahdolliseksi itsetutoa kasvattaa, se on ollut riippuvainen jostakin muusta kuin naisesta itsestään.
Kiitos paljon pohdinnoistasi ja kritiikistäsi. :)
Anteeksi kun laiskottaa ja nukuttaa, mutta vastaan nyt näin.
"Mitä läheisriippuvuus oikein on?
Dr. Irene Matiatos
Jotkut hienoimmista tuntemistani ihmisistä ovat läheisriippuvia. He hymyilevät aina eivätkä koskaan kieltäydy tekemästä palveluksia. He ovat jatkuvasti onnellisia ja säkenöiviä. He ymmärtävät muita ja saavat heidät kokemaan olonsa hyväksi. Muut pitävät heistä!
Onko tässä jotakin vikaa? Ei mitään, ellei tämä antaminen ole yksipuolista ja niin liiallista, että se satuttaa antajaa. Siinä tapauksessa antajalla on läheisriippuvuuden oireita.
...
Apua! Voinko korjata sen?
Dr. Irene Matiatos
Hyviä uutisia! Aivan varmasti voit! Sinä voit saada elämäsi haltuusi! Voit lakata yrittämästä hallita muiden elämää ja ottaa vastuusi itsestäsi!
Lapset eivät ole täysin vastuussa omista teoistaan, mutta aikuiset ovat. Jotta aikuinen voisi kokea tyydyttävämpää elämää, hänen tehtävänään on ottaa hoitaakseen ne väistämättömät lapsuuden tai nykyisyyden arvet, joita hänellä on. Vanhemmat eivät tahallaan haavoita lapsiaan - eivät myöskään vahingolliset kumppanit! Me haavoitumme ja me puolestamme haavoitamme muita, koska olemme epätäydellisiä. Meistä ei ehkä koskaan tule täydellisiä, mutta me voimme parantua."
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/coinfor.html
...
"Läheisriippuvuus: Suku- ja perhetausta
Tuntematon kirjoittaja
Uudelleen editoinut: Irene Matiatos, Ph.D.
Läheisriippuvuus on joukko huonosti toimivia ja pakonomaisia käyttäytymismuotoja, jotka perheen jäsenet ovat oppineet selvitäkseen perheessä, jossa oli suuri määrä emotionaalista tuskaa. Useimmissa tapauksissa perheen tuskan lähteenä on alkoholismi, kemiallinen riippuvuus tai muu riippuvuussairaus. Läheisriippuva käyttäytyminen on joukko selviämiskeinoja, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle - olipa riippuvuus läsnä tai ei - jotta yksilöt selviäisivät. Vaikka alkuperäinen alkoholisti/addikti olisi iso-isoisä, seuraavat kolme tai neljä sukupolvea oppivat käyttäytymismalleja, jotka auttavat heitä käsittelemään alkuperäiseltä vahingollisesti toimineelta perheeltä perittyä emotionaalista tuskaa. Nämä käyttäytymismallit on tarkoitettu helpottamaan tuskaa, mutta ne vain lisäävät sitä! Niistä muodostuu se syvään juurtunut viitekehys, jolle läheisriippuvuus tai muut riippuvuuden muodot rakentuvat. Olipa addiktio läsnä ydinperheessämme tai ei, läheisriippuvuus on syvään juurtunut pakonomainen käyttäytymisen muoto, joka on syntynyt vahingollisesti toimivassa perheessä. Yksittäiset perheenjäsenet saattavat kehittää tai olla kehittämättä muita riippuvuuksia.
Läheisriippuvuuden (tai muun riippuvuuden) oireisiin kuuluu mm: perfektionismi (täydellisyyden tavoittelu), työnarkomania, viivyttely, pakonomainen ylensyöminen, pakonomainen pelaaminen, pakonomainen osteleminen, pakonomainen valehtelu, pakonomainen puhuminen, pakonomainen seksi, takertuvat suhteet, ja omistushaluiset suhteet. Muunlaiset riippuvuuden muodot voivat ilmetä statuksen, maineen, materiaalisen omaisuuden tai voiman hankkimisena, tai pyrkimyksenä kontrolloida perheenjäseniä, työtovereita, ystäviä, auktoriteetteja, jne. Huumeista tai alkoholista alkunsa saaneesta läheisriippuvuudesta kärsivät ihmiset kokevat usein olevansa oravanpyörässä. Saavuttivatpa he päämääränsä tai eivät, aina on pakonomainen tarve saada lisää. He kokevat nalkuttavan tyhjyyden ja vajavuuden tunteen täysin savutuksistaan riippumatta."
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/Cofam.html
"Pois tuskasta
Tämän kirjan sanoman voisi tiivistää yhteen lauseeseen: Kaikki minun reaktioni ovat minulle oikeita. Mutta tarvitaan kokonainen kirja selittämään, miksi ne ovat oikeita. Sisäinen paraneminen ei ole itsemme muuttamista - se on itsemme muuttamisesta lakkaamista. Tämän kirjan sanoma ei ole uusi. Se esittää vanhan totuuden, mutta kenties uusilla sanoilla. Se kertoo, kuinka me emme uskalla ottaa omia reaktioitamme vastaan itsellemme oikeina, vaan yritämme kieltää ne vahingollisilla tavoilla. Me emme katso sitä, mikä on silmiemme edessä. Sen sijaan me katsomme jotakin, jonka avulla me voimme tukahduttaa reaktiomme. Niistä, jotka eivät ole addikteja eivätkä kärsi riippuvuuksista, tämä saattaa näyttää mielettömältä ja omituiselta maailmalta - pinnalta katsottuna. Se on valtavan tuskan ja suuren epätoivon maailma. Tämän kirjan kautta saatat oppia hyväksymään uusia näkökulmia elämästä, ja ehkä ymmärrät, miksi jotkut käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
...
© 2001-2007 Kotkansydän"
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/OutPain.html
ps. Se virtaus liittynee ihmisyyden käsittämiseen prosessina, alati muuttuvana (kuten itsekin kirjoitat) ja itsetunnon liittyvän tuon prosessin/virran tuntemiseen, hyväksymiseen ja kuuntelemiseen... Kotkansydämen sivustoilta ja muistaakseni peräti hänen omista kirjoituksistaan ammennettua, kuka hän sitten lieneekään...
Läheisriippuvuus on yksillöllinen ja perheeseen liittyvä ongelmakenttä, vaikea kasvuprosessin paikka se on toki myös. Mikäli elämässään havaitsee ahdistusta aiheuttavia tekijöitä on ymmärettävää, että apua pyrkii hakemaan, lähes keinoista piittamatta.
Asia, johon kirjotusvirheitä vilisevässä pohdinassani pyrin puuttumaan, olikin se, kuinka paljon yhteiskunta vaikuttaa näihin ongelmiin? Onko yhteiskuntamme siten sairas, että se tarvitsisi tämän tyyppistä, aika häräräksi jäävää, terapointia?
Olen aidosti tympääntynyt näin oppeihin, jotka perustuvat kummallisiin (utopian tapaisiin) termeihin. Huuhaa termien käyttäminen estää sen havainnon tekemisen, jonka perusteella voisi todeta teorian olevat höttöistä. Analyyttinen ote on mahdotonta, mikäli ei ymmärä käytettyä termistöä. Mikäli termistö on tarkoituksella luotu vaikeasti ymmärettäväksi, silloin pitäisi havahtua ja miettiä siihen syytä.
Virtaaminen on läpi kulkemista, se voi olla myös energian liikkumista ja joka tapauksessa virtaamiseen liittyy liike. "Tässä kokemisessa on läsnä vahva elämisen ja virtaamisen tuntu". Tämänlauseen olen kopioinut linkistäsi. Virtaaminen ja elämisen tuntu liittyi jotenkin kokemukseen siitä, että ollaan osa kokonaisuutta. Varsin mystisiä termejä ja todella erikoista teoritesointia. Mikäli muistan oikein, tämän tyyppinen kokemuksen haku liittyy lähinnä aasialaisiin uskonnollisiin suuntauksiin, meditaatiolla pyritään samaan. Intiaaneilla oli saman tyypisiä pyrkimyksiä, keinina silloin lievästi huumaavat aineet ja meditatiivinen tanssi. Kotkansydän lienee amerikkalaisen kulttuuriperimän omaava ihminen, tai hän on varsin tiivisti tutustunut New Ageen liittyvään teoritisointiin.
Mielenkiintoinen linkki sinänsä ja oivallinen aihe myös tänne, siitä kiitos sinulle.