Ei hän ollut mikään sodanjohtaja vaan vain keulakuva. Päämajan kenraalit/everstit hoitivat käytännön sodanjohtamisen. Eikö tästä "Marski-ylivertainen strategi"- myytistä voitaisi jo luopua tässä vaiheessa ajanlaskua ?
Yliarvostettu Marski
minusta
34523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Näin tietysti, Airohan sotaa johti.
Ei johtanut.
” Näin tietysti, Airohan sotaa johti.”
Airo itse määritteli, että marski johti sotaa ja hän sotatoimia.
Sinun logiikkaasi jatkaen: Rintamakomentajathan ne kenraalien visiot täytäntöön panivat. Päämajan kenut olivat siis täysiä nollia.....
....ja sotilaathan ne etulinjassa höökäilivät kapiaisten komennossa, joten komentajatkin olivat ihan maitoja jätkiä....
No loppupeleissä ne nuoret lottatytöt jotka sulattelivat ja pesivät sankarivainajia taisivatkin olla niitä ainoita tosikovia jätkiä?
"...ne nuoret lottatytöt..."
mites ne asemasodan aikaiset korsulotat? ne varmaankin tiesi polkasemassa käyneiden uffareiden jutuista kuka se kovin kenu oli...
Mannerheim ei ollut huono kenraali ollakseen ensimäisen maailmansodan aikainen sotilas. Päästrategina päämajassa toimi kuitenkin.A.Airo.
Valitettavasti !
On eri juttu johtaa divisioonaa, armeijakuntaa tai armeijaa. Ylipäällikkö joutuu toimimaan sodassa vihollispaineen, omien joukkojen suorituskyvyn ja poliittisen paineen kanssa. Hänen pitää nähdä pidemmälle kuin muut ja tukea tai vaihtaa komentajia. Muistakaa, että Marski vaihtoi tarvittaessa tylysti miestä ja useimmat hänen luottokenraaleistaan olivat todella päteviä.
Paljonko sinun reaktiosi on tätä nykyajan 'anti-sankari'- ajattelua ja paljonko se perustuu tosiasioihin?
Mannerheim on sekä omissa päiväkirjoissaan, että eritoten toisten ihmisten päiväkirjoissa, suorastaan hämmästyttävän selvä järkinen ja tarkka sotilas. Hän ei missään vaiheessa yliarvioi, eikä varsinkaan aliarvioi vihollista.
Suomen poliittisen johdon (mm. Cajander kump.) luullessa että pelkkä sana 'puolueettomuus', suojaisi heitä, Mannerheim tajusi tasan tarkkaan, miten tosissaan Stalin oli ja miten vaarallista pelkkä kieltäytyminen olisi.
Hänen arvionsa siitä kuinka kauan Suomen ammukset riittäisivät, jonka hän laski kirjekuoren taakse Kalliolle kesällä 1939, oli sittemmin tarkka melkein viikolleen: Kaksi kuukautta!
Kun venäläiset yllättivät suomalaiset etenemällä suurin voimin Laatokan pohjoispuolelta (minkä suomalaiset olivat laskeneet olevan mahdotonta), niin Mannerheim ei häätääntynyt hetkeksikään, vaan lähetti Siilasvuon välittömästi asialle. Jos kuvittelet, että kuka tahansa olisi pystynyt moiseen panikoimatta tai vetäytymättä, niin mieti, miten kävi Ranskalle 6 kuukautta myöhemmin. Yllättävä vahva osasto sivustaan ja maailman vahvimmaksi rankatun armeijan johto luhistui. Sama toistui myöhemmin NL:ssä ja jopa Manchuriassa, kun Neuvostoliitto esitteli Japanille salmasotaa vuonna 1945. Kaikissa tapauksissa ylivoimaiselta tuntuva isku tuhoaa johtamiskyvyn ja johtaa kohtalokkaisiin virheisiin. Mutta ei Mannerheim. Se mies oli kuin jääpuikko.
Mies valinnoissa hän tuntui huomioivan kaiken: Jos joukoissa oli paljon sosiaalidemokraatteja ja kommunisteja, hän ei lähettänyt ketään sellaista Jääkäri-kenraalia johtamaan, jota joukot olisivat voineet pitää ns. Lahtarina. Huollosta hän piti erikoista huolta ja muutoinkin hänen ajoituksensa oli lähes maaginen.
Jos hänestä jotain vikaa hakee, niin se on siinä, että mies oli syntynyt 300 vuotta liian myöhään. Hän nimittäin oli sormenpäitään myöten aatelinen. Hän ei uskonut demokratiaan tai tasa-arvoon missään muodossa. Hän ei pitänyt puoluepolitiikasta tai 'rahvaanvallasta'.
Toisaalta hän uskoi 'aateluus velvoittaa'- ajatukseen ja istui perustamansa lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin hallituksissa.
Hän olisi ollut varmasti talonpoikien mieleinen kartanonherra joskus 1600-luvun Ruotsin valtakunnassa. Milloin hän ei olisi johtanut armeijakuntaa Kustaa Adolfin armeijassa keski-Euroopassa, hän olisi ollut alamaisilleen tasapuolinen ja oikeudenmukainen isäntä, niin kauan, kun kaikki tajusivat hänen tekevän päätökset.
Yksinkertaisesti, Marski parka syntyi aivan liian myöhään.
Marski johti sotaa ylipäällikkönä erityisen laajoin valtuuksin. Hän teki kaikki päätökset, suuret ja turhan pienetkin. Kukaan alainen ei saanut tehdä muita kuin ylipäällikön päätösten muakaisia suunnitelmia. Heinrichsiä ja Airoa myöten kaikki olivat vain käskyjen toteuttajia.Mannerheimin suurin ratkaisu oli esittää liikekannallepanoa lokakuussa 1939. Se pelasti Suomen.
Tämä on asia, jota ei voida liikaa korostaa. - Ei ollut parlamenttaarista puolustusvaliokuntaa antamassa ajattelulle tukea! Tai oli, mutta väittivät vastaan . . .
Eihän Airo vastannut strategiasta, vaan taktiikasta. Jos ylipäällikkö teki strategisen päätöksen hyökätä jonnekin, oli Airon ja operatiivisen osaston tehtävänä suunnitella miten se tapahtuu. Mannerheim oli nimenomaan sodanjohtaja ja teki ne päätökset, joita se asema edellyttää. Airo teki Mannerheimin alaisena omat hommansa ja kunnia niistä hänelle. Sodan johtaminen ei tarkoita sitä, että laatii yksityiskohtaiset suunnitelmat operaatioista. Sitä varten on ne kenraalit ja everstit palkattuna.
Airolle kuuluu todella kunnia siitä että juuri hän viedä itsenäisyytemme
salatessaan Mannerheimilta ratkaisevan tärkeitä tietoja 1944
suurhyökkäyksen alla.
Hän jos kuka oli riittävän lähellä marskia ymmärtääkseen tämän iän tuomat
rajoitteet ja hänen olisi asemassaan pitänyt toimia käytettävissään olevan
tiedon pohjalta toisin.
Onko tätä näkökantaani sinulla tarve korjata?
.....Eikö tästä "Marski-ylivertainen strategi"- myytistä voitaisi jo luopua tässä vaiheessa ajanlaskua ?.......
Ei varmasti ollut koukkaustakaan oppinut Venäjän armeijassa jossa harrastettiin vain massiivisia rintamahyökkäyksiä suoraan päin. Täällä joku hänelle opetti koukkausten järkevyyden ja sen miten se sopi täällä käytettäväksi.
Marski oli ratsuväen komentaja,jonka erikoisala olivat nopeat siirtymiset ja vastahyökkäykset.Niissä hän kunnostautui,myös hyvänä taktikkona.
Kyllä Venäjän armeijassa myös saarrostukset ja sivustahyökkäykset tunnettiin,eri asia on,miten paljon niitä käytettiin.
Koukkaus on heikon ja köyhän ratkaisu, joka ei läheskään aina tuottanut haluttua tulosta.
Erilaisissa maastoissa käytetään erilaista taktiikka, se mikä on hyväksi Suomen peitteisessä maastossa ei välttämättä ole hyvä avoimessa aromastossa.
” Koukkaus on heikon ja köyhän ratkaisu, joka ei läheskään aina tuottanut haluttua tulosta.”
Mutta aika usein tuotti parhaan tuloksen! Se on yksi RUK:n pääprinsiippi yhä! Suoraa rintamahyökkäystä vältetään ja käytetään vain jos muita vaihtoehtoja ei ole!
Mannerheim oli ylipäällikkö,joka omien sanojensa mukaan halusi"itse johtaa ja tehdä päätöksiä", eikä vain noudattaa toisten esityksiä.
Näin hän toimi koko ylipäällikkyytensä ajan.
Viisaampaa olisi ollut teettää suunnitelmat etevillä alaisilla ja sitten hyväksyä ne sopivin korjauksin toimeenpanoa valvoen.
Nyt ylipäällikölle esiteltiin jopa toimistopäällikkötason asioita päivät pitkät 12-14 tunnin ajan.
Varsinaiseen sodanjohtoon jäi vain rajallinenaika. Ahkera mies ehti siihenkin.
"Viisaampaa olisi ollut teettää suunnitelmat etevillä alaisilla"
Nehän tehtiinkin Airon johdolla operatiivisella osastolla. Marski hyväksy tai hylkäsi ehdotuksen, yleensä hyväksyi sellaisenaan.
Suunnitelmat tehtiin Marskin päätösten perusteella ilman yleisesikuntaupseereille tuttua suunnittelu- ja johtamisprosessia.
Marski käytti pääosan ajastaan ottamalla vastaan loputtomia jaosto-ja osastopäälliköiden esittelyjä ja keskittymällä alaisten vastuulla oleviin rutiiniasioihin.
Suuriin ongelmiin puututtiin yleensä vasta viime tingassa kiireisin ratkaisuin ja pikapäätöksin.Alajohtoportailla ei ollut koskaan aikaa kunnon valmisteluihin.
” Suunnitelmat tehtiin Marskin päätösten perusteella ilman yleisesikuntaupseereille tuttua suunnittelu- ja johtamisprosessia.”
Ei todellakaan! Suunnitelma tehhtiin samasta adiasta aina seita ja mietittn. Mitä niistä olisi viisainta käyttää. Valtaosaa ei kskaan toteutettu tietenään, koska ne olivat saman tilanteen vaihtoehtoja!
”Marski käytti pääosan ajastaan ottamalla vastaan loputtomia jaosto-ja osastopäälliköiden esittelyjä ja keskittymällä alaisten vastuulla oleviin rutiiniasioihin.”
Todllisuudessa marskia ei juurikaan rutiiniasiat kiinnstaneet ja niitä varten oli riittävästi hallintoväkeä!
”Suuriin ongelmiin puututtiin yleensä vasta viime tingassa kiireisin ratkaisuin ja pikapäätöksin.Alajohtoportailla ei ollut koskaan aikaa kunnon valmisteluihin.”
Koska oli niitä vaihtoehtoisia suunntelmia niin yleensä aina löytyi takais.
Olet täysin tietämätön Päämajan toiminnasta.
Marski pohti ongelmaa yksin tai ehkä Airon tai Heinrichsin kanssa. Sitten hän teki päätöksen - usein kovin myöhään. Kiireellä laadittiin suunnitelmat ja käskyt.Marski muutteli niitä yllättävästi.Alajohtoportaille jäi useimmin aivan olematon valmisteluaika nimenomaan tilanteissa,joissa aikaa olisi tarvittu.
Marski vihasi ennakkosuunnittelmia ja niiden vaihtoehtoja.
Enimmän osan ajastaan hän otti vastaan loputtomia esittelyjä asioista,joita jaosto-tai osastopäälliköt olisivat hoitaneet, tai viime kädessä ye-päällikkö,jos Marski olisi osannut häntä käyttää. Nyt hän oli itse oma esikuntapäällkkönsä.
Aivan täyttä puppua! Toki marski keskusteli Airon tai Heinrichsin Ja usimmiten päätettiin ajoissa Airpn supsittelemalla tavalla!
Rutiinadioihn ei marski juurikaan aikaansa tuhlannut!
Tarkkispojan näkemyksiä pimentää hänen loputon vohansa Suomea ja marskia kohtaan!
Perehdy esimerkiksi Heinrichsin Mannerheim-elämäkertaan tai mihin tahansa hänen ylipäällikkyyttään tarkasti kuvaavaan teokseen esimerkiksi
Mikko Karjalainen: Mannerheimin päämaja.Keuruu 2019.
Tarkkispojan näkemyksistä en tiedä,mutta olen esitellyt tutkijoiden näkemyksiä ja Päämajassa palvelleiden upseerien kertomuksia.
Saiko Airo marskilta melaa?
Tuskinpa, etkä sinäkään ole saanut!
Miksi pikkupojat aina menee näihin b-rapun juttuhin, onko jännää?????
Johtuu siitä, että s on ainoa rappu, jota stallari Tarkkispoika itse käyttää!
Mannerheim osasi varmasti johtaa operatiivista toimintaakin. Sota on kuitenkin vain politiikan jatke. Mannerheimilla oli tsaarin Venäjän armeijan uraltaan vähän laajempi maailmankuva. Hän oli ollut vallan lähellä ja nähnyt mitä on kansainvälinen politiikka. Yläluokan sivistystaso oli Suomen urallakin eduksi.
Tuon reaalipoliittisen näkemyksen vuoksi Suomi ei uhannut Pietaria tai katkaissut Murmanskin rataa. Mannerheim ei halunnut ärsyttää kaiken varalta liikaa Neuvostoliittoa ja Yhdysvaltoja.
Ei hän nähnyt Hitleriä tai muuta Saksan eliittiä minään puoli jumalina. Tai sokaistunut Saksan propagandasta.
Eikä sokaistunut edes Hitlerin karismasta. Luulen hänen pitäneen Hitleriä lähinnä barbaarina. Ei hän ainoa reaalipoliitikko ollut mutta oli varmasti paikallaan ylipäällikkönä joka ymmärsi myös laajemman kuvan.
Tiivistäen hän oli palkkasoturi jota onnisti. Sotilasura oli maattomaksi jääneelle aateliselle miehelle kunniakas vaihtoehto wanhassa maailmassa. Se maailma kuitenkin katosi Venäjän vallankumouksessa.
Vasta itsenäistyneessä Suomessa oli taas kysyntää sotakokemusta omaavalle upseerille. Suomen sisällissodan taistelut olivat varmasti Japaninsodan ja I Maailmansodan jälkeen lähinnä pikku kahakoita.
Kerrankin realistinen ja järkevä kommeentti tässä ketjussa.
Kedorlaomer, Eelamin kuningas (1 Mooses 14:1) eli myöhemmin mm Kaarle II:na (toinen) Ranskassa ja sitä myöhemmin hän syntyi 04.06.1867 Askaisissa, Suomessa nimellä Garl Gustaf Emil Mannerheim ja kuoli 28.01.1951 Lausannessa, Sveitsissä. Surmasiko Mannerheim, liikkuessaan Venäjän aroilla 1906-1908 tai ennen tai jälkeen, kaksi noin 15 ja 19 vuotiasta kasakki poikaa? Oliko nuo surmat esteenä ettei Mannerheim kyennyt lähestymään Venäjää rauhan sopimisessa?
Noinhan se tietenkin meni...
On meitä monenlaista jutuniskijää...
Mannerheim toimi kahden sodan ajan voimasuhteilla 3,5 vs 200 miljoonaa Suomen armeijan ylipäällikkönä ja johdatti meidät molemmista koetuksesta eroon vapaana ja itsenäisenä valtiona! Se on lähes uskomaton saavutus ja ansaitsee Suomen kansan kiitollisuuden ja kunnioituksen!