Sapatin ennalleen asettaminen.
Jesajan kirjan luvuissa 56 ja 58 Jumala kutsuu Israelia sapattiuudistukseen. Jumala viittaa tulevaisuudessa tapahtuvaan pakanakansojen kokoamiseen samaan Herran laumaan (Jes.- 56:-8) ja yhdistää tämän pelastusmission onnistumisen sapatin pyhänä pitämiseen (Jes.- 56:-1,2,6,7).
Jumala esittää täsmällisen tehtävän kansalleen. Vaikka tuo tehtävä onkin maailmanlaajuinen, se on erityisesti suunnattu niihin, jotka väittävät olevansa uskovaisia mutta jotka todellisuudessa ovat luopuneet hänen käskyistään (Jes.- 58:-1,2). Tuo tehtävä määritellään seuraavasti: "Ammoin raunioituneet asumuksesi sinä rakennat jälleen, pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille, ja niin sinun nimesi on oleva: sortuneiden muurien korjaaja, maan asutuksen elvyttäjä. Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta" (Jes. -58:-12 - 14).
Hengellisen Israelin lähetystehtävä on samankaltainen kuin muinaisen Israelin. Jumalan lakiin tehtiin halkeama, kun pienen sarven valta muutti sapatin. Kuten maahan poljettu sapatti oli saatettava ennalleen Israelissa, samoin nykyaikana sapatin jumalallinen instituutio on asetettava entiselleen ja Jumalan laissa oleva halkeama korjattava.
Ilmestyskirjan 14. luvun sanoman (6 - 12) julistaminen ikuisen evankeliumin yhteydessä toteuttaa tämän entistämistyön ja lain asettamisen oikeaan arvoonsa. Tämän sanoman julistaminen on Jumalan seurakunnan tehtävä toisen adventin lähestyessä (ks. tämän kirjan lukua 12). Tämän sanoman tehtävänä on herättää maailma ja kutsua jokaista valmistautumaan tuomiolle.
"Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm.- 14:-7). Tässä kehotuksessa on suora viittaus Jumalan ikuisen lain sapattikäskyyn. Sen liittäminen tähän viimeiseen varoitukseen vahvistaa sen, että Jumala tuntee erityistä huolta hänen lajalti unohdetun sapattinsa palauttamisesta ennalleen ennen toista adventtia.
Tämän sanoman julistaminen edeltää taistelua, joka koskee koko maailmaa. Keskeisenä kysymyksenä tulee olemaan kuuliaisuus Jumalan lakia kohtaan ja sapatin noudattaminen. Tämän taistelun uhatessa jokaisen on ratkaistava, noudattaako hän Jumalan vai ihmisten käskyjä. Tämä sanoma kokoaa kansan, joka noudattaa Jumalan käskyjä ja uskoo Jeesukseen. Sen hylkääjät ottavat lopulta vastaan pedon merkin (Ilm. -14:9,12; ks. tämän kirjan lukua 12).
Sapatin viettäminen
Jotta muistaisimme pyhittää lepopäivän, sapatin (2.-Moos. -20:-8), meidän on ajateltava sapattia viikon aikana ja tehtävä välttämättömiä valmisteluja voidaksemme viettää sitä Jumalan mielen mukaisesti. Meidän tulisi varoa kuluttamasta siinä määrin loppuun voimiamme viikon aikana, ettemme enää jaksa osallistua Jumalan palvelukseen sapattina.
Koska sapatti on erityinen Jumalan kanssa seurustelun päivä, jolloin meitä kutsutaan iloiten juhlimaan hänen armollisia tekojaan luomisessa ja lunastuksessa, on tärkeätä välttää kaikkea sellaista, mikä vahingoittaisi sen pyhää ilmapiiriä. Raamattu opettaa, että sapattina meidän tulisi lakata arkisesta työstämme (2.Moos. -20:-10), välttää kaikkea ansiotyötä ja kaikkia liikesuhteita (Neh.- 13:-15 - 22). Jumala kehottaa kunnioittamaan hänen pyhää päiväänsä siten, "ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi" (Jes. -59:13). Jos tuona päivänä keskitymme omiin asioihimme ja maallisiin harrastuksiimme, se häiritsee yhteyttämme Luojaamme ja rikkoo sapatin pyhyyttä. Meidän tulee huolehtia myös siitä, että kaikilla, joista kannamme vastuuta - lapsillamme, työntekijöillämme ja myös vieraillamme ja eläimillämme (2.-Moos. 20:-10) - on mahdollisuus nauttia sapatin siunauksista.
Sapatti alkaa auringon laskiessa perjantai - iltana ja päättyy auringon laskuun lauantai - iltana (ks. 1.Moos. -1:-5; vrt. Mark. 1:-32). Raamattu nimittää sapattia edeltävää päivää (perjantaita) valmistuspäiväksi (Mark. -15:-42). Silloin valmistaudutaan sapattia varten, jotta mikään ei häiritsisi sen pyhyyttä. Tuona päivänä tulisi valmistaa myös sapatin ateriat, jotta sapatin pyhinä hetkinä voidaan olla levossa myös ruoanlaiton osalta (ks. 2.Moos.- 16:-23; 4.-Moos. -11:-8).
Kun sapatin pyhät hetket saapuvat, on hyvä, että perheen jäsenet tai uskovat kokoontuvat yhteen juuri ennen auringon laskua perjantaina laulamaan, rukoilemaan ja lukemaan Jumalan sanaa. Näin he lausuvat Kristuksen Hengen tervetulleeksi vieraaksi keskuuteensa. Samoin heidän tulisi kokoontua sapatin päättyessä yhteiseen hartaushetkeen, jossa pyydetään Jumalan läsnäoloa ja ohjausta koko alkavalle uudelle viikolle.
Herra kehottaa kansaansa nimittämään sapattia ilon päiväksi (Jes. -58:-13). Miten se on mahdollista? Vain siten, että seurataan sapatin Herran Jeesuksen esimerkkiä. Vain siten voidaan kokea sitä todellista iloa ja tyydytystä, jonka Jumala on varannut tuolle päivälle.
Jeesus vietti säännöllisesti sapattia, otti osaa sen jumalanpalvelukseen ja antoi uskonnollista opetusta tuona päivänä (Mark.- 1:21; 3:-1 - 4; Luuk. 4:-16 - 27;- 13:10). Mutta hän teki enemmän kuin vain osallistui jumalanpalvelukseen. Hän oli yhteydessä toisiin ihmisiin (Mark.- 1:-29 - 31; Luuk. -14:-1), kulki luonnossa (Mark.- 2:-23) ja teki pyhiä laupeuden tekoja. Missä tahansa hän kulkikin, hän paransi sairaita ja kärsiviä (Mark.- 1:21 - 31; 3:-1 - 5; Luuk.- 13:-10 - 17; 14:-2 - 4; Joh. -5:-1 - 15; 9:1 - 14).
Kun Jeesusta arvosteltiin siitä, että hän sapattina poisti kärsimystä, hän vastasi: "Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää" (Matt.-12:-12). Parantamisteoillaan hän ei rikkonut sapattia eikä kumonnut sitä. Mutta tällä tavoin hän osoitti vääriksi ne raskaat säännöt, jotka olivat vääristäneet sapatin merkityksen Jumalan välikappaleena hengellisen ilon ja virkistyksen tuomiseksi. Jumala on tarkoittanut sapatin ihmiskunnan hengelliseksi rikastumiseksi. Sellaiset toimet, jotka edistävät yhteyttä Jumalan kanssa, ovat sopivia sapattina. Ne toimet taas, jotka eivät tue tuota tarkoitusta vaan muuttavat sapatin pelkäksi vapaapäiväksi, ovat sopimattomia.
Sapatin Herra kutsuu kaikkia seuraamaan hänen esimerkkiään. Ne, jotka ottavat vastaan hänen kutsunsa, kokevat sapatin iloisena ja hengellisenä juhlana - taivaan esimakuna. He huomaavat, että "Jumala on suunnitellut sapatin ehkäisemään hengellistä masennusta. Viikosta toiseen seitsemäs päivä lohduttaa omaatuntoamme vakuuttamalla meille, että huolimatta luonteemme epätäydellisyydestä olemme täydellisiä Kristuksessa. Hänen saavutuksensa Golgatalla merkitsee meille sovitusta. Astumme hänen lepoonsa."
Jesajan kirjan luvuissa 56 ja 58 Jumala kutsuu Israelia sapattiuudistukseen. Jumala viittaa tulevaisuudessa tapahtuvaan pakanakansojen kokoamiseen samaan Herran laumaan (Jes.- 56:-8) ja yhdistää tämän pelastusmission onnistumisen sapatin pyhänä pitämiseen (Jes.- 56:-1,2,6,7).
Jumala esittää täsmällisen tehtävän kansalleen. Vaikka tuo tehtävä onkin maailmanlaajuinen, se on erityisesti suunnattu niihin, jotka väittävät olevansa uskovaisia mutta jotka todellisuudessa ovat luopuneet hänen käskyistään (Jes.- 58:-1,2). Tuo tehtävä määritellään seuraavasti: "Ammoin raunioituneet asumuksesi sinä rakennat jälleen, pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille, ja niin sinun nimesi on oleva: sortuneiden muurien korjaaja, maan asutuksen elvyttäjä. Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta" (Jes. -58:-12 - 14).
Hengellisen Israelin lähetystehtävä on samankaltainen kuin muinaisen Israelin. Jumalan lakiin tehtiin halkeama, kun pienen sarven valta muutti sapatin. Kuten maahan poljettu sapatti oli saatettava ennalleen Israelissa, samoin nykyaikana sapatin jumalallinen instituutio on asetettava entiselleen ja Jumalan laissa oleva halkeama korjattava.
Ilmestyskirjan 14. luvun sanoman (6 - 12) julistaminen ikuisen evankeliumin yhteydessä toteuttaa tämän entistämistyön ja lain asettamisen oikeaan arvoonsa. Tämän sanoman julistaminen on Jumalan seurakunnan tehtävä toisen adventin lähestyessä (ks. tämän kirjan lukua 12). Tämän sanoman tehtävänä on herättää maailma ja kutsua jokaista valmistautumaan tuomiolle.
"Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm.- 14:-7). Tässä kehotuksessa on suora viittaus Jumalan ikuisen lain sapattikäskyyn. Sen liittäminen tähän viimeiseen varoitukseen vahvistaa sen, että Jumala tuntee erityistä huolta hänen lajalti unohdetun sapattinsa palauttamisesta ennalleen ennen toista adventtia.
Tämän sanoman julistaminen edeltää taistelua, joka koskee koko maailmaa. Keskeisenä kysymyksenä tulee olemaan kuuliaisuus Jumalan lakia kohtaan ja sapatin noudattaminen. Tämän taistelun uhatessa jokaisen on ratkaistava, noudattaako hän Jumalan vai ihmisten käskyjä. Tämä sanoma kokoaa kansan, joka noudattaa Jumalan käskyjä ja uskoo Jeesukseen. Sen hylkääjät ottavat lopulta vastaan pedon merkin (Ilm. -14:9,12; ks. tämän kirjan lukua 12).
Sapatin viettäminen
Jotta muistaisimme pyhittää lepopäivän, sapatin (2.-Moos. -20:-8), meidän on ajateltava sapattia viikon aikana ja tehtävä välttämättömiä valmisteluja voidaksemme viettää sitä Jumalan mielen mukaisesti. Meidän tulisi varoa kuluttamasta siinä määrin loppuun voimiamme viikon aikana, ettemme enää jaksa osallistua Jumalan palvelukseen sapattina.
Koska sapatti on erityinen Jumalan kanssa seurustelun päivä, jolloin meitä kutsutaan iloiten juhlimaan hänen armollisia tekojaan luomisessa ja lunastuksessa, on tärkeätä välttää kaikkea sellaista, mikä vahingoittaisi sen pyhää ilmapiiriä. Raamattu opettaa, että sapattina meidän tulisi lakata arkisesta työstämme (2.Moos. -20:-10), välttää kaikkea ansiotyötä ja kaikkia liikesuhteita (Neh.- 13:-15 - 22). Jumala kehottaa kunnioittamaan hänen pyhää päiväänsä siten, "ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi" (Jes. -59:13). Jos tuona päivänä keskitymme omiin asioihimme ja maallisiin harrastuksiimme, se häiritsee yhteyttämme Luojaamme ja rikkoo sapatin pyhyyttä. Meidän tulee huolehtia myös siitä, että kaikilla, joista kannamme vastuuta - lapsillamme, työntekijöillämme ja myös vieraillamme ja eläimillämme (2.-Moos. 20:-10) - on mahdollisuus nauttia sapatin siunauksista.
Sapatti alkaa auringon laskiessa perjantai - iltana ja päättyy auringon laskuun lauantai - iltana (ks. 1.Moos. -1:-5; vrt. Mark. 1:-32). Raamattu nimittää sapattia edeltävää päivää (perjantaita) valmistuspäiväksi (Mark. -15:-42). Silloin valmistaudutaan sapattia varten, jotta mikään ei häiritsisi sen pyhyyttä. Tuona päivänä tulisi valmistaa myös sapatin ateriat, jotta sapatin pyhinä hetkinä voidaan olla levossa myös ruoanlaiton osalta (ks. 2.Moos.- 16:-23; 4.-Moos. -11:-8).
Kun sapatin pyhät hetket saapuvat, on hyvä, että perheen jäsenet tai uskovat kokoontuvat yhteen juuri ennen auringon laskua perjantaina laulamaan, rukoilemaan ja lukemaan Jumalan sanaa. Näin he lausuvat Kristuksen Hengen tervetulleeksi vieraaksi keskuuteensa. Samoin heidän tulisi kokoontua sapatin päättyessä yhteiseen hartaushetkeen, jossa pyydetään Jumalan läsnäoloa ja ohjausta koko alkavalle uudelle viikolle.
Herra kehottaa kansaansa nimittämään sapattia ilon päiväksi (Jes. -58:-13). Miten se on mahdollista? Vain siten, että seurataan sapatin Herran Jeesuksen esimerkkiä. Vain siten voidaan kokea sitä todellista iloa ja tyydytystä, jonka Jumala on varannut tuolle päivälle.
Jeesus vietti säännöllisesti sapattia, otti osaa sen jumalanpalvelukseen ja antoi uskonnollista opetusta tuona päivänä (Mark.- 1:21; 3:-1 - 4; Luuk. 4:-16 - 27;- 13:10). Mutta hän teki enemmän kuin vain osallistui jumalanpalvelukseen. Hän oli yhteydessä toisiin ihmisiin (Mark.- 1:-29 - 31; Luuk. -14:-1), kulki luonnossa (Mark.- 2:-23) ja teki pyhiä laupeuden tekoja. Missä tahansa hän kulkikin, hän paransi sairaita ja kärsiviä (Mark.- 1:21 - 31; 3:-1 - 5; Luuk.- 13:-10 - 17; 14:-2 - 4; Joh. -5:-1 - 15; 9:1 - 14).
Kun Jeesusta arvosteltiin siitä, että hän sapattina poisti kärsimystä, hän vastasi: "Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää" (Matt.-12:-12). Parantamisteoillaan hän ei rikkonut sapattia eikä kumonnut sitä. Mutta tällä tavoin hän osoitti vääriksi ne raskaat säännöt, jotka olivat vääristäneet sapatin merkityksen Jumalan välikappaleena hengellisen ilon ja virkistyksen tuomiseksi. Jumala on tarkoittanut sapatin ihmiskunnan hengelliseksi rikastumiseksi. Sellaiset toimet, jotka edistävät yhteyttä Jumalan kanssa, ovat sopivia sapattina. Ne toimet taas, jotka eivät tue tuota tarkoitusta vaan muuttavat sapatin pelkäksi vapaapäiväksi, ovat sopimattomia.
Sapatin Herra kutsuu kaikkia seuraamaan hänen esimerkkiään. Ne, jotka ottavat vastaan hänen kutsunsa, kokevat sapatin iloisena ja hengellisenä juhlana - taivaan esimakuna. He huomaavat, että "Jumala on suunnitellut sapatin ehkäisemään hengellistä masennusta. Viikosta toiseen seitsemäs päivä lohduttaa omaatuntoamme vakuuttamalla meille, että huolimatta luonteemme epätäydellisyydestä olemme täydellisiä Kristuksessa. Hänen saavutuksensa Golgatalla merkitsee meille sovitusta. Astumme hänen lepoonsa."
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaikille Jeesuksen omille. Auriongonlaskiessa pyhät hetket alkavat. Sapatti on viikon paras ja odotetuin päivä!
Ei raamatussa kerrota, että sapatti alkaisi auringon laskiessa. Kuka sinulle on sellaista opettanut?
Jos olet eri mieltä, tuotko esille raamatunlauseen!
Mitä ilmeisimmin, "kolme-enkeliä" ei ole adventisti vaan piikittelevästi, ärsyttääkseen, kirjoittava adventismin mitätöijä! Palstakirjoittelu on valitettavasti tällaista pahimmillaan.
2.Korinttolaiskirje:
3:7 Mutta jos jo KUOLEMAN VIRKA, joka oli kirjaimin KAIVERRETTU KIVIIN, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli KATOAVAISTA,
Roomalaiskirje:
7:6 mutta nyt me olemme IRTI LAISTA ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
2.Korinttolaiskirje:
3:6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain KUOLETTAA, mutta Henki tekee eläväksi.