Varhainen seurakunta

Varhaiset kristityt elivät kristittyjen vainoja pakoillen. He tiesivät, että he paljastuvat kristityiksi, jos joku osaa kysyä ”kiellätkö sinä Jeesuksen Kristuksen”, silloin he paljastuvat. Silloin heitä viedään oikeuden eteen ja ihmiset tappavat heidät kuvitellen samalla tekevänsä palveluksen Jumalalle. Nuo kristittyjä vainoavat ihmiset eivät koskaan todella tunteneet Jumalaa, he vain hyötyivät omasta uskonnollisuudestaan. Kristityt muistivat, miten Jeesus oli sanonut heille: ”Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.”

Maan alla elävät kristityt eivät olisi jaksaneet, ellei heitä olisi vahvistanut se ihmeellinen voima ja rauha, joka kumpusi heidän sydämeensä kun he kiittivät Jeesusta vaikeissakin tilanteissa. Se antoi heille voimaa astella leijonien eteen laulaen ylistyshymnejä Kristukselle. Mistä olikaan kysymys siinä, etteivät nälkäiset leijonat aina suostuneet tappamaan kristittyjä, vaan roomalaisten piti teloittaa heidät miekalla. Sekin seikka mietitytti monia sen nähneitä ja toimi valtavana todistuksena omana aikanaan.

Kuitenkin kristityt kokoontuivat yhteen henkensä menettämisen uhalla. He tahtoivat jakaa omakohtaisesti kokemiaan asioita ja samalla he tahtoivat olla osallisia armolahjoista, jotka on annettu seurakunnille, ei yksittäisille ihmisille. Toiset ihmiset pilkkasivat heitä puhuen siitä, miten salaisissa menoissa kristityt juovat jonkun kuolleen miehen verta. Ulkopuoliset eivät ymmärtäneet mitään kristittyjen kokoontumisten ja ehtoollisen hengellisestä ulottuvuudesta.

Joskus kristittyjen sanotaan tuolloin olleen aivan toisenlaisia kuin nykyisin. He ajattelivat Jumalasta aivan toisin, he eivät tunnustaneet Jeesusta Jumalan Pojaksi jne. Jostain syystä heidän toimintaansa ei nähdä ollenkaan siinä kontekstissa, jossa se tapahtui. Ja olivatko he todella erilaisia, arvioikaa kristityt, onko esimerkiksi tämän varhaisen kirkon ajoilta säästyneen rukouksen tuottanut jokin muu henki, kuin se, jota kristityt tänä päivänä kutsuvat Pyhäksi Hengeksi? Kuinka ovatkaan nuo vainojen alla eläneet voineet puhua näin:

” Pyhä, Pyhä olet Sinä, joka asut valossa, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, Heenokin, Daavidin, Elian, Mooseksen ja Joosuan Jumala ja kaikkien muiden profeettojen, jotka ovat julistaneet nimeäsi.
Apostolien Jumala, Sinä joka ohjaat kaikkea armopäätöksesi mukaan, Sinä joka siunaat kaikki, jotka sydämestään luottavat Sinuun. Minun sieluni ylistää Sinua Pyhän Hengen voimassa, sydämeni ylistää lauluillaan Sinua, Herra, ylistää Sinun valtaasi lakkaamatta, sillä Sinulle minä kuulun ja Sinä tahdot että ylistän.
Köyhien Jumala, vähäpätöisimpien auttaja, Sinä katsot nöyriin, Sinä olet heikkojen voima; tule pelastamaan minua, Sinä joka armossasi olet antanut minulle vakuutuksen siitä että rakastat minua; minä olen Sinun käytössäsi, Sinä olet antanut minulle kristityn korkean nimen. Sinä olet vapauttanut minut palvelemaan Sinua, laulamaan ylistystäsi, Sinä joka näet kaiken ja pidät kaiken koossa ja erillään.
Tee minut eheäksi, Herra Jumala, vahvista sydämeni, anna minun päästä kypsyyteen ja täyteyteen Pyhässä Hengessä.
Anna meille nuori usko, että voisimme rakentaa Sinun pyhää seurakuntaasi, oi Jumalan Poika, Isän Sana ja Ajatus, oi Kristus, joka olet tullut pelastamaan ihmissuvun, joka olet kärsinyt, haudattu ja kuolleista noussut;
Hän joka Sinut lähetti, on Sinut kirkastanut; katso meihin ja tule meitä auttamaan, Herra anna ajatuksiimme selkeyttä siitä uskosta, jonka Henki vahvistaa. Kirkasta meissä nimesi, sillä Sinun Isässäsi, Sinussa ja Pyhässä Hengessä on meidän toivomme nyt ja aina.”

(suom. Anna-Mari Kaskinen)