Kainuun Sanomat

Karjala-työryhmä saattoi olla osa laajempaa selvittelyä
24.08. - 18:15
Työryhmän jäsen pitää ajankohtaa liian aikaisena asian julkiselle jatkamiselle

Raimo Viirret
Kajaani
Salainen Karjala-työryhmä oli mahdollisesti osaprojekti laajemmassa selvitystyössä, jota Karjala-kysymyksestä 1991-92 Suomessa tehtiin.

Yksi noin kymmenen hengen työryhmän jäsenistä on viimeksi perjantaina vahvistanut Kainuun Sanomille, että kaikki hänen aikaisemmin lehdelle kertomansa tiedot ovat totta. Muusta hän nyt vaikenee.

Hän on aikaisemmin päätellyt, että tämä luovutetun Karjalan palauttamisen yhteiskuntataloudellista laskentaa tehnyt työryhmä oli vain osa laajempaa arviointia, jota tuona aikoina Suomen viranomaiset Karjalan suhteen tekivät.

Kainuun Sanomien lähde on yhteiskuntatalouden arvostettu ja ansioitunut asiantuntija Suomessa. Hänellä ei ole minkäänlaisia sidoksia Karjalan palauttamisasialle omistautuneisiin ryhmiin tai henkilöihin. Hänellä ei ole mitään muutakaan, esimerkiksi poliittista intressiä asiassa.

Tämä salaisen työryhmän jäsen ei myöskään ole itse missään vaiheessa hakeutunut asiassa julkisuuteen, päin vastoin.

Hän suostui varhemmin erittäin vastahakoisesti ja vain ehdottoman lähdesuojan alla vahvistamaan ja tarkentamaan Kainuun Sanomien toisaalta hankkimat tiedot työryhmän työstä ja omasta tehtävästään työryhmässä.

Varsinkaan presidentti Mauno Koiviston kannanoton (Helsingin Sanomat 24.8.) jälkeen hän ei halua, että asian käsittelyä enää jatketaan julkisuudessa. Ajankohta on siihen vielä liian varhainen ja hän pelkää julkisuuden häiritsevän naapurivaltioiden välisiä suhteita.

Lähteen aikaisemmin kertoman tiedon mukaan vuodenvaihteessa 1991-92 työskenteli salainen presidentiltä tehtävän saanut asiantuntijatyöryhmä. Sen piti suhteellisen nopeasti laskea käytettävissä olevien tietojen perusteella Suomen sodassa menettämän Karjalan luovutushinnan realistisuus sekä olemassa olevan infrastruktuurin uudistamiskustannukset. Asiantuntijoiden kokoamat laskelmat vedettiin yhteen Santahaminassa. Luovutusarvo olisi ollut 64 miljardia markkaa, mutta pitkällä aikavälillä kustannukset olisivat nousseet moninkertaisiksi.

Kainuun Sanomien vahvistamattoman käsityksen mukaan laskennan kohteena ollut alue olisi ollut Laatokan Karjalassa ja Kannaksella. Työ ei olisi koskenut Petsamoa, eikä Sallasta ja Kuusamosta luovutettuja alueita. On myös mahdollista, että itäinen osa kannasta ei olisi kuulunut alueeseen.

Lähteen tiedon mukaan työryhmä oli asetettu sen jälkeen, kun presidentti Boris Jeltsinin hallinnolta tuli Koivistolle epävirallinen viesti siitä, että Karjalan kysymys on avoin käsiteltäväksi.

Joku toimittaja Viirret tekee jutun lehteen ja eräät uskovat sokeasti häntä, vaikka kaikki tahot joita asian väitetään koskevan kiistävät tiedon todenperäisyyden.

Mitä johtopäätöksiä tästä pitää tehdä?

Kainuun Sanomien salaperäinen ja etsitty Karjala-juttujen syvä kurkku ja lähde on Olli Rehn. Hän toimi aikoinaan kansanedustajana valtion talouskomitean jäsenenä noihin aikoihin. Ja kirjoitti vastikään KS:ään ylimielisen "arvostelun" professori Keijo Korhosen uutuuskirjasta - eikä KS-lehdellä tiettävästi muita poliittisia yhteyksiä olekaan muihin poliittiin piireihin paitsi ministeri Lehtomäkeen.

Tiedote-2: 24.08.2007, julkaisuvapaa

[email protected]

http://prokarelia.net


KOIVISTO ESTI PALAUTUKSEN KÄSITTELYN

- Koivisto vastaa vain osittain Kainuun Sanomien väitteeseen
- Koivisto itse esti palautuksen käsittelyn
- tehtiinkö talousratkaisut yhden miehen mutu-menetelmällä?
- palautus esillä kaikilla tasoilla Suomen ja Venäjän välillä
- miksi Suomi on yhä sotasyyllinen?

Presidentti Mauno Koivisto on Helsingin Sanomille 23.08.2007 antamassaan haastattelussa jyrkästi kieltänyt Neuvostoliiton ja Venäjän tarjoukset rajatarkistuksista: ++ Mitään tarjousta ei Neuvostoliiton tai sen jälkeen Venäjän taholta tehty rajan tarkistuksista, eikä Suomen puolelta esitetty. Mitään työryhmiä ei minun toimestani asetettu, enkä tiedä, että sellaisia olisi muidenkaan toimesta asetettu. Asiassa ei ole perää ++ HS 24.08.2007.

Koiviston jyrkkä esilletulo Karjalan palautusasiassa johtuu Kainuun Sanomien artikkelista 15.08.07. Artikkelissa puhutaan epävirallisista viesteistä, ei tarjouksesta. ++ Suomen ulkopoliittinen johto sai vuoden 1991 lopulla Venäjän presidentin Boris Jeltsinin hallinnosta epävirallisluontoisia viestejä Karjalan-kysymyksen ratkaisemisesta. Jopa alemman tason diplomaattikontakteissa Karjalan palauttamista pidettiin suorana jatkona Baltian maiden itsenäistymiselle ++.

Lehden artikkelissa uutta oli väite salaisesta asiantuntijaryhmästä, joka laski palautettavan alueen infrastruktuurin arvoa ja kunnostuksen kustannuksia. Koiviston vastaus ei siten näytä antavan selvitystä siihen, tuliko Jeltsinin hallinnosta epävirallisluontoisia viestejä palautuskysymyksestä.

Myös presidentti Tarja Halonen on MTV3:n mukaan yllättynyt näistä väitteistä: ++ Presidentti Tarja Halonen totesi tänään, että väitetty Karjalan palautustarjous ei ole koskaan tullut esiin niissä keskusteluissa, joita hän kävi presidentti Mauno Koiviston ja presidentti Martti Ahtisaaren kanssa heidän presidenttikausiensa aikana ++ MTV3 22.08.2007. Virallista tarjousta ei tehty ja miksi Koivisto olisi kertonut epävirallisista viesteistä Haloselle?

Karjalan palautuskysymys on tuotu esille kahden asiaan torjuvasti suhtautuvan presidentin toimesta. Suomen eduskunta ja kansa ovat oikeutettuja tutustumaan niihin selvityksiin, joiden pohjalta päätökset negatiivisesta suhtautumisesta on tehty.

Ei 45 000 km2 maa-alueen hallinta ja hyödyntäminen ole yhdentekevä asia. Pakkoluovutettu alue on 13.3 % Suomen nykyisestä pinta-alasta ja se oli noin 0.22 % Neuvostoliiton pinta-alasta. Lisäksi suomalaiset yhä kansainvälisten sopimusten mukaisesti omistavat alueen kiinteistöt, vaikka eivät Venäjän hallinnan vuoksi voi niitä hyödyntää.

Koiviston ulostulo asiassa antaa nyt poliitikoille ja talousasiantuntijoille erinomaisen pohjan ryhtyä keskustelemaan palautuksen investoinneista ja tuotoista sekä muista vahvoista positiivisista vaikutuksista. Voi olla melkoinen ongelma osoittaa, että 45 000 km2 (josta Karjala noin 25 000 km2) luonnonkaunista aluetta järvineen ja metsineen 5 miljoonan asukkaan metropolin läheisyydessä ja jäävapaalla yhteydellä on arvoton rasite.

Koiviston kielteinen suhtautuminen Karjalan palautukseen on muokannut vahvasti suomalaisten mieliä ja vaikutukset erityisesti poliittisella taholla näkyvät yhä vahvoina.

Helsingin Sanomien lehtiarkiston selaaminen vuosilta 1990-92 osoittaa kiistattomasti asian olleet esillä Suomen ja Venäjän välillä useampaankin kertaan, myös presidentti Boris Jeltsinin ja Koiviston välillä. Myös silloinen varapääministeri Gennadi Burbulis on antanut Karjalaan liittyviä lausuntoja.

Arkisto tuo esille Koiviston vahvan panoksen sille, ettei Karjalan palautusasiaa otettaisi käsittelyyn. Häntä on tässä asiassa säestänyt mm. silloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen.

Koivisto näyttää keskeiseksi syyksi nostaneen palautuksen kalleuden Suomelle. Tämä peruste on täysin kestämätön. Eihän mitään suuria investointeja katsota vain kustannusten valossa. Jos mikään asiantuntijaryhmä ei ole palautuksen investointeja ja tuottoja selvittänyt, millä perusteella Koivisto on päätynyt kielteiseen väitteeseensä? Tehtiinkö erittäin suuret taloudelliset päätökset Koiviston aikana vain yhden miehen mutu-periaatteella?

Koivisto on myöhemmin mm. SDP:n eläkeläisjärjestö Wanhojen Toverien tilaisuudessa tuonut esille palautuksen taustalla olevan syvän pelkonsa: ++ Kysytään: haluatko Karjalan takaisin vai ei? Pitäisi kysyä: haluatko Karjalan takaisin, jos se merkitsee sotaa?” "Suomi ei tarvitse lisää maata. Emmehän kykene pitämään edes nyky-Suomea kokonaan asuttuna” ++ HS 25.03.05 Keski-Uusimaata siteeraten.

Koiviston aikainen ulkoministeri Väyrynen on tuonnut kantansa esille toteamalle, ettei Suomi ota Karjalan-kysymystä esille nykyisessä tilanteessa. ++ Näköpiirissä ei ole merkkejä siitä, että Venäjä tai Neuvostoliitto olisi valmis keskustelemaan rajoista. Kun valmiutta ei näytä olevan, on parempi, että maltamme mielemme ja Suomen ulkopoliittinen johto ei tätä kysymystä nosta esille. Ei tähän tilanteeseen oikein hyvin sovi, että me rupeamme vaatimaan heiltä alueita. Kyllä keskustelut täytyy käydä toisella tavalla ja toisella tasolla ++ HS 15.09.1991.

Mikä on tämä toinen tapa ja taso? Toteutuneiden päätösten pohjalta katsottuna se on ollut 21.01.1992 solmittu Naapuruussopimus Lähialueyhteistyösopimus. Jälkimmäisen perusteella Suomi on yksipuolisesti ja vastikkeettomasti panostanut Venäjän hyväksi lähes miljardi euroa. Miksi?

Miten Venäjä olisi voinut pakottaa Koiviston neuvottelemaan Karjalasta? Suurlähettiläs Juri Derjabinin muistelmakirjan mukaan (sivu 239): ++ Karjalan kysymyksestä keskusteltiin avomielisesti - Mauno Koiviston aloitteesta. Suomen presidentti korosti heti alkuun, että valtioiden välisissä suhteissa tätä kysymystä ei ole ++ HS, Mielipide 20.08.2006. Keskustelijoiden roolit näyttävät menneen sekaisin.

Presidentti Urho Kekkosen aikana tilanne oli toinen. ++ Olen tehnyt kaikkeni rajantarkistuksen hyväksi”, Kekkonen sanoi Karjalan Liiton lähetystölle 1967 ++ HS 06.10.1991.

Uhrin tulee olla aktiivinen rikoksen korjaamisessa, väärintekijä harvoin oma-aloitteisesti lähtee pakottamaan uhria hyväksymään asian korjaamisen. Ei ihme, että dosentti Martti Siirala on puhunut Suomen taudista.

Nykyisen Suomen hallituksella ja presidentillä on edelleen mahdollisuus lähteä korjaamaan tehtyjä virheitä. Kiireellisintä on käynnistää perusteellinen selvitys aluepalautuksen vaikutuksista. Samalla on käynnistettävä selvitys ns. sotasyyllisten tuomioiden purkamisesta. Vai onko Suomi nykyisenkin valtiojohdon käsityksen mukaan sotiin syyllinen, kuten Pariisin rauhansopimus 1947 väittää?

Tällainen ajatus on ristiriidassa presidentti Tarja Halosen Pariisin puheen kanssa. Siinä hän helmi-maaliskuun vaihteessa 2005 vahvisti, että Suomi kävi erillissotaa ja oli sotiin syytön.



--

Voit koska tahansa erota listalta klikkaamalla alla olevaa linkkiä tai kopioimalla se kokonaisuudessaan selaimesi osoite-kenttään ja painamalla enter:

Lista-informaatio: ProKarelia politiikka-lista I. Tätä listaa käytetään vain ProKareliaan liittyvien tiedotteiden lähettämiseen. Alla oleva posti-osoite liittyy tähän listaan:

ProKarelia
Topeliuksenkatu 15 A
FIN-00250 HELSINKI
attn: Veikko Saksi
[email protected]

Kysely: 95 prosenttia suomalaisista hyväksyisi poliisivaltion
Osasto: Kotimaa
Teksti: August Elokuu
Päivitetty klo 21:52
(KANSALAISJOURNALISMI) Turvallisuuden lisääminen hyvä, hippi paha, arvioi suomalaisten laaja enemmistö. Suomen Gallupin teettämän kyselyn mukaan noin 95 prosenttia suomalaisista olisi valmiita siirtymään välittömästi täysimittaiseen poliisivaltioon.

Siirtymiselle asetettiin kuitenkin tiukat ehdot: ensinnäkin hipit ja aktivistit on saatava pois katukuvaa ja yksityisautoilua häiritsemästä, toiseksi kaikkien on käytävä armeija sekä taisteltava isänmaan puolesta ja kolmanneksi veronmaksajan varoja ei enää saa käyttää mihinkään aktivismin tukemiseen. Näiden ehtojen täyttyessä totalitarismi on tervetullutta, enemmistö katsoo.

“Turvallisuuden lisääminen noin yleisesti on erittäin hyvä ja tavoiteltava asia, vaikka se tarkoittaisikin kansalaisoikeuksien lakkauttamista, totalitaarisen koneiston pystyttämistä ja hyvinvointivaltion romahtamista. Tärkeintä on ettei ole mitään aktivismia, se on vaarallista lapsille ja lihottaakin", kommentoi Geneerinen Keskustelupalstan Kirjoittaja noin kahdeksantoista kirjoitusvirheen korjaamisen jälkeen.

Enemmistö hyväksyi gallupin mukaan myös Suomen kansalaisten ampumisen julkisilla paikoilla, jos nämä ovat syyllistyneet esimerkiksi kasvissyöntiin, rastahiusten pitämiseen tai jos he ovat alle 30-vuotiaita. Yleisetikin ottaen kansa on valmis lisäämään viranomaisten oikeuksia summittaisiin pidätyksiin sekä ruumiillisiin rangaistuksiin.

“On se perin erikoista että äidin pukku katuterroristit saavat sotkea tavallisen helsinkiläisen vapaapäivän tempauksillaan, eikä poliisi tee mitään. Kadut vapaaksi ja heti. Terroristien tarkoitus on aina luoda kaaosta josta sitten voidaan syyttää muita. Kadunvaltaajat ovat terroristeja", katsoi toinen Geneerinen Kirjoittaja ilman kirjoitusvirheiden korjaamista tai loogisten aukkojen paikkaamista.

Kyselyyn osallistui ihmisiä, joista aivan liian monella on internet-yhteys.

18.03.2007
ProKarelia

VENÄJÄ, VAALIT JA VAITELIAISUUS

Venäjä, vaalit ja vaiteliaisuus ovat toisiinsa liittyviä ajankohtaisia asioita. ProKarelian vaaligallup kertoo karua kieltä suomalaisten valtiopäivämiesten ja –naisten vaiteliaisuudesta. Emme puhu turhaan kanonisoidusta totuudesta.

Samanlaista varjonyrkkeilyä käydään Venäjän tilanteen ja turvallisuuskysymyksen suhteen. Näyttäisi olevan poliittisesti hirvittävä teko todeta, että uhka Suomeen päin on aina tullut idästä, eivätkä uhkakuvat tällä hetkellä ole laantumaan päin.

Uhka ei aina tarkoita aseellista konfliktia, vaikka Suomi lyömällä laimin puolustuskykynsä asiallisen uudistamisen kutsuu sellaiseen painostukseen.

Nato-keskustelu on Suomessa surkuhupaisa varjonäytelmä. Tunnutaan kuvittelevan, että pelkästään näpsäyttämällä sormia hätätilanteessa, Nato-joukot juoksevat apuun. Ollaan Natosta mitä mieltä tahansa, asiasta pitäisi käydä perinpohjainen ja avoin keskustelu osana turvallisuuspoliittista keskustelua. Mukaan tulee kutsua Naton poliittista ja sotilaallista johtoa antamaan todellista informaatiota.

Suurimmat välittömät uhkakuvat ovat ympäristö- ja talousuhkia. Venäjän talous on paisunut öljy- ja kaasumiljardeista. Teollisen infrastruktuurin kehittäminen on kuitenkin jäänyt vähälle. Venäjän teollisessa infrastruktuurissa piilee nopeasti kasvava valtava riskipotentiaali, jonka ratkaisemiseen ei kiinnitetä yhtä paljon huomiota kuin aseistuksen kasvattamiseen.

Kun valtiojohto hylkää ulkomaiset partnerit, jäädään vaille kovantasoista läntistä teollista ja teknologista osaamista. Tulokset näkyvät vaikeasti arvioitavina uhkakuvina. Taloudellisiin uhkakuviin liittyy Venäjän likvidien rahastojen karttuminen. Niiden avulla Stalinin ja Lenin tavoitteet tulevat markkinataloushengessä toteutetuiksi ja samalla tulee tarpeellista osaamista ja teknologiaa.

Poliittiset uhkakuvat rakentuvat Venäjän presidentinvaaleihin ensi vuonna. Todellisia poliittisia muutoksia ei ole odotettavissa. Putin on hallitsevan klaanin edustaja, eikä se luovu vallasta, vaikka presidentin nimi vaihtuisikin.

Uhka voi piillä maan demokraattisissa ja äärinationalistisissa aineksissa. Itse asiassa mitä tahansa on odotettavissa.

100 000 tn öljykatastrofi oli muutaman millin päässä. Reaktioista päätellen riskiä ei Suomessa haluttu ymmärtää. Entäs kun tulee se "yhdestoista", jossa viimeinenkin erottava millimetri murskautuu?

Ei pidä luulla, että Venäjä olisi jo saanut hallintaansa ydin- ja muihin saasteisiin liittyvät ongelmansa. Uusi ydinvoimalaitosten hurja rakennussuunnitelma tuo omat lisäriskinsä.

Uhkakuvia on paljon ja ongelmia Venäjän osalta kasvavasti. Pitäisikö lännen suitsia Venäjän kasvua ja boikotoida maata? Pitäisikö menneeltä ummistaa silmät ja toivoa parasta? Se on varmaankin väärä lähtökohta ja olisi omiaan lisäämään ongelmia.

Kaiken rakentavan ratkaisun ensimmäinen ehto on aina luottamus. Raamatullisesti voitaisiin sanoa, että ensin tulee rakkaus ja se johtaa totuuteen. Totuus johtaa luottamuksen asteittaiseen kasvamiseen. Jos tulevaisuus rakennetaan valheelle ja unelmille, ollaan heikoilla jäillä.

Jos Venäjä ei ole valmis kohtaamaan historiaansa, ei sillä ole suuria toiveita valoisasta tulevaisuudesta. Lännellä on omat pimeät historialliset asiansa, joista kaikkea ei ole tuotu esille. Erityisen vaiettu alue on se, millaisia sopimuksia läntiset johtajat tekivät Stalinin kanssa. Voi olla, etteivät ne kestä päivänvaloa, minkä vuoksi lännen johtajatkin haluavat mieluummin ummistaa silmät vanhalta. Totuus tulee kuitenkin jossain vaiheessa vääjäämättä esille.

Eurooppa ja Venäjä tarvitsevat tulevaisuudessa entistä enemmän toisiaan. Koko maailma tarvitsee laajaa yhteistyötä mm. saastumisen ehkäisemisessä ja luonnonvarojen järkevässä käytössä. Olisi sen vuoksi syytä jo pikaisesti aloittaa aidon yhteistyön opiskelu. Se lähtee parhaiten historian kipukohtien avaamisesta.

Kipupisteisiin ei kuitenkaan pidä jäädä maatumaan, vaan niistä on sovittava ja noustava kohti luottamusta ja yhteistyötä. Karjala ja sen palautus on edelleen win-win –operaatioista yksi parhaita mahdollisia aloitusprojekteja kohti parempaa yhteistä maailmaa.



Artikkeli on kauppat. maisteri Veikko Saksin pääkirjoitus Karelia Klubi 15 -lehdessä.

Tämä kolme vuotta sitten käyty keskustelu on painunut jo unhon yöhön. Mutta koska asiaan (ymmärtääkseni) liittyi myös Kareliaforumin sulkeminen, voisi aiheeseen palata näin 3-vuotisjuhlan muodossa.

Kareliaforumin ylläpito ilmoitti silloin tähän tyyliin:

" - Forumin kävijämäärä on laskeva, mikä varmaankin johtuu sisällöstä. Tällä hetkellä on suuria forumeja, joissa keskustelua käydään aktiivisesti, välillä hektisesti. On parempi, että Karjala-keskustelua käydään neutraalimmassa ympäristössä, jolloin se voi ryöpsähtää liikkeelle silloin, kun sille on yhteiskunnallista tilausta ja hiipua, kun erityistä mielenkiintoa asian tiimoilta ei ole.

Forumin kirjoitteluun ja ylläpitoon kaikkiaan käytetty aika ei näytä palvelevan tavoitteita eli syvällisen tiedon generoimista keskustelujen avulla. Sen vuoksi Forum on päätetty sulkea sunnuntaina 16.09.2007 klo 24:00 ja antaa ajan kulua. Voi olla, ettei Forumia käynnistetä lainkaan, ennen kuin yhteiskunnallinen tilanne on todella muuttunut."

Kirjoittajiahan ei foorumilta puuttunut ja tuo Kainuun Sanomien asia pyöri oikein kuumana. Mutta ylläpito oli kypsynyt foorumiinsa. Eihän siinä mitään.

Kareliaforum oli teknisesti avuton. Ylläpito piiloutui sitkeästi loppuun asti. Jäseneksi liittymisen säännöt olivat vain englanniksi, lain vaatimaa tietosuojailmoitusta ei ollenkaan. Vaikka sähköpostiosoite kysyttiin, saattoi nimimerkin todellisuudessa tekaista ilman toimivaa sähkäriä. Kirjoitusjäljestä päätelleen monikin urho paahtoi usealla eri nimimerkillä.

Mutta oli foorumilla oikeitakin tunnistettavia kirjoittajia. Juuri nämä vaativatkin foorumin uudistamista. Hetken suljettuna ollut foorumi avattiinkin uudelleen hiukan jämäkimmin jäsenyysehdoin. Mutta nimimerkin vaatima "control" tunnus olikin kaikille sama. Ja neuvokkaat kirjoittavat kohta sen hoksasivat. Ja raivokas kirjoittelu usealla eri nimmarilla jatkui yöt ja pyhät.

Yhä kuuluvammiksi kävivät äänet, että tämä meno on tahallista provokaatiota. Tavoitteena antaa Karjalan palautuskeskustelusta mahdollisimman typerä kuva. Ylläpito laittoikin hanskat naulaan.

Tämän Suomi-24:n kirjoittelu lisääntyi Kareliaforumin sulkemisen jälkeen selvästi. Enää lisäystä ei erota. Moniko täällä on entisiä Karelaforumin kirjoittajia??