Nostin tänään 100 euroa lähikauppamme ulkopuolella sijaitsevasta automaatista. Ko. summalla pieni lapsiperheemme olisi pärjännyt melkoisen monta päivää. Tavallisesti otan kuitin joka toimituksesta, mutta ajattelin sen olevan tällä kertaa tarpeetonta ja jotenkin ajatukseni sekosivat. Rahat jäivät automaatin suulle.
Kassalla huomasin, että lompakkoni on sekalaisia kuitteja lukuunottamatta tyhjä. Viikonloppu oli pilalla.
Ruokaa oli lapselle saatava, mutta onneksi ihanat appivanhempani lainasivat. Pienituloisena lainan takaisinmaksu ei vain käy kädenkäänteessä.
Muistan hämärästi miehen, joka seisoi takanani jonossa. Hän on todennäköisesti tullut perässäni kauppaan ja juhlii nyt pääkaupungin yössä meidän rahoillamme.
Miksi tilaisuus tekee varkaan? Rahojen palauttaminen olisi ollut pieni vaiva, minut tunnistaa lasten vaunuista. Vaikka rahojen alkuperäistä omistajaa ei pystyttäisi jäljittämään, eikö ole jokin maksimisumma (paljon pienempi kuin ko. summa), jonka saa pitää?
Minut on kasvatettu rehelliseksi ja samat opit saamme toivottavasti iskostettua tyttäreemme, mutta kuinka se onnistuu aikuisten näyttäessä "hyvää" esimerkkiä?!
Ainoa lohtu tässä tilanteessa on se toive, että rahat olisivat menneet todelliseen tarpeeseen...
Kassalla huomasin, että lompakkoni on sekalaisia kuitteja lukuunottamatta tyhjä. Viikonloppu oli pilalla.
Ruokaa oli lapselle saatava, mutta onneksi ihanat appivanhempani lainasivat. Pienituloisena lainan takaisinmaksu ei vain käy kädenkäänteessä.
Muistan hämärästi miehen, joka seisoi takanani jonossa. Hän on todennäköisesti tullut perässäni kauppaan ja juhlii nyt pääkaupungin yössä meidän rahoillamme.
Miksi tilaisuus tekee varkaan? Rahojen palauttaminen olisi ollut pieni vaiva, minut tunnistaa lasten vaunuista. Vaikka rahojen alkuperäistä omistajaa ei pystyttäisi jäljittämään, eikö ole jokin maksimisumma (paljon pienempi kuin ko. summa), jonka saa pitää?
Minut on kasvatettu rehelliseksi ja samat opit saamme toivottavasti iskostettua tyttäreemme, mutta kuinka se onnistuu aikuisten näyttäessä "hyvää" esimerkkiä?!
Ainoa lohtu tässä tilanteessa on se toive, että rahat olisivat menneet todelliseen tarpeeseen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
En osaa vastata kysymykseesi, mutta kysyn itse:
Miksi toisen ihmisen kunnioittaminen on pääkaupunkiseudulla yleensä niin kovin vaikeaa?
Vai onko?
Jos rehellinen ei perikkään maata, maa perii kuitenkin varmasti rehellisen.
Meitä on niin moneen junaan.
Sinulla kävi huono tuuri, kun seuraava jonottaja sattui olemaan epärehellinen tyyppi.
Jos raha ei hänen kohdallaan mennyt johonkin tosi tarpeeseen, voit lohduttautua sillä ajatuksella, ettei varastetulla rahalla saatu tuote tunnukaan hyvältä, koska sisäinen kontrollimme(omatunto?) syyttää meitä tehdystä rikoksesta.
Toisinkin voi silti myös käydä:Vaimoni oli automaatilla, ja sinun tapaan unohti hajamielisyydessään rahat suuaukkoon ja oli jo lähtemässä muualle, kun seuraavana ollut mies huomasi rahat ja kutsui vaimoni takaisin koneelle ottamaan rahansa talteen.Muistamme lämpimillä ajatuksilla tätä rehellistä ihmistä.
Itse olen elämässäni todennut, että joku meitä korkeampi voima huomaa kaiken tällaisen ja hyvittää kärsityn tappion jollain muulla tavalla, kun ihminen luottaa Häneen.
Jos lähiaikoina saat yllättäen ylimääräisen 100 euroa tai enemmänkin, arvaat, kuka on nähnyt kaiken... :)
G.oldman, kirjoitit oikein lämpimän ja oivaltavan vastineen; se melkein pelasti päiväni ja sai hyvälle tuulelle.
Jälkeenpäin harmittelin, kun unohdin omasta kirjoituksestani sen kaikkein tärkeimmän näkökulman, eli varmasti rahojen viejälle kalahtaa teko omaan nilkkaan.
Minulla oli tänään syntymäpäivät, mutta koska en täyttänyt edes pyöreitä, en odottanut sen kummempia lahjoja, mutta saimme yllättävältä taholta 500 euroa.
Hän näki kärsityt tappiomme ja käänsi ne voitoksemme ylenmääräisellä anteliaisuudella, kun jaksoimme vain luottaa- aivan niinkuin G.oldman kirjoitti.
Rehellisen maa perii olisi oikeampi versio.
Olen itse toiminut aina rehellisesti, olen mennyt oikaisemaan jopa sellaisia kassahenkilöiden virheitä jotka olisivat koituneet minun edukseni mutta en voi pitää sellaista rahaa joka ei kuulu minulle. Ainoa vaan että sitä saa tuntea itsensä sitten ikäänkuin kirkassilmäiseksi naiiviksi hölmöksi tai tyhmäksi kun menee oikaisemaan tuollaista virhettä, tuntuu että rehellisyys ei ole enää hyve vaan pelkkää tyhmyyttä.
Ehkä juuri tuollainen asennoituminen on omiaan sitten aiheuttamaan että käytetään tuollaisetkin tilaisuudet omaksi hyödyksi, eihän tässä maailmassa moraalilla muutenkaan näy olevan enää mitään arvoa!