Ammattitauti

Työhön liittyvät sairaudet
TherapiaFennica
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sisällysluettelo [piilota]
1 Milloin kannattaa epäillä työperäistä sairautta?
2 Miten toimin kun epäilen ammattitautia?
3 Hengityselinsairaudet
4 Asbestin aiheuttamat keuhkosairaudet
5 Ammattiastma
6 Ammattinuha
7 Allerginen alveoliitti
8 Rasitusvammat ammattitautina
9 Diagnostiikka ja hoito
10 Työperäiset ihotaudit
11 Kosketusihottumatyypit
11.1 Ärsytyskosketusihottuma
11.2 Allerginen kosketusihottuma
11.3 Proteiinikosketusihottuma
12 Epäile työtä ihottuman aiheuttajaksi tai pahentajaksi, jos 4 seuraavista kohdista toteutuu
13 Jatkotutkimusindikaatiot
14 Ammatti-ihotaudin hoito ja ehkäisy
15 Meluvammat
16 Haitta-asteen määrittely
17 Meluvamman korvaaminen ammattitautina
18 Ammattisyöpä
19 Asbesti aiheuttama keuhkosyöpä ja mesoteliooma
20 Työuupumus
21 Työuupumuksen diagnostiikka ja hoito


Pirjo Manninen

Työn ja sairauksien välistä suhdetta kuvataan kolmella käsitteellä: ammattitaudit, työperäiset sairaudet ja työhön liittyvät sairaudet. Ammattitautikäsite on juridis-lääketieteellinen ja sen sisältö määräytyy paitsi lääketieteellisen tiedon, myös lainsäädännön ja oikeuskäytännön avulla. Ammattitauti ei ole siis puhtaasti lääketieteellinen termi eikä ammattitaudista päätetä terveydenhuollossa vaan vakuutusjärjestelmässä. Suomen ammattitautilainsäädännön mukaan ammattitautina pidetään sairautta, joka syntyy palkkasuhteisessa työssä pääosin työhön liittyvän kemiallisen, fysikaalisen tai biologisen tekijän seurauksena. Tässä määritelmässä on muutama tärkeä rajaus. Ensinnäkin ammattitauti on sairaus eli oiretta ei ammattitautina korvata. Tämän takia ns. hometaloissa syntyneitä ärsytysoireita ei voida korvata ammattitautina. Toiseksi sairastuneen täytyy olla työsuhteessa. Maatalousyrittäjiä lukuun ottamatta yrittäjien ei ole pakko hankkia vakuutusta ammattitaudin varalta. He voivat hankkia sen lisämaksusta. Kolmanneksi sairauden pitää olla pääasiallisesti työstä syntynyt, pelkkä myötävaikuttaminen ei riitä. Neljänneksi psyykkinen rasitus ei määritelmän mukaan voi aiheuttaa ammattitautia.

Työtapaturman ja ammattitaudin raja kulkee terveyshaitan äkillisyydessä. Tapaturman terveysvaikutuksien tulee ilmaantua vuorokauden kuluessa. Poikkeuksena ovat eräät rasitusvammat (mm. epikondyliitti ja tendiniitti), joiden korvaaminen on erikseen asetuksella määrätty. Työperäinen sairaus on puhtaasti lääketieteellinen termi ja tarkoittaa sellaista sairautta, jossa työllä on syyosuutta. Syyosuuden ei tarvitse olla niin suuri kuin ammattitaudeissa. Työperäisen sairauden tunnistaminen on tärkeää, koska usein sairauden hoitoon ja tulevien tapausten ehkäisyyn liittyy työolosuhteiden parantaminen.

Työhön liittyvä sairaus on löysin käsite, jolla tarkoitetaan kaikkia niitä sairauksia, joiden syntyyn, kulkuun tai ennusteeseen työllä voi olla vaikutusta. Jokainen sairaus voi tässä mielessä olla jossakin yksittäisessä tilanteessa työhön liittyvä sairaus.

Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetaan vuosittain noin 5 000 ammattitautia tai ammattitautiepäilyä. Näistä noin 3 000 on miehillä ja ammattitautiin sairastuneiden keski-ikä on noin 45 vuotta. Rasitusvammat ovat suurin ryhmä (noin 1 500 vuodessa), meluvammoja ja ihotauteja on molempia noin 1 000 vuodessa ja asbestisairauksia ja hengityselinsairauksia noin 500 vuodessa. Ilmoitetuissa ammattitaudeissa on huomattavia eroja keskussairaalapiireittäin.

[muokkaa] Milloin kannattaa epäillä työperäistä sairautta?
Markku Seuri

Epäily sairauden työperäisyydestä syntyy kahdella tavalla. Ensinnäkin on olemassa tietoa siitä, että kyseisessä työssä esiintyvä altiste pystyy aiheuttamaan tai edesauttamaan kyseisen sairauden syntyä. Yleisimmin tämä tieto on tutkimustietoa, mutta se voi perustua myös kokemukseen eli jollakin työpaikalla on paljon saman tyyppisiä sairauksia. Toiseksi epäily voi syntyä sairauden tai sen oireen voimistumisena työaikana ja taas vastaavasti helpottumisena työstä poissa ollessa.

Sairaus tai sen oire liittyy työssä jonkin tiettyyn tekijään ja silloin sairauden tai oireen paheneminen ajoittuu juuri tämän tekijän esiintymiseen ja yleensä myös vasteen ja altisteen määrän välillä on jo esitietojenkin perusteella arvioitavissa annosvasteisuutta. Tällöin esim. jauhoallergia pahenee kahviotyössä leipoessa, mutta ei myyntityössä. Mikäli sama altiste esiintyy myös vapaa-aikana, oireita tulee myös silloin, esimerkkitapauksessa kotona leipoessa. Täten vapaa-aikana tuleva oireilu ei välttämättä poissulje työperäisen taudin mahdollisuutta.

Työperäisen sairauden ajatusta herätellessä ei siis kannata rajautua vain työhön sinänsä vaan on syytä ajatella työssä esiintyviä yksittäisiä altisteita ja niiden mahdollista osuutta sairauden synnyssä. Tuki- ja liikuntaelin vaivoissa jonkinlaista työperäisyyttä vaivojen synnyssä on usein. Varsinaisille ammattitautina tai tapaturmina korvattaville rasitusvammoille on tyypillistä selkeä anatominen rajautuminen yleensä vain yhteen järjestelmän osaan, luotettavasti ja toistuvasti provosoituva kipu testeissä ja edeltävän rasituksen poikkeuksellisuus. Mitä epämääräisempi, laaja-alaisempi ja pitkäkestoisempi rasitusvamma on, sitä vähäisempi pelkän työn osuus yleensä on.

Työperäistä sairautta epäiltäessä työterveyslääkäri harkitsee myös, onko tarvetta puuttua työolosuhteisiin joko käymällä itse työpaikalla, ottamalla yhteyttä työpaikan linjajohtoon tai työsuojeluhenkilöstöön tai muutoin. Työterveyslääkäri tekee esityksiä työolosuhteiden parantamiseksi.

[muokkaa] Miten toimin kun epäilen ammattitautia?
Markku Seuri

Jos epäily ammattitaudista syntyy työterveyshuollon ulkopuolella, on syytä ohjata potilas omaan työterveyshuoltoonsa. Jos taas työterveyshuoltoa ei syystä taikka toisesta ole järjestetty, asiasta voi konsultoida puhelimitse oman alueensa työlääketieteen poliklinikkaa. Kun työterveyslääkäri epäilee potilaalla ammattitautia, tulee ensin arvioida epäilyn voimakkuus. Onko kyseessä sellainen tapaus, jossa työaltiste on pääosin aiheuttanut sairauden? Jos näin on, työterveyslääkäri hoitaa tapauksen joko kokonaan itse tai konsultoi asianomaista erikoislääkäriä tai paikallista työlääketieteen poliklinikkaa. Rasitusvammat työterveyslääkäri voi hoitaa itse, samoin selkeät ärsytysihottumat. Mutta jos epäillään allergista ihottumaa, on potilas lähetettävä ihotautien erikoislääkärin vastaanotolle. Meluvammoissakin vakuutusjärjestelmä edellyttää yleensä, että ensimmäisen ammattitautilausunnon tekee audiologi tai knk-erikoislääkäri. Jatkolausunnot voi työterveyslääkäri tehdä itse.

Kun työterveyslääkäri (tai muu työolosuhteet hyvin tunteva lääkäri) havaitsee ammattitautiepäilyn, hänen tulee tehdä E-lausunto potilaan työnantajan vakuutusyhtiölle perustellusta ammattitautiepäilystä. Lausunnossa kuvataan sairaus tai sen epäily sekä se työaltiste, jonka lääkäri epäilee sairauden aiheuttaneen. Altistumisen taso tulee myös kuvata mahdollisimman tarkasti. Tämän lisäksi työterveyslääkärin tulee tehdä työsuojeluviranomaisille ilmoitus perustellusta ammattitautiepäilystä. Jo lähettämisvaiheessa tehty lausunto vakuutusyhtiölle takaa sen, että potilaan sairauden työperäisyyteen tullaan erikoisairaanhoidossa ot-tamaan kantaa, sillä vakuutusjärjestelmä seuraa potilaan tutkimuksia kunnes riittävä tieto ammattitaudin toteamiseksi tai perustellun epäilyn hylkäämiseksi on saatu. Erikoissairaanhoidossa potilaalle tehdään kyseisen sairauden normaalien diagnostisten tutkimusten lisäksi tutkimuksia, joilla pyritään selvittämään sairauden työperäisyyttä. Työperäisissä allergioissa tämä tarkoittaa ihotestien, allergiatestien ja altistuskokeiden tekemistä. Asbestisairauksissa ja pneumokoniooseissa tämä tarkoittaa asiantuntijaryhmien käsittelyä. Eräiden jo harvinaiseksi käyneiden ammattitautien diagnostiikka on keskitetty Työterveyslaitokselle Helsinkiin. Näitä sairauksia ovat esimerkiksi krooniset myrkytykset (liuotinainemyrkytykset, lyijymyrkytykset) ja tärinätauti. Lisäksi Helsinkiin on keskitetty kaikki kemiallisten altisteiden aiheuttamat hengitystieallergioiden epäilyt, sillä kemiallisten altisteiden altistuskokeita ei voida muualla Suomessa luotettavasti tehdä. Lisäksi Helsinkiin tulisi lähettää myös uusien altisteiden tai uusien sairauksien ammattitautitutkimukset. Mikäli potilaan epäillään kuolleen ammattitautiin kuten esim. asbestin aiheuttamaan keuhkosyöpään, tulee tehdä oikeuslääketieteellinen kuolinsyyn selvitys. Yhteystiedot: Työterveyslaitos: http://www.ttl.fi tai puhelin 030 4741. Yliopistosairaaloissa toimii työlääketieteen poliklinikat.

[muokkaa] Hengityselinsairaudet
Markku Seuri

Työntekijä on kosketuksissa työnsä epäpuhtauksiin pääosin hengitysteittensä ja ihonsa välityksellä. Tästä syystä hengityselinsairaudet ovat merkittävä työperäisten sairauksien ryhmä.

[muokkaa] Asbestin aiheuttamat keuhkosairaudet
Aikaisemmin Suomessa käytettiin etenkin rakennusteollisuudessa paljon asbestia. Sen uudiskäyttö väheni lainsäädännöllisin toimin 1980-luvulla ja korjausrakentamisessa tapahtuva asbestialtistuminen on huomattavasti vähentynyt. Kuitenkin asbestisairauksien määrä (yli 500 tapausta vuodessa) pysynee vielä nykyisellä tasolla 2010-luvulle saakka, sillä asbestisairauksissa latenssiajat ovat pitkiä, useimmissa tapauksissa yli 10 vuotta.

Yleisin asbestin aiheuttama sairaus on plakkitauti, jossa pitkäaikainen asbestialtistuminen aiheuttaa molemminpuoleiset pleuraaliset paksuuntumat, jotka myöhemmin kalkkeutuvat. Asbestoosissa fibroosimuutoksia on subpleuraalitilaa pidempänä keuhkokudoksessa. Asbestipleuriitti on poissulkudiagnoosi. Asbestin aiheuttamat syövät on käsitelty kappaleessa ammattisyöpä. Katso myös keuhkosairauksien osio, Keuhkosyöpä ja mesoteliooma s. 515.

[muokkaa] Ammattiastma
Työperäisen astman ammattitautiepäily syntyy oireilun ja työn välisestä yhteydestä, joka täytyy varmistaa riittävän pitkällä PEF-seurannalla (3-4 viikkoa, johon jaksoon liittyy ainakin yksi viikko, jolloin ollaan pois työstä). Mikäli PEF-seurannan perusteella ammattitautiepäily vahvistuu ja työstä on osoitettavissa mahdollinen astmaa aiheuttava altiste, tehdään E-lausunto perustellusta ammattitautiepäilystä ja potilas lähetetään ammattitautiepäilynä alueen keuhkoklinikkaan astman perustutkimuksia varten.

Ammattitautiepäily varmistetaan yleensä altistuskokeella. Orgaanisten pölyjen (esim. jauhot) altistuskokeita voidaan tehdä keskussairaaloiden keuhkoklinikoissa, mutta kemiallisten yhdisteiden altistuskokeet on mahdollista tehdä vain Työterveyslaitoksella Helsingissä, sillä altistustilanteessa pitää pystyä mittaamaan altisteen pitoisuutta. Katso myös keuhkosairauksien osio, Ammattiastma s. 490.

[muokkaa] Ammattinuha
Allergisia nuhia ilmoitetaan työperäisten sairauksien rekisteriin hieman vähemmän kuin astmoja. Ammattinuhien toteaminen sellaisten keskussairaalapiirien alueella, jossa allergisia nuhia ei lainkaan KNK-klinikassa ole mahdollisuus tutkia, on vaikeaa. Periaatteessa ammattinuhan toteaminen tapahtuu siten, että oireiden perusteella syntyy epäily oireen liittymisestä työhön ja työssä todetaan sopiva altiste, jonka jälkeen tarvitaan vielä tällä altisteella tehty altistuskoe. Katso myös Työperäinen nuha.

[muokkaa] Allerginen alveoliitti
Allergisten alveoliittien määrä on vähentynyt. Vielä 1980-luvun lopulla niitä todettiin yli 300 tapausta vuodessa. Nykyisin määrä vaihtelee 50 ja 100 välillä riippuen kesän sateisuudesta. Sateisten kesien jälkeen alveoliittia on enemmän johtuen maatalouden homehtuvista rehuista. Allergista alveoliittia esiintyy etenkin maitotiloilla, mutta myös muualla maataloudessa ja sellaisilla tuotannon aloilla, jossa käsitellään orgaanisia raaka-aineita (esim. hakkeen käsittely, sahat, puutarhat yms.), jotka voivat kosteuden seurauksena homehtua. Katso myös keuhkosairauksien osio, Allerginen alveoliitti s. 509.

[muokkaa] Rasitusvammat ammattitautina
Pirjo Manninen

Tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat yleinen työterveyslääkärillä käynnin syy, mutta ammattitaudiksi niistä hyväksytään nykyisen lainsäädännön perusteella rasitusvammat ja canalis carpi -syndroma ja näistäkin vain osa. Työllä on merkitystä muidenkin TULE-ongelmien synnyssä ja pahenemisessa, mutta taudit ovat monisyisiä ja muiden kuin edellä mainittujen tautien kohdalla työn syyosuus ei täytä ammattitaudin kriteereitä. Tapaturmavakuutuslain nojalla voidaan korvata äkillisesti ja tapaturmaisesti alkaneen selkä- tai niskavaivan akuuttihoitovaihe.

Tavallisimmat korvattavat rasitusvammat ovat olkaluun sivunastan tulehdus (epikondyliitti) ja jännetupen ja jänteen ympäryskudoksen tulehdukset (tendiniitti ja peritendiniitti), jotka kattavat kolme neljäsosaa ammattitautina korvatuista rasitusvammoista. Jännetupen tulehdus ja olkaluun sivunastan tulehdus korvataan ammattitautiasetuksen (1347/88) perusteella, jos ne ovat aiheutuneet tavaan takaa toistuvan ja yksipuolisen taikka työntekijälle oudon liikkeen suorittamisesta. Bursiitit korvataan asetuksen mukaan (852/48) työtapaturmina. Uutena korvauksen piiriin on tullut canalis carpi -syndroma.

[muokkaa] Diagnostiikka ja hoito
Rasitusvammat hoidetaan pääsääntöisesti avoterveydenhuollossa. Jos diagnoosi on selvä ja ammattitautiasetuksen kriteerit täyttyvät, voi työterveyslääkäri diagnosoida rasitusvamman ammattitaudiksi. E-lausunnossa tulee kiinnittää huomiota erityisesti työnkuvan yksityiskohtaiseen selvittämiseen, koska korvauspäätös perustuu hyvin pitkälti työanamneesiin. Myös taudinkuva on selvitettävä sillä tarkkuudella, että diagnoosi selviää.

Rasitusvammojen hoito on selvitetty toisaalla (katso Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet s. 63), mutta työterveyshuollon näkökulmasta katsottuna tärkeää on kiinnittää huomiota työergonomiaan jo taudin alkuvaiheessa. Rasitusvamman pitkittyessä voidaan tarvita työpaikkakäyntiä. Kroonisesta rasitusvammasta toipumista voi joskus jouduttaa työnkuvan muokkaaminen, tilapäinen työntekijän uudelleensijoitus tai osasairauspäiväraharatkaisu.

[muokkaa] Työperäiset ihotaudit
Päivikki Susitaival

Työperäiset ihottumat ovat tavallisia. Suurin osa työperäisistä ihottumista on joko allergian ja/tai ärsytyksen aiheuttamia kosketusihottumia. Allergisista ihottumista 2/3 on viivästyneellä mekanismilla syntyneitä ("allerginen kosketusihottuma") ja loput välittömään allergiaan liittyviä proteiinikosketusihottumia tai kontaktiurtikarioita. Oireet ja status eivät kerro kosketusihottuman syntymekanismia, mutta ihottuma-alue antaa vihjeitä mahdollisesta aiheuttajasta. Kosketusihottuma on yleensä käsissä tai kyynärvarsissa, mutta se voi olla myös muualla.

[muokkaa] Kosketusihottumatyypit
[muokkaa] Ärsytyskosketusihottuma
Ärsytyskosketusihottuma syntyy ihon suojakerrosten vaurioituessa. Diagnoosi perustuu anamneesiin, taudinkuvaan ja ihotestituloksiin. Tavallisia ihon ärsykkeitä ovat voimakkaampien kemikaalien (esim. liuottimet) lisäksi öljyt, siivous- ja ruoka-aineet, jatkuva käsien pesu sekä lika, pöly ja hankaus.

[muokkaa] Allerginen kosketusihottuma
Allerginen kosketusihottuma eli viivästynyt allergia syntyy viiveellä altistuksesta, mikä vaikeuttaa diagnoosia. Diagnoosi perustuu epikutaanitesteihin. Tavallisia aiheuttajia ovat synteettiset hartsit (mm. epoksit, akryylit), kumin sisältämät kemikaalit, metallit, säilytysaineet, kolofoni eli luonnonhartsi, permanenttiaineet ja hajusteet. Riskiammatteja tai -aloja ovat hammashuollon ammatit, kampaajat ja kosmetologit, vaneriteollisuus, mikropiirien valmistus, rakennusten viimeistely/remonttityö, kumiteollisuus, muoviteollisuus sekä kaikki, jotka käyttävät kumisia suojakäsineitä. Suojakäsineiden käyttö voi myös aiheuttaa työperäistä ihottumaa, joka johtuu ärsytyksestä tai välittömästä allergiasta luonnonkumille (kontaktiurtikaria).

[muokkaa] Proteiinikosketusihottuma
Proteiinikosketusihottuma ja kontaktiurtikaria ovat välittömän eli I-tyypin allergian aiheuttamia ihottumia. Diagnoosi perustuu välittömän allergian ihotesteihin (esim. ihopistokoe) tai IgE:n osoittamiseen veressä (Rast). Tavallisimpia aiheuttajia ovat kasvisten, hedelmien, jauhojen ym ruoka-aineiden sekä eläinten ja luonnonkumin käsittely. Metallit ja kemikaalit voivat myös joskus aiheuttaa kontaktiurtikariaa. Riskialoja ovat ruoan valmistus, terveydenhuolto, maatalous ja muu eläinten kanssa työskentely.

[muokkaa] Epäile työtä ihottuman aiheuttajaksi tai pahentajaksi, jos 4 seuraavista kohdista toteutuu
Kyseessä on kosketusihottuma (ekseema). Ihottuma on käsissä, kyynärvarsissa, kasvoilla ym. paljailla ihoalueilla. Ihottuma on ilmaantunut tietyssä työssä/tietyssä altistuksessa (esim. akryylit, ym. muoviaineet, liimat, kumi, metallit, säilytysaineet, ruoka-aineet, eläimet). Paranee, kun työ/altistus keskeytetään (esim. loma, kokeilu toisessa työssä) ja pahenee työn/altistuksen aloittamisen jälkeen. Ihoalueet sopivat altistukseen. Muita saman kaltaisia ihottumatapauksia potilaan työpaikassa. Ihottumasta, joka lähetetään jatkotutkimuksiin perusteltuna ammattitautiepäilynä (vähintään neljäyllä olevista kriteereistä toteutuu) tulee tehdä E-lausunto. Jos työperäisyys vahvistuu tutkimusten tai seurannan aikana, laaditaan lopullinen E-lausunto ja tehdään ammattitauti-ilmoitus.

[muokkaa] Jatkotutkimusindikaatiot
Ihotautilääkärin tutkimuksiin tulee lähettää kaikki ne henkilöt, joilla työperäiseksi epäiltyä ihottumaa esiintyy toistuvasti tai jonka syytä ei ole pystytty avohoidossa selvittämään. Lähetteen mukaan tulee anamneesin ja statuksen lisäksi liittää kuvaus potilaan työstä ja käyttöturvallisuustiedotteet kaikista potilaan käyttämistä kemikaaleista, mutta allergeenien suhteen ne ovat hyvin usein puutteellisia. Käyttöturvallisuustiedotteita löytyy työterveyshuollosta ja työpaikoilta.

[muokkaa] Ammatti-ihotaudin hoito ja ehkäisy
Tärkein työperäisen ihottuman "hoito" on sen aiheuttajan/syyn selvittäminen, koska se on ainoa keino saada pysyvää apua potilaalle. Itse ihottuman hoito ei eroa ekseeman normaalista hoidosta (katso Ammatti-ihotaudit). Työssäselviämistä ajatellen tärkeää on suojautua ihottumaa aiheuttavilta tekijöiltä ja muilta ärsykkeiltä. Altistumista voidaan välttää suojaamalla iho suojakäsineillä, muuttamalla työmenetelmää tai rajaamalla työtä.

[muokkaa] Meluvammat
Pirjo Manninen

Krooninen meluvamma on pitkäaikaisen melulle altistumisen aiheuttama sisäkorvavamma, joka on ammattitautina korvattava työperäinen sairaus. Meluvammat ovat viime vuosina hieman vähentyneet ja haittaluokituksen mukaan arvioiden myös lieventyneet. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettiin vuonna 2002 hieman yli 800 meluvammaa.

Kroonisen meluvamman syntyminen on yhteydessä meluannokseen. Suomessa käytössä on raja-arvo 85 dB(A). Melu aiheuttaa sisäkorvassa aineenvaihdunnan häiriön, joka palautuu melun loputtua (tilapäinen kuulonalenema) tai etenee degeneratiiviseksi muutokseksi (pysyvä vaurio). Impulssimelu voi tehdä sisäkorvaan mekaanisia vaurioita.

Altistumisen arviointi perustuu meluannokseen. Sitä varten työterveyshuollossa tulisi olla tieto meluisten työpaikkojen melutasoista. Meluisassa työssä kuulokäyrä tutkitaan 10-20 dB seulontatasolla aluksi kerran vuodessa neljän vuoden ajan ja sen jälkeen kerran kolmessa vuodessa. Tärkeää on ennaltaehkäisy, koska syntynyt meluvamma ei korjaudu.

[muokkaa] Haitta-asteen määrittely
Meluvamman aiheuttama kuulonvajaus on sisäkorvatyyppinen ja yleensä symmetrinen. Meluvamma aiheuttaa kuulokäyrään aluksi noin 4 000 Hz:n taajuudelle laskun ("dipin"). Myöhemmin vajaus laajenee muille taajuuksille ja lopuksi puhealueelle (500-2 000 Hz). Meluvamman haitta arvioidaan kuuloseulan luokituksen perusteella:

I Normaali kuulo. Kuulokynnys on kaikilla taajuuksilla 20 dB tai parempi.
II Kuulonalenema ("dippi") sijaitsee 4 kHz:n taajuudella, mutta puhealueella kuulokynnys on kaikilla taajuuksilla 20 dB tai parempi
III Kuulonalenema ulottuu puhealueelle, mutta puhealueen (500-2 000 HZ) keskiarvo on parempi kuin 20 dB.
IV Kuulonalenema ulottuu puhealueelle ja puhealueen (500-2 000 Hz) kuulokynnyksien keskiarvo on 20 dB tai huonompi.
[muokkaa] Meluvamman korvaaminen ammattitautina
Meluvammasta aiheutuvan haitan arviointi perustuu kuulokäyrän mukaan tehtyyn haittaluokitukseen. Haittaluokka määritellään paremman korvan kuulon mukaan, joskin myös huonomman korvan kuulo huomioidaan. Matalin korvattava haittaluokka (2) vaatii paremman korvan kuulonalenemaksi 20-29 dB puhealueella (IV luokka). Todettuaan audiogrammissa III luokan kuulonaleneman työterveyslääkäri ohjaa työntekijän korvalääkärin konsultaatioon. Korvattavuus edellyttää kuulonaleneman lisäksi tietenkin riittävää altistusta. Katso myös korvatautien osio, Meluvamma s. 1451 meluvamma.

[muokkaa] Ammattisyöpä
Pirjo Manninen

Jotta työperäisestä tai ammattisyövästä voidaan puhua, tulee taustalla olla kohtuullisen vahva väestötasolla todettu tieteellinen näyttö työperäisen altisteen yhteydestä syöpään. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) listaa tutkimustiedon perusteella ihmisille karsinogeeniset aineet. Karsinogeeneille altistumista työssä valvotaan tarkasti ja karsinogeeneille työssä altistuvat työntekijät on rekisteröity Työterveyslaitoksessa pidettävään ASA-rekisteriin. Työterveyshuollon tulee olla tietoinen työpaikalla esiintyvistä karsinogeeneista ja antaa sekä työpaikalle sekä yksittäisille työntekijöille tarvittava informaatio ja asiantuntija-apu altistuksen minimoimiseksi.

Nykyinen syöpien ammattitautikorvauskäytäntö on muotoutunut olemassa olevan tieteellisen näytön, asiantuntija-arvioiden, vakuutuslaitosten korvauskäytännön ja oikeudenkäyntitulosten perusteella. Ammattisyöpä on harvinainen ja alidiagnosoitu tauti. Ammattisyöpiä ilmoitetaan työperäisten sairauksien rekisteriin hieman yli 100 vuodessa. Suomessa tavallisimmat työperäiset karsinogeenit ovat kuusiarvoinen kromi, nikkeli, asbesti, polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) ja bentseeni. Ammattisyövälle ei ole yksiselitteisiä diagnoosikriteereitä. Jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti. Arvioinnissa otetaan huomioon tieteellisen näytön lisäksi altistumisen taso, kesto ja ajoittuminen. Altistumisen ja syövän välillä tulee olla latenssiaika, joka vaihtelee syöpämuodosta ja altisteesta riippuen yhdestä vuodesta useaan kymmeneen vuoteen.

Ammattisyövän diagnosointi edellyttää aina erikoissairaanhoidon tutkimuksia ja mahdollisuus syövän työperäisestä etiologiasta tulisi olla mielessä kaikilla niillä kliinikoilla, jotka syöpädiagnostiikka tekevät. Syövän työperäisyyden selvittämiseksi voidaan konsultoida yliopistosairaaloiden työlääketieteen poliklinikoita tai Työterveyslaitosta.

[muokkaa] Asbesti aiheuttama keuhkosyöpä ja mesoteliooma
Tavallisin ammattisyövän aiheuttaja on asbesti. Vaikka asbestin käyttö on kielletty, sitä voi olla vielä vanhoissa rakennuksissa. Johtuen pitkästä latenssiajasta asbestin aiheuttamia syöpiä todetaan vielä pitkään. Asbesti aiheuttaa sekä keuhkosyöpää että mesotelioomaa. Keuhkosyövän korvattavuudesta asbestille altistuneilla on erilliset ohjeet. Keuhkosyöpä korvataan ammattitautina seuraavissa tapauksissa: 1) potilaalla on asbestoosi ja latenssiaika on vähintään 10 vuotta 2) työanamneesissa on yhden vuoden mittainen voimakas asbestialtistus (ruiskutus/eristystyö), hyvin todennäköinen kudosreaktio (keuhkofibroosi tai tyypilliset pleuramuutokset) ja vähintään 10 vuoden latenssiaika 3) työanamneesissa on todettavissa selvä altistus, mikä tarkoittaa vähintään 10 vuoden työskentelyä riskiammatissa (rakennukset, telakka), hyvin todennäköinen kudosreaktio (keuhkofibroosi tai tyypilliset pleuramuutokset) ja vähintään 10 vuoden latenssiaika. Mesoteliooma korvataan asbestin aiheuttamana ammattitautina, jos anamneesissa on jonkinlainen työaltistus ja latenssiaika on vähintään 10 vuotta. Altistuksen arvioinnissa hyödynnetään aiempaa tietoa riskiammattien altistetasoista. Asbestin aiheuttamaa syöpää epäiltäessä altistumista voidaan selvittää myös määrittämällä asbestin esiintymistä bronkoalveolaarisesta huuhtelunesteestä (BAL), kudosleikkeestä tai yskösnäytteistä. Luotettavimmin altistusta kuvaa keuhkokudoksen tuhkautetusta näytteestä määritettävä asbestikuitujen määrä. Ongelmallisissa asbestisyöpäepäilyissä arvio syövän työperäisyydestä tehdään yliopistosairaaloiden pölykeuhkosairauksien asiantuntijatyöryhmässä.

[muokkaa] Työuupumus
Pirjo Manninen

Työuupumus on vakava työssä kehittyvä krooninen stressioireyhtymä, joka muodostuu kolmesta osa-alueesta: uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisyydestä suhteessa työhön ja heikentyneestä ammatillisesta itsetunnosta. Uupumusasteinen väsymys tarkoittaa yleistynyttä, pitkäaikaista voimakasta väsymystä, joka ei liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin. Kyynisyys näkyy työn ilon katoamisena, työn mielekkyyden kokemisen epävarmuutena, työn merkityksen epäilynä tai kyseenalaistamisena. Ammatillisen itsetunnon heikkous ilmenee pelkona siitä, ettei suoriudu työstään ja etteivät työasiat pysy hallinnassa. Huonommuudentunteet suhteessa aiempaan pätevyyteen ja menestymiseen ovat tyypillisiä. Työuupumus on asteittainen prosessi. Uupumus syntyy, kun sopeutuminen työstressiin ei riitä, palautumien ei onnistu ja tila pitkittyy. Masennuksen ja työuupumuksen erottaminen toisistaan on vaikeaa. Psykiatrien mukaan työuupumuksessa on aina mukana eriasteinen masennus tai muu mielenterveyden häiriö.

Työuupumuksen syyt voivat liittyä työyhteisöön tai työn laadullisiin ja määrällisiin vaatimuksiin. Yksilöön liittyviä työperäisiä riskitekijöitä ovat työn yksipuolisuus, autonomian, tuen ja myönteisen palautteen puute esimieheltä ja työtovereilta sekä päätöksenteon ulkopuolelle jääminen. Yksilöllisinä ominaisuuksina työuupumukselle altistaa neuroottiset piirteet, sosiaalinen aloitekyvyttömyys, alemmuudentunteet ja elämänhallinnan puute. Myös laajasti vastuuta ottavat ja omaan suoritustasoonsa nähden vaativat ovat riskissä sairastua työuupumukseen

[muokkaa] Työuupumuksen diagnostiikka ja hoito
Diagnoosia tehtäessä tulee huomioida kaikki kolme työuupumuksen osa-aluetta. Akuutissa vaiheessa lääkkeistä tavallisimmin kyseeseen tulevat masennuslääkkeet ja nukahtamislääkkeet. Sairaslomatarvetta arvioitaessa on muistettava, että työuupumusta koskeva ICD-10 diagnoosi Z73 tarkoittaa elämäntilanteen hallintaan liittyvää ongelmaa eikä se ole varsinainen sairausdiagnoosi. Tämän diagnoosikoodin perusteella ei voida myöntää pitempiaikaista sosiaalivakuutuksen mukaista etuutta esimerkiksi sairaslomaa. Diagnoosi tulee mieltää "työdiagnoosiksi". Mikäli työntekijän työkyvyttömyys pitkittyy, voidaan tarvittaessa konsultoida psykiatria psyykkisen tilanteen tarkempaa selvittelyä varten. Muun hoidon tarvetta arvioitaessa potilaan tilannetta pitäisi tarkastella laajemmin, ottaa huomioon työn osuus, henkilökohtainen elämäntilanne sekä persoonallisuus. Näihin asioihin kohdistuvina toimenpiteinä voivat kyseeseen tulla työpaikkaan kohdistuvat toimenpiteet, työnohjaus tai psykoterapia. Työpaikkaan kohdistuvista toimenpiteistä voi olla hyötyä, etenkin jos saman työpaikan muillakin työntekijöillä on vastaavia oireita. Terapian avulla työntekijä voi oppia tunnistamaan ja erittelemään uupumukseen yhteydessä olevia tekijöitä.

Linkit

http://www.finlex.fi

Työterveyshuoltolaki (1383/2001)

http://www.ttl.fi Työterveyslaitoksen sivusto.

Kirjallisuutta

Antti-Poika M (toim). Työperäiset sairaudet. Työterveyslaitos, Helsinki 1993.

Aro T, Huunan-Seppälä A, Kivekäs J, Tola S, Torstila I (toim). Vakuutuslääketiede. 2. uudistettu painos, Duodecim, Helsinki 2004.

Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Työterveyslaitos, Helsinki 2006 (painossa).

Kallanranta T, Rissanen P, Vilkkumaa I (toim). Kuntoutus. Duodecim, Helsinki 2001.

Kauppinen T, Hanhela R, Heikkilä P, Lehtinen S, Lindstrom K, Toikkanen J, Tossavainen A. Työ ja terveys Suomessa v. 2003. Työterveyslaitos, Helsinki 2004.

Pääkkönen R, Rantanen S, Uitti J. Työn terveysvaarojen tunnistaminen. Työterveyslaitos ja sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2005.

Riihimäki H, Kurppa K, Karjalainen A, Aalto L, Jolanki R, Keskinen H, Mäkinen I, Salo A. Ammattitaudit 2002. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetut uudet tapaukset. Työterveyslaitos, Helsinki 2003.

Seuri M, Palomäki E. Haasteellinen sisäilma. Rakennustieto 2000.

Työterveyshuoltolaki. Opas työterveyshuoltolain soveltajille. Oppaita 12:2004. Sosiaali- ja terveysministeriö.

Takaisin sivulle Työterveyshuolto

http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Työhön_liittyvät_sairaudet