Löysin seuraavan tekstin Suomi24:n arkistoista. Kiinnostavaa luettavaa!
"Lisaa pahoja paaveja
Kirjoittanut: Ignatius 7.8.2004 klo 01.49
Nimimerkki “Turust” on koskettanut monia Katolisen Kirkon kipeita tarinoita heikoista miehista, jotka ovat nousseet paavinistuimelle, kayttaneet Rooman piispan valta-asemaan vaarin ja elaneet moraalitonta elamaa. Vaikka suhteessa naita paaveja 2000-vuoden aikana on ollut vain pieni vahemmisto, on silti huomattava etta “Turust” on loytanyt esimerkikseen vain jaavuoren huipun.
On nimittain yksi paavi, josta enaa kovin vahan puhutaan, mutta jonka elamakerta jarkyttaa kenen tahansa kristityn mielta ja saa uudesti kysymaan mika on Kirkon merkitys maailmassa.
Erityisen mielenkiintoista on mita Katolinen Kirkko itse sanoo tasta miehesta, jonka erinaiset elamanvaiheet todistavat ainutlaatuisesta luonteen heikkoudesta, uskon vahyydesta ja ailahtelevaisesta mielenlaadusta, kun ottaa huomioon etta ensimmainen Vatikaanin kirkolliskokous 1800-luvulla erityisesti laati asiakirjan, joka kertoo paavin olevan erehtymaton ja vastuussa ainoastaan Jumalalle eika millekaan maanpaalliselle auktoriteetille.
Kuinka Katolinen Kirkko voi rehellisesti katsoa itseaan peiliin ja pyrkia viela nostamaan paavinsa - talla hetkella puolalaisen miehen joka kasteessa sai nimen Karol Wojtyla - sedia gestatorialle, ihmisten riemunhuutojen kohteeksi ja koko Kirkon keskimmaiseksi piispaksi... Seuraavaksi seuraa vahan taman paaveista ehka hirveimman elamakertaa.
Taman paavin kotioloista emme tieda paljoakaan. On epatodennakoista etta han olisi ollut rikkaan ja vaikutusvaltaisen roomalaisperheen paa, mutta tiedamme etta han oli naimisissa ja dokumentit kertovat etta hanella oli lapsiakin. Tama tuskin yllattaa ketaan, onhan meille jo kerrottu kuinka paavit olivat siittaneet sukulaispoikiaan puoleen jos toiseen. Kun hanet korotettiin piispaksi, saattoi han vetaa oman veljensakin mukaansa kirkolliseen elamaan, josta he epailematta pyrkivat saamaan helpon elinkeinon itselleen (ja mahdollisille lapsikatrailleenkin) ja kun piispan tehtavat sisalsivat vaikutusvaltaa, mikapa oli jattaa keskiluokkainen elama taakseen, ja alkaa tehda tyota Kirkon hyvaksi. Piispaksi tulemisen edellytyksena kuitenkin oli, ettei mies saanut olla naimisissa, joten vaimosta oli paastava eroon. Lapsista traditio ei kerro minne he joutuivat (kunhan eivat vain paasseet myohemmin kardinaalikolleegioon itsekin!), mutta sama aleksanterilainen dokumentti joka todistaa vaimosta ja perheesta kertoo myos etta vaimo karsi “marttyyrikuoleman”... Katevaa, eiko totta? Ja tasta onkin hyva jatkaa kohti kirkollisen elaman korkeampia kerroksia.
Koska kyseessa on historiallisessa pimennossa oleva aika, ovat dokumentti-todisteet joskus vaikea tulkita vaikka Kirkon monisata-vuotinen traditio sailyttaa jokaisesta paavista historiallinen kuvaus kirjassa “Liber Pontificalis”, tai huonolla suomella “Ylipappien Kirja”. Tasta paavista kerrotaan, etta ennen nousuaan paaviksi han kaytti kirkollista vaikutusvoimaansa oman perheensa tukemiseen, niinkuin moni muukin paavi ja piispa.
Pian han piispana nautti jo yleista suosiota, ja hanesta povattiin jo kaikkien nimeatekevien piispojen keskuudessa suurta johtajaa - siina maarin hyvin han oli pelannut katensa niin kirkollista ja siten ajattomien, kuin myos maallista ja ajallisten asioiden hoitamisellaan. Jo ennen paavinistuimelle nousuaan han kaappaa kirkollista valtaa niin paljolti, etta han ottaa roolin koko Kirkon puhemiehena, ikaankuin koko muuta piispainkolleegiota ei olisi olemassakaan. Voisi vain kuvitella jos esim. Paarma tanapaivana tekisi jotain yhta raflaavaa vetamalla lapi kirkolliskokouksen omia linjojaan vailla konsultointia ja keskustelua... Mutta niin vain tama paavimme, jonka historia muistaa vielakin kamalammista tekosista...
Paaviksi noustuaan han otti ohjakset omiin kasiinsa ja alle kahden vuoden kuluessa koko silloinen maailmanlaajuinen Kirkko oli hanen ohjaksissaan. Kristuksen vikaarina hanella oli valta sitoa ja paastaa vapaaksi, ja tata valtaa han kaytti jatkuvasti: han jatkuvasti kritisoi uskovia erinaisista pikkuasioista ja naennaisesti jatti koko Kirkon talouden hunningolle. Tassa vaiheessa voisin kayttaa useita tuhansia sanoja historiallisen tutkimuksen tilasta taman paavin osalta, mutta uskon etta on keskeisempaa paljastaa mita tama mies, jota Katolinen Kirkko piti aikanaan erehtymattomana, Kristuksen vikaarina, Rooman piispana ja kristinuskon ensimmaisena ja viimeisena puolustajana sai aikaan paaviutensa aikana.
Kristinuskon peruskulmakivia on Kristuksen siunatun kuoleman ja ylosnousemuksen vapahtava armo. Taman paavin ansiosta Katolinen Kirkko katsoo armon kysymysta taysin eri tavoin kuin ennen paavin toilailuja. Pelastajana Jeesus ei ainoastaan jattanyt meille evankeliumin tarinoita, vaan sen lopullisen sanoman etta pelastuksemme on lunastettu Hanen ristillaan. Taman kristinuskon sydamen heikko paavimme murskasi epauskollaan ja heikolla teologiallaan. Paavimme ei naet ollut teologi, vaikkakin ei vailla kaytannon viisautta (ilman tata han ei varmaankaan olisi koskaan noussut paavinistuimelle).
Sen lisaksi etta teologina paavi ei ollut kummoinen, oli han vakuuttunut etta Kristuksen kuolema ei ollut tarpeellinen ja hanen ymmarryksensa kristillisen uskon keskeisimmista totuuksista kuten Messiaan tehtavasta lunastuksen ja pelastuksen ekonomiassa. Paavi pyrki kaikin voimin estamaan kristillisen tulkinnan kehitysta ja tahtoi kaikin voimin pitaa kiinni omasta uskonkasityksestaan, josta han sai ennen paaviksi tulemistaan toruja esimiehiltaan. Mutta tama puoli-harhaoppikaan ei pystynyt pitamaan paaviamme poissa Rooman halutuimmalta pallilta.
Eraat hanen aikalaisensa, joista jotkut olivat huomionarvoisissa viroissa, olivat vakuuttuneet etta Saatana itse pyrki paasta Kirkon johtoon paavin persoonassa, ja etta taman noustessa Rooman hiippakunnan paaksi koko Kirkko olisi menetetty - tasta voi tosin olla montaa mielta nain 21. vuosisadan lansimaisessa kulttuurissa, jossa taman paavin kirkko yhakin porskuttaa - tavalla tai toisella.
Poliittiset paineet ja jatkuva uskonnollinen elama joka paavia selvastikin hairitsi sai aikaan lopullisen romahduksen ja koko paaviuden historian ehka kamalimman aikaansaannoksen. Paavi julkisesti kieltaa pyhan kristinuskon julkisesti. Hanen vihansa oli vailla vertaa ja toistuvasti han kielsi ei ainoastaan Pyhan Kirkon opetuksen Jeesuksen sovittavasta karsimyksesta mutta myos koko Kristuksen persoonan ja talla jarkyttavalla epauskoisuudellaan aikaansai kaaosta ja anarkiaa Kirkon kaikissa kerrostumissa - koko Kirkon levinnaisyysalueella uudet tuulet puhalsivat, eivatka ainoastaan toiset piispat jotka olivat jo tahan mennessa tottuneet oikuttelevaan paaviinsa ja johtajaansa olleet kauhistuneet, vaan myos tavalliset uskovat eivat enaa tienneet mika oli totta ja mika tarua (asiaa ei tietenkaan auttanut Kirkon kategorien kieltaytyminen jakaa Raamattuja ihmisille, josta he olisivat asiaa enemman voineet tutkia).
Onni onnettomuudessa tama mies jatti Katoliselle Kirkolle ainoastaan kaksi ensyklikaa, paavillista kiertokirjetta, jotka tosin yha listataan Katolisen Kirkon Acta Apostolica Sedis-luetteloissa. Vatikaanin arkistot pitavat naista satoja kopioita ja paavin opetus on yhakin muodollisesti Katolisen Kirkon opetusta. Koska paavit ovat kaikki Katolisen Kirkon mielesta erehtymattomia, ovat taman miespahasen tekstit yha osa heidan uskonsisaltoaan - se minka paavi tai kirkolliskokous on kerran lausunut opetusviran perusteella ja koko kristikansalle uskovaksi asettettavaksi, pysyy aina ‘yhtena, pyhana, apostolisena ja katolisena’ uskona. Siihen ei ole tulossa muutosta vaikka kuinka moneen kertaan taman paaveista heikoimman historiaa lapikaytaisiin ja vaikka iltapaivalehdet yhdessa pyytaisivat Katolisen Kirkon torjumaan taman paavin - ja julistamaan hanet vasta-paaviksi.
Olen tietoisesti pitanyt taman paavin nimen ja historiallisen paaviksi nousemisen hetken poissa tekstista. Syy tahan on, etta uskon monen jo hanet tunnistavan. Mies, joka nousi paaviksi ja koko universaalin kirkon piispojen johtajaksi, puhui Kirkon aanella ja nousi Jeesusta vastaan julkisesti kiroamalla hanet ristille. Lopulta hanet itsensakin naulattiin ristille, ylosalaisin. Sopiva paatos moiselle paaville.
Simon Pietari on Katolisen Kirkon ensimmainen paavi, joka osoitti elamallaan ei ainoastaan yksinkertaisuutta ja heikkoutta, epauskoa ja kykenemattomyytta tayttamaan Herramme hanelle antaman tehtavan, mutta myos pimeydessa loistavaa uskoa ja uutta mahdollisuutta nousta tuntemaan Herra elavana ja rakastavana ystavana ja auttajana.
Han Kristuksen pyynnosta jatti vaimonsa ja Kleemens Aleksanterialaisen mukaan myos lapsensa seuratakseen kutsumustaan. Pietari lahti veljensa kanssa Jeesuksen kanssa kertomaan ihmisille rakastavasta Jumalasta ja Kristus itse asetti Pietarin Kirkon avainten haltijaksi siihen asti, kunnes Han toisessa tulemuksessa muuttaa maat ja taivaat uudeksi ikuiseksi asuinsijaksemme. Pietari osoittaa myos inhimillisyytensa ja erehtyy usein omissa tulkinnoissaan ja olettamuksissaan, mutta hanen kaksi kirjettaan jotka loydamme Raamatun ohuemmasta puoliskosta ovat yha erehtymattoman Pyhan Hengen suojelemina, ja koska ne muodostavat osan Pyhia Kirjoituksia, myos saman Hengen inspiroimia. Rikkinaisimmastakin saviruukusta Herramme saa aikaan entista ehomman. Samoin myos nykyinen paavi, kuten jokainen hanen edeltajansa 2000-vuotisessa katkeamattomassa ketjussa, ovat osoittaneet inhimillisen epataydellisyytensa. Kirkko kuitenkin asettaa uskonsa Jeesuksen omiin sanoihin, joissa Pietarin puolesta rukoillaan ettei hanen uskonsa koskaan horjuisi; etta han aina ruokkisi Herramme lampaita ja karitsoja; etta avainten absoluuttinen valta jonka peilikuva loytyy profeetta Jesajan kirjasta olisi taman Kirkon kaytossa, jota helvetin portit eivat koskaan voita. Naihin evankeliumin sanoihin me luotamme kuullessamme Johannes Paavali II:n puhuessa lahimmaisen rakkauden, elaman kunnioittamisen ja Kristuksen sovittavan kuoleman puolesta maailmalle, joka ei tahdo kuulla eika ymmartaa. Esimerkillisesti paavimme on hoitanut taakkaansa jo vuosikymmenia, ja tahtoo yhakin jatkaa tehtavassaan kunnes Isa itse kutsuu hanet tasta ajasta. Rukoilkaamme siis yhdessa Pietarin seuraajan ymparille keraantyneina, etta aina teoissamme ja uskossamme pysyisimme Pietarin esikuvan mukaan uskollisena loppuun saakka, ja etta hanen marttyyrikuolemassaan nakisimme mahdollisuuden imitoida itse Kristuksen omaa epaitsekasta ja rakkauden hengen tayttamaa tehtavaa.
Ignatius "
"Lisaa pahoja paaveja
Kirjoittanut: Ignatius 7.8.2004 klo 01.49
Nimimerkki “Turust” on koskettanut monia Katolisen Kirkon kipeita tarinoita heikoista miehista, jotka ovat nousseet paavinistuimelle, kayttaneet Rooman piispan valta-asemaan vaarin ja elaneet moraalitonta elamaa. Vaikka suhteessa naita paaveja 2000-vuoden aikana on ollut vain pieni vahemmisto, on silti huomattava etta “Turust” on loytanyt esimerkikseen vain jaavuoren huipun.
On nimittain yksi paavi, josta enaa kovin vahan puhutaan, mutta jonka elamakerta jarkyttaa kenen tahansa kristityn mielta ja saa uudesti kysymaan mika on Kirkon merkitys maailmassa.
Erityisen mielenkiintoista on mita Katolinen Kirkko itse sanoo tasta miehesta, jonka erinaiset elamanvaiheet todistavat ainutlaatuisesta luonteen heikkoudesta, uskon vahyydesta ja ailahtelevaisesta mielenlaadusta, kun ottaa huomioon etta ensimmainen Vatikaanin kirkolliskokous 1800-luvulla erityisesti laati asiakirjan, joka kertoo paavin olevan erehtymaton ja vastuussa ainoastaan Jumalalle eika millekaan maanpaalliselle auktoriteetille.
Kuinka Katolinen Kirkko voi rehellisesti katsoa itseaan peiliin ja pyrkia viela nostamaan paavinsa - talla hetkella puolalaisen miehen joka kasteessa sai nimen Karol Wojtyla - sedia gestatorialle, ihmisten riemunhuutojen kohteeksi ja koko Kirkon keskimmaiseksi piispaksi... Seuraavaksi seuraa vahan taman paaveista ehka hirveimman elamakertaa.
Taman paavin kotioloista emme tieda paljoakaan. On epatodennakoista etta han olisi ollut rikkaan ja vaikutusvaltaisen roomalaisperheen paa, mutta tiedamme etta han oli naimisissa ja dokumentit kertovat etta hanella oli lapsiakin. Tama tuskin yllattaa ketaan, onhan meille jo kerrottu kuinka paavit olivat siittaneet sukulaispoikiaan puoleen jos toiseen. Kun hanet korotettiin piispaksi, saattoi han vetaa oman veljensakin mukaansa kirkolliseen elamaan, josta he epailematta pyrkivat saamaan helpon elinkeinon itselleen (ja mahdollisille lapsikatrailleenkin) ja kun piispan tehtavat sisalsivat vaikutusvaltaa, mikapa oli jattaa keskiluokkainen elama taakseen, ja alkaa tehda tyota Kirkon hyvaksi. Piispaksi tulemisen edellytyksena kuitenkin oli, ettei mies saanut olla naimisissa, joten vaimosta oli paastava eroon. Lapsista traditio ei kerro minne he joutuivat (kunhan eivat vain paasseet myohemmin kardinaalikolleegioon itsekin!), mutta sama aleksanterilainen dokumentti joka todistaa vaimosta ja perheesta kertoo myos etta vaimo karsi “marttyyrikuoleman”... Katevaa, eiko totta? Ja tasta onkin hyva jatkaa kohti kirkollisen elaman korkeampia kerroksia.
Koska kyseessa on historiallisessa pimennossa oleva aika, ovat dokumentti-todisteet joskus vaikea tulkita vaikka Kirkon monisata-vuotinen traditio sailyttaa jokaisesta paavista historiallinen kuvaus kirjassa “Liber Pontificalis”, tai huonolla suomella “Ylipappien Kirja”. Tasta paavista kerrotaan, etta ennen nousuaan paaviksi han kaytti kirkollista vaikutusvoimaansa oman perheensa tukemiseen, niinkuin moni muukin paavi ja piispa.
Pian han piispana nautti jo yleista suosiota, ja hanesta povattiin jo kaikkien nimeatekevien piispojen keskuudessa suurta johtajaa - siina maarin hyvin han oli pelannut katensa niin kirkollista ja siten ajattomien, kuin myos maallista ja ajallisten asioiden hoitamisellaan. Jo ennen paavinistuimelle nousuaan han kaappaa kirkollista valtaa niin paljolti, etta han ottaa roolin koko Kirkon puhemiehena, ikaankuin koko muuta piispainkolleegiota ei olisi olemassakaan. Voisi vain kuvitella jos esim. Paarma tanapaivana tekisi jotain yhta raflaavaa vetamalla lapi kirkolliskokouksen omia linjojaan vailla konsultointia ja keskustelua... Mutta niin vain tama paavimme, jonka historia muistaa vielakin kamalammista tekosista...
Paaviksi noustuaan han otti ohjakset omiin kasiinsa ja alle kahden vuoden kuluessa koko silloinen maailmanlaajuinen Kirkko oli hanen ohjaksissaan. Kristuksen vikaarina hanella oli valta sitoa ja paastaa vapaaksi, ja tata valtaa han kaytti jatkuvasti: han jatkuvasti kritisoi uskovia erinaisista pikkuasioista ja naennaisesti jatti koko Kirkon talouden hunningolle. Tassa vaiheessa voisin kayttaa useita tuhansia sanoja historiallisen tutkimuksen tilasta taman paavin osalta, mutta uskon etta on keskeisempaa paljastaa mita tama mies, jota Katolinen Kirkko piti aikanaan erehtymattomana, Kristuksen vikaarina, Rooman piispana ja kristinuskon ensimmaisena ja viimeisena puolustajana sai aikaan paaviutensa aikana.
Kristinuskon peruskulmakivia on Kristuksen siunatun kuoleman ja ylosnousemuksen vapahtava armo. Taman paavin ansiosta Katolinen Kirkko katsoo armon kysymysta taysin eri tavoin kuin ennen paavin toilailuja. Pelastajana Jeesus ei ainoastaan jattanyt meille evankeliumin tarinoita, vaan sen lopullisen sanoman etta pelastuksemme on lunastettu Hanen ristillaan. Taman kristinuskon sydamen heikko paavimme murskasi epauskollaan ja heikolla teologiallaan. Paavimme ei naet ollut teologi, vaikkakin ei vailla kaytannon viisautta (ilman tata han ei varmaankaan olisi koskaan noussut paavinistuimelle).
Sen lisaksi etta teologina paavi ei ollut kummoinen, oli han vakuuttunut etta Kristuksen kuolema ei ollut tarpeellinen ja hanen ymmarryksensa kristillisen uskon keskeisimmista totuuksista kuten Messiaan tehtavasta lunastuksen ja pelastuksen ekonomiassa. Paavi pyrki kaikin voimin estamaan kristillisen tulkinnan kehitysta ja tahtoi kaikin voimin pitaa kiinni omasta uskonkasityksestaan, josta han sai ennen paaviksi tulemistaan toruja esimiehiltaan. Mutta tama puoli-harhaoppikaan ei pystynyt pitamaan paaviamme poissa Rooman halutuimmalta pallilta.
Eraat hanen aikalaisensa, joista jotkut olivat huomionarvoisissa viroissa, olivat vakuuttuneet etta Saatana itse pyrki paasta Kirkon johtoon paavin persoonassa, ja etta taman noustessa Rooman hiippakunnan paaksi koko Kirkko olisi menetetty - tasta voi tosin olla montaa mielta nain 21. vuosisadan lansimaisessa kulttuurissa, jossa taman paavin kirkko yhakin porskuttaa - tavalla tai toisella.
Poliittiset paineet ja jatkuva uskonnollinen elama joka paavia selvastikin hairitsi sai aikaan lopullisen romahduksen ja koko paaviuden historian ehka kamalimman aikaansaannoksen. Paavi julkisesti kieltaa pyhan kristinuskon julkisesti. Hanen vihansa oli vailla vertaa ja toistuvasti han kielsi ei ainoastaan Pyhan Kirkon opetuksen Jeesuksen sovittavasta karsimyksesta mutta myos koko Kristuksen persoonan ja talla jarkyttavalla epauskoisuudellaan aikaansai kaaosta ja anarkiaa Kirkon kaikissa kerrostumissa - koko Kirkon levinnaisyysalueella uudet tuulet puhalsivat, eivatka ainoastaan toiset piispat jotka olivat jo tahan mennessa tottuneet oikuttelevaan paaviinsa ja johtajaansa olleet kauhistuneet, vaan myos tavalliset uskovat eivat enaa tienneet mika oli totta ja mika tarua (asiaa ei tietenkaan auttanut Kirkon kategorien kieltaytyminen jakaa Raamattuja ihmisille, josta he olisivat asiaa enemman voineet tutkia).
Onni onnettomuudessa tama mies jatti Katoliselle Kirkolle ainoastaan kaksi ensyklikaa, paavillista kiertokirjetta, jotka tosin yha listataan Katolisen Kirkon Acta Apostolica Sedis-luetteloissa. Vatikaanin arkistot pitavat naista satoja kopioita ja paavin opetus on yhakin muodollisesti Katolisen Kirkon opetusta. Koska paavit ovat kaikki Katolisen Kirkon mielesta erehtymattomia, ovat taman miespahasen tekstit yha osa heidan uskonsisaltoaan - se minka paavi tai kirkolliskokous on kerran lausunut opetusviran perusteella ja koko kristikansalle uskovaksi asettettavaksi, pysyy aina ‘yhtena, pyhana, apostolisena ja katolisena’ uskona. Siihen ei ole tulossa muutosta vaikka kuinka moneen kertaan taman paaveista heikoimman historiaa lapikaytaisiin ja vaikka iltapaivalehdet yhdessa pyytaisivat Katolisen Kirkon torjumaan taman paavin - ja julistamaan hanet vasta-paaviksi.
Olen tietoisesti pitanyt taman paavin nimen ja historiallisen paaviksi nousemisen hetken poissa tekstista. Syy tahan on, etta uskon monen jo hanet tunnistavan. Mies, joka nousi paaviksi ja koko universaalin kirkon piispojen johtajaksi, puhui Kirkon aanella ja nousi Jeesusta vastaan julkisesti kiroamalla hanet ristille. Lopulta hanet itsensakin naulattiin ristille, ylosalaisin. Sopiva paatos moiselle paaville.
Simon Pietari on Katolisen Kirkon ensimmainen paavi, joka osoitti elamallaan ei ainoastaan yksinkertaisuutta ja heikkoutta, epauskoa ja kykenemattomyytta tayttamaan Herramme hanelle antaman tehtavan, mutta myos pimeydessa loistavaa uskoa ja uutta mahdollisuutta nousta tuntemaan Herra elavana ja rakastavana ystavana ja auttajana.
Han Kristuksen pyynnosta jatti vaimonsa ja Kleemens Aleksanterialaisen mukaan myos lapsensa seuratakseen kutsumustaan. Pietari lahti veljensa kanssa Jeesuksen kanssa kertomaan ihmisille rakastavasta Jumalasta ja Kristus itse asetti Pietarin Kirkon avainten haltijaksi siihen asti, kunnes Han toisessa tulemuksessa muuttaa maat ja taivaat uudeksi ikuiseksi asuinsijaksemme. Pietari osoittaa myos inhimillisyytensa ja erehtyy usein omissa tulkinnoissaan ja olettamuksissaan, mutta hanen kaksi kirjettaan jotka loydamme Raamatun ohuemmasta puoliskosta ovat yha erehtymattoman Pyhan Hengen suojelemina, ja koska ne muodostavat osan Pyhia Kirjoituksia, myos saman Hengen inspiroimia. Rikkinaisimmastakin saviruukusta Herramme saa aikaan entista ehomman. Samoin myos nykyinen paavi, kuten jokainen hanen edeltajansa 2000-vuotisessa katkeamattomassa ketjussa, ovat osoittaneet inhimillisen epataydellisyytensa. Kirkko kuitenkin asettaa uskonsa Jeesuksen omiin sanoihin, joissa Pietarin puolesta rukoillaan ettei hanen uskonsa koskaan horjuisi; etta han aina ruokkisi Herramme lampaita ja karitsoja; etta avainten absoluuttinen valta jonka peilikuva loytyy profeetta Jesajan kirjasta olisi taman Kirkon kaytossa, jota helvetin portit eivat koskaan voita. Naihin evankeliumin sanoihin me luotamme kuullessamme Johannes Paavali II:n puhuessa lahimmaisen rakkauden, elaman kunnioittamisen ja Kristuksen sovittavan kuoleman puolesta maailmalle, joka ei tahdo kuulla eika ymmartaa. Esimerkillisesti paavimme on hoitanut taakkaansa jo vuosikymmenia, ja tahtoo yhakin jatkaa tehtavassaan kunnes Isa itse kutsuu hanet tasta ajasta. Rukoilkaamme siis yhdessa Pietarin seuraajan ymparille keraantyneina, etta aina teoissamme ja uskossamme pysyisimme Pietarin esikuvan mukaan uskollisena loppuun saakka, ja etta hanen marttyyrikuolemassaan nakisimme mahdollisuuden imitoida itse Kristuksen omaa epaitsekasta ja rakkauden hengen tayttamaa tehtavaa.
Ignatius "
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ignatius nimimerkillä kirjoitteleva henkilö on ollut täällä palstalla aktiivisena mukana kirjoittelemassa aikaisemmin. En itse sheriffinä ymmärrä täysin, mihin pyrit lainatessasi Ignatiuksen tekstiä. Esim. Miksi et keksi omaa versiota asiasta?
Joka tapauksessa asiani ei ole kommentoida itse tekstin sisältöä mutta olen sitä mieltä että jos itse Ignatius vielä seuraa tätä palstaa ja näkee tekstiänsä sinun lainanneen ja jos hän ei ole asiasta miellissään niin joudun silloin palaamaan tähän sinun lainaus asiaan eli kuinka "laillista" se on, tämä sinulle tiedoksi,Ignatiuksen kaveri.
terv.
amazon22
Muistaako vielä joku että tällä palstalla kirjoiteltiin uskosta hurskaasti ja mielenkiintoisestikin? Niin ne vaan ajat muuttuvat....
Muistan kyllä. Joskus täällä oli monta keskustelua käynnissä asioista, joilla on merkitystä katolilaiselle. Oli hyviä keskustelijoita, jotka paitsi tiesivät paljon myös osasivat kirjoittaa asiallisesti ja väitteensä perustellen, ja vielä kunnioittaen ja kärsivällisesti vastata muille.
Nyt on asiasisällöt tällä palstalla kortilla. Täällä haukutaan ja halveksitaan ja mennään henkilökohtaisuuksiin, siinä melkein kaikki sisältö.
Millähän saisi entisen meiningin palautumaan? Kuka jaksaisi avata keskusteluita todellisista kysymyksistä? Mitäs meinaat, Ignatiuksen kaveri 2, pistätkö parit hyvät kysymyksenasettelut?
Ensinnäkin:
Kuinka vakavasti pitäisi yleensäkin suhtautua keskustelupalstaan, jonka otsikkokin on kieliopillisesti väärin?
Toiseksi:
Jos täällä tahdottaisiin pitää edes jonkinlaista tasoa yllä on sen edellytyksenä jokseenkin aktiivinen moderointi. Ainakin liian erikoisten ja omituisten aloitusten poistamisen tarpeellisuudesta ovat kaikki varmaankin samaa mieltä kanssani.
"Jos täällä tahdottaisiin pitää edes jonkinlaista tasoa yllä on sen edellytyksenä jokseenkin aktiivinen moderointi. Ainakin liian erikoisten ja omituisten aloitusten poistamisen tarpeellisuudesta ovat kaikki varmaankin samaa mieltä kanssani."
Ehdottomasti samaa mieltä olen.
Ei sinänsä ole ihme, jos sheriffikin on kyllästynyt seuraamaan ja arvioimaan viestejä, kun taso on kautta linjan sitä mitä on. Mutta ei tästä tilanne parane, ellei linja terävöidy. Haluaisiko sheriffi vapautua tehtävästä ja olisiko löydettävä joku toinen tilalle? Vai onko nykyisellä aikaa ja kestävyyttä tiukentaa otetta?
Kaikki kummalliset aloitukset pitäisi poistaa vuorokauden sisällä. Kyllä normaalijärkinen katolilainen osaa arvioida, missä aloituksissa ei kerta kaikkiaan ole asiallisen keskustelun aineksia. Jotkut ei-katolilaisten avaukset ovat niin tökeröjä syytöksiä täynnä, että heti näkee tarkoituksena olevan vain sanoa katolisen kirkon olevan mätä. Aikomustakaan ei ole keskustella ja ottaa vastaan katolilaisten ajatuksia.
Samoin linjaa olisi tiukennettava kaikenlaisen riitelyn ja syyttelyn ja jankutuksen ja muiden keskustelijoiden halventamisen suhteen, myös katolilaisten keskustelijoiden kohdalla. Kyllä aikuisten katolilaistenkin pitää osata keskustella uskoonsa ja kirkkoonsa liittyvistä kysymyksistä asiallisesti.
Mielestäni palstalla toimii aktiivinen moderointi, sekä minä että ylläpito poistaa säännölisesti viestejä. Olen useasti kirjoittanut palstalle ,toivoen että palstalaiset myös itse pyytävät poistoja perusteluineen aktiivisemmin. Käyn päivittäin useita kertoja täällä tarkistamassa uudet aloitukset. En mielelläni poista mainitsemiasi liian erikoisia viestejä kovin helposti ja heti koska kokemukseni mukaan niistä voikin poikia hedelmällinen keskustelu vielä ajan kuluessakin. Liian tasokasta esim vain yliopistotason lukeneille ihmisille en tahdo palstaa rajata heidän käyttöönsä, kaikilla on oikeus osallistua palstan toimintaan uskontoon ym lukeneisuuteensa katsomatta. Laita toki viestiä jos sinua joku viesti kismittää, tutkin ne kaikki tarkasti ja välillä punnitsen mielessäni jopa jonkun aikaa ennenkuin teen lopullisen valintani esim poiston suhteen, en halua hätiköidä joidenkin viestien kanssa.Kaikki katolisuutta suorastaan halventavat ja herjaavat viestit pyrin heti poistamaan.
Mielelläni luovutan paikkani seuraavalla jos joku on halukas toimeen ryhtyä. Silloin vain viestiä asiasta joko palstalle, minulle tai ylläpidolle. Ehkä aiheesta voisi vaikka avata oman aloituksen jos joku viitsii nähdä vaivaa ja tehdä sen. Voisimme siinä yhdessä punnita mahdollisia halukkaita.
Kiitos vastauksesta. Tarkoitukseni ei ollut hyökätä sinua kohtaan henkilökohtaisesti.
Minun mielipiteeni on se, minkä yllä kirjoitin, eli moderoinnin tiukentaminen mielestäni olisi tarpeen keskustelujen tason parantamiseksi. Sinulla on oma linjasi. Hyvä on. Tämäkin on asia, josta kai voi keskustella ja olla eri mieltä, ilman että kumpikaan tai kukaan loukkaantuu.
Otan nyt esimerkin niistä kummallisista hyökkäävistä avauksista, jotka voisi poistaa ilman odottelua. En muista, onko vielä tallella avaus, jossa kysytään paavin kruunusta. Ainakin aikaisemmin tänään sellainen näytti listalla edelleen olevan.
Avaaja kysyi, mitä lukee paavin kruunussa ja uskovatko katolilaiset siihen. Jos tuolla tavalla muotoillun kysymyksen tekee, on selvää että kysyjä jo tietää, mitä siellä kruunussa lukee. Miksi hän ei ilmaise sitä kysymyksessään? Koska hän on hyökkäämässä. Hän tahtoo kysymyksellään lyödä "kauhistuttavaa katolista harhaoppia".
Kukaan ei lähtenyt keskustelemaan. Eipä voi odottaa, että katolilaiset jaksaisivat keskustella sellaisen avaajan kanssa, joka ei varmastikaan asiallista kekustelua ole etsimässä.
(Jos se mainittu avaaja sattuu tätä lukemaan, niin hänelle tiedoksi: paavi ei nykyisin käytä mitään kruunua. Paavi Paavali VI myi omansa ja jakoi rahat köyhille. Sen jälkeen tulleita paaveja ei ole kruunattu. Kysymys oli siis täysin turha.)
Eli minun mielestäni tämmöiset typeryydet pitäisi poistaa tuoreeltaan. Ei ole kyse siitä, ovatko keskustelijat akateemisisa vai peruskoulun käyneitä, vaan siitä, missä hengessä keskuteluita avataan: onko tarkoitus keskustella asiallisesti ja todellisista katolisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Mutta siis voit tietenkin olla eri mieltä tästä ja omalla linjallasi edelleen. Siitä nyt on kyse, millä tänne saataisiin palstalta kaikonneita virkeitä ja fiksuja keskustelijoita takaisin.
Moderaattorille:
Vaikka taidankin edustaa huomattavasti jyrkempää linjaa siinä, mitä hyväksyisin tänne palstalle näkyviin jätettäväksi - siis jos minulta kysyttäisiin - ei tarkoituksenani ollut silti mitenkään kritisoida pahantahtoisesti. Olin ajatellut, että moderaattori vierailee täällä harvakseen ja siksi todella erikoisetkin viestit kelluvat mukana palstalla. Hyvä tietää, että kyse onkin moderoinnin tyylistä. Itse en luultavasti osaisi moderoida - joten lupaan olla puuttumatta enää moderointiin.
Pax & bonum
Ulkosuomalainen
Enpä minä toki mistään ole loukkaantunut. Nämähän ovat vain asioita mistä keskustellaan eivät ne ainakaan minua loukkaa. Olen samaa mieltä mainitsemastasi "turhasta" avauksesta ja poistanen sen. Olin sen suhteen odottavalla kannalla mutta nyt sen aika on varmasti mennä. Ajassa ei voi palata taaksepäin keskustelupalstan kävijöiden suhteen, ihmisten elämäntilanteet niin muuttuvat ja ehkä heillä ei ole aikaa olla keskustelupalstalla niin paljon kuin aikaisemmin. Toivottamme toki tervetulleeksi takaisin kaikki vanhat keskustelijat.
Olen ihan samaa mieltä. Katseskelin vanhoja keskusteluja tällä palstalla ja muutaman jonninjoutavan jauhajan takia koko palsta on ihan suossa! Kunpa vaan palaisi ajat kun nimim. rousku, Ignatius jne. juttelivat tietävästi (vaikka sitten vähän ylätyylisesti) teologiasta - nyt täällä jutellaan vaan Mariasta protestanttien armoilla ja joudutaan jatkuvien raamatunlauseiden välissä pyytelemään anteeksi koko Kristuksen Kirkon olemassaoloa!!!!
Moni sanoo, että ei enää avaa koko sivustoa joidenkin riitelijöiden takia. Harmi! Ehkä tulee uusia virkistäviä kirjoittajia, eikä pelkästään inttäjiä ja pilkkaajia.
Sitä minäkin toivon! Pitää varmaan rukoille että pari-kolme katolista teologia putkahtaisi tälle palstalle antamaan vähän tasapainoa tähän jatkuvaan villisikojen ulinaan.... Exsurge!