Edesmenneen Äiti Teresan kirjeet on koottu kirjaksi. Ne kertovat uskon horjumisesta, joissa hän välillä jopa epäilee Jumalan olemassaoloa. Aika ajoin hän epäili myös puheittensa vilpittömyyttä ja syytti itseään tekopyhyydestä. Monet ovat asiasta jopa järkyttyneitä, epäuskoisia.
Ovatko nuo epäilijät Fundamentalisteja jotka kieltävät sen mikä ei sovi heidän maailmankuvaan ja käsityksiin? Entä mitä tuo fundamentalismi sitten olisi?
Fundamentalismi (latinan fundamentum, perustus, pohja) on alun perin pohjoisamerikkalainen kristillinen protestanttinen liike, joka korostaa Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä.[1] Tälle fundamentalismille on ollut tunnusomaista kirjaimellisesti tulkittujen uskonkappaleiden ehdoton noudattaminen.[2] Fundamentalismia katsotaan olevan monenlaista, muun muassa uskonnollista, poliittista ja aatteellista, ja sitä esiintyy nykyisin monen uskonnollisen suuntauksen keskuudessa.
Arkikielessä ja tiedotusvälineissä fundamentalismi samaistetaan usein ”ääriuskonnollisuuteen”. Tässä tapauksessa fundamentalismiin liitetään kiihkoilu oman opin suhteen, kulttuurinen konservatismi sekä mahdollisesti väkivallan käyttöön turvautuva poliittinen toimintaohjelma.
Monelle uskonto on elämän tapa, hyväksytty osa sosiaalista elämää ja yhteiskuntaa. Lukuisa pappi on valinnut ammattinsa muista syistä kuin uskonnosta. Moni pappi kuten nunna on valinnut elämän tehtävän sosiaalisista syistä, jossa oma uskonto ei ole se primäärinen syy.
Uskonnossa fundamentalismi on enemmän oman identiteetin, sosiaalisen perustuksen vaalimista kuin itse uskonnon sanoman korostamista. Katolilaisuudessa kuten islamilaisuudessa fundamentalismi edustaa ennen kaikkea omien arvojen puolustamista kuin uskontoa. Siinä uskonto on arvo, sen itsensä ja oman identiteetin kautta - ei itse uskonnon tarkoituksen, ja sen sisällön kautta.
Uskontojen sisällöstä valitaan itselle sopivat fraasit joihin nojaten tehdään mitä tehdään, lähinnä kauheuksia.
Äiti Teresan kirjeet kertovat toisen todellisuuden johon moni "leipäpappi" yhtyy. Usko Jumalaan, sen läsnäoloon on hiipunut jo kauan sitten. Mahdollinen lapsuudesta syntynyt naiivi usko on matkan varrella kadonnut ja jäljelle on jäänyt lähinnä eettiset arvot, ja hyvin maallistunut elämä. Se vuorostaan on luonut kullekin ristiriitaisen, repivän todellisuuden, ja sen myötä tietynlaisen tekopyhyyden.
Äiti Teresa ei tuonut ajatuksiaan esille muille kuin rippi-isille ja esimiehille. Muut olivat niistä täysin tietämättömiä.
PS. Nyt Vatikaani valmistelee hänen julistamista pyhimykseksi; naisen joka kadotti uskon Jumalaan ja sen läsnäoloon.
Linkki: http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/id68238.html
Ovatko nuo epäilijät Fundamentalisteja jotka kieltävät sen mikä ei sovi heidän maailmankuvaan ja käsityksiin? Entä mitä tuo fundamentalismi sitten olisi?
Fundamentalismi (latinan fundamentum, perustus, pohja) on alun perin pohjoisamerikkalainen kristillinen protestanttinen liike, joka korostaa Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä.[1] Tälle fundamentalismille on ollut tunnusomaista kirjaimellisesti tulkittujen uskonkappaleiden ehdoton noudattaminen.[2] Fundamentalismia katsotaan olevan monenlaista, muun muassa uskonnollista, poliittista ja aatteellista, ja sitä esiintyy nykyisin monen uskonnollisen suuntauksen keskuudessa.
Arkikielessä ja tiedotusvälineissä fundamentalismi samaistetaan usein ”ääriuskonnollisuuteen”. Tässä tapauksessa fundamentalismiin liitetään kiihkoilu oman opin suhteen, kulttuurinen konservatismi sekä mahdollisesti väkivallan käyttöön turvautuva poliittinen toimintaohjelma.
Monelle uskonto on elämän tapa, hyväksytty osa sosiaalista elämää ja yhteiskuntaa. Lukuisa pappi on valinnut ammattinsa muista syistä kuin uskonnosta. Moni pappi kuten nunna on valinnut elämän tehtävän sosiaalisista syistä, jossa oma uskonto ei ole se primäärinen syy.
Uskonnossa fundamentalismi on enemmän oman identiteetin, sosiaalisen perustuksen vaalimista kuin itse uskonnon sanoman korostamista. Katolilaisuudessa kuten islamilaisuudessa fundamentalismi edustaa ennen kaikkea omien arvojen puolustamista kuin uskontoa. Siinä uskonto on arvo, sen itsensä ja oman identiteetin kautta - ei itse uskonnon tarkoituksen, ja sen sisällön kautta.
Uskontojen sisällöstä valitaan itselle sopivat fraasit joihin nojaten tehdään mitä tehdään, lähinnä kauheuksia.
Äiti Teresan kirjeet kertovat toisen todellisuuden johon moni "leipäpappi" yhtyy. Usko Jumalaan, sen läsnäoloon on hiipunut jo kauan sitten. Mahdollinen lapsuudesta syntynyt naiivi usko on matkan varrella kadonnut ja jäljelle on jäänyt lähinnä eettiset arvot, ja hyvin maallistunut elämä. Se vuorostaan on luonut kullekin ristiriitaisen, repivän todellisuuden, ja sen myötä tietynlaisen tekopyhyyden.
Äiti Teresa ei tuonut ajatuksiaan esille muille kuin rippi-isille ja esimiehille. Muut olivat niistä täysin tietämättömiä.
PS. Nyt Vatikaani valmistelee hänen julistamista pyhimykseksi; naisen joka kadotti uskon Jumalaan ja sen läsnäoloon.
Linkki: http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/id68238.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
sillä hänhän on ollut ehdottoman rehellinen. Kenelläkään kun ei voi olla absoluuttista tietoa Jumalan olemassaolosta.