Vetääkö suomalainen historiankirjoitus kotiinpäin? Katsotaankå täälläpäin historiaa sinivalkoisten lasien läpi?
Annan muutamia esimerkkejä suomalaisten käsityksestä omasta maastaan:
Menneisyyttään Ruotsin osana suomalaiset pyrkivät nykyään korostamaan jonkinlaisena "Ruotsi-Suomena" vaikka tosiasia on se, että mitään Suomea ei silloin ollut. Oli valtakunnan itäinen puoli joka oli aivan yhtä Ruotsia kuin Mälarenin saaristo. Ei ollut mitään Suomea. Metsissä asui maakuopissa muutamia kovasti kiroilevia suomalaisia, mutta ei se valtiosta vielä suomea tee. Täällä puhuttiin pääasiassa ruotsia, valtakunta oli Ruotsi. Ei ollut Suomea.
Tähän edelliseen harhakuvaan nojaten historiankirjoitus väittää aina uudelleen erinäisiä henkilöitä suomalaisiksi.
Otetaanpa esimerkki, ensimmäinen "suomalainen" merkittävä säveltäjä oli kuulemma Erik Tulindberg. Tulindberg asui valtiossa nimeltä Ruotsi (1700-luvun puolivälin jälkeen). Hän puhui ruotsia. Hän asui kaupungissa nimeltä Uleåborg. Miksi häntä siis täytyy kutsua suomalaiseksi?
Tai 30-vuotisen sodan suuri sotapäällikkö Arvid Wittenberg, häntäkin on väitetty suomalaiseksi, vaikka ruotsalaisia joukkoja komensikin ja ruotsia puhui ja ruotsalainen oli.
Tällaisia "väitettyjä" suomalaisia on valtava määrä.
Samalla logiikalla tanskalainen Tyko Brahe oli ruotsalainen (syntyi Skånessa joka NYKYÄÄN kuuluu Ruotsille, mutta silloin Tanskalle).
Samalla logiikalla matemaatikko Gauss oli venäläinen (eli Königsbergissä joka nykyään on Kaliningrad ja kuuluu Venäjälle).
ja niin edelleen.. vastaavia esimerkkejä voidaan löytää vaikka kuinka paljon.
paljon löytyy henkilöitä joita suomalainen historiankirjoitus väittää suomalaisiksi, mutta oikeastaan he olivat ruotsalaisia. He vain sattuivat syntymään maantieteellisesti alueella joka nykyään kuuluu Suomelle.
Onko tämä vain suomalaisten tapa vetää kotiinpäin?
Harrastetaanko tällaista maailmalla enemmänkin?
Minun tietojeni mukaan venäläiset eivät sentään Gaussia venäläiseksi väitä? Jos he ajattelisivat kuin suomalaiset niin ilmeisesti väittäisivät venäläiseksi.
Muutenkin täällä palstalla on ollut kaikenlaista suur-Suomi-ajattelua lähenteleviä viestejä. Ruotsalaisia haukutaan, venäläisiä haukutaan, amerikkalaisia haukutaan ja itse pitäydytään omissa Talvisodan riemuvoitoissa (vaikka sekin hävittiin).
Voisiko olla niin että suomalainen historiankirjoitus ja näkemys omasta historiasta on aavistuksen sinivalkoisten lasien läpi katsottu?
Sven.
Annan muutamia esimerkkejä suomalaisten käsityksestä omasta maastaan:
Menneisyyttään Ruotsin osana suomalaiset pyrkivät nykyään korostamaan jonkinlaisena "Ruotsi-Suomena" vaikka tosiasia on se, että mitään Suomea ei silloin ollut. Oli valtakunnan itäinen puoli joka oli aivan yhtä Ruotsia kuin Mälarenin saaristo. Ei ollut mitään Suomea. Metsissä asui maakuopissa muutamia kovasti kiroilevia suomalaisia, mutta ei se valtiosta vielä suomea tee. Täällä puhuttiin pääasiassa ruotsia, valtakunta oli Ruotsi. Ei ollut Suomea.
Tähän edelliseen harhakuvaan nojaten historiankirjoitus väittää aina uudelleen erinäisiä henkilöitä suomalaisiksi.
Otetaanpa esimerkki, ensimmäinen "suomalainen" merkittävä säveltäjä oli kuulemma Erik Tulindberg. Tulindberg asui valtiossa nimeltä Ruotsi (1700-luvun puolivälin jälkeen). Hän puhui ruotsia. Hän asui kaupungissa nimeltä Uleåborg. Miksi häntä siis täytyy kutsua suomalaiseksi?
Tai 30-vuotisen sodan suuri sotapäällikkö Arvid Wittenberg, häntäkin on väitetty suomalaiseksi, vaikka ruotsalaisia joukkoja komensikin ja ruotsia puhui ja ruotsalainen oli.
Tällaisia "väitettyjä" suomalaisia on valtava määrä.
Samalla logiikalla tanskalainen Tyko Brahe oli ruotsalainen (syntyi Skånessa joka NYKYÄÄN kuuluu Ruotsille, mutta silloin Tanskalle).
Samalla logiikalla matemaatikko Gauss oli venäläinen (eli Königsbergissä joka nykyään on Kaliningrad ja kuuluu Venäjälle).
ja niin edelleen.. vastaavia esimerkkejä voidaan löytää vaikka kuinka paljon.
paljon löytyy henkilöitä joita suomalainen historiankirjoitus väittää suomalaisiksi, mutta oikeastaan he olivat ruotsalaisia. He vain sattuivat syntymään maantieteellisesti alueella joka nykyään kuuluu Suomelle.
Onko tämä vain suomalaisten tapa vetää kotiinpäin?
Harrastetaanko tällaista maailmalla enemmänkin?
Minun tietojeni mukaan venäläiset eivät sentään Gaussia venäläiseksi väitä? Jos he ajattelisivat kuin suomalaiset niin ilmeisesti väittäisivät venäläiseksi.
Muutenkin täällä palstalla on ollut kaikenlaista suur-Suomi-ajattelua lähenteleviä viestejä. Ruotsalaisia haukutaan, venäläisiä haukutaan, amerikkalaisia haukutaan ja itse pitäydytään omissa Talvisodan riemuvoitoissa (vaikka sekin hävittiin).
Voisiko olla niin että suomalainen historiankirjoitus ja näkemys omasta historiasta on aavistuksen sinivalkoisten lasien läpi katsottu?
Sven.
Vastaukset 57
Vanhimmat
No eihän nyt tietenkään. Kaikki suomalaiset historiantulkinnat ovat aina osuneet heti ensimmäisellä yrittämällä sataprosenttisesti oikeaan. Näillä lakeuksilla ei jumalauta tehdä virheitä!
ottaa kunnian Euroopan sivistyksestä. Suomalainen sivilisaatio vallitsi Pohjolassa jo ennenkuin kuljeksiva germaaniheimo ajautui/ajettiin etelästä Pohjanlahden länsirannalle. Agressiivinen sotaisuus ja valloitukset eräässä historian vaiheessa eivät oikeuta ottamaan kunniaa suomalaisten luovuudesta. Onneksi suomalainen luonne on avara ja kärsivällinen hoivatessaan komplekseista kärsiviä vähemmistöryhmiä tässä maassa.
Tämä nyt oli niin kaukaa haettua että..
muistatko sellaisen sanonnan että se, joka ottaa keskustelussa/väittelyssä ensimmäiseksi Hitler-kortin esiin on hävinnyt?
En sano että väittelisin tai että tässä olisi voittamisesta tai häviämisestä kyse, vaan siitä, että miten ruotsalaiset persoonat voivat yhtäkkiä olla suomalaisia..
pseudo ei ole sama kuin aito!
Sven.
Ruotsin miehittäessä suomalaisia alueita parisataa vuotta takaperin vallanpitäjät pakko-ruotsalaistivat suomalaisia nimiä. Se on ruotsalainen tapa ja se on yleistä väkivallalla alistetuissa maissa yleensäkin. Mutta ei siitä kansallisuus muutu.
Gaussista sen verran, että hänen aikanaan Königsbergissä oli täysin saksalainen väestö, eli Suomessa olisi pitänyt olla täysin ruotsalainen väestö, jotta vertaus Suomeen toimisi. Toisaalta, vaikka Königsbergissä olisikin ollut tyhmä ja köyhä venäläisväestö Gaussin aikana niin kuin Suomessa oli tyhmä ja köyhä suomalaisväestö ruotsalaisten herrojen aikana, niin ei se silti olisi Gaussista venäläistä tehnyt.
Tälläistä tänne tänään plörähti:
"Oli valtakunnan itäinen puoli joka oli aivan yhtä Ruotsia kuin Mälarenin saaristo. Ei ollut mitään Suomea. Metsissä asui maakuopissa muutamia kovasti kiroilevia suomalaisia, mutta ei se valtiosta vielä suomea tee. Täällä puhuttiin pääasiassa ruotsia, valtakunta oli Ruotsi. Ei ollut Suomea. "
Et varmaankaan ole kuullut, että vanhimmat arkeologiset löydöt hirsitaloista (neli-nurkkaisista) Suomessa ovat noin 6-5:n tuhannen vuoden takaa, mutta ehkä Ruotsissa asuttiin kuopissa?
Vanhimmat todisteet maanviljelysta nykyisen Suomen alueella ovat nekin tuhansien vuosien takaa, eli ei täällä metsissä asuttu vaan kylissä peltojen keskellä.
Ruotsin puhuminen on täällä yleistynyt vasta modernin koululaitoksen myötä, mutta tulevaisuudessa kuolulaisen ensimmäinen vieras kieli tulee olemaan ilmeisesti englanti, paitsi toki ruotsinkielisillä ensimmäinen kotimainen: suomi.
” Vanhimmat todisteet maanviljelysta nykyisen Suomen alueella ovat nekin tuhansien vuosien takaa.."
Tämän suhteen mielenkiintoinen on Helsingin yliopiston arkeologian professorin tutkimukset Turun seuduilla:
Merkit varhaisimmasta MAANVILJELYKSESTÄ Suomessa..
Helsingin Yliopisto arkeologian professori Mika Lavento ja dosentti Irmeli Vuorela:
Ensimmäiset todisteet varhaisesta maanviljelyksestä Suomen lounaisrannikolla on ajoitettu aikaan noin 2500 vuotta eKr, ja vain noin 500 vuotta myöhemmin maanviljely otettiin käyttöön Suomen keskisisssä ja itäisissä osissa...
” The first evidence of early agriculture has been dated
to circa 2500 cal BC on the south-western coast of Finland,
but only some 500 years later cultivation had been introduced
to the central and eastern parts of Finland. ”
Tarkemmin esim. ...
Arkeologiset ja paleoekologiset todisteet varhaisimmasta maanviljelyksestä Suomessa:
” The archaeological and palaeoecological evidence of early agriculture in Finland ”
http://www.earth.arts.gla.ac.uk/html/lavento.html
VASTAAVASTI varhaisempi tutkimus jo viime vuosisadan alkupuolelta ja nykytutkimuksen myötä tuntee
Arkeologista ja kielitieteellistä tukimusta Suomen asuttamisesta ja suomalaisten alkuperästä tulee jatkuvasti ja tuutin täydeltä Oulun, Tanskan Lundin, Joensuun, Helsingin, Wienin ym yliopistoista jatkuvasti, esim. vaikka...
Arkeologian puolelta kannattaa ehdottomasti tuoda esiin Wienin yliopiton professori Johanna Laakso
http://homepage.univie.ac.at/Johanna.Laakso/
Ja kielitieteen puolelta Suomalais-Ugrilainen Seura
http://www.sgr.fi/seura/index.html
"Arkeologian puolelta kannattaa ehdottomasti tuoda esiin Wienin yliopiton professori Johanna Laakso"
Laakso ei kylläkään ole arkeologi vaan kielitieteilijä...
Siellä oli selvä kirjoitusvirhekin: "Wienin
yliopiton professori..."
'yliopiton'; pitää tietysti olla yliopiston!
"Menneisyyttään Ruotsin osana suomalaiset pyrkivät nykyään korostamaan jonkinlaisena "Ruotsi-Suomena" vaikka tosiasia on se, että mitään Suomea ei silloin ollut. Oli valtakunnan itäinen puoli joka oli aivan yhtä Ruotsia kuin Mälarenin saaristo. Ei ollut mitään Suomea. Metsissä asui maakuopissa muutamia kovasti kiroilevia suomalaisia, mutta ei se valtiosta vielä suomea tee. Täällä puhuttiin pääasiassa ruotsia, valtakunta oli Ruotsi. Ei ollut Suomea."
Ei sitä ole korostettu kuin vain sen verran, että tiedetään, missä imperiumissa nykyään alue nimeltä Suomi on kulloinkin ollut. kaik nyt kaikkis en tietään, että Suomen valtio syntyi vasta 1917, tosin suurruhtinaskunta oli jo paljon aikaisemmin. Miksi eivät suomalaiset saisi tähdentää omaa asemaansa historiassa?
"Otetaanpa esimerkki, ensimmäinen "suomalainen" merkittävä säveltäjä oli kuulemma Erik Tulindberg. Tulindberg asui valtiossa nimeltä Ruotsi (1700-luvun puolivälin jälkeen). Hän puhui ruotsia. Hän asui kaupungissa nimeltä Uleåborg. Miksi häntä siis täytyy kutsua suomalaisek"
Siksi, koska hän syntyi suomalaisella alueella, Vähässäkyrössä. Tyko Brahe syntyi myös tanskalaisella alueella. Syntymmäpaikka ratkaisee.
Olihan Mannerheimikin suomalainen, vaikka Suomi kuulu Venäjään, silloin kun hän synyti Askaisissa.
Pitäisikö suomalaiste historiankirjoitusta katsoa venäläisten ja ruotsalaisten lasien läpi?
On käsittämätöntä näiden palstojen Suomi-viha. Näiden palstojen hsitoriankirjoitus tuppaa olemaan pikemminkin punaisten venäjälasien läpi kirjoitettua.
vaan pelkkä Ruotsi, jonka alamaisia me olimme. Ja meidät olisi ruotsalaistettu kuten skånelaisille kävi, mutta tuli Suuri Pohjansota ja vuosisadan päästä siitä Suomen sota, jonka jälkeen oltiin Venäjän alla, mutta suurruhtinaskuntana eli omasimme laajan itsehallinnon, joka johti itsenäistymiseemme 1917. Ruotsilla oli olemassa 1600-luvun lopulla jo tarkat suunnitelnat Suomen täydellisestä ruotsalaistamisesta, mutta historian kulku päätti toisin!
puhuttu suomessa koskaan.Itseasiassa suomen kieltä ei ole olemassa. Ruotsalaiset halusivat suomalaisista orjia ja tappoivat niitä 1918.
Vaadin suomalaisen identiteetin monisatavuotisesta ryöstöstä korvausta. Näin aluksi 1 Meuroa.
Tilinumero 166030-215601
"Voisiko olla niin että suomalainen historiankirjoitus ja näkemys omasta historiasta on aavistuksen sinivalkoisten lasien läpi katsottu? "
-Totta kai on.
Joskus tämä menee ihan naurettavuuksiin, kun suomalaishistorioitsija vapaasti valitsee, milloin historian käänteissä toimijoina ovat olleet suomalaiset ja milloin ruotsalaiset.
Jos esimerkiksi Ruotsin vallan aikana on Suomen maaperällä käyty taistelu (yleensä venäläisiä/novgorodilaisia vastaan), niin voiton sattuessa siitä kunnian saavat historiankirjoittajilla urheat maataan puolustaneet suomalaiset. Jos taistelu taas päätyi tappioon, häviäjäksi merkittiin "Ruotsin armeija".
Kyllä silti on keinoja nähdä Ruotsin vallan alainenkin Suomi omana kokonaisuutena, jossa suomenkieltä puhuvat suomalaiset tietenkin muodostivat selvästi erottuvan etnisen ryhmän. Maakuopissa asuvista metsäläisistä puhuminen on selvää freudenthalilaista rasismia ja vailla todellisuuspohjaa.
Suomenkielellä oli varsin virallinen käyttökielen asema jo 1500-luvulla valtakunnan tässä osassa. Muita valtakunnan "erikielisiä" alueita olivat mm. Baltia ja Pommeri, joissa puhuttiin virkakielenä saksaa.
1600-luvun puolivälin Skoonen valloituksen jälkeen puhuttiin Ruotsin valtakunnassa tanskaakin, kunnes Ruotsi alkoi noudattaa yksikielisen valtion politiikkaa - joka oli suunnattu kylläkin tanskalaisalueita, ei suomalaisalueita vastaan.
eli löytyy Ruotsin valtion 1600-luvulla tehdyt suunnitelmat myös Suomen ruotsalaistamisesta, mutta suurvalta aseman menetys ja sodat Venäjää vastaan estivät suunnitelman toimeenpanon.
"Maakuopissa asuvista suomalaisista ja kiroilevista puhuminen on selvää freudenthalilaista rasismia..."
Ennen vanhaan me suomalaiset asuimme mukavissa ja käytännöllisissä maakuopissa lähellä luontoa ja kiroilimme.
Nykyään asuvat ihmiset betonilaatikoissa ilman kosketusta luontoon eivätkä osaa puhua muusta kuin marketin tarjouksista.
Pitääkö sitä sitten puhua niin halveksivasti esi-isistämme. Hehän olivat hiton fiksuja ja vähät välittivät mikä valtion nimi oli.
Valtiota nimeltä Ruotsi - Suomi ei ole ollut olemassa, mutta on ollut Ruotsin valtakunnan itäinen maakunta nimeltä Suomi, jossa alkuperäisväestö puhui suomea ja ylimystö ruotsia. Suomi, vaikka oli osa Ruotsia oli selkeä maantieteellinen alue, joten voidaan puhua suomalaisista.
Suomea ei käsitelty yhtenäisenä alueena vaan se oli jaettu maakuntiin kuten Ruotsikin. Välillä puhuttiin Itämaasta ja olihan Juhana-herttuan aikakausikin ja Pietari Brahen aika jne. Mutta Suomi oli Ruotsille rajamaa Venäjää vastaan ja siitä maksettiin kova hinta sotina ja miehityksinä - esim. Iso ja Pieni Viha. Loppupeleissä oli Suomen onni, että siirryttiin Venäjän vallan alle ja saatettiin alkaa rakentamaan itsenäistä valtiota!
"Suomi, vaikka oli osa Ruotsia oli selkeä maantieteellinen alue, joten voidaan puhua suomalaisista."
Luonnollisesti. Mutta se mitä sitten Suomella ja suomalaisilla tarkoitettiin ennen vuotta 1809, oli kovin eri asia kuin nykypäivänä. Esimerkiksi Suomen herttuakunta Juhanan aikana oli kovinkin suppea alue verrattuna nyky-Suomeen:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/9/9c/Duchy_of_finland_16th_century.jpg
Vetääkö suomenruotsalainen historiankirjoitus kotiinpäin olisi myös kysyttävä. Ruotsissa on tehty väitöskirja ruotsalaisesta kansalliskiihkoilusta, johon kuuluu myös suomenruotsalainen kansalliskiihkoilu.
Tyypillinen piirre suomenruotsalaiselle kansallisuuskiihkoilulle on juuri se, että madalletaan suomalaisia maakuoppiin jolla on tarkoitus osoittaa suomenruotsalainen (ja ruotsalainen) paremmaksi.
Väitöskirjan voi kopioida täältä:
http://hum.gu.se/institutioner/arkeologi/publikationer/download/avhandlingHP.pdf
Kannattaa lukea, koska se sisältää asioita, jotka ovat ihan tavallisia vielä tämän päivän suomenruotsalaisesti värittyneessä historian tulkinnassa.
"Vetääkö suomenruotsalainen historiankirjoitus kotiinpäin olisi myös kysyttävä."
Voihan sitäkin kysyä mutta mitä sitten, kaikkihan vetää kotiinpäin. Suomalaiset etsivät suurta historiaansa ja hakevat todisteita suuresta suomalaisesta kuningaskunnasta jne jne, kai se siitä alemmuden tunteensta johtuu että pitää vaikka keksiä suuri menneisyys. Sellastahan se on kun ideologia vääristää todellisuuden. Suomalaisessa historiankirjoituksessa on valitettavan paljon tabuja edelleen.
"Suomalaisessa historiankirjoituksessa on valitettavan paljon tabuja edelleen."
Mitä tabuja ja miksi valitettavan paljon?
Tabuja ovat esimerkiksi Mannerheim, Ryti, jatkosota, Valpo, käpykaartilaiset, keskitysleirit jne jne jne. Tietysti uudemmista Stasi, Kgb, CIA, jne jne.
Suurin tabu lienee Mannerheim, josta ei kunnollista tutkimusta ole olemassakaan.
Kaikki yllämainitut ovat aiheita joista ei tasapuolista tutkimusta löydä hakemallakaan.
"Tabuja ovat esimerkiksi Mannerheim, Ryti, jatkosota, Valpo, käpykaartilaiset, keskitysleirit jne jne jne. Tietysti uudemmista Stasi, Kgb, CIA, jne jne. "
Ai jaa. Olen pitänyt tabuina asioita, joista ei ole hyvä keskustella, mutta noista edellä mainitsemistasihan väännetään peistä tälläkin palstalla lähes koko ajan.
Tabu tarkoittaa kai myös lääkettä ja huumausainetta, mutta niistä ei kai llut kyse.
"Ai jaa. Olen pitänyt tabuina asioita, joista ei ole hyvä keskustella, mutta noista edellä mainitsemistasihan väännetään peistä tälläkin palstalla lähes koko ajan."
Tabuja ovat asiat joista ei oikeassa historiankirjoituksessa käytännössä lainkaan puhuta, ja jos puhutaan, niin puhuja saa jonkin äärisuunnan leiman välittömästi niskaansa. Kovin monessa asiassa suomalainen historiankirjoitus on yhden tulkinnan orjuuttamaa.
Se mitä täällä palstoilla keskustellaan ei kuulu siihen mitä minä ymmärrän historiankirjoituksella.
Puhut niin paljon palturia, että voisit siirtyä huuhaapalstalle.
painua pois, jos et älyä ihan oikeata historian keskustelua :=(
Koska aihe aiheuttaa niin paljon pålemiikkia, olen varma että olen sohaissut kusiaispesää kepillä.
Minua edelleen ihmetyttää, miksi ruotsalaisia, ruotsia puhuvia ja ruotsissa asuneita henkilöitä kutsutaan suomalaisiksi.
Wittenberg? Kuka selvittää minulle hänen kohtalonsa? Tai Tulindberg! Palstan musiikkitietäväiset ja säveltäjät, kertokaapa minulle miksi ruotsalainen Tulindberg muka olisi ollut suomalainen?
Voin kyllä laittaa tähän listan "suomalaisiksi" väitetyiltä henkilöiltä jotka puhuivat ruotsia, joiden vanhemmat olivat ruotsalaisia, jotka asuivat Ruotsissa, elivät Ruotsissa, mutta suomalainen historian oppikirja väittää suomalaisiksi... miksi? Minä vuoksi?!? Onko kyseessä samanlainen kansallistunnon nosto kuin 1800-luvulla lähti liikkeelle? Onko kritiikittömyys tullut jäädäkseen? Ovatko omat silmälasit kokonaan sinivalkoiset?
Ei maantieteellinen olemassaolo joskus 500v sitten tee ruotsalaisesta suomalaista.. vaikka kuinka olisi Leijånien lätkäpelin jälkihuumassa Karjala-lippis päässä.
Sven.
keskellä tulisi lukea "minkä vuoksi?!?". Ei "minä vuoksi?!?".
Ettei vain kukaan ala siitä valittamaan.
Sven.
on mainoa, mutta miksi pohdit sitä kuka on kuka ja minkä maalaiseksi hänet luokitellaan??? Onko sillä mitään väliä - ainahan suuruudet yritetään omia oman maan kansalaisiksi. Yksilöitähän ne ovat riippumatta kansalaisuudesta!
Mutta esiin nostamasi aihe on todella hyvä :=)
Sotket ajat, paikat kielet, rajat summittaisesti miten sattuu.
Et määrittele mitään..
Hutkit historiaa miten sattuu.
Me saamme melkoisen ongelman, jos alamme määrittelemään suomalaisuutta jonkinlaisena kieli-rotukysymyksenä, kuten niin ilmeisesti teet.
Suomalainen kansa kuuluu kolonisoitujen kansojen riveihin.Keskustelu oikeasta historianirjoituksesta seuraa ilmeisesti yleistä kansainvälistä mallia, jolloin on sekä kolonsoitujen että kolonisoijien tapa tulkita todellisuutta.
Sven voi täten nähdä oman palturisakin mainittua taustaa vasten.
vaikka siinä rönsyilläänkin aiheen keskiössä ja vierestä viedään ;=)
Peruskysymys on nähdäkseni se: miten meidän historiankirjoituksemme ja -opetuksemme on käsitellyt Suomen kohtaloita Ruotsin vallan alla ja aikana. Ja se on todella kiinnostava juttu!!!
Missä sotken ajat?
Missä sotken rajat?
Miten niin summittaisesti?
Annapa tulla TARKKA määritelmä missä sotken?
Sen verran aiheesta kuitenkin tiedän, että en aikoja tai paikkoja lähde sotkemaan.
Jos et tuon tarkemmin osaa sanoa, niin minun on suorastaan pakkå tulkita, että sinulla ei ole oikeasti vastaväitettävää muualla kuin kansallistunteen tasolla. Mutta se ei riitä. Ymmärräthän sen, ystäväni? Se ei muuta ruotsalaista suomalaiseksi vaikka kuinka pahalta tuntuisikin.
">Suomalainen kansa kuuluu kolonisoitujen kansojen riveihin"
Miten tämä liittyy siihen että edellä mainittu säveltäjä (herra Tulindberg) oli ruotsalainen, asui Ruotsin valtiossa, puhui ruotsia, hänen vanhempansa ja isovanhempansa olivat ruotsalaisia, ja tod. näk. naapurinsakin.
Ja silti suomalaiset omivat hänet? Minua vain askarruttaa, että vedetäänkö tässä kotiinpäin.
Näyttää siltä että et tiedä kyseisestä herrasta mitään mutta silti tulet tänne minulle avautumaan.
... niin tyypillistä metsäsuomalaisen käyttäytymistä. Nähdään lastu joessa ja mennään kirveen kanssa tarkastamaan että onko mulla perkele naapureita kymmenen kilometrin säteellä?!
Sven.
Kyselin tuossa ylempänä, miksi olet kiinnostunut tiettyjen henkilöiden kansallisuuden määrittelystä - ja sain nyt vastauksesi. Olet oikeassa syntyperäistä ruotsalaista historian henkilöä ei pidä suomalaistaa! Olen kyllä historiani lukenut, mutta täytyy myöntää, etten ole kuullut säveltäjä Tulindbergistä koskaan - sorry!
Älä loukkaannu niin helposti - ainahan täällä tulee myös kriittisiä kantoja ja joskus kirjoitellaan myös ihan asian vierestäkin. Itsekin käytät nimitystä metsäsuomalainen - ilmaisu, joka ei minusta ole niitä korrektimpeja, jos sitä käyttää yleistävästi.
Mutta esiin nostamasi keskusteluaihe on minusta yhä hyvä ja saanut kirjoittajat liikkeelle - kiitos siitä kuuluu Sinulle! Itseäni on aina ärsyttänyt suunnattomasti, että Ruotsin vallan ajasta on käytetty Ruotsi-Suomi nimitystä, joka ei missään tapauksessa pidä paikkansa!
Englantilaiset tekevät oikeastaan samaa.
He ajattelevat Englannin ensimmäisenä suurena kuninkaana Alfred Suurta, vaikka Alffilla oli hallussaan vain pieni pätkä rantaa ja koko saari oli kuningaskuntien täplittämä.
Heille Harald, joka kävi ensin daneja (viikinkien jälkeläisiä) vastaan ja sitten hävisi Villhelm Valloittajalle, on ilman muuta englantilainen, vaikka mies puhui tanskaa ja yritti vallata Norjan (ei, ei koko Norja, vaan pikku läntti nykyisen Norjan etelärannikolla) kruunun.
He ajattelevat olevansa anglo-sakseja, vaikka tosiasia on, että anglo-saksien kulttuuri hävisi sulautuessaan ulkoisiin kulttuureihin, eli normanneihin ja tanskalaisiin, jotka hallitsivat maata vuodesta 900 eteenpäin.
Englantilaisille englantilaiset olivat olemassa ennen normanneja ja viikinkejä, vaikka kaikille pitäisi olla selvää, että englantilaiset ovat tulos näiden vaikutusten sulautumisesta.
Hienoa, tämä minua juuri kiinnostaakin, että onko tämä kotiinpäinvetäminen vain suomalaisten yksinoikeus. Tuo engelsmannien esimerkki oli mainio.
Haluan vielä lisätä,
koska täällä ålen saanut kaikenlaista asiatonta kritiikkiä - utan argumenten! - niin haluan myös kritiikille perusteita.
Se ei riitä että tuntuu pahalta sanoa jo kauan suomalaiseksi julistettua ruotsalaiseksi. Tieteellisessä perustelussa tunneasiat eivät merkitse loppupeleissä mitään.
Minua askarruttaakin kysymys, "miksi Ruotsin valtiossa, ruotsia puhuneet, ruotsalaisessa suvussa aikanaan polveutuneet, ruotsalaisia lapsia saaneet ovat suomalaisessa historiankirjoituksessa suomalaisia?"
Totta kai suomalaisessa historiassa on myös suomalaisia, jotka puhuivat suomea ja polveutuivat suomalaisesta (metsä)kansasta, mutta nämä historian väitetyt suomalaiset itse haluaisin nähdä oikeasti suomalaisina, en jonkinlaisina pseudosuomalaisina jotka oikeasti olivatkin ruotsalaisia. Siksi en itse laskisi aloituksessa mainittuja herroja suomalaisiksi.
Mutta silti Suomen historia niin tekee.
Näinhän asia ei ole. Annoin pari henkilöä esimerkiksi. Eivät maantieteelliset asiat välttämättä muuta ketään suomalaiseksi.
Ja jos joku väittää asiaani huuhaaluiksi tai muuksi sellaiseksi, niin..
..perustelua kehiin, kiitos. Pelkkä puhe ei riitä jos ei ole taustalla näyttöä.
Sven.
Mistä päättelet, että vain Suomen historiankirjoitus esittää Suomen ja suomalaiset jonain, mitä se ei koskaan ole ollut? Ruotsi tekee ihan samaa.
Saksalaisia kauppiassukuja, puolalaisia upseereita, tanskalaisia merirosvoja, skotlantilaisia palkkasotureita ym. ym. Ruotsin aateliskalenterista saa suurennuslasilla etsiä sukua, joka ei olisi peräsin jostain muualta, kuin Ruotsista. Usein van, von ja av liitteet sukunimissä vain vaihdettiin af liitteeseen ja yhtäkkiä kyseessä olikin ruotsalainen.
Lisäksi varoisin tekemästä kielestä kysymystä. Ruotsin hovikieli oli 1300-1400 luvuilla saksa, kiitos Hansan ja Kalmarin Unionin ja 1500-1600 luvuilla käyttöön vakiintui ranksa. Ruotsia Ruotsin Hovi puhui vasta 1700-luvun puolivälistä alkaen.
Toisekseen; "miksi Ruotsin valtiossa, ruotsia puhuneet, ruotsalaisessa suvussa aikanaan polveutuneet, ruotsalaisia lapsia saaneet ovat suomalaisessa historiankirjoituksessa suomalaisia?".
Samalla perusteella Oxenstiernat ovat tanskalaisia, eikö vain? Heidän sukunsa on lähtöisin jostain Malmön tienoilta, joka kuului muistaakseni vielä pitkään 1500-luvulle Tanskalle, eli -polveutuvat tanskalaisesta suvusta ja mitä kieltä puhuivat- no se ei ole itsestään selvää, koska aatelinen noihin aikoihin puhui ainakin kolmea ja mieluummin viittä kieltä (Ranska, Saksa, Latina, Ruotsi ja mahdollisesti vielä Suomi).
Koska maailma on iso ja julma paikka, ei minulla riitä älyä tai muitakaan mahdollisuuksia kaikkien valtioiden epäkohtiin puuttua. Suomeen yhteyksissä olevana Suomi tuntuu siksi mielenkiintoiselta.
En tee kielestä kynnyskysymystä, mutta esim. esille ottamiesi Oxenstiernojen suvun yhteydessä haluan huomauttaa että he olivat ruotsalaistuttuaan ruotsalaisia. Vai väittääkö joku Ruotsin kaikkien aikojen suurinta valtiomiestä, Axel Oxenstiernaa, tanskalaiseksi?
Wittenbergin tapauksessa Wittenberg oli ruotsalainen, aivan kuten A. Oxenstierna oli ruotsalainen. Aivan kuten Tulindberg oli ruotsalainen.
Silti suomalaiskirjoitus väittää Wittenbergiä suomalaiseksi ja samoin Tulindbergia.
Tulindbergin tapauksessa virhe ei enää mahdu marginaaliin, vaan kasvaa aika isoksi, sillä väite kuuluu siten, että "hän oli ensimmäinen suomalainen merkittävä säveltäjä". Tuo on jo aika iso luonnehdinta kenestä tahansa, varsinkin kun kyseessä on Ruotsin valtioon erittäin tiukasti kytköksissä oleva henkilö.
Ei Tulindberg ollut mitenkään "suomalaistunut".. samalla tavalla kuin Oxenstiernat "ruotsalaistuneet". Tulindberg oli ruotsalainen henkeen ja vereen. Sattui vaan asustelemaan kaupungissa nimeltä Uleåborg (Oulu) joka kuuluu NYKYÄÄN Suomelle.
Ja Tulindberg ei todellakaan ole ainoa esimerkki....
En väitä etteikö harhaanjohtamisia ja suoranaisia valheita ja kotiinpäinvetämisiä muidenkin maiden historiankirjoituksessa olisi, mutta Suomi-Ruotsi-suhteet ovat omaa sydäntäni lähinnä. Maailma on minulle liian iså lähteä joka valtion asiaa penkomaan. :)
Sven.
"Ei Tulindberg ollut mitenkään "suomalaistunut".. samalla tavalla kuin Oxenstiernat "ruotsalaistuneet". Tulindberg oli ruotsalainen henkeen ja vereen."
Mitä "suomalaistuminen" on ja mitä "henkeen ja vereen ruotsalainen"?
Wikipedian mukaan Tulindberg asui koko elämänsä Suomessa. Silti kutsuisit häntä ruotsalaiseksi mieluimmin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Erik_Tulindberg
Wikipedia on joskus huono lähde. Mainitsee Åboa ja Helsinforsia vaikka tuotteliain kausi oli nimenomaan Uleåborgissa. Siellä ja vain siellä Tulindberg nousi kulttuurissamme loistamaan sammumattomana tähtenä, nimenomaan pohjoisen Ruotsin musiikkielämän johtohahmona (vrt. eteläinen Ruotsi jossa vaikuttivat muut säveltäjäpersoonat, ja Uleåborg oli pohjoista Ruotsia).
Tulindberg asui koko ikänsä Ruotsin valtiossa, paitsi aivan viimeiset vuodet vuoden 1809 katastrofin jälkeen jolloin Ruotsin itäinen puoli tuhoutui. Ei hänellä ollut mitään tekemistä suomalaisuuden kanssa, muuten kuin se, että asui alueella joka NYKYÄÄN kuuluu Suomelle.
En ymmärrä miksi ruotsalainen säveltäjä olisi yhtäkkiä suomalainen..
Sven.
Irlannissa oli useita englanninkielellä (myös ranskaksi) kirjoittaneita kirjailijoita, mutta tietääkseni englantilaiset eivät kiistä heidän irlantilaisuuttaan edes sillä perusteella, että kirjailijat asuivat Englannin hallinnossa olevassa Irlannissa.
Ehkä irlantilaiset kirjailijat voisivat olla sinulle Sven esimerkkejä.
Tässä nyt ei ole kyse vieraista maista, vaan siitä miten tämä ainutlaatuinen Suomi-Ruotsi-Suomi-Ruotsi-suhde toimii. Meillä on molempien yhteinen historia joka tuhoutui vuonna 1809. Tämä on tässä yhteydessä täysin oma uniikki kahden valtion suhde ja siihen ei Irlanti kuulu mitenkään.
Onko olemassa tutkimusta tai mitään sellaista joka ottaisi kantaa näiden kahden maan väliseen historiankirjoituksen eroavaisuuteen ja henkilökysymyksiin? Jos ei ole niin voisin itse samota kaskeamattomia korpimaita tässä asiassa.. niin mielenkiintoinen aihe tässä on meneillään. Kutkuttavaa ajatella jos paljastuu lisää tällaista kotiinpäinvetämistä.
Sven.
"miten tämä ainutlaatuinen Suomi-Ruotsi-Suomi-Ruotsi-suhde toimii"
Toisaalla taisit väittää, ettei Suomea ollut, mutta tuossa yllä puhut Ruotsin ja Suomen suhteesta. Miten on?
Tuskinpa suhde oli kovin ainutlaatuinen. Irlannin ja Englannin suhde taitaa olla hyvin samanlainen kuin Suomen ja Ruotsin.
Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 30.11.1939 joutui maamme ennennäkemättömän huomion ja myötätunnonosoitusten kohteeksi maailmalla.Nyt sai vapaaehtoistoimintakin aivan uutta puhtia. Suomalaisten toiveet kohdistuivat ennen muuta Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin. Skandinavian ulkopuolisista maista olivat erityisesti Unkari, Ranska, Italia, Englanti ja Yhdysvallat suomalaisten kiinnostuksen kohteena.Vapaaehtoisista ei siis ollut puutetta. Yhteensä ilmoittautuneita oli n.28000 miestä, vaikka todellisuudessa Suomeen saapuneet mies määrät jäivät paljon ilmoittautuneiden määrää pienemmiksi sekä poliittista syistä että kuljetusvaikeuksien vuoksi. Useimpien saapuneiden sotilaskoulutus oli puutteellinen ainakin ajatellen talvisodankäynnin olosuhteita. Joukot oli siis ensin koulutettava ja varustettava. Skandinaaviset ja erityisesti ruotsalaiset vapaaehtoiset olivat tottuneet talviolosuhteisiin, ja heidän varusteensa olivat ensiluokkaiset. Ruotsalaiset olivat ainoita jotka ehtivät osallistua sotaan rintamalla lukuunottamatta pientä joukkoa amerikkalais-suomalaisia sotilaita. Muiden maiden vapaaehtoisen merkitys jäi lähes olemattomiin. Jo ennen tammikuun puoliväliä oli ruotsalaiset ottaneet vastuun Pohjois-Suomen ilmapuolustuksesta, joten ruotsalaisten vapaaehtoisten merkitys oli suuri Suomen kansalle. Kaiken kaikkiaan talvisotaan osallistui 8000 ruotsalaista vapaaehtoista. Yhteensä talvisotaan osallistui n.11000 vapaaehtoista ulkomaalaista. Pohjoismaista myös ammattitaitoista työvoimaa esim. Ruotsista ja Tanskasta tuli n.2000 metallityöläistä, työnjohtajia, insinöörejä, jotka ehtivat sodan aikana osallistua sotatarviketuotantoon. Ruotsin vapaaehtoisten suuri joukko johtui heidän mielipiteestään että Suomi puolusti myös heidän maataan suojellessaan omaansa.
Höpöhöpö ...
Ruotsalaisia vapaaehtoisia ilmoittautui noin 8000 kpl, niistä perustettiin neljä 2000 miehen pataljoonaa.
Näistä pataljoonista yksi ehti rintamalle, kaksi Suomeen kaikenkaikkiaan, loput kaksi jäi kokonaan saapumatta vaan jäi Ruotsalaisiin koulutuskeskuksiin.
Tämä Sallassa rintamalle ehtinyt pataljoona vietiin vahingossa etulinjaan, tämä on virallinen selitys.
Itse uskon että paikkakuntalainen Sallalainen opas vei tahallaan Ruotsalaiset etulinjaan, vaikka oli sovittu ettei niitä etulinjaan lähetetä.
Ruotsalaisia vapaaehtoisia kaatui talvisodassa kaikenkaikkiaan noin 34 kpl:tta, joista yli puolet kaatui tässä taistelussa Sallassa vatsoin käskyä etulinjaan viedyssä joukko-osastossa.
En halua mollata näitä vapaaehtoisia, siihen ei mielestäni ole tarvetta.
Mutta mistä johtuu että jatkuvasti nousee esiin tämä luku 8000 vapaaehtoisesta ja annetaan ymmärtää joukkojen määrä paljon tedellisuutta suuremmaksi.
Todellsiuudessa Suomessa oli ja taisteli 2000 Ruotsalaista vapaaehtoista, jotka oikeasti osallistui yhteen taisteluun, siihenkin virallisen selityksen mukaan vahingossa.
Tässä noin kuusi tuntia kestäneessä taistelussa kaatui vähän alle 20 sotilasta.
Muut tappiot on hajanaisia tapauksia, esim. pommituksista.
Jukka Nevakiven kirjassa, Apu jota EI annettu, kerrotaan sivulla 333 kuinka Ruotsia halveksittiin Suomen jouduttua tekemään Talvisodan ryöstörauhan, juuri Ruotsin vehkeilyn ja seläntakana pelaamisen takia!
>>
Tuskin koskaan tätä maata on Ranskan lehdistössä käsitelty kovakouraisemmin kuin maaliskuussa 1940. Kirjoitustyyli paljastuu armottomana otsikoissa, joita naapurimaamme edustusto poimi pariisilais-lehtien noiden päivien numeroista Tukholmaan lähetettävää lehdistökatsausta varten:
"Ruotsin raukkamaisuus", "Ruotsin halveksittava petos", "Ruotsi häpeäpaalussa", "Ruotsin ala-arvoinen nöyristely Saksan edessä"
>>
Ranskalaiset asettivat kysymyksen oliko Norja ja Ruotsi tehneet kaikkensa Neuvostoliiton hyökkkäyksen kohteeksi joutuneen Suomen pelastamiseksi?
EI vastattiin:
Siitä syystä liittoutuneiden olisi tehtävä johtopäätökset ja harkittava uudelleen Skandinavian maiden aluevesien ja eräiden Norjan satamienkin ottamista valvontaansa!
P.S.
Jukka Nevakiven aiempi kirja samasta aiheesta on Apu jota EI pyydetty. Siitä puuttuu tuo Amerikan osuus verrattuna tähän uudempaan kirjaan, Apu jota ei annettu.
Annapas nyt tarkat lähteet näille melko sensaatiomaisille väitteillesi.
Kun kirjoittaa puppua palstalla anonyymisti ei tartte punastua, vai?
Yksilön kannalta asia on todella näin, toisaalta monet käyttävät muitakin käsitteitä. Itselleni Suomi syntyi 1939, pidän Ruotsia hyvänä naapurina ja ihailtavana esim demokratian suhteen. Suomessa asuu ruotsalaisiakin ja myös jotkut pitävät itseään savolaisina, Suomen ruotsalaisina, venäläisinä, somaleina, virolaisina..
Tietenkin saksalaiset katsovat Kustaa Adolfin olleen joukkoineen ruotsalaisen ja olihan SS-divisiona Wiking saksalainen vaikkei siinä ollut saksalaisia, DDR ei oikeastaan ollut saksalainen, demokraattinen tai tasavaltakaan. Luultavasti Mannerheim piti itseään ruotsalaisena, venäläisenä ja myös suomalaisena, itselläni saa olla oma käsitykseni hänestä jos pidän suuni kiinni.
Siis miksi ihmeessä suomalaisten historia kiinnostaa sinua Sven? Sehän on meidän oma asiamme eikä kuulu vieraille? Oman kouluni historiassa puhuttiin paljon nykyiseen aikaan kuulumatonta esim Ruotsin kuninkaista ja Ruotsista, mutta en muista sen liittyneen Suomeen, joka syntyi omalla tavallaan 1917. Tätä ennen oli Euroopan historiaa.
"Siis miksi ihmeessä suomalaisten historia kiinnostaa sinua Sven? Sehän on meidän oma asiamme eikä kuulu vieraille?"
Huomasit varmaan, että osaan suomea aika hyvin. Jotain putoaisi identiteetistäni pois jos en tunnustaisi tätä puolta. Suomi-Ruotsi-jutut ovat aina olleet sydämellä, ihan pienestä pojasta asti kun aloin lukemaan Ruotsin komeasta suurvaltahistoriasta.
Tuo persoonajuttu on aina vaivannut minua, tietenkään se ei ole mitenkään maailman tärkein asia historian tutkimuksessa, lähinnä nippelitietojen harrastusta tällä tasolla, mutta minua se kiinnostaa valtavasti. Ja alkoi heräämään vain sellainen kysymys, että onko todellakin niin että Suomi omii ruotsalaisia henkilöitä ja vaikuttajia itselleen? Ja tätä vielä opetetaan lapsille...
Sven.
"onko todellakin niin että Suomi omii ruotsalaisia henkilöitä ja vaikuttajia itselleen?"
Miten ruotsalaiset historiankirjoittajat suhtautuvat mainitsemiisi henkilöihin? Mahdollisesti heitä ei Ruotsissa huomioida ruotsalaisina.
En asu ruotsissa tällä hetkellä. Mutta ei sillä ole mitään väliä.. tässä ajatuksena onkin se, että voiko henkilö kaikesta ruotsalaisuudestaan huolimatta olla suomalainen jos tarpeeksi halutaan?
Ihan tällaisella perus-Svenssonin maalaisjärjellä ajateltuna kyseiset henkilöt (Wittenberg tai Tulindberg tai tuhat muuta vastaavaa) ovat ruotsalaisia.. mutta jos heidät pseudotieteellisesti nykyhistoria suomalaisiksi haluaa niin enhän minä sille mitään voi. Olen kuitenkin tuosta Tulindbergistä antanut aikamoisen pohjustuksen tänne palstalle (wikipedia ei tiedä äijästä mitään) ja itsekin varmasti jos asiaa mietit niin et todellakaan voi nähdä häntä muuten kuin ruotsalaisena joka asui alueella joka NYKYÄÄN kuuluu Suomelle.
Sven.
Suomi ei omi Ruotsalaisia henkilöitä itselleen, koska nämä henkilöt ei aikanaan pitäneet itseään mitenkään Ruotsalaisina.
Mielestäni Donner sanoi tämän aikanaan aika hyvin, Donner sanoi olevansa Ruotsinkielinen taustaltaan ei Ruotsalainen.
Peruste oli tämä, Donnerien suku on tullut Suomeen suoraan Saksasta, eikä Suomen Donnereilla ole mitään kytkentää Ruotsiin sinänsä.
Miksi siis pitäisi kuvitella olevansa Ruotsalainen.
Samajuttu on Mannerheimilla ja Ärnhrootilla, ensimmäinen on kotoisin Hollannista ja jälkimmäinen Balttiasta, taisi olla Virosta.
Mannerheimeille tämä Suomalaisuus oli vielä jotenkin osa identtiteettiä, sillä Marsalkan isoisä oli henkilö joka 1860 luvulla neuvotteli Pietarissa Suomen kielelle tasa-arvoiosen aseman Ruotsin rinnalla.
Mannerheim itse sanoi esikuvakseen Micael Acricolan, kun sitä häneltä kysyttiin, aika vaikuttava valinta miehelle joka teki uransa armeijassa ...
Kansallisuusaatteet sellaisena identtiteetin kulmakivenä, kuin me sen nykyään tunnemme, oli aikalailla toisarvoisia asioita vielä 1800 luvulla, tai sitä aikaisemmin.
Silloin oli tärkeämpää tausta, sääty, uskonto, ei niinkään maa mistä olet kotoisin.
Valtakunnat oli kuninkaiden mukaan, ne oli kuningaskuntia, ei kansallisvaltioita.
Suomalaisuus ei ollut ongelma entisessä Ruotsissa.
Sven kuuluu siihen koulukuntaan, joka kieltää suomenkielisen kansan, suomenkielisten paikannimien olleen olemassa. Siksi hän käyttää ruotsalaisia nimiä suomalaisista paikoista keskellä suomenkielistä tekstiä.
Kyllä Turku oli Turku suomeksi jopa Ruotsinvallan aikana. Niin myös Helsinki oli Helsinki.
Svenin pitäisi sivistyä hieman ja oppia kohteliasta käytöstä.
Ilmeisesti Tulindberg ei ole ruotsalaisessa historiassa mainittu ruotsalainen merkkihenkilö. Jäljelle jää pikkuinen Suomi, jonka historiassa Tulindberg mainitaan varmaankin siksi, että mies asui ja teki työnsä Suomessa.
Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jos toimitaan Svenin ehdottamalla tavalla ja poistetaan Suomen historiasta maininnat Tulindbergista ja Tulindberg vaipuu unholaan.
"Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan, että jos toimitaan Svenin ehdottamalla tavalla ja poistetaan Suomen historiasta maininnat Tulindbergista ja Tulindberg vaipuu unholaan."
Uskon että ajattelet näin. Suomalaiset eivät ikinä olekaan olleet mitään suurta kulttuurikansaa, ainakaan historiassa. Enemmän on merkinnyt kaikenlainen fyysinen työ ja vastaava. Tosin kansallisromantiikan lopulla alkoi kyllä tulemaan aika valtavaa potentiaalia esille. Itsekin olen esim. Sibeliuksen suuri kannattaja.
Sven.
Koska Suomi oli niin kauan Ruotsin siirtomaa, niin myös kieli- ja nimistöhistoria seuraa yleisiä kolonialistisia linjoja.
Suomalaiset ruotsalaistettiin (kieli, ihmisten ja paikkojen nimet).
Kuinka monta suomalaista sukua ruotsalaistui?
Strindber kertoo itse, että hänen isänsä oli finnsläktiä. Dan Anderesson, Gunnar Turesson olivat myös ruotsalaistettuja suomalaisia. Samoin Jussi Björling (nimi oli alunperin Karhu). Kaikkia mainittuja henkilöitä pidetään ruotsalaisina. Heidän kielensä oli ruotsi, samoin nimensä. Sopiipa mainita myös klarinettimusiikin säveltäjä Crusell, joka oli suomalaisen perheen lahjakas poika. Ruotsalaiset veivät hänet Tukholmaan, jossa hänet ruotsalaistettiin. Hän säilytti kuitenkin suomenkielen taitonsa ja kirjoitteli suomenkielellä kirjeitä oleskellessaan pariisissa.
Myös Ruotsin poliittisessa elämässä on ollut paljon suomalaisten jälkeläisiä. Tage Erlander on tunnetuin.
Suomessa on myös hyvin moni nyt itseään ruotsalaisena pitävä puhdasta suomalaista alkuperää. Esi-isät on ruotsalaistettu ikäänkuin luonnollisesti, siirtomaapolitiikan myötä.
Kyvykkyyttä on siis löytynyttä, mutta kyvykkäille ihmisille on annettu ei-suomalainen tavaramerkki.
"Suomalaiset eivät ikinä olekaan olleet mitään suurta kulttuurikansaa, ainakaan historiassa"
Suomessa on ollut tietty asetettu kovia esteitä olla kulttuurin kanssa tekemissä suomenkielellä. Eihän siitä ole edes pitkä aika kun suomenkielinen sai opiskella suomeksi ja sai olla virassa suomenkielisenä. Sitä ennen hallinto ja koulutus oli pelkästään ruotsiksi, joka tehokkaasti esti suomalaisten (suomenkielisten) nousua kulttuurin ja talouden alueella. Ne jotka raivasivat esteitä tieltään joutuivat kuitenkin vaihtamaan nimensä ruotsinkieliseksi ja alkamaan puhua ruotsia.
Nykyään tilanne on muuttunut. Kun suomalaisten ei enää ole pakko olla ruotsinkielisiä, on suomalaiset kulttuuripersoonat päässeet valloittamaan maailmaa ihan suomenkielisinä ja suomalaisilla nimillä. Esimerkkeinä vaikkapa monet suomalaiset klassisen musiikin nimet.
Sain sen vaikutelman, että halusit, että Tulindbergia kutsuttaisiiin ruotsalaiseksi, jos ruotsalaset kelpuuttavat herran omaan joukkoonsa. Kun kerroin olevani samaa mieltä kanssasi, otit siitä ilmeisesti nokkiisi.