uskonnottomuudesta ja sen vaikutuksesta lapsien kasvattamiseen.
Eihän uskonnottomuus aiheuta itsessään mitään esteitä lapsien kehittymiseen tasapainoisiksi aikuisiksi. Kasvatus on luultavasti periaatteiltaan varsin samanlaista, kuin hyvissä uskonnollisissa perheissä. Pois jäävät tietenkin virsien laulaminen, ruokarukoukset, seuroissa/kirkossa käyminen, Raamatun luku ym. uskontoon liittyvät rutiinit.
Varisinkin ne uskovat, jotka ovat aikuisiällä tuleet uskoon ja jotka ovat joutuneet kokemaan alkoholismin tai huumeriippuvuuden, syyttävät joskus uskonnottomia kotiolojaan onnettomuudestaan.
Huonoja vanhempia on taatusti keskimäärin yhtä paljon sekä uskovissa että uskonnottomisssa. "Huonous" ilmenee ehkä hiukan eri tavalla.
Eihän uskonnottomuus aiheuta itsessään mitään esteitä lapsien kehittymiseen tasapainoisiksi aikuisiksi. Kasvatus on luultavasti periaatteiltaan varsin samanlaista, kuin hyvissä uskonnollisissa perheissä. Pois jäävät tietenkin virsien laulaminen, ruokarukoukset, seuroissa/kirkossa käyminen, Raamatun luku ym. uskontoon liittyvät rutiinit.
Varisinkin ne uskovat, jotka ovat aikuisiällä tuleet uskoon ja jotka ovat joutuneet kokemaan alkoholismin tai huumeriippuvuuden, syyttävät joskus uskonnottomia kotiolojaan onnettomuudestaan.
Huonoja vanhempia on taatusti keskimäärin yhtä paljon sekä uskovissa että uskonnottomisssa. "Huonous" ilmenee ehkä hiukan eri tavalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen uskova. Minulla ei ole kummallisia käsityksiä asiasta. Käsityksiä kylläkin.
Tasapainoinen aikuisuus ei edellytä uskonnollista kasvatusta. Luultavasti on, niin kuin kirjoitit.
Ihminen on moniulotteinen. Meillä on jokaisella paitsi fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeemme, myös hengellinen tarve, Jumala-tarve.
Kaikki eivät sitä tiedosta, vaikka tälläkin palstalla se on selvästi nähtävissä niissäkin, jotka eivät sitä myönnä. Miksi he muuten olisivat täällä. Jokin tarve sen synnyttää.
Uskon, että Jumala, joka Raamatun mukaan on laittanut iankaikkisuuden ihmisten sydämiin (sisimpään), vaikuttaa itse tarpeen päästä takaisin "kadotettuun paratiisiin", Jumalan yhteyteen. Sitä mahdollisuutta ihmiset täältäkin etsivät. Edes me uskovat emme sitä aina tiedosta, ja siitä johtuvat turhat kiistat ja riidat. Puolustamme usein Jumalaa väärin asein, samoin kuin Pietari Jeesusta miekkaan turvautuen.
Tokihan meillä pitää olla varustuksena Hengen miekka, joka on Jumalan sana, mutta käyttötavassa ilmenee paljon puutteita.
Uskonnottomat kotiolot eivät synnytä kaikissa epätoivottuja asioita kuten alkoholismia ym.
Sairaan uskonnolliset kotiolot ja kasvatus synnyttävät niitä suuremmalla todennäköisyydellä. Kuinka moni syyttääkään ongelmistaan ahdistavaa uskonnollista ympäristöä - ja on usein oikeassa.
Tunnen perheen, jonka lukioikäinen poika sydämestään kiitti uskovia vanhempiaan, ettei ole joutunut uskonnollisen pakkosyötön uhriksi. Hän oli nähnyt joissakin tovereissaan sen ikävät vaikutukset. Ehkä huonous vanhempina ilmeni tuossa perheessä hiukan eri tavalla. Täydellisiä vanhempia ei ole eikä siten myöskään täydellistä kasvatusta. Vanhemmat eivät sitä paitsi ole lastensa ainoita kasvattajia.