ketä ne ovat? Onko tämä joku yleinen kriteeri nykyään? Yllätyin keskusteltuani erään ent. luterilaisen liittyneen kanssa, hän kertoi henkilöstä joka hänen mielestään on liittymässä kirkkoomme liian kevyin perustein. Onko tämä kateutta, vai mistä on kyse? Kuka mittaa kenekin keveyden?
liian kevyin perustein
kirkkoon liittyneet
13900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sillä vain Jumala näkee ihmisten sydämet ja tuntee meidän perinnäiset motiivimme.
Lisäksi on huomattava, että lapsena kirkkoon liitettäviltä ei vaadita mitään eikä myöskään heidän vanhemmiltaan. Monet lapset kastetaan ortodokseiksi vain sukutradition vuoksi, vaikka heidän vanhempansa eivät itse ole uskovia ortodokseja.
näyttäis olevan joukko niin ortodoksisia oikeauskoisia, ettei heidän seulansa läpi monikaan toisuskoinen siivilöidy kirkkoomme liitettäväksi, vaikka kuinka sitä itse halajaisi.
valmis ortodoksi kirkkoon liittyessään, mutta täytyy olla valmis oppimaan.
Ei voi olla valmis ortodoksi liityessään kirkkoomme. Asennoituminen uuteen ulottuvuuteen uskovaisena ja halu muutokseen entiseen nähden ratkaisee. "Olla valmis oppimaan", mielessäni heittää negatiivisen säväyksen. "Minä olla opettaja, sinä olla oppilas". Opiskele (lue: kuuntele MINUN opetustani ja vaikene)ortodoksiksi ja näin tule pyhimykseksemme MEIDÄN jo pyhitettyjen joukkoon. Saat ykkössijan joukoissamme (sen kuoroissa, etupenkeissä, edustavissa tapahtumissa, luottamuselimissä, MINUN hovissani). Kunhan et ala kuvittelemaan, että ortodoksisuus on jotain syvällisen mystistä kokemusperäistä tietoa, jumaloitumista rukouksellisen elämäntavan ja lähimmäisen palvelemisen kautta ilman MINUN opastustani ja tiukahkoja "järjestyssääntöjä, jotka sinun pyhittymisen kannalta näen vähintäänkin tärkeäksi sinulle asettaa.
kuin mitä tarkoitin. Tarkoitin sitä, että kirkkoon tullaan katumuksen kautta, (jos siis aikuisena liittyy) ja mahdollisimman tyhjänä kaikesta maallisesta (ja vieraasta hengellisestä) viisaudesta.
Mitä vikaa oppimisessa on? Kaikki me olemme opetuslapsia ja Kristus on Opettajamme. Päämäärä on päästä taivaaseen, ei eturiviin kirkollisissa tilaisuuksissa tai seurakunnan valtuustoon. Tavoittelemme voiton seppelettä eikä maallisia kunniamerkkejä.
reilun vuoden miettinyt aktiivisesti liittymistä ort. kirkkoon. Olen lukenut kirjallisuutta, paastonnut , käynyt katekumeenikurssilla jne. Pappia en ole vielä tavannut enkä Jumalanpalveluksiin uskaltautunut, mutta totta kai minun tulee tutustua ort. Jumalanpalveluselämään ja jutella papin kanssa,en ole vaan halunnut kiirehtiä liikaa asioita. En olen mielestäni hätiköinyt tässä asiassa, enkä ole liittymässä kirkkoon vain sen takia, etten saa luterilaisesta kirkosta mitään itselleni, sydämeeni...
Kai se asia pikkuhiljaa "muhii" valmiiksi, ja uskon ja toivon että minutkin otetaan kirkkoon vastaan mielellään.
Jos ihmisestä itsestään ei tunnu hyvältä liikkyä ort. kirkkoon, tai ei hyväksy sen näkemyksiä asioista niin silloin ei varmaankaan ole aika vilä ns. kypsä liittyä.
Pikku hiljaa itse olen erkaantumassa luterilaisuudesta ja toivottavsti jonakin päivänä minut voidellaan ja saan osallistua pyhään eukaristiaan.
Siis jos neuvoisin, mielestäni kaikkein oleellisinta olisi käydän palveluksissa. Mikäli siis kirkko on niin lähellä, että se on mahdollista. Parhaiten ja keskeisimmät asiat oppii palveluksissa.
Yleensä kirkkoon liittymistä suunnittelevan ensimmäisestä pappikontaktista tulee myös rippi-isä. Hänen asianaan on arvioida, milloin katekumeeni on valmis liittymään kirkkoon. Siten kukaan ei liity liian varhain, eikä liian myöhään.
Sosiaaliset suhteet seurakunnassa ovat taas eri asia. "Piirit" ovat usein liian sulkeutuneita.
Jotkut ihmiset ovat kuin kylläisiä koiria. Lattialla on luu, itse ei jaksa enää syödä, mutta ärähdetään jos toinen koira menee luuta haistelemaan. Ei suotaisi sitä toiselle, ei vaikka oma maha on täysi.
Jotkut taitavat olla "mustasukkaisia" kirkostamme. Minusta se on typerää. Pitäisi ILOITA jokaisesta liittyneestä. Tiedän liittyneitä, jotka eivät ole paljonkaan ortodoksista kirjallisuutta tutkineet ennen liittymistään, mutta käyneet palveluksissa sitäkin ahkerampaan. Tiedän paljon ortodoksista kirjallisuutta tutkineita, jotka taas harvemmin palveluksiin ovat ehtineet. Kuka voi sanoa, että toinen on toista parempi?
On ylpeyttä, väärää ylpeyttä ja tuomitsemista se, että itse pitää omia motiivejaan toisten motiiveja arvokkaampina. Arvotonta on myös se, että "kytätään" palveluksissa käymistä, korotetaan itseä kirkon toimintapiireissä. Kaikki me olemme Jumalan lapsia. Pitäisi jättää ihmissydämen arvioiminen Jumalan asiaksi, ei se kuulu meille muille ihmislapsille.
Rakastetaan toisiamme, niinhän on Kristus kehottanut.
En ole ortodoksi, mutta olen löytänyt katolilaisuuden ja olen innoissani tutkimassa kaikkea siihen liittyvää. Olisin innoissani tapaamassa pappiakin kunhan saisin mahdollisuuden ja uskallusta..Kyse on niin suuresta asiasta, että jänskättää!
Tulee vain mieleen, nyt kun ortodiksi kirkko on tavallaan toinen katolinen kirkko Suomessa, että kamalaa jos teillä ajatellaan, että jotkut tulevat kirkon yhteyteen liian heppoisin perustein!!
Toivottavasti sentään Katolilainen kirkko ja sen tyttäret ja pojat ottavat minut ilolla vastaan!
Olisi aika ikävää löytää usko, mennä kirkkoon ilolla, opiskella katekismusta ja käydä kurssilla ja lopuksi kuulla, että joku ajattelee minun liittyvän liian heppoisilla perusteilla!!
:( Se olisi aika ikävää!
Sitä ajattelee, että kirkossa ahkerasti käyvät ovat iloisia kun muitakin liittyy kirkkoon. Uskovien pitäisi olle yhteydessä keskenään, sillä niin raamattu kehoittaa!!
Kun liittyy kirkkoon, niin silloinhan on löytänyt uskon siihen kirkkoon ja sen opetuksiin. Pyhä henki on koskettanut sinua ja ohjannut sinua löytämään oman paikkasi. Tuskin kukaan muu, kuin Jumala voi todella nähdä toisen sydämeen. Pappi varmasti osaa paremmin, kuin riviuskovat, joten ehkä Isät osaavat ohjata näitä kirkkoon tulevia..TOIVON! Jätetään asia heille ja Jumalalle!
on tuo monien tuntema hengellinen kateus, joka kohdistuu vasta kääntyneisiin tai kääntymässä oleviin. Onhan valtaosa kirkon jäsenistä perinyt uskonsa vanhemmiltaan eikä välttämättä sisäistänyt sitä kovin hyvin. Näin heidän asennoitumisensa voi olla niin kuin tuhlaajapojan veljellä.
Tietysti uskovaiset, kirkolliset ortodoksit iloitsevat kaikista kirkkoon liittyjistä olivat he sitten itse "synnynnäisiä" tai "käännynnäisiä".
Ortodoksisessa kirkossa on kansallisia ristiriitoja eri etnisten ryhmien välillä eikä suomalainen käännynnäinen kuulu mihinkään ortodoksiseen etniseen ryhmään ei karjalaisiin eikä venäläisiin tai muihin meillä pienempiin etnisiin ryhmiin. Näin kirkkoon liittynyt voi alussa tuntea itsensä orvoksi ainakin maalaisseurakunnissa, joissa on vähän muita kirkkoon vastikään liittyneitä.
Katolisessa kirkossakin on kyllä hankauksia eri etnisten ryhmien välillä. Katolinen kirkko Suomessa on muuttunut kovasti sen jälkeen kun hollantilaiset Pyhän sydämen papit ovat väistyneet ja veljeskunta on lähettänyt tilalle puolalaisia pappeja. Varaudu vain sinäkin kaikenlaisiin ristiriitoihin!
"Ortodoksisessa kirkossa on kansallisia ristiriitoja eri etnisten ryhmien välillä eikä suomalainen käännynnäinen kuulu mihinkään ortodoksiseen etniseen ryhmään ei karjalaisiin eikä venäläisiin tai muihin meillä pienempiin etnisiin ryhmiin."
En ymmärrä. mitä tuolla tarkoitat.
Kyllä minä ainakin koen itseni karjalaiseksi, vaikka olen käännynnäinen.
Toisen vanhemman puolelta karjalaiset ja ortodoksiset juuret ja toisenkin puolelta asuttu tässä Suomen puoleisessa Karjalassa vuosisatoja.
muu vierastaa karjalaisuutta, joka varsinkin maalaisseurakunnissa on vieläkin kovasti esillä. Eivät kaikki käännynnäiset ole heimoltaan karjalaisia, vaan muihin Suomen heimoihin kuuluvia.
Toisaalta meillä on myös sekä vanha-, että uusvenäläisiä. Vanhat venäläiset sanovat, etteivät uusvenäläiset tunne uskoa eivätkä osaa käyttäytyä kirkossa. Uusvenäläiset ovat näitä 90- ja 2000-luvuilla entisen N-liiton alueelta muuttaneita.