Elämämme on nautinnon ja kärsimyksen välissä
Jos analysoidaam ihmisen toimintoja, niin huomaamme, että ne kaikki on tehty pakon edessä. Ihmisen sisäinen luonto ja ulkoiset olosuhteet pakottavat ihmisen toimimaan häneen asennetun käyttäytymiskaavan mukaan.
Luonto on asettanut meidät nautinnon ja kärsimyksen keskelle.
Ja meillä ei ole vapautta valita kärsimystä tai kieltäytyä nautinnosta.
Ihmisen koko ylivoimaisuus eläimen rinnalla on siinä, että ihminen pystyy näkemään kaukaisen päämäärän ja suostuu sen takia tiettyyn määrään kärsimystä nähdessään tulevaisuudessa kompensoivan palkinnon.
Itse asiassa tämä on pelkää laskelmointia.
Me arvioimme hyödyn, pidämme sitä tärkeämpänä kuin kipua ja suostumme kestämään kivun tulevan nautinnon takia.
Siksi me menemme leikkaukseen ja jopa maksamme siitä suuret rahat, olemme valmiita tekemään paljon työtä saadaksemme hyvän ammatin.
On pelkää laskelmointia, kun vähennämme kärsimyksen odotetusta nautinnosta ja saamme tietyn positiivisen jäännöksen.
Niin me kaikki olemme rakennettu.
Nekin, jotka näyttävät olevan epärationaalisia ja ei-laskelmoivia– romantikkoja tai itsensä uhraavia– ovat vain ihmisiä, joilla on omanlaatuisensa laskelmointitapa, joille tulevaisuus tuntuu olevan tätä päivää, ja on selvää, että sen nimissä he ovat valmiita tänään ottamaan vastaan muille epätavallisia kärsimyksiä, joita me pidämme uhrina tai urotekona.
Mutta itse asiassa tässäkin tapauksessa elimistö tietoisesti tai tiedottomasti laskelmoi.
Psykologit tietävät, että kenen tahansa ihmisen arvot voidaan muuttaa, ja opettaa hänet laskelmoimaan niin, että kaikkein suurimmasta pelkurista tulee sankari.
Jokaisen ihmisen käsitys tulevaisuudesta voidaan muuttaa niin, että ihminen suostuu mihin tahansa uhreihin sen takia.
Tästä seuraa, että ei ole eroa ihmisen ja eläimen välillä.
Ja jos asia on näin, niin ei ole olemassa vapaata, järkevää valintaa.
Kuka määrittelee nautintomme?
Sen lisäksi, että meillä ei ole valinnan vapautta, me emme myöskään itse valitse nautinnon laatua.
Se ei tapahdu meidän valintamme ja vapaan toiveen mukaan, vaan muiden toiveiden mukaisesti.
Me emme valitse muotia, elämäntapaa, harrastuksia, vapaa-aikaa, ravintoa ja niin edelleen – kaikki tämä valitaan ympäröivän yhteiskunnan toiveiden ja maun mukaan.
Eikä sen parhaan osan, vaan enemmistön mukaan.
Meidän on helpompi käyttäytyä niin, että emme ota velvollisuuksia, mutta koko elämämme on täynnä yhteiskunnan makujen ja tapojen pakotteita, jotka ovat muuttuneet elämän ja käytöksen laiksi.
Ja jos asia on näin, missä on vapautemme?
Jos asia on näin, se tarkoittaa, ettei mikään tekomme ansaitse rangaistusta taikka palkintoa.
Miksi jokainen mieltää itsensä yksilöksi?
Mitä meissä jokaisessa on erityistä?
Mitä ominaisuuttamme itsessämme voimme riippumattomasti muuttaa?
Jos sellainen on olemassa, meidän täytyy ehdottomasti erottaa se kaikista muista ominaisuuksista, kehittää vain sitä, koska kaikki muut ominaisuudet toteutuvat tahdostamme riippumatta.
Jos analysoidaam ihmisen toimintoja, niin huomaamme, että ne kaikki on tehty pakon edessä. Ihmisen sisäinen luonto ja ulkoiset olosuhteet pakottavat ihmisen toimimaan häneen asennetun käyttäytymiskaavan mukaan.
Luonto on asettanut meidät nautinnon ja kärsimyksen keskelle.
Ja meillä ei ole vapautta valita kärsimystä tai kieltäytyä nautinnosta.
Ihmisen koko ylivoimaisuus eläimen rinnalla on siinä, että ihminen pystyy näkemään kaukaisen päämäärän ja suostuu sen takia tiettyyn määrään kärsimystä nähdessään tulevaisuudessa kompensoivan palkinnon.
Itse asiassa tämä on pelkää laskelmointia.
Me arvioimme hyödyn, pidämme sitä tärkeämpänä kuin kipua ja suostumme kestämään kivun tulevan nautinnon takia.
Siksi me menemme leikkaukseen ja jopa maksamme siitä suuret rahat, olemme valmiita tekemään paljon työtä saadaksemme hyvän ammatin.
On pelkää laskelmointia, kun vähennämme kärsimyksen odotetusta nautinnosta ja saamme tietyn positiivisen jäännöksen.
Niin me kaikki olemme rakennettu.
Nekin, jotka näyttävät olevan epärationaalisia ja ei-laskelmoivia– romantikkoja tai itsensä uhraavia– ovat vain ihmisiä, joilla on omanlaatuisensa laskelmointitapa, joille tulevaisuus tuntuu olevan tätä päivää, ja on selvää, että sen nimissä he ovat valmiita tänään ottamaan vastaan muille epätavallisia kärsimyksiä, joita me pidämme uhrina tai urotekona.
Mutta itse asiassa tässäkin tapauksessa elimistö tietoisesti tai tiedottomasti laskelmoi.
Psykologit tietävät, että kenen tahansa ihmisen arvot voidaan muuttaa, ja opettaa hänet laskelmoimaan niin, että kaikkein suurimmasta pelkurista tulee sankari.
Jokaisen ihmisen käsitys tulevaisuudesta voidaan muuttaa niin, että ihminen suostuu mihin tahansa uhreihin sen takia.
Tästä seuraa, että ei ole eroa ihmisen ja eläimen välillä.
Ja jos asia on näin, niin ei ole olemassa vapaata, järkevää valintaa.
Kuka määrittelee nautintomme?
Sen lisäksi, että meillä ei ole valinnan vapautta, me emme myöskään itse valitse nautinnon laatua.
Se ei tapahdu meidän valintamme ja vapaan toiveen mukaan, vaan muiden toiveiden mukaisesti.
Me emme valitse muotia, elämäntapaa, harrastuksia, vapaa-aikaa, ravintoa ja niin edelleen – kaikki tämä valitaan ympäröivän yhteiskunnan toiveiden ja maun mukaan.
Eikä sen parhaan osan, vaan enemmistön mukaan.
Meidän on helpompi käyttäytyä niin, että emme ota velvollisuuksia, mutta koko elämämme on täynnä yhteiskunnan makujen ja tapojen pakotteita, jotka ovat muuttuneet elämän ja käytöksen laiksi.
Ja jos asia on näin, missä on vapautemme?
Jos asia on näin, se tarkoittaa, ettei mikään tekomme ansaitse rangaistusta taikka palkintoa.
Miksi jokainen mieltää itsensä yksilöksi?
Mitä meissä jokaisessa on erityistä?
Mitä ominaisuuttamme itsessämme voimme riippumattomasti muuttaa?
Jos sellainen on olemassa, meidän täytyy ehdottomasti erottaa se kaikista muista ominaisuuksista, kehittää vain sitä, koska kaikki muut ominaisuudet toteutuvat tahdostamme riippumatta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvin oivaltavaa pohdintaa ja asiaa.
En lähde pohtimaan viestiäsi sen kummemmin, sillä en tiedä yhtään sen paremmin, mutta ajattelin heittää oman lusikkani soppaan tässä tahdonvapaudessa.
Usein on tullut vastaan kysymys uskooko joku kohtaloon vai vapaaseen valintaan.
Minun vastaukseni on, että molempiin. Ihmisellä on vapaus tehdä päätöksiä mielensä mukaan, mutta tekisi aina samassa tilanteessa saman ratkaisun, sillä kuten sanoit, jokainen ratkaisu on aina sillä hetkellä parhaaksi nähty vaihtoehto.
Eli ihmiset toki näennäisesti muokkaavat tulevaisuutta valinnoillaan, mutta se mitä päätöksiä tehdään ja mihin ne vievät ei muutu. ..jos samat tilanteet otettaisiin uusiksi, miksi päädyttäisiin johonkin muuhun?
En tiedä tosin miten esim. kvanttimekaniikka vaikuttaisi tähän samaan lopputilanteeseen päätymiseen.
oletteko miettineet, että jokaisessa sukupolvessa yksilöt ovat massoja kehittyneempiä?
Ja jos luonnon lakien mukaan kehittynyt yhteiskunta tunnustaa välttämättömäksi päästä eroon kärsimyksistä , sen on alistuttava yksilölle ja seurattava sen ohjeita.
Näin ollen mitä tulee henkiseen kehitykseen, enemmistön oikeus muuttuu velvollisuudeksi seurata yksilöä, toisin sanoen kehittynyttä yksilöä.
Kehittyneet ja sivistyneet henkilöthän muodostavat pienen osan yhteiskuntaa, joka tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan menestys ja saavutukset henkisellä alalla ovat vähemmistön määrittelemiä.
Tästä seuraa, että yhteiskunnan on suojeltava näiden henkilöiden ajatuksia, jotta ne eivät katoaisi tästä maailmasta.
Yhteiskunnan on hyvä tietää, ettei sen pelastus ole vallassa olevan enemmistön käsissä, vaan nimenomaan erityisen kehittyneiden yksilöiden käsissä.
Kokemuksen kertyessä ihmiskunta vakuuttuu vähitellen yhä enemmän siitä, että huolimatta kaikista sen yrityksistä muuttaa historian kulku ja yhteiskunnan kehitys tiettyyn suuntaan, kulkee elämä, kuten sanotaan, omia latujaan, ja kaikki tapahtuu jonkin meistä riippumattoman käsikirjoituksen mukaan.
Onko totta, että kohtalo määrää tiemme?
ihmisen – olemus koostuu kolmesta osasta:
- ensimmäinen osa on eläimellinen, joka ilmenee ruoan, seksin, perheen ja kodin ruumiillisina haluina, nämä ovat jokaisessa yksilössä ympäristöstä riippumatta
- toinen osa on inhimillinen, joka ilmenee rikkauden, kunnianosoitusten (maine, valta) ja tiedon haluina, tältä osin me olemme riippuvaisia yhteiskunnasta;
- kolmas osa on henkinen, joka synnyttää korkeamman halun (se nousee meissä kuoleman, elämän epätäydellisyyden ja elämän lähteen arvoituksellisuuden tuntemuksesta).
Ihminen syntyy tähän maailmaan, jotta hän voisi elämänsä aikana oppia tuntemaan korkeamman maailman.
Silloin hän on olemassa kummassakin maailmassa, ja ruumiin kuoleman jälkeen hän tiedostaa henkisen maailman siinä määrin kuin on oppinut tuntemaan sen ruumiillisen elämänsä aikana.
Jos ihminen ei tässä maailmassa olemisensa aikana päässyt korkeamman maailman tiedostamiseen, hänen sielunsa palaa uudelleen tähän maailmaan ja biologiseen ruumiiseen nimenomaan tätä tarkoitusta varten.
Sielu voi oppia tuntemaan korkeamman maailman vain ollessaan ruumiillisessa muodossa.
Tästä seuraa, että:
- koko tämän maailman ja meidän olemassaolomme tarkoitus on se, että me löytäisimme korkeamman maailman elämämme aikana;
- ensimmäinen (eläimellinen) ja toinen (inhimillinen) osa meissä eivät ole olemassa itsenäisinä, ja niiden roolin määrittää vain se, missä määrin ne myötävaikuttavat kolmannen (henkisen) osan realisointiin, eli, missä määrin ne avustavat meitä varsinaisen tehtävämme täyttämisessä, joka tarkoittaa korkeampaan pyrkimistä, korkeamman maailman löytämistä vielä sinä aikana, kun me olemme olemassa tässä maailmassa.
Ihmisen kaikki teot arvioidaan vain hänen henkisen kehityksensä yhteydessä, koska nimenomaan sen henkisen osan tulee muuttua.
- ensimmäinen ja toinen osa meissä eivät muutu itsekseen eivätkä riipu meidän haluistamme, vaan pelkästään välttämättömyys realisoida henkinen (kolmas) osa määrittää niiden muutokset.
- meillä ei ole tahdon vapautta niissä teoissamme, jotka liittyvät ensimmäisen ja toisen osan toimintaan, luonto on ne tarkoin määritellyt antaen niille tiukat rajat.
Valitessamme tekojamme henkisessä kehityksessämme me määrittelemme samalla kaikki ensimmäisen ja toisen (eläimellisen ja inhimillisen) osan tilat sekä luonnollisesti kolmannen;
- pidättäytyessään hyödyttömistä eläimellisiin ja inhimillisiin haluihin liittyvistä teoista ja keskittäen kaiken voimansa korkeamman todellisuuden tuntemiseen ihminen saa samalla mahdollisuuden hallita kaikkea tässä maailmassa (ensimmäisessä ja toisessa osassa).
Toisin sanoen tie tämän maailman hallitsemiseen vie korkeamman maailman kautta, koska korkeammasta maailmastahan meille tulevat kaikki kontrolloivat signaalit, kaikki tapahtumat, ennen kuin ne esiintyvät meille lopullisessa muodossaan.
Siksi se, että pidättäytyy omien halujensa täyttämisestä tämän maailman kautta, ja että kieltäytyy turhista yrityksistä saada halujaan tässä maailmassa täytetyiksi, merkitsee samaa kuin kieltäytyminen hedelmättömistä yrityksistä muuttaa omaa kohtaloa, ja korkeamman maailman tunteminen merkitsee osallistumista maailmankaikkeuden yleiseen hallintaan.
kaikki ihmisen teot ja hänen tilansa tässä maailmassa ovat ennalta määrättyjä, lukuunottamatta yhtä, josta kaikki muu määräytyy – pyrkimys korkeampaan maailmaan, sen tuntemiseen, Korkeamman Kaitselmuksen lakien hallitsemiseen.
tai scientologit.
*Naurattaa*
>>Yhteiskunnan on hyvä tietää, ettei sen pelastus ole vallassa olevan enemmistön käsissä, vaan nimenomaan erityisen kehittyneiden yksilöiden käsissä.>>
Meidän demokratiamme on eräs oligarkian muoto. Kutsuisin tätä muotoa rikkain- ja kuuluusainvallaksi.
Tyhmien poliitikkojen päätavoite on päästä eduskuntaan, jotta he saavat sieltä itsellensä paljon ja vielä enemmän rahaa. He eivät yhtään välitä kansan parhaasta, kunhan saavat vain rahansa riistettyä kansalta verojen ym. kautta. Viisaiden poliitikkojen ( jotka kuuluvat ehdottomasti vähemmistön vähemmistöön ) päätavoite on estää heitä tyhmempiä pääsemästä päättämään asioista. He ovat lähteneet päättämään asioista pelon vallassa, eikä ahneuden. Parhaimmat päätökset tulevat niiltä, jotka vähiten haluavat itsellensä valtaa. Tuollaisten päätöksethän eivät voi olla egoistisia. Näiden kahden poliitikko luokan seurauksesta ulkopuolisten on lähes 100% mahdoton päästä eduskuntaan ( poikkeus: suuri 'jumalallinen' ihme ).
Poliitikot saavat lisäksi valehdella niin paljon kuin haluavat ilman rangaistuksia. Voiko tuolloin demokratia tapahtua, jos kansanedustajat valehtelevat meille hyvää: EI!
Jotta katastrofi olisi täydellinen, kansanedustajaksi pääsee kuka tahansa peräkylän idiootti, kunhan hänellä vain on rahaa ja kuuluisuutta. Miksi helvetissä ihmiset eivät käsitä äänestävänsä ihmisiä, jotka tulevaisuudessa päättävät yhteiskunnan asioista? Tony Halme on hyvä esimerkki tällaisesta henkilöstä. Haukkui mm. presidenttiämme lesboksi, eikä saanut mitään järkevää aikaan.
Ihmisen vastuu, olla ihminen toiselle ihmiselle.
Sen Jumala antoi meille, valinnanvapauden.
Siis vapauden valita joko uskoa evankeliumiin ja päästä taivaaseen tai olla uskomatta, ja painua helvettiin ikuiseen hammasten kiristykseen?
Onpa hienoa, kun saan vapaasti valita!
Vain Armollinen Jumala voisi tälläisen vapauden suoda! Hallelujaa!
"Rakasta lähimmäistäsi - niinkuin itseäsi". Juuri tästä tulisi kaiken lähteä, mutta kuinka vaikeaa se näyttää olevankaan......
Ei sinne helvettiin ole kenenkään pakko mennä
eikä Jumla ketään halua sinne lähettää.
Ihminen se on, joka ei välttämättä halua rakkaudessa elää, kun se on olevinaan niin pitkäveteistä ja tylsää.
Mitä hyödyttäisi voittaa koko maailma, mutta kadottaa itsensä.
Ja toinen tähän liittyvä on se kaita ja vaikea tie.
Vertauskuvia itsensä löytämiseen, että todellakin itse elää elämänsä ja valitsee tekonsa, tunteensa ja ajatuksensa. On vapaa. Mutta ei liene helppo päästä siihen tilanteeseen.