Ari Peltonen on kuningas

http://www.helsinki.fi/jarj/rapi/anssi.html

HUUDA HARKITEN
Vuosi on 1985. Ari Peltonen kirjoittaa Rumba-lehteen arvostelun Paska-orkesterin debyyttikeikasta rockin sm-kisojen alkukarsinnassa ja ilmoittaa haltioituneena nähneensä rock'n rollin tulevaisuuden ("ja se on paska").
Tarina jatkuu parin vuoden kuluttua, kun Paska heittää toisen keikkansa ja ura kääntyy jyrkkään nousuun. Paska yltää itsenäisyyspäivän televisioituun Härmärock-konserttiin ja tukkii ohjelmapäivystyksen kehoittaessaan ihmisiä olemaan menemättä armeijaan ja hankkimaan "punaiset paperit".

Samaan aikaan Ari Peltonen kirjoittelee edelleen lehtiin ja ryhtyy tekemään "paskalistaa" Radio Cityyn, josta hänet keksitään 1990 aloittavaan Radiomafiaan. Seuraa Iltatuulen viestiä ja Anssin senssejä, mutta myös "normaalia radiojournalismia".

Pian maa tuntuu täyttyvän kaljuista sekoboltseista, kun Ari Peltosen, Anssin ja välillä jo hajonneen Paskan rinnalle ilmestyvät Jeesus, Jorma ja Johnny Blue. Luovat klanipäät valloittavat radiossa, Skitso-rock -festivaaleilla ja kirjallisuusmarkkinoilla vastaanottavaisia sieluja, mutta muistuttavat perin paljon toisiaan...

NYT!
Vuosi on 1995 ja hän on täällä tänään. Kulahtaneissa mustissa punkälykkökledjuissaan ja Radiomafiapaidassaan Ari Peltonen ryhtyy heti kärkeen hämmästelemään haastattelijan yllä olevaa, kotoisesta Intian Basaarista ostettua batik-paitaa. Peltonen on nimittäin itse joutunut hakemaan oman, vastaavanlaisen vaateriepunsa Balilta asti. Miehen tyylitajusta huomaa, että hän on taannoin esiintynyt myös Muoti Kauneus -lehden sivuilla: "Mä oon joskus sanonut, että kun pääsen naistenlehteen esittelemään vaatekaappia, niin sit mä voin lopettaa, että nyt ollaan lähestymässä sitä".
Mutta tekemisille ei loppua näy. Yksittäiset projektit voivat päättyä henkilökohtaiseen kypsymiseen, mutta muoto muuttuu ja toiminta jatkuu. Peltosen ulosanti tuo mieleen ajatuksen, että hänellä saattaisi olla taipumusta alalle, jossa vaaditaan sujuvaa supliikkia ja selostuskykyä. Kysymyksiä tarvitaan vain pitämään haastateltava jotakuinkin ladulla, loppu sujuu lähes tauottomana peltosmaisena yksinpuheluna.


ITALIAN ALAMAAILMAN JÄRJESTÖ
Ari Peltonen on kuulunut Radiomafian kalustoon alusta asti, välillä tosin hyllylle tyrkättynä, ohjelmajohtaja Leena Pakkasta kiitellen: "Aluks mua siis muutama päivä vitutti tosi pahasti, mutta sitten huomasin, että mähän saan ylimääräistä aikaa ja ylimääräistä rahaa ja pääsin maailmanympärysmatkalle". Nyt Anssi on jälleen vauhdissa, tosin lievästi suurennuslasin alla: "Kaikki lähetykset nauhoitetaan, ja Pakkanen kuuntelee ne jälkeenpäin, mutta ei oo vielä tullut mitään sanomista".
Kuitenkin AriAnssi erottuu Mafian pullamössölinjasta edukseen paitsi omalla ulosannillaan myös soittolistoja ohittelevalla musiikkipolitiikallaan. Iltapäiväohjelmien kiintiölinjasta Arilla on selkeä mielipide:"Siellä toimittajat soittaa biisejä, mitä ne itse inhoo, mikä mun mielestä kuulostaa aika perverssiltä". Toimittajan pitäisi siis olla muutakin kuin levy-yhtiöiden automaatti, mutta toisaalta: "Jos toimittajat inhoaa Taikapeiliä ja puoli miljoonaa ihmistä haluaa kuulla Taikapeiliä, niin eivätkö ne kolmenkymmenen toimittajan elitistisyyden takia saisi kuulla mitä haluavat?".


UNELMAT SENSUURIIN
Yleisradion kunniakkaasta menneisyydestä on löytynyt vahvaa sensuurialttiutta myös soitettua musiikkia kohtaan, mutta Arin mukaan nykyisin moiselle mustalista-toiminnalle lähinnä naureskellaan toimittajien keskuudessa. Silti vielä "liberaalin" 1980-luvun lopulla mm. Sielun Veljien "On Mulla Unelma" -kappale oli soittokiellossa YLE:n ohjelmissa. "Joo mä muistan sen systeemin, kun se alko Härmärockissa, se alko sillä biisillä. Silloinkin oli itsenäisyyspäivä, Härmärockhan järjestettiin aina itsenäisyyspäivänä. Mä muistan vielä kun Ismo Alanko tuli siihen lavalle, että 'ne puhuu että koti uskonto ja isänmaa, ja että täytyy kuolla isänmaan puolesta - PASKAPUHETTA' ja sit se lähti se biisi soimaan". Ja siitä sitten soittokielto. Eli Veljien poliittisesti korrekti myynninedistämiskikka.

SE ON SYSTEEMI JOKA TÄÄLLÄ HAISEE
Entä voiko toimittaja vaikuttaa muuhunkin kuin kuuntelijoitten musiikkimakuun? "Kyllä mä uskon että tollasella kaikella on vaikutusta. Mä olen hyvin tyytyväinen, että vaikka keskivertokuulija on n. 23-vuotias, niin on paljon nuoria kuuntelijoita joille ohjelma voi esittää uusia ajatuksia. Koska se mitä ne kuulee koulussa tai kotona ja mainoksista ja telkkarista ja suosikista niin se on aika ykspuolista. On tullut paljon palautetta, että erityisesti nuoret gimmat on ryhtyny kasvissyöjiks, kun mä oon kasvisyöjä ja puolustanut sitä."
Taiteilijatoimittaja Peltosen vihollisia armeijan ohella ovat mm. uskonto ja koulu, eli kaikki mikä kuuluu vanhaan kunnon "systeemiin". Ja kuitenkin omaatuntoa kalvaa:"Se on aika huvittavaa, että on vastarannan kiiski ja kapinallinen ja on sitten valtion ylläpitämällä ja eduskunnan valvomalla radioasemalla, jota pidetään verovaroin. Mutta toinen vaihtoehto voi olla että sä vastustat jotakin asiaa jossakin paikallisradiossa, mitä taas pidetään kaupallisuuden ehdoilla ja jossa sua kuulee tuhat ihmistä. Kun sä oot tuolla noin ja sua kuulee satatuhatta ihmistä, kun sä lähetät että 'vastustakaa valtiota', hah hah, niin se vaatii valtion ylläpitämää radiolaitosta".

Yksilö Peltonen ei ole pahemmin harrastanut kollektiivista kansalaisjärjestötoimintaa, koska pystyy reagoimaan radion kautta "ja on laiska ihminen ja blaa blaa blaa". Hän uskoo yksilötason vaikuttamiseen, mutta myöntää, että "jotkut hommat vaatii sitä, että on useita ihmisiä yhdessä, ja esim. joku Greenpeace on helvetin hyvä systeemi". Taustalla heijastuu myös äärimmäinen riippumattomuuden kaipuu ja byrokratian pelko: "Aina tommoset järjestöt on kuitenkin - riippuu järjestöstä - mutta ne on kuitenkin 'järjestöjä'".


MIESTEN LEIKKIKOULU
"13-vuotiaana mä ilmotin, että mä en sinne mene. Ja aluks mä olin menossa sivariin ja sitten mietin, että vittu mä sinnekään mene, että sitä hyväksyis niinkuin sen kansalaisvelvollisuuden ja käyttäis aikaansa siihen. Vankilaan menemisestä ajattelin, että armeija ei oo sen arvoinen asia, että menisin vankilaan. Tietysti jos armeijan lakkauttamisen kannalta ajattelee, niin jos yhtäkkiä muutaman kymmenen ihmisen sijasta ois vaikka useampi tuhat totaalikieltäytyjää, niin olishan se parempi vaikutuskeino kuin että kaks-kolme tuhatta ihmistä hankkii hullun paperit. Henkilökohtaisesti mulla on kaks asiaa: toinen on väkivallan vastustaminen ja toinen on vapauden riiston vastustaminen tai yksilöllisyyden puolustaminen, että jos menee vankilaan niin sehän on just sitä vapauden riistoa. Ja sitä paitsi en välttämättä uskonut, että mä oisin handlannut pääni sisällä sitä vankilassa oloa".
Vapautuksen saamisessa Arilla kävi harvinaisen hyvä tsäkä sikäli, että lukion lääkäri osoitti ymmärrystä asialle. Jopa niin pitkälle, että antoi ensin vapautuksen koululiikunnasta, ja sitten kutsuntojen lääkärinä intistä. "Mä en pitänyt siitä natsista, joka oli liikunnanopettajana ja ajattelin vitsinä mennä hakemaan vapautusta liikunnasta, että se äijä pelästyis siitä, mutta sitten sainkin vapautuksen. Viikon kuluttua sitten tuli mieleen, että jumalauta, jos mä en kestä koululiikuntaa niin enhän mä kestä armeijaakaan. Ja eikun uudestaan aikaa tilaamaan. Ja lääkäri sanoi että ei mitään hätää, että hän on myös kutsuntojen lääkäri, hah hah."


PASKA POLITIKOI, ONKO POLITIIKKA PASKAA?
Monitoimihenkilö Peltonen ei olisi oikea monitoimihenkilö ellei hän tuntisi vetoa myös reaalipolitiikan kunnian kentille. Onpa mies kymmenen vuotta sitten tullut luvanneeksi joskus ryhtyä kansanedustajaehdokkaaksikin. Viime vaalit menivät pommiin maailmanympärysmatkan takia, mutta uusiahan tulee. "Sekin on jotenkin niin, että sitä on niin paljon kaiken maailman typerää ns. julkimoo, joka pyrkii sinne eduskuntaan, että ne on pelkkiä pellejä suurinpiirtein", mies toppuuttelee, mutta vihjailee kuitenkin jo hämärästi harkitsevansa ensi vaaleja.
Oma äänestyskäyttäytyminen Arilla on ollut perin velttoa: "Se on vähän kakspiippunen juttu, että tota niin, mä olen esim. helvetin tyytyväinen, jos vihreiden kannatus on korkea, mutta siitä huolimatta mä en äänestä niitä. Se on kuitenkin mun mielestä sellaista pitsinnypläämistä se niidenkin touhu". Vihreillä siis riittää symppaajia, muttei äänestäjiä, niinkuin gallup- ja vaalitulosten väliset ikuiset erot todistavat. Vaalijärjestelmää Peltonen haluaisi uudistaa niin, että olisi mahdollista antaa myös miinusääniä eniten inhoamilleen ehdokkaille: "Muakin vitutti Elisabeth Rehn pressanvaaleissa, mutta en mä voinut sen takia kuitenkaan mennä äänestämään Ahtisaarta. Mä aattelin että jos mä oon antanut tolle äijälle ääneni niin, hah hah, että ei helvetti".


KYLÄHULLUN HUOMINEN
Uhkaavasti kolmekymppisyyttä lähestyvällä taiteilija Peltosella olisi syksyllä aihetta kymmenvuotistaiteilijajuhlaan, ja sen suuntaisia suunnitelmiakin on ollut: "Aluks oli mielessä että kymmenen keikkaa 10.10. Tavastialla kymmenenä hahmona, liput kymmenen markkaa kymmenen penniä ja kymmeneltä alkais ohjelmisto, mutta näyttää vähän siltä, että siellä ois vaan kymmenen ihmistä paikalla, hah hah." Yksinkeikkailu on muutenkin "henkisesti ja fyysisesti helvetin rassaavaa", vaikka onnistumisista saatu tyydytys kantaisikin pitkälle: "Tavallaan se on helvetin hienoo, mutta se vetää ihmisen niin piippuun, että sen jälkeen kun yrittää asettautua omaan normaalielämään niin sitä pitää ryypätä pari päivää, että pystyy siihen". Kirjailijana Peltonen suunnittelee kuitenkin seuraajan synnyttämistä parin vuoden takaiselle "lukion vastaiselle" !-teokselleen. Ja miksipä ei, kun energiaa tuntuu riittävän.

Mikko Metsämäki