"Neokonservatiivit syyttävät Euroopan älymystöä moraalisesta heikkoudesta
SUOMETTUMISEN paluu
EERO ILONIEMI
ULKOPOLITIIKKA. Tällä kertaa kyseistä termiä ei kuitenkaan liitetä Suomen Venäjän suhteisiin, vaan eurooppalaisten ja Yhdysvaltojen Irakin sotaa vastustavien piirien väitettyyn islamilaisen uhan vähättelyyn.
Vaikka suomettumistermi yleistyi poliittisessa kielenkäytössä jo 1970-luvun alussa nyt alkanut keskustelu juontaa vuoteen 1980 jolloin amerikkalainen Walter Laquer julkaisi klassikoksi tulleen teoksensa The Political Psychology of Appeasement: Finlandization. Teoksen teki merkittäväksi siirtyminen puhtaasta valtiotieteellisestä analyysistä joukko- ja yksilöpsykologiaan. Suomettaminen oli toimenpide, jolla ihmismieli saatiin sairastamaan suomettumista.
Suomi ja Vichy
Neokonservatiivinen kolumnisti Norman Podhoretz käyttää kesäkuun Commentary-julkaisuun kirjoittamassaan artikkelissa suomettumisesta juuri toimenpide-, eli suomettamis-muotoa.
”Euroopassa on meneillään kehitys, jota voi verrata suomettamiseen. Se on nimetty islamisaatioksi”, Podhoretz kirjoittaa. Hän kuvaa neuvostoajan Suomea punaiseksi Vichyn hallitukseksi, joka on niin alistuvainen kaikissa keskeisissä kysymyksissä, ettei sitä edes tarvitse miehittää. Sama kehitys uhkaa nyt Eurooppaa monikulttuurisuutta korostavan politiikan taipuessa ääri-islamilaisten arvojen edessä. Podhoretz kertoo, miten Britannian terveysministeri Patricia Hewitt tuohtui, kun Iranin kaappaama brittisotilas antoi kuvata itseään tupakka suussa, mutta ei inahtanutkaan siitä, että samainen naissotilas oli pakotettu peittämään päänsä.
Naiset alas!
Konservatiivikolumnisti Theodore Dalrymple ihmettelee sitä, miksi Euroopassa islamismiin kohdistuva kritiikki tulee yksinomaan Ayaan Hirsi Alin kaltaisilta yhteisöstä erotetuilta musliminaisilta. Hän selittää ilmiön todeten ”naisten alistamisen tulleen osaksi eurooppalaisen muslimimiehen kulttuuri-identiteettiä.” Dalrymple väittää eurooppalaisen älymystön sulkeneen silmänsä tältä ilmiöltä niin kuin se sulki silmänsä Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksilta. Monikulttuurisuuden nimissä käytöstä ei haluta arvottaa, aivan kuten Suomikaan ei asettunut tuomariksi ihmisoikeuskysymyksissä.
Todella hienoa meille kaikille; jopa poliittisen korrektiuden ja monikulttuuriuskovaisuuden äitimaassa pidetään suomalaisia poliitikkoja niin vähämielisinä ja muutenkin täysin selkärangattomina nöyristelijöinä, jopa siinä määrin että pieni kotimaamme on saanut antaa nimen kokonaiselle maanpetturuuden muodolle.
SUOMETTUMISEN paluu
EERO ILONIEMI
ULKOPOLITIIKKA. Tällä kertaa kyseistä termiä ei kuitenkaan liitetä Suomen Venäjän suhteisiin, vaan eurooppalaisten ja Yhdysvaltojen Irakin sotaa vastustavien piirien väitettyyn islamilaisen uhan vähättelyyn.
Vaikka suomettumistermi yleistyi poliittisessa kielenkäytössä jo 1970-luvun alussa nyt alkanut keskustelu juontaa vuoteen 1980 jolloin amerikkalainen Walter Laquer julkaisi klassikoksi tulleen teoksensa The Political Psychology of Appeasement: Finlandization. Teoksen teki merkittäväksi siirtyminen puhtaasta valtiotieteellisestä analyysistä joukko- ja yksilöpsykologiaan. Suomettaminen oli toimenpide, jolla ihmismieli saatiin sairastamaan suomettumista.
Suomi ja Vichy
Neokonservatiivinen kolumnisti Norman Podhoretz käyttää kesäkuun Commentary-julkaisuun kirjoittamassaan artikkelissa suomettumisesta juuri toimenpide-, eli suomettamis-muotoa.
”Euroopassa on meneillään kehitys, jota voi verrata suomettamiseen. Se on nimetty islamisaatioksi”, Podhoretz kirjoittaa. Hän kuvaa neuvostoajan Suomea punaiseksi Vichyn hallitukseksi, joka on niin alistuvainen kaikissa keskeisissä kysymyksissä, ettei sitä edes tarvitse miehittää. Sama kehitys uhkaa nyt Eurooppaa monikulttuurisuutta korostavan politiikan taipuessa ääri-islamilaisten arvojen edessä. Podhoretz kertoo, miten Britannian terveysministeri Patricia Hewitt tuohtui, kun Iranin kaappaama brittisotilas antoi kuvata itseään tupakka suussa, mutta ei inahtanutkaan siitä, että samainen naissotilas oli pakotettu peittämään päänsä.
Naiset alas!
Konservatiivikolumnisti Theodore Dalrymple ihmettelee sitä, miksi Euroopassa islamismiin kohdistuva kritiikki tulee yksinomaan Ayaan Hirsi Alin kaltaisilta yhteisöstä erotetuilta musliminaisilta. Hän selittää ilmiön todeten ”naisten alistamisen tulleen osaksi eurooppalaisen muslimimiehen kulttuuri-identiteettiä.” Dalrymple väittää eurooppalaisen älymystön sulkeneen silmänsä tältä ilmiöltä niin kuin se sulki silmänsä Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksilta. Monikulttuurisuuden nimissä käytöstä ei haluta arvottaa, aivan kuten Suomikaan ei asettunut tuomariksi ihmisoikeuskysymyksissä.
Todella hienoa meille kaikille; jopa poliittisen korrektiuden ja monikulttuuriuskovaisuuden äitimaassa pidetään suomalaisia poliitikkoja niin vähämielisinä ja muutenkin täysin selkärangattomina nöyristelijöinä, jopa siinä määrin että pieni kotimaamme on saanut antaa nimen kokonaiselle maanpetturuuden muodolle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
typerää, propagandistista ja asiatonta sekoilua!
Vai on suomettuminen sama, kuin islamistinen fundamentalismi?
Hei, haloo!
Hanki itsellesi jostain elämä!
Onnittelut, olet juuri todistanut ettet ymmärrä lukemaasi.
Takaisin peruskouluun luetun ymmärtämistä opettelemaan!
Juttusi on vain pelkkää ala-arvoista propagandaa!
Ei totuutta edes siteeksi ja höystettynä jonkun imbesillin idiootin väärinkäsityksellä ja vääristelmällä.
Miten Suomea tai suomalaisia voidaan syyttää esim Ranskan tai muiden etelä-euroopan maiden löyhästä ulkomaalaispolitiikasta?
Suomettuminen,(jota ei ole edes ollut!) on todella kaukaa haettu alunperin saksassa syntynyt väite ja vailla todellisuuspohjaa!
Natsien perilliset eivät vain ymmärtäneet Suomen kykyä elää sovussa Neuvostoliiton kanssa.
Kateutta?
No sitäpä varsinkin sekä fanaattisuuden aiheuttamaa tyhmyyttä!
Olemme todella suomettumassa kaikin tavoin. Meillä ei ole mitään sitä vastaan että Suomi olisi kaikille tervetullut paikka vierailla. Mutta asumaan ja lisääntymään kansamme keskuuteen. Siinä on jotain mikä alkaa Suomalaisen mielessä kiehumaan. Ja silloin tahtoo olla vaarana että Juha tempaa kirveen. SALUT