Olen ollut osallinen onnettomuudessa jossa kuoli ystävä.Tämä aika on ollut niin raskasta,olen käynyt läpi,ja käyn edelleenkin,erillaisia tunteita-Surua,voimattomuutta,epäuskoa,vihaa,häpeää,syyllisyyden tunnetta,ja pelkoa.
Pelkään elämää,pelkään että menetän mieheni?lapseni..ystävän...Vaikka järki sanoo että ei voi elää pelossa niin tunteet eivät tottele.
On raskasta kun sisällä myllertää ja elämä vaan jatkuu,enkä osaa "nauttia täysillä"läheisistäni kun pelko kalvaa mieltäni.
Pelkään elämää,pelkään että menetän mieheni?lapseni..ystävän...Vaikka järki sanoo että ei voi elää pelossa niin tunteet eivät tottele.
On raskasta kun sisällä myllertää ja elämä vaan jatkuu,enkä osaa "nauttia täysillä"läheisistäni kun pelko kalvaa mieltäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pelastuu,kuitenkin jos pelko alkaa hallita elämää kannattaa hakea itselleen apua vaikkapa psykologin kanssa keskustelemassa.
Meidän perhettä kohtasi kaksi onnettomuutta kahden vuoden sisällä, jossa toisessa menetin lapseni.
Kovaa koulua käyn edelleen, ja tuskin se loppuu. Iloa en osaa minäkään tuntea samalla tavalla kuin ennen, joten opettelen hyväksymään uuden elämäni jossa suru ja ikävä on aina mukana.
Mitään en pidä itsestäänselvyytenä enää.
Raktakaisin asian niin (pääkopassani), että elän päivä kerrallaan. Kaiken olen valmiiksi miettinyt siltä varalta että jos taas tapahtuu jotain.
Ainoa päämärä on saada talioudelliset asiani siihen kuntoon ettei velkaa ole, jotta mieheni ja ainoa lapseni pärjää mikäli minä olen seuraava.
On edes maksettu katto pään päällä. Enempää en voi tehdä, eikä sitä paitsi ole tarvettakaan.
Jos sinusta tuntuu että on apuia suosittelen hakemaan apua ammattiauttajalta.