Menetin

Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu! Talvi minuakin kauhistaa ja viikonloput. Vaikka on tyttö vielä kotona, silti viikonloput tuntuvat pohjattoman tyhjiltä. Minun rakkaani kuoli äkillisesti 17.7, enkä aina voi käsittää asiaa. Aamuisin, kun herään, niin ensimmäinen ajatus on, että kyllä tämä totta on. Vuoteen sijaan hänelle vieläkin viereeni, en osaisi olla jos en niin tekisi. Vaatteita en ole vielä pystynyt laittamaan pois, ajatuskin kauhistaa.
Ajatus tulevaisuudesta ilman häntä kauhistaa...
32 v yhteistä taivalta, siis 2/3 elämästäni....Ainut rakkauteni...poissa..hirvittää...kauhistaa.
Ei voi käsittää...
Olet ajatuksissani, koitetaan jaksaa!

Ihanan runon olet kirjoittanut, aivan ihana!

On kulunut vasta vähän aikaa menetyksestäsi. Ajan myötä olo rauhoittuu. Ikinä sitä ei unohda eikä ikinä tarvitse hyväksyä tapahtunutta.
Jatka kirjoittamista, osaat sen.
Voimia sinulle ja otan osaa suruusi.

En löydä sanoja millä voisin lohduttaa, tuo suru on taatusti pitkälle yli minun käsityskykyni vaikka koen olevani aika empaattinen ihminen.

Toivottavasti sinulla on paljon hyviä sydänystäviä jotka kuuntelevat, ymmärtävät ja osaavat jakaa sen surun sun kanssasi.

Christina Aguileran kappale "Hurt" on tehty tämän aiheen ympärille ja on niin tunneladattu kappale ja mielestäni hyvin tehty että vaikka karski mies olen niin valahtaa joka kerta kyynel kun katson tämän musiikkivideon. Edellinen tyttöystäväni oli menettänyt avomiehensä ja tämän kappaleen avulla pystyin pääsemään lähimmäksi sitä tunnetta ja ymmärtää häntä.

Menetin oman sielunveljeni 4 vuotta sitten.
Ensimmäinen vuosi oli tyhjää, toinen kivuliasta surua...

Tänään elän taas elämääni.
Hän elää edelleen sydämessäni ja rakastan häntä yhä. Surun sijaan hän on jälleen positiivinen voima elämässäni, niin kuin oli eläessäänkin.
Hänen hymynsä lämmittää yhä, hänen viisaat sanansa muistan aina.

Olen niin iloinen kun sain tuntea hänet. Elämäni oli tyhjää ennen kuin tutustuin häneen - hänen kuolemansa jälkeenkin elämä on nyt paljon täydempää.

niin tyhjälle, niin sydämestäni toivon Sinulle voimia ja jaksamista. Se, mitä olet kokenut, tuntuu niin väärälle.

Olet varmasti kuullut sanottavan, että "Ole onnellinen niistä hetkistä, jotka saitte olla yhdessä ja muistot eivät häviä." Menetin isäni 24.7 ja nuo sanat tuntuivat silloin kuin sanahelinälle. Totta toinen puoli. Kun häntä ei enää ole, on sentään muistot. Ne sattuvat... ainakin minun sieluuni sattuu viimeistään joka ilta ja aina kun käyn haudalla.

Aika pyyhkii kyyneleet. Uskotaan niin.

surussasi. Se saa minut ajattelemaan, miten voisin jatkaa elämistä, jos entinen mieheni kuolisi ennen minua. Olemme asuneet erillämme jo viisitoista vuotta, mutta tapaamme joka viikko ja puhumme puhelimessa melkein päivittäin. Olen läheisempi hänelle kuin hänen kaksi aikuista lastaan ovat. Kuitenkin, jos hän kuolee, minulla ei enää olisi oikeutta edes mennä käymään hänen kotonaan, viipyä siellä hänen tuoksuaan haistellen, hänen esineitään koskettaen. Lapset pitäisivät minua tunkeilijana. Toivon ja rukoilen, että kuolen ennen häntä. Hänelle se ei olisi sietämätön shokki.