Ånkos kukaan tutustunut ruotsalaiseen historiaan siirtomaista? Itse olin niskavillat pystyssä kun eräänä muinaisena talvisena päivänä satuin lukaisemaan jostain pölyttyneestä historiikista pelottomista ruotsalaisista jotka kaikkea pelkoa, tuntematonta ja merten hirmuisia maininkeja uhmaten päättivät mennä Kalmar Nyckelin ja Fogel Gripin lastiksi ja aloittaa uuden elämän jossain tuntemattomassa. Siitä alkoi loputon syventymiseni ruotsalaiseen suuruudenaikaan, aikaan jolloin laivat olivat vielä puuta ja miehet rautaa!
Jokatapauksessa 1638-1655 kestänyt Amerikanaika on kaikissa piirteissään kovin mielenkiintoinen. Harmi vain, ruotsalaiset olivat sata vuotta myöhässä. Englantilaiset olivat aloittaneet oman hiljalleen aggressiiviseksi kehittyneen siirtomaapolitiikkansa jo kauan aikaisemmin. Ja silloin kun ruotsalaiset ensimmäisen kerran julistivat vihreille metsille ja kaskeamattomille pelloille maan kuuluvan Kuningatar Kristiinalle, oli engelsmanneja jo viidenkymmenen tuhannen verran asumassa mantereella.
Jos Pohjolan Leijonien suuruuden aika olisi alkanut edes hieman aikaisemmin - niin kuka tietää - ehkä ranskismaisen Quebeqin sijaan meillä olisi jonkinlainen Nya Svecia pohjoisella amerikan mantereella. Sen sijaan ruotsalaisvaltio pisti (hyvin improvisoidun) valtavat voimavaransa Saksaan.. menettääkseen kaiken seuraavalla vuosisadalla. Vain saadakseen yhden tai kaksi jokisuuta valvontaansa tullitulojen toivossa.
Jos samalla aggressiolla olisi pureuduttu vielä asumattomaan amerikkaan ja muihin alueisiin.. niin kuka tietää, siirtomaista olisi ollut kyllä suunnattomasti enemmän hyötyä loppupeleissä kuin mitä Saksan hallitsemisesta oli. Sitä paitsi, vaikka Westfalenin rauhassa 1648 Ruotsi saikin nimellisesti valvontaansa alueita Saksasta, alueet olivat kovin pieniä ja monet - vaikka paperilla kuuluivatkin ehkä Ruotsille - vannoivat uskollisuudenvalojaan yhä Keisarille.
Mitä ruotsalaisuutta se muka oli? Hukkaan menneitä ponnistuksia sanon minä! Se veri mikä Suomen alueeltakin (huom. ei ollut Suomea, korostan sitä) vuodatettiin, valui hukkaan Saksan kamaralle. Se potentiaali, se uhrimieli ja se valtavan nerokas hulluus, joka Kristiinan seuraajassa, läski-Kaarlessakin konkretisoitui, olisi pitänyt ohjata siirtomaihin..
mutta jåssittelu on jossittelua..
Miksikö kirjoitan tänne tällaista? Palsta on aivan liian täynnä WWII/Adolf Hitler-aiheita. Jotan muuta vaihteeksi!
Tuossapa vielä parit linkit karjalaisukoille:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_Ruotsi
http://www.colonialswedes.org/History/History.html
Sven.
Jokatapauksessa 1638-1655 kestänyt Amerikanaika on kaikissa piirteissään kovin mielenkiintoinen. Harmi vain, ruotsalaiset olivat sata vuotta myöhässä. Englantilaiset olivat aloittaneet oman hiljalleen aggressiiviseksi kehittyneen siirtomaapolitiikkansa jo kauan aikaisemmin. Ja silloin kun ruotsalaiset ensimmäisen kerran julistivat vihreille metsille ja kaskeamattomille pelloille maan kuuluvan Kuningatar Kristiinalle, oli engelsmanneja jo viidenkymmenen tuhannen verran asumassa mantereella.
Jos Pohjolan Leijonien suuruuden aika olisi alkanut edes hieman aikaisemmin - niin kuka tietää - ehkä ranskismaisen Quebeqin sijaan meillä olisi jonkinlainen Nya Svecia pohjoisella amerikan mantereella. Sen sijaan ruotsalaisvaltio pisti (hyvin improvisoidun) valtavat voimavaransa Saksaan.. menettääkseen kaiken seuraavalla vuosisadalla. Vain saadakseen yhden tai kaksi jokisuuta valvontaansa tullitulojen toivossa.
Jos samalla aggressiolla olisi pureuduttu vielä asumattomaan amerikkaan ja muihin alueisiin.. niin kuka tietää, siirtomaista olisi ollut kyllä suunnattomasti enemmän hyötyä loppupeleissä kuin mitä Saksan hallitsemisesta oli. Sitä paitsi, vaikka Westfalenin rauhassa 1648 Ruotsi saikin nimellisesti valvontaansa alueita Saksasta, alueet olivat kovin pieniä ja monet - vaikka paperilla kuuluivatkin ehkä Ruotsille - vannoivat uskollisuudenvalojaan yhä Keisarille.
Mitä ruotsalaisuutta se muka oli? Hukkaan menneitä ponnistuksia sanon minä! Se veri mikä Suomen alueeltakin (huom. ei ollut Suomea, korostan sitä) vuodatettiin, valui hukkaan Saksan kamaralle. Se potentiaali, se uhrimieli ja se valtavan nerokas hulluus, joka Kristiinan seuraajassa, läski-Kaarlessakin konkretisoitui, olisi pitänyt ohjata siirtomaihin..
mutta jåssittelu on jossittelua..
Miksikö kirjoitan tänne tällaista? Palsta on aivan liian täynnä WWII/Adolf Hitler-aiheita. Jotan muuta vaihteeksi!
Tuossapa vielä parit linkit karjalaisukoille:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_Ruotsi
http://www.colonialswedes.org/History/History.html
Sven.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Ja silloin kun ruotsalaiset ensimmäisen kerran julistivat vihreille metsille ja kaskeamattomille pelloille maan kuuluvan Kuningatar Kristiinalle, oli engelsmanneja jo viidenkymmenen tuhannen verran asumassa mantereella."
Tuppaa kyllä amerikkalaisessa historiassa usein unohtumaan että manner "englantilaistui" vasta pikkuhiljaa eivätkä englantilaiset olleet edes ensimmäisiä tulijoita. Ruotsalaisten siirtokuntakin, joka oli toivottoman pieni, ei jäänyt englantilaisten vaan hollantilaisten jalkoihin.
Mutta hollantilaisetkin menettivät alueensa lopulta englantilaisille. Ajatuksena oli, että suurempi määrä - ja aikaisemmin - ruotsalaisia olisi ehkä kyennyt pitämään puoliaan. Kovempi panostus siirtomaihin, ei pelkästään amerikkaan, vaan myös Karibian merelle (puhutaanhan siellä jossain hollannin kieltäkin nykyään (flaamiako ne puhuu??)). Ja onhan Kanadassakin pieni ranskalaisten saareke vaikka englantilaistunut koko pohjoinen Amerikka muuten on.
Sven.
"Ajatuksena oli, että suurempi määrä - ja aikaisemmin - ruotsalaisia olisi ehkä kyennyt pitämään puoliaan."
Niin toki, olisi pitänyt olla paikalla viimeistään vuosisadan alussa. Mutta olisiko sitten lopulta Ruotsista löytynyt resursseja sellaisen siirtokunnan perustamiseen joka olisi pitänyt puoliaan paitsi intiaaneja, myös muita alueelle pyrkijöitä vastaan. Tuskin. Edes Hollanti ei siihen pystynyt. Tokihan ruotsalaisten panos oli joiltain osin näkyvä, toivat esimerkiksi hirsimökkien valmistustekniikan Amerikkaan.
onko kepekki pieni saareke? eikös montreaalissa
ole vähän toistatuhatta asukasta?
Tajuan kyllä aloittajan näkökannan. Ruotsi lähti 30-vuotiseen sotaan 1600-luvulla isoilla resursseilla. Homma naamoitiin uskonsodaksi, vaikka todellisuudessa sieltä haettiin pikavoittoja ja valtaa. Samoilla panostuksilla Amerikanmaalta olisi irronnut monin verroin isompi kappale maata.
1600-luvulla Ruotsi oli kuitenkin Itämeren piirin nälkäinen sotakone ja ilmeisen tehokas valitsemassaan roolissa. Amerikan operaatio olisi vaatinut tuekseen pitkänmatkan laivastoa sekä asennemuutosta. Jenkkilässä voisi nykyisin olla pari ruotsinkielistä osavaltiota.
"Se veri mikä Suomen alueeltakin (huom. ei ollut Suomea, korostan sitä) vuodatettiin, valui hukkaan Saksan kamaralle."
Suomenruotsalainen kiihkonatsionalismi korostaa ettei Suomea ollut. Se on allsvenskan natsionalismin yksi tunnusmerkki.
Eikos se olisi pikemminkin kiihkonationalismia jos väitettäisiin vastoin tosiasioita että Suomi oli tuolloin.
Kyllä Suomi ole silloin. Myös suomalainen eli suomea puhuva kansa oli silloin.
(Kukaan väitä että Suomi valtiona oli ennen vuotta 1917.)
Kun suomalaisia asettui asumaan mm Tukholmaan, se huomioitiin byrokratiassa mainnalla finne. Näin kansallisuutta korostamalla ei kuvattu Taalainmaalta, Skoonesta jne pääkäupunkiin muuttaneita.
Ei ållut Suomea. Oli vain Ruotsin valtio. Toki joukkoon mahtui muutama metsäsuomalainen, mutta olisi huutava vääryys puhua jostain suomalaisista siirtokunnista.
Ruotsin valtakuntahan se sinne meni, muutama Virtanen tietenkin mukana, mutta pääasiassa Ruotsi. Ruotsi, ruotsi ja ruotsi.
Tässä ei ole kyseessä kiihkoruotsalaisesta nationalismista, vaan ruotsalaisten siirtokuntien aiheuttamasta suuresta mielenkiinnosta.
Ei sinne suomalaisten toimesta lähdetty. Ruotsalainen valtioneuvosto sinne pisti menemään.
En muista tämän neuvoston tarkkaa nimeä, mutta kyseessä oli siis johtavista suvuista - Oxenstiernat, Bondet, Bielket, De La Gardiet, Banerit, Brahet ja muut vastaavat plus aina joku onnekas yksinäinen joka onnistui rikkomaan sukujen sisäringin - koostuva neuvonantajarinki joka nimellisesti antoi kuninkaalle/kuningattarelle neuvoja (tässä tapauksessa Kristiina) mutta käytännössä toimi kuten hallitus.
Ainoastaan Läski-Kaarle (Kristiinan seuraaja, Kaarle Kustaa, pfalzkreivi) onnistui komentelemaan tätä rinkiä miten tahtoo, Kustaa II Adolf oli vielä enemmän tämän hallituksen orja puhumattakaan Kristiinasta.
Jokatapauksessa, ei sinne suomalaisvoimin olisi päästy.
Sven.
Suomalaiset eivät olleet kansa modernissa merkityksessä 1600-luvulla. Kyllä sen pitäisi olla ihan selvä asia. Suomalaisilla viitattiin ainoastaan maakunnan asukkaisiin. Omana kansakuntana voidaan suomalaisista puhua rajoitetussa mielessä 1700-luvun mittaan, varsinaisesti tuo status sai selkeämmän ilmaisun 1800-luvulla. Suomi maantieteellisenä käsitteenä siis oli olemassa, joskin senkin määritelmät vaihtelivat ja monasti puhuttiin vain alueen maakunnista ilman kattokäsitettä Suomi.
"Suomalaiset eivät olleet kansa modernissa merkityksessä 1600-luvulla."
Modernissa merkityksessä ei ollut ruotsalaisiakaan 1600-luvulla ja sen määritelmät vaihtelivat.
Suomalaisia oli 1600-luvulla ja Suomikin oli. Ruotsin kuningaskin tituleerasi itseään Suomen ruhtinaaksi 1500-luvun lopulta alkaen.
Suomenruotsalaisten kiihkonatsionalistien tavallinen veto, on väittää ettei suomalaisia ollut.
"Ei ållut Suomea. Oli vain Ruotsin valtio."
Suomi toki oli olemassa ja samoin suomalaiset. Teille kiihkosuomenruotsalaisille Suomen olemassa olo on ilmeisesti kova paikka kestää.
Delaware oli tietysti ruotsalaisten hallinnossa. Sitä pakkoasutettiin paljon Värmlandin metsäsuomalaisilla, koska ruotsinkieliset eivät halunneet muuttaa, ja metsäsuomalaisten kaskenpoltto haluttiin lopettaa ja hävittää väestö.
Ruotsilla oli myös Afrikassa orjakaupan keskus josta Ruotsin kuningas myi orjia ruotsalaisten hallinnassa olleelle Karibian saarelle. En muista nyt saaren nimeä.
Väitän että Suomi ja suomalaiset olivat olemassa 1600-luvulla, vaikka se teitä kiihkoilijoita ilmeisesti närästää suunnattomasti. En oikein usko olevani väärässä,
"Se riippuu siitä mitä tarkoitat suomalaisilla. Jos tarkoitat kielen puhujia niin se on selvää."
Suomea tietysti puhuttiin ja tietääkseni ruotsinkielisiäkin kutsuttiin finneksi eli suomalaiseksi.
"Ja mm. Juhanan herttuakunta, Suomi, ei sisällyttänyt hallintoalueena esimerkiksi Savoa,vaan lähinnä Varsinais-Suomea."
Tarkoitatko tuolla, ettei Suomea ollut koska Savo ei kuulunut herttuakuntaan? Eihän se niin menisi. Suomi oli vaikka Savo olisi kuulunutkin johonkin herttuakunnan ulkopuolelle. Samoin kai voi sanoa Ruotsista aluemuutosten suhteen.
Väität ja uskot kaikenlaista muttet kuitenkaan suostu sanomaan mitä tarkoitat puhuessasi Suomesta ja suomalaisuudesta 1600-luvulla. Siten on vaikea sanoa mitään oikeassa olemisen uskomukseesi. Sinua ilmeisesti tosiasiat närästävät.
Ja en sanonut että Suomea ei ollut jos Savo ei siihen kuulunut, vaan sanoin että se mitä tarkoitetaan sanalla Suomi ei ole mikään ikuinen asia jolla on aina ollut sama merkitys, kuten sinä tunnut ymmärtävän.
Sven väitti ettei Suomea ollut 1600-luvulla. Taisi myös väittää ettei ollut suomalaisiakaan. Jokainen täysipäinen ymmärtää, että Suomi oli silloin ja myös suomalaisia oli. Se tuntuu närästävän suunnattomasti joitakin ihmisiä.
Sinä selität, ettei Suomi ja suomalaiset 1600-luvulla olleet sama asia kuin tänään. Eipä tietenkään. Miten olisi voinut olla. Onhan Ruotsikin aivan eri maa ja ruotsalaiset erilaisia kuin 1600-luvulla. Silti kukaan ei ole niin tyhmän typerä, että väittäisi ettei Ruotsia ja ruotsalaisia olisi ollut. Mutta Suomen ja suomalaisten osalta on noita tyhmän typeriä.
Monesti aloittelevat yliopiston ykkösvuoden historianopiskelijat elävät siinä luulossa että Ruotsi olisi ollut jonkinlainen Suomi-Ruotsi tai Ruotsi-Suomi.
Näin ei kuitenkaan ollut. Oli vain Ruotsi, itäinen osa (nykyään Suomi) oli ihan yhtä Ruotsia kuin Uppsalan kirkon takapiha. Itäisessä osassa toki asui suomalaisia metsissä, mutta se oli silti osa Ruotsia, ei mikään Ruotsi-Suomi vaan pelkkä Ruotsi.
Vesireitit olivat maata yhdistävä tekijä. Ei ollut hienoja teitä tai autoja joilla kulkea, monesti se mikä oli laivalla lähellä, oli kaikkein lähimpänä. Varsinkin lounainen Suomi, Viron Liivinmaa, Karjalan kannas ja muut alueet itämeren välittömässä yhteydessä olivat enemmän Ruotsia ja lähempänä niin konkreettisesti kuin abstraktisestikin kuin joku takametsä keskisessä Ruotsissa jonne oli vaikea päästä kulkuyhteyksien takia.
Sven.
"Monesti aloittelevat yliopiston ykkösvuoden historianopiskelijat elävät siinä luulossa että Ruotsi olisi ollut jonkinlainen Suomi-Ruotsi tai Ruotsi-Suomi."
Muistaakseni erehdyit aivan samalla ykkösvuotiaan historianopiskelijan lailla eräässä toisessa viestissäsi kirjoittamaan Ruotsi-Suomesta.
Ruotsalaisen kiihkonatsionalismin piirre on se, että väitetään, ettei Suomea olisi ollut, koska oli Ruotsi. Väitteen absurdius paljastuu mm siinä, että Ruotsin kuningas tituleerasi itseään Suomen ruhtinaaksi. Tosin taisi Ruotsin kuningas tituleerata itseään myös vendien kuninkaaksi, mutta kukaan ei varmuudella tiedä keitä vendit oikeastaan olivat.
Joka tapauksessa Suomi oli olemassa, vaikka se oli osa Ruotsin kuninkaan valtakuntaa. Allsvenskan natsionalistikiihkoilijoille pelkkä Suomen olemassaoloväite on näköjään punainen vaate.
Olenhan minä aina tiennyt, että nuo ruotsalaiset
ovat hiukkasen yksinkertaisia ja
sivistymättömiä, mutta enpä sitten Jörn Donnerin
ole kuullut moista typeryyttä!
Kansallisromantiikkaa ruotsalaisittain?
Ruotsi ei olisi missään nimessä onnistunut tuossa siirtomaa-ajatuksessa. Päin vastoin kuin Englanti ja Ranska, Ruotsi oli sosiaalisesti hyvin takapajuinen paikka. Tämä näkyy kokonaisuutena erittäin keskiaikaisena järjestelmänä, vaikka monet Euroopan mahdeista olivat aikaa sitten karsineet pahimmat fedoaaliajan ylilyönnit.
Tämän vuoksi siirtomaahankkeet olivat lähes mahdottomia. Ketä Ruotsi olisi muka lähettänyt sinne amerikkaan? Maanviljelijöitäkö? Ei onnistu, sillä aateliset eivät luopuneet torppareistaan. Kauppiaita tai käsityöläisiä? Eipä ollut niitäkään Ruotsilla ylimääräisiä, kun suurin osa säädöksistä oli suorastaan huvittavan vanhanaikaisia, jolloin nämä olivat sidottuja kaupunkeihin ja kiltoihin. Lisäksi nostoarmeija takasi, että väkeä ei koskaan ollut ylimääräistä.
Ruotsi ei ollut siirtomaavalta ja tämän syyt olivat siis aivan muussa, kuin väärässä ajoituksessa (eihän Jamestownkaan ollut pystyssä ennen vuotta 1607 ja 1638 se oli vielä pieni ja merkityksetön läntti, jota piti huoltaa Englannista), Ruotsilla olisi siis ollut ajan puolesta ihan mukavasti aikaa pistää pystyyn pikku alue englantilaisten ja ranskalaisten välissä. Syyt siihen, miksi Ruotsi ei pystynyt luomaan siirtomaavaltaa olivat vanhanaikaisessa ja raskaassa sosiaalirakenteessa ja merkantilismin läpitunkemassa kaupankäynnissä.
Yksinkertaistaen: Ruotsi oli liian takapajuinen pystyäkseen kolonialismiin.
Aloittajan kommentti tämän palstan liiasta WW2 aiheista on oikea. Tämän palstan säännöllisenä lukijana koin tämän kirjoituksen mukavana vaihteluna ainaiseen kinasteluun siitä, oliko marskin pippeli isompi kuin aatun. Hymyillen luin myös jutun talvisodan ase-avusta.
Lukisit sentään mieluummin esimerkiksi Peter Englundia, joka päihittänee meidän akateemikko Heikki Ylikankaan ja, ainakin vielä, jopa Mirka Lappalaisen - kuin moista lapsellista nuorisokirjallisuuta.
Sinun lähdeaineistosi Ruotsin imperialismista Amerikan suuntaan on pelkkää nuorisolle sunnattua lapsellista höpinää. Mutta juuri Peter Englund jos kuka pohjoismaisista historioitsijoista romuttaa Ruotsin 1600-luvun suuruuden ajan myyttejä ja valheita, ajalta, jolloin Ruotsin lopulta onnistui sulkemaan Itämeri, "Mare Nostrum", omaksi sisämerekseen, kuten svekomaanit ja muut freudenthalistit sen propagandassaan ilmituovat.
Ruotsin militaristisen kauppaimperialismin suljettua Itämeren vapaalta kaupalta Novgorodin, Karjalan, Saksan Hansa-kauppa, hollannin friisien ja tietysti Tanskan ja Englanninkin VAPAAKAUPPA Itämerellä ehtyi - ja Itämeren maiden talous ja merkitys alkoi taantua.
- Kiitos EU:n Itämeri on taas vapaa; ja Ruotsihan ei ole vieläkään taloudellisesti EU:n täysipainoinen jäsen!
Välkommen till Peter ENGLUND:
Uppgifter om och smakprov ur böcker, personlig information, samt ett textarkiv:
http://www.peterenglund.com/
Peter Englundin mukaan Ruotsin valloitettua Kuurinmaan ja Liivinmaan niiden vilkkaasta hansakaupungista Riikasta sen siirtomaineen Karibialla (Tobago) ja Gambiassa tuli Ruotsin valtion ryöstö- ja sotatalouden tärkein saalistuksen kohde. Suurimmat verotulonsa Ruotsin voudit keräsivät, ei enää Karjalasta, vaan Liivinmaan Riikasta, varrelta Väinäjoen!
Jos klikkaat kartan suuremmaksi erotat paremmin Liivinmaan ja Kuurinmaan.
http://www.vobam.se/Bilder/meyerbaltikum.jpg
Josko karjalaiset tai liiviläiset (ketä ne sitten olivatkaan?) olisivat hävittäneet koko Sveanmaan silloin vuonna 1187 eikä ainoastaan Sigtunaa, ja josko nämä suomensukuiset eivät olisi tappaneet ainoastaan näiden sveojen piispaa, vaan myös kaikki niiden kaikki poppamiehet ja mullat, olisi Itämeri ollut VAPAUDEN MERI jo kauan ennen EU:ta, vaurauden tuoja ei ainoastaan Liivinmaalle ja Riikaan, mutta myös koko Itämeren alueelle, Viipuriin ja Karjalaan!
” Tuossapa vielä parit linkit karjalaisukoille: ”
http://www.colonialswedes.org/History/History.html
Kiitos, kiitos, Sven Svensson! Mutta jos hieman tutkit minkälaiset ja mitkä ”hämäräpiirit” ovat noiden linkkiesi takana, niin löydät koko ruotsalaiseliitin kuninkaasta akateemikkoihin, ja sitten Ruotsin liike-elämän huipulta. Olkoon Ruotsin kuningas kuningas, mutta eipä hänestä historioitsijaa tule millään, nöyrästi ainakin toivoisin.
High Patron:
- His Majesty Carl XVI Gustaf, King of Sweden
. . .
Patron:
- His Excellency Gunnar Lund, Ambassador of Sweden
http://www.colonialswedes.org/AboutSCS/Officers.html
LISÄÄ RUOTSALAISTA HISTORIANKIRJOITUSTA :
Björn Wahlroos järjesti ruotsalaiselle kultapossukerholle Åminnen kartanossaan Halikossa juhlat joitakin viikkoja sitten kreivi Gustav Mauritz Armfeltin kunniaksi (250th anniversary of the birth of Armfelt). Wahlroos oli ostanut kuusi vuotta sitten kartanon, jonka kuuluisin omistaja oli ollut juuri Mauri Kustaa.
Paikalla olivat kutsuttuina Ruotsin kuningas Kalle Kustaa, hänen puolisonsa kuningatar Sylvi (os. Sommerlath), Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt. Ja paikalla eivät olleet Suomen presidentti, Suomen pääministeri, eikä Suomen ulkoministeri, mutta, kumma kyllä ei myöskään Wallenbergien edustaja.
Mauri Kustaa Armfelt palveli aikoinaan Ruotsin kuningasta Kustaa III, mutta Venäjän tultua Napoleonin avustuksella Ruotsin asemesta vallanmahdiksi Itämerellä hän häippäsi Venäjälle palvelemaan Venäjän keisari Aleksanteria.
Björn Wahlroos, Sampo-ryhmän pääjohtaja, juhlien järjestäjä ja isäntä, kirjoitutti kirjan Mauri Kustaasta köyhällä historian maisterilla Petri Lavosella. Kirjan teksti ei täysin tyydyttänyt entistä stalinistia ja kommunistia ja hän antoikin määräyksen tehdä siihen joitakin korjauksia.
”Olemme sallineet itsellemme pieniä vapauksia HISTORIAN kirjoittamisessa, olemmehan kuitenkin kirjan maksaneetkin”, totesi itseensä tyytyväinen Björn Arne Christer ”Nalle” Wahlroos.
Hyvin vapaasti lähteenä käytetty Antti Blåfieldin artikkelia Helsingin Sanomissa:
http://www.hs.fi/english/article/A rich mans housewarming bash/1135229846292
Näin kirjoitetaan ”kartanohistoriaa” Åminnen kartanossa Halikossa. Ja kirjoitetaanhan siinä samalla ’Suomenkin historiaa’ – ruotsalaisittain? Ja tiettävästi filosofian maisteri Petri Lavonen ei ole enää niin kauhean köyhä.
puolaa ja puolalaisia ei ollut kun saksa miehitti sen toisessa maailman sodassa! ei olluy myöskään ranskalaisia, belgialaisia, hollantilaisia, tanskalaisia, norjalaisia, itävaltalaisia, tsekkejä eikä niitä venäläisiä joiden alueelle saksa tunkeutui!
tuohon aikaan kaikki olivat saksalaisia! mutta en ymmärrä mistä ne kaikki sitten ilmestyi ku tuo saksan suurvalta tuhoutui