Vanhusten yksinäisyys

Vanhuksia hävetään, he ovat rasittavia. He ovat työläitä ja dementoituessaan he ovat nolottavia. He tuhlaavat yhteiskunnan rahaa.
HArvalla ihmisellä on aikaa istua vanhuksen luonaa, koska heidän kanssaan ei mikään käy nopeasti.
Vanhukset saatetaan hylätä täysin. On myös joitakin omaisia, jotka pitävät huolta.
Monet omaiset säännöstelevät vanhuksen rahoja, ei saa ostaa mitään, ei edes makeisia. Tiliejä tutkitaan. Näin tekevät fiksutkin ihmiset. Jokainen ylimääräinen pulla lasketaan. Kenelle se on mennyt?Perintöä kertyykin kivasti kun vanhus on muutaman vuoden käyttämättä itselleen jäävää osuutta.
Vanhuksia on yksinäisinä myös kodeissa.

Yksinäisiä vanhuksia laitoshoidossa olevista ovat lähinnä ne joiden omaiset ovat rakentaneet elämänsä jollekin toiselle paikkakunnalle, kauaksikin. Vanhemmat ovat jääneet kotipaikalleen ja kun vanhuus ja sairaudet ovat saattaneet laitoskuntoon on kotitalo/-asunto joko myyty tai se on käyttökelvoton. Näin kaukana asuvilla omaisilla ei ole oikein "tukikohtaa" jonne majoittua käynneillään. Ja pitkästä matkasta päiväseltään käyminen on melkoinen rasite ja näin käynnit harvenevat. Myös nykyajan hektinen työ sitoo omaisia ja pitkiä vapaa-aikoja tarvitaan palautumiseen työstä ja ajomatkat ovat rasite nykyisilläkin kulkuneuvoilla.
Ystävät saattavat jo kuolleen tai ovat itse yhtä vanhoja ja sairaita. On myös ihmisiä jotka eivät terveytensä vuosina ole kovin sosiaalisia olleetkaan joten heidän yksinäisyytensä vain korostuu vanhuudessa.
On perheettömiä/lapsettomia vanhuksia, heillä kenties voi vielä käydä joku sisarus tai heidän lapsiaan mutta sitten on niitä jotka ovat olleet perheensä ainoita lapsia joten heillä ei ole niitäkään.
Ihmisissä on paljon myös heitä jotka eivät kestä laitoksen/sairaalan hajuja/ilmapiiriä tms ja eivät käy senkään vuoksi.
Perheissä on myös voinut olla erinäisiä konflikteja elämän varrella joista johtuen välit ovat viilenneet/katkenneet, kuinka niitä nyt sitten enää paikkaisi, Katkeruus ja viha voivat olla olla yhä voimakkaina tunteina eikä siinä auta syyllistäminen lainkaan.
Ystäväpalvelu soveltuu osin sellaisille vanhuksille laitoksiinkin jotka vielä kykenevät kommunikoimaan sanoin tai elein. Mutta kuka sanoo että täysin vuoteeseen jäykistynyt, syvästi dementoitunut "yksinäinen" vanhus kärsii yksinäisyydestään. Millä sitä mitattaisiin tai todennettaisiin? Hän voi tuntua meistä yksinäiseltä koska hänen luonaan ei koskaan käy kukaan mutta.... tuntisiko hän omaisiaan, muistaisiko, nauttisiko seurasta. Vai katsoisiko hän vain samalla lailla kuin hoitajiakin kuin tahtoen sanoa, antakaa olla, jättäkää rauhaan. On vanhuksia jotka makaavat mieluiten vuoteessa, silmät kiinni, ja kun lähestyt heitä he sanovat "Antakaa minun olla rauhassa, en halua mitään, antakaa olla, minä olen jo niin vanha ei minun tarvitse enää tehdä tai olla mitään, mikä on oikeuteni" Saman he sanovat omaisilleenkin.

100 filippi-tyttöä tulee suomeen auttaan vanhusten yksinäisyydessä. Heillä on tiettävästi melko hyvä englannin taito, joten ei suomen vanhuksilla enää oo mitään hätää.Ja suomessahan saa jakaa lääkkeitä, melkein kuka tahtoo, niin ei kait se niin vaarallista oo, jos ei suomea osaakaan.
JO ON AIKOIHIN ELETTY!!!!!

Vanhuksia ei koskaan pidä ymmäertää ryhmänä. Jokainen iäkäs on oma persoonansa jolla on omat tapansa ja tottumuksensa. Suomalaisten "ylihuolehtiva" tunnollisuus voi viedä terveen ja hyvinvovan vanhuksen pelkän ikänsä perusteella laitokseen. Toinen syy ovat lapset jotka "elävät omaa elämäänsä" eivätkä halua olla missään tekmisissä iäkkään äitinsä/isänsä kanssa ja toimittavat terveen hyvinvoivan vanhuksen laitokseen. Jos ihminen käy kaupassa, tekee ruokansa, keittää kahvinsa ja pyytää jokus siivousapua hänet viedään laitokseen. Terveydenhoidossa riittää vuosiluku paperissa ja terveestä hyvinvoivasta vanhuksesta jonka muistissa ei ole mitään vikaa tehdään muistisairas vaikka hän on hakeutunut terveydenhoitoon jonkun fyysisen vian vuoksi On miljoona eri syytä miksi juuri meillä "inhotaan" vanhuksia siinä määrin että heidät pitää sulkea pois näkyvistä. Yhreiskuntarakenne vinoutuu pahasti josvain sopivan ikäiset ihmiset ovat sallittuja. Ei koskaan julkisuudessa puhuta älykkäästä, omatoimisesta, itse pärjäävästä "vanhuksesta", hänhän on vielä yksilö! mutta kun vanhus sana astuu kuvaan on mielikuva heti vastenmielinen ja hoidettava vanhusten laumaan kuuluvasta "ei-ihmisestä" joka on rasite muuten hyvinvoivassa yhteskunnassa. Intiaanien viisaus sonoo että hänen kansansa on juuri niin hyvoinvoiva kuin hänen vanhuksensa, mutta siellä sana vanhus ei ollut negatiivinen. On myös vanuksia jotka siunaavat elämää siitä että saavat vihdoin olla yksin ilman "muita ihmisiä" raadettuaan koko ikänsä perheen ja lasten eteen. Sitten soi ovikello ja lauma "hoitajia" hyökkää kotiin. Ja siitä sitten kauhea ovikelon äänen pelkääminen, taasko tullaan luvatta tekemään "tupatarkastus". Miksi yksinviihtyvätä tehdään pelkän syntymävuoden perusteella "yksinäinen". Erakko ei muutu vanhetaanssa sosiaaliseksi hyörijäksi. Joten "kaikkivanhukset" eivät ole yksinäisiä vaikka ovat ykinviihtyviä.

ei kannata opiskella jos aikoo itsensä elättää palkalla

tehkää tutkimus lähihoitajien työn arvostamisesta ja siihen miten valtiovalta suhtautuu

eikös se palkka ole aika tärkeä arvostus ja elämisen edellytys